sunnuntai 17. syyskuuta 2017

OnniDog 2017 perjantai



 Tämän kuvan ottanut Ville, kiitos. Hupi (N), Ilo (I), Kayla (J), Polte (N), Priya (I), Haiku (O), Nox (J), Hups (O), Pilke (P) & Pinja (P). Kuvasta puuttuvat Djali (K), Melli (J), Jedi (J) & Rymy (P).

Vuoden verran odotettu OnniDog 2017 onnistuneesti takana. OnniDog järjestettiin 07-10.09. Himoksella jo neljättä kertaa. Onko vielä joku, joka miettii mikä ihmeen OnniDog? Lyhyesti ja ytimekkäästi - Suomen suurin ja monipuolisin koiratapahtuma, joka piti tänä vuonna sisällään 24 eri koulutusta, 9 eri luentoa, mätsärit, rally-tokon möllikisat, petotestit, viehejuoksut, smartDOG-testit ja pentunäyttelyn. Himokselle saapui ympäri Suomen lukuisia koiraharrastajia sen ihmisen parhaan ystävän - tai jopa useamman parhaan ystävän - kanssa.

Olen ollut Ilon kanssa OnniDogissa joka vuosi, 2014, 2015, 2016 ja nyt 2017. Tänä vuonna minulla oli ensimmäistä kertaa mukana kaksi koiraa yhden sijasta. Viime vuonna OnniDogissa odotimme kuumeisesti Ilon juoksujen alkamista, koska The Juoksut. OnniDogissa 2014-2015 kolme Wirnistelijää, 2016 neljä Wirnistelijää ja 2017 peräti neljätoista Wirnistelijää. I-pentue 2, J-pentue 4, K-pentue 1, N-pentue 2, O-pentue 2, P-pentue 3.

 Kerrankin reissussa isolla autolla, otin ilon irti.

Me olimme perjantaista sunnuntaihin ja se oli ihan riittävä pätkä. Majoituimme Eijan luona, kuten joka vuosi. Perjantaista lauantaihin myös Tanya & Haiku + Tofu-corgi yöpyi ja lauantaista sunnuntaihin myös Piritta & Pinja yöpyi. Eija hemmotteli meitä ja oli vuokrannut paljun koko viikonlopuksi. Koko viikonlopun satoi vettä aamusta iltaan ja päivän päätteeksi oli aivan litimärät vaatteet, joten kovasti tärisytti. Oli aivan parasta mennä kuumaan paljuun lämmittelemään ja rentoutumaan molempien iltojen päätteeksi. Iltahämärä, tumma taivas, tunnelmalliset kynttilät, kuoharit (koska rallyvaliot) ja loistoseura. T-ä-y-d-e-l-l-i-s-t-ä. Puuttui enää vain tähtitaivas ja kuutamo.

Saavuimme paikalle yhdeksäksi tai oikeastaan vähän jäljestä, koska olin yllättäen myöhässä. Käsittämätöntä. Matkalla tajusin, että olin unohtanut koirien rokotuskortit kotiin, mutta onneksi sain homman hoidettua. Hymy leveni, mitä lähemmäs Himosta pääsin ja viimeisessä liikenneympyrässä hymyilytti hulluna. Infossa oli aiemmilta vuosilta tuttuja kasvoja vastassa ja törmäsin moneen muuhunkin tuttuun. Kuinkahan monta kertaa sanoin "moi" ensimmäisen 10min sisään. Sitten vain nimi yli, ranneke käteen ja kohti ensimmäistä koulutusta.



09.00-10.00 Venyttely - Ilo
Alkulämmittely hoidettiin hölkkäämällä kenttää ympäri muutama kerta. Myöhästymisen takia en juuri ehtinyt lämmitellä Iloa ennen venyttelytuntia, joten lisäksi käskytin Iloa pujottelemaan jaloissa, tekemään kahdeksikkoa, pyörimään ympyröitä molempiin suuntiin, peruuttamaan, tekemään mangustia ja asentovaihtoja. Venytykset tehtiin namin avulla, eikä Ilolla tuntunut olevan mitään suurta toispuoleisuutta ja kaikki venytykset sai tehdä. Kyljet venytettiin viemällä nami kohti koiran pyllyä ja takatassuja. Niskaa venytettiin viemällä nami ylös (koiran tassujen piti pysyä alhaalla, oli haastavaa), alas, oikealle, vasemmalle. Jalat venytettiin viemällä voimakkaan silityksen johdolla etujalat eteen ja takajalat taakse. Lopuksi anturat, koira istumaan ja sormet anturoiden väliin. Lopuksi voimakas silitys lihaksille. Venytykset luonnollisesti aina koiran ehdoilla. Vesisade, karvanlähtö ja hiekkakenttä, aa että. Oli aika ällöttävää. Ilmasta johtuen olisin mielummin venytellyt sisätiloissa.

10.00-12.00 Katriina Tiira: Koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus - geenien ja ympäristön vaikutus
"Luennolla käydään läpi sitä mitä tieteessä tiedetään tällä hetkellä käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä – luento pohjautuu uusimpaan tutkimukseen. Mikä on koiran persoonallisuus, mitä se tarkoittaa? Periytyvätkö erilaiset käyttäytymisominaisuudet? Mitkä ominaisuudet periytyvät? Miten paljon koiran käyttäytymiseen vaikuttaa ympäristö ja miten paljon perimä? Mitä on epigenetiikka ja miten se vaikuttaa käyttäytymiseen?" Luennon runko: Koiran alkuperä, miten käyttäytyminen määritellään? *persoonallisuus, mikä vaikuttaa persoonallisuuteen *geenit *ympäristö *epigenetiikka, ongelmakäyttäytymispiirteet *pelokkuus, ääniarkuus *ylivilkkaus, SmartDOG-testit. Oli ihan mielenkiintoinen ja hyvä luento. Käytiin läpi tosi paljon tutkimustuloksia. 


13.00-14.00 Leikitystunti - Hupi
Leikitystunnin veti OnniDogin lempparikouluttajani Asko Hämäläinen. Asko on vetänyt OnniDogissa peltojälkikoulutuksia, saalisviettitestauksia ja nyt myös leikitystunteja.  Ohjaajat leikitti koiriaan vuorotellen, Asko antoi palautetta ja vinkkejä. Hupilla oli suhteellisen kova juuttipatukka, joka on Hupin yksi lempparileluista. Minä edelleen leikin liian voimakkaasti Hupin kanssa. Hupi on ollut pienestä asti ihanan taistelutahtoinen ja voittaessa lelun, se on lähtenyt rallattelemaan. Luultavasti näistä molemmista johtuen olen jäänyt roikkumaan leluun, enkä ole antanut Hupin voittaa tarpeeksi. Nykyään Hupi saalistaa lelua hyvin ja taistelee lelusta hyvin, mutta lelu tavallaan menettää merkityksensä Hupin voittaessa lelun. Lelu on yleensä kiinnostava niin kauan kuin minä roikun toisessa päässä. Satunnaisesti lähtee vieläkin rallittelemaan lelun kanssa ja sitäkään en halua, koska tarkoitus on kuitenkin leikkiä yhdessä. Näissä tilanteissa kahdella lelulla kikkailu on alkanut toimia hyvin.

Asko kehui Hupin leikkimistä ja antoi minulle vinkin, etten itse leiki niin voimakkaasti kun välillä kuului hampaiden "rapina" lelua vasten (eli riepotin, vaikka oli kiinni lelussa) ja Hupille  mahdollisesti vähän pehmeämpi lelu. Koiran ollessa lelussa, minä menen mukana ja annan voittaa kun repii lelua. Tiedän kyllä, mutta miten se on niin vaikeaa? Näimme rallattelua lelun kanssa, mutta myös sitä kun lelu jää maahan heti Hupin voitettua sen. Miten leikkiminen voi olla niin vaikeaa!? Oikeasti!? Ilon tullessa en uskaltanut leikkiä ollenkaan muiden nähden ja se asia on sentään muuttunut tässä matkan varrella. Nykyään palkkaan useimmiten lelulla, mutta leikittämisessä on vielä opeteltavaa. Olen itse liian aktiivinen ja tavallaan "voimakas", Hupin kanssa erityisesti.


 Tämän kuvan ottanut SporttiRakki, kiitos.

  Tämän kuvan ottanut Eija, kiitos.

14.00-15.00 Toko - Ilo 
Tokoa veti Hanne Alanko. Ryhmä oli iso ja se oli jaettu kahtia. Toinen porukka teki aluksi paikkiksia, toinen kaukoja ja sitten vaihdettiin. Paikkamakuussa ei ongelmia, loppuperusasento olisi voinut olla parempi. Kaukoissa ongelmana on a) minun tyhmyys, b) minun surkea muisti ja c) Ilon lihasmuisti. Olen treenannut istu-maahan-kaukoja aivan liian kauan ja Ilolla on todella kivat i-m-vaihdot. Seisominen sekoitti pakan totaalisesti, eikä Ilolla tahdo pysyä takajalat paikoillaan kaukoissa - valuu perään ja lisäksi ottaa aivan liian helposti väärän asennon. Koitin seiso-maahan-vaihtoja takapalkalla ja toimi todella hyvin. Sain jopa otettua vähän välimatkaa. Otin seisomisesta istumisen mukaan  ja alkoi mennä plörinäksi. Taas vähemmän välimatkaa ja enemmän apuja.
Kouluttaja liikkuroi meille pitkän seuruupätkän. Ilo seurasi kivalla asenteella, mutta aukesi takaa ja siitä tuli palautetta. Täytyy kiinnittää huomiota (taas kerran) palkan suuntaan. Lopuksi tehtiin luoksaria liikkuroituna. Ensimmäisellä yrityksellä Ilo lähti hiippailemaan perääni heti kun selkäni käänsin. Oikeasti. Mitä hittoa. Palautus ja uusi yritys. Hyvä stoppi, mutta perusasento olisi voinut olla suorempi. Oli ihan hyvä treenipätkä.


   Tämän kuvan ottanut (su) Eija, kiitos.

15.00-17.00 Peltojälki - Hupi
Peltojälkeä veti Asko. Askon jälkikoulutukset on aina yhtä mielenkiintoisia ja antoisia. Puuhailemaan pääsi Hupi. Hupi sai tehdä kolme namiruutua. Nameina paloiteltuja Frolic-nappuloita. Hupin nenä aktivoitui nopeasti ja tuhina oli melkoinen. Hupi keskittyi tehtäväänsä täysillä ja nenä pysyi hienosti maassa. Pari kertaa erehtyi pois ruudusta, mutta korjasi heti itse takaisin ruutuun, kuten kuuluu. Hupi sai kehuja Askolta. Kannattaa kuulemma ehdottomasti jatkaa jälkihommia. Olin itse todella tyytyväinen Hupin työskentelyyn. Ei ottanut häiriötä Askosta, muista ihmisistä tai viimeisessä ruudussa olleesta koiran hajuista (yksi aussie karkasi syömään Hupin nameja).


18.00-19.00 Dobo - Hupi
Hupi pääsi tutustumaan tasapainotyynyyn ja dobopalloon. Jälkimmäinen löytyy kotoa, mutta joku on laiskotellut  ja Hupi on päässyt käymään pallon päällä vain pari kertaa ihan kokeilumielessä. Tyynylle nostettiin aluksi etutassut ja sitten takatassut. Etutassujen nostamista Hupi tarjosi nopeasti, koska korokkeille nousua on harjoiteltu ennenkin. Hupi pyöri tyynyllä, kuten laatikkoleikeissä ja palkkailin sitä eri kohtiin, jotta eri lihakset joutui työskentelemään. Takajalkoja en saanut tyynylle kertaakaan, Hupi ei vain ymmärtänyt. Pallolla Hupi seisoi, istui, makasi ja teki ympyröitä. Pallo oli vähän liian pieni Hupille ja harjoitukset oli hieman haastavia, mutta pikkukoira oli todella reipas ja innokas. Omistajat toki pääsivät testaamaan tyynyä ja palloa. Juuri sillä hetkellä rakas ystäväni Eija paukkasi sisään dobosaliin, kävi lattialle kontilleen ja alkoi kuvaamaan minua. "Aina valitat kun sinusta ei ole yhtään kuvia", kiva.  Herätti hilpeyttä, mutta sain kivoja muistoja Hupin ekasta dobosta.

   Oik. kuvan ottanut Eija, kiitos.

Ennen doboa oli hyvä rako käydä syömässä. Aikataulut meinaa olla tiukkoja ja syömään ei oikein ehdi. Ehkä minä vielä joku kaunis vuosi raaskin jättää vähän useammin rakoja koulutusten väliin. Olin aivan liian monesta paikasta myöhässä kun en tajunnut lähteä koulutuksista ajoissa ja kahden koiran kanssa kikkailu vei vähän odotettua enemmän aikaa. Iltanuotio jäi väliin, koska lilluteltiin paljussa juoruilemassa pari tuntia. Oli ihanaa.


torstai 7. syyskuuta 2017

Iloista ja hupaisaa tokoa 13

 Villasukkakausi korkattu. ♥ 

Tänään oli tokopäivä! Maanantaina agilityä, tiistaina tottista ja torstaina tokoa. Tosin kaikkiin ohjattuihin on päässyt treenaamaan vain Ilo. Tänään oli tarkoitus ottaa Hupi, mutta tehtävä sopi paremmin Ilolle. Viikonloppu meneekin Himoksella OnniDogissa, joten harrastukset jatkuu ja molemmat koirat pääsevät töihin. Milliä oli tuuraamassa Markku Pajulahti - tuttu naama hallilta, mutta hänen koulutettavana me ei olla aikaisemmin oltu.

Heti aluksi Markku ilmoitti, että palkat pois taskuista ja nyt tehdään ilman palkkaa. Hän myös ilmoitti, että tavarat voi ottaa kentän puolelle, koska hänen treeneissään kaikki on kentällä. Aloitettiin palkattomalla treenillä. Aluksi lyhyt paikkaistuminen, ei ongelmaa. Seuraamista lähdettiin tekemään jokaisen koirakon seistessä aluksi rivissä, Markku liikkuroi - käännöksiä, pysähdyksiä, hidasta, normaalia  ja käännöksiä jokaisen itse valitsemaan suuntaan. Ilo inisi ajoittain. Kaukoja tehtiin ringissä, ohjaajat selät ringin keskelle ja koirat vastapäätä. Ensimmäisessä harjoituksessa käskytettiin vuorotellen ja toisessa harjoituksessa samaan aikaan. Ilo teki todella hyvät vaihdot, ei moittimista. Näiden harjoitusten jälkeen palkattiin ja otettiinkin palkat käyttöön.

Rentouduimme hetkeksi alas istumaan. Markku kertoi suoritettavat liikkeet. Liikkeitä ääneen kertoessa, katsoi meitä ja totesi jotain tähän tyyliin "hei, tämähän on se koira, joka ei silloin kerran mennyt ruutuun". Hän näki kerran meidän surkeat ruututreenit ja niin hienosti jäi mieleen, joten tehtiinkin ruutua pienillä kikoilla. Ruudun taakse aseteltiin putki ja lähetin Iloa putkeen ruudun läpi. Ilo jäi putkeen kiinni heti kun putki raahattiin näkyviin, kuinka ollakkaan. Ei ollut ongelmaa putkeen juoksemisessa, vauhtia riitti. Kehua piti koiran ollessa ruudun kohdalla ja palkattiin koiran juostessa putkesta takaisin. Pari toistoa ja pysäytyskäsky mukaan harjoitukseen. Kaksi pysäytystä ruutuun ja Ilo pysähtyi hienosti! Vähän valui kohti peränauhaa ja piti antaa käsky tarpeeksi ajoissa, mutta ei ainakaan ennakoinut katsomalla etunauhasta pysäytyspaikkaa. Toimi! Takapalkka käyttöön.

Tunnaria teimme myös normaalista poikkeavalla tavalla. Juoksutin Ilon kosketusalustalle (olisi voinut olla myös merkki tai ruutu) ja siitä tunnareille. Ilolla ei ole käskyä kosketusalustalle, joten harjoitus oli hankala. Kosketusalusta on kuitenkin vähän tutumpi kuin merkki ja siksi valitsin sen. Vapautin Ilon alustalle, käskytin pysähtymään. Aluksi alusta oli liikaa tunnareiden linjassa ja Ilo lähti suoraan tunnareille, joten alustan paikka vaihdettiin vähän toiseen suuntaan. Ilo juoksi alustalle, mutta nappasi alustan suuhun ja toi minulle. Mitä vielä? Hoksasi idean, stoppasi kosketusalustalle ja juoksi vauhdilla tunnareille. Niinkin vauhdilla, että pakka hieman saattoi räjähtää pitkästä aikaa. Oikea kapula kuitenkin löytyi haistelun jälkeen. Eli ihan hienosti meni kuitenkin.

Lopuksi teimme paikkaistumisen ja Ilo nousi seisomaan (!?!?!?)  heti kun käänsin selkäni. En tiedä sanoinko käskyn liian epäselvästi, lähtikö kädessäni roikkuvaan palloon, oliko sekaisin erilaisista treeneistä vai meneekö samaan pölöilyyn kuin muut pölöilyt lähiaikoina. Vai onko agilityn lähtötilanteen nousut vaikuttanut tähänkin. Oli mitä oli, en tykkää ja menee tunteisiin. Ilo ei ole IKINÄ noussut paikkiksesta tai muutenkaan lähtenyt käskyltä. Kirosanan saattelemana palautin Ilon istumaan. Ohjaajat kävi makaamaan koirien eteen, hetken kuluttua ohjaajat nousi ylös ja kävi kyykkyyn. Kyykystä palattiin koirien luokse, käskettiin koirat maahan ja vapautettiin. 

Ilo oli todella iloinen ja innokas, teki kivasti töitä. MUTTA. Todella paljon oli rumaa ja epämiellyttävää. Ilo jostain syystä kuumui palkattomuudesta ja kerjäsi ilmeisesti palkkaa. Inahteli ja haukkui sosiaaliseen palkkaan vastauksena. Lähti hyvin vastaamaan, mutta ääntelystä en tykkää ja sitä Ilo ei yleensä todellakaan harrasta. Ilon pölöilystä huolimatta olen tyytyväinen treeneihin, Ilon työinto on parasta. Markku piti todella hyvät treenit!

Kuka myöntää vaihtaneensa minun kiltin ja tottelevaisen aussien tuhmeliiniin? Todella toivon (ja oikeasti myös uskon), että Ilon aivopierut johtuu lähestyvistä juoksuista. Juoksut odotettavissa joko nyt syys- tai lokakuussa.

Tottis 4

Viime tottistreeneistä on vierähtänyt ikuisuus. Minulla on ollut töitä ja en ole päässyt treeneihin. Eilenkin oli tiukka aikataulu ja ehdin olla treeneissä oman vuoron jälkeen vain parin koirakon treenisetin katsomisen verran. 

Treenaamaan pääsi Ilo - vieläpä ensimmäisenä - enkä ollut tehnyt mitään treenisuunnitelmaa. Kentällä oli Gappayn keltainen este ja siitä se ajatus sitten lähti. Tottispuolella on metrinen hyppy ja Ilo ei ole ikinä  edes nähnyt niin korkeaa estettä. Ilo on hyppinyt tokohyppyjä ja agihyppyjä, mutta korkeus on ollut max. 55cm. Koiraportit Ilo on ylittänyt muutaman kerran (ilman lupaa), mutta muuta kokemusta korkeammista hypyistä ei ollut. Jos tottispuolta tehdään, minua kammottavat hypyt tulevat väkisinkin treenilistalle eli tuumasta toimeen.

Kokeilimme kerran 60cm korkeaa estettä ja Ilo suoritti sen ongelmitta. Este nostettiin 90cm korkeaksi ja kokeilimme uudestaan. Ilo ei luokitellut estettä esteeksi ja tuntui pitävän seinänä. En ihmettele. Pelkkä esteen katsominen aiheutti minulle ahdistumisen. Lea-kouluttaja seisoi esteen toisella laidalla ja minä toisella laidalla. Pidin lelua esteen toisen puolella (keskellä) ja kehotin Iloa hyppäämään. Ilo ei hypännyt, vaikka kokeilimme muutaman kerran. Menin seisomaan suoraan esteen taakse, pidin lelua keskellä ja kannustin hyppäämään - ja Ilo hyppäsi. Lelubileet. Treenitoverit totesivat, että Ilo näytti liitävän esteen yli. Liike näytti pysähtyvän ilmaan hetkeksi esteen päällä ja siitä olisi tullut hieno kuva. Ei osunut ja ilmavaraakin jäi. Tottispuolella hirvittää nimenomaan esteet, korkeita ja jyrkkiä. Yhdistettynä noutoon. Aluksi ajattelin, ettei siksi edes tottista tehdä.  

Ilo teki myös eteenmenon lelulla. Lea vei palkan kaaaaauas pois. Ilo lähti vauhdikkaasti matkaan, traktorin urilla epäröi hetken ja samassa näki pallon, jolle luoksi vauhdikkaasti. Juoksi vauhdilla takaisin luokseni sivummalle.

Lasten agilitykurssi 3/5

Maanantaina oli kolmas kerta kerta lasten agilitykurssia. Tälläkin kerralla ratana oli rallirata - hyppy, hyppy, mutkaputki, hyppy, hyppy ja mutkaputki. Nämä ralliradat on Ilon kanssa ehkä haastavimpia, koska Ilo on nopea ja sillä on fokus eteen. Saa laittaa töppöstä toisen eteen, itse kukin. Varsinkin, jos rataa pitäisi tehdä useampi kerta tai  pitäisi kikkailla jotain. Ilo  suorittaa näin simppelin radan yksinkin, jos ohjaaja on vaikka myöhässä.


Rataa oli tarkoitus tehdä hieman erilailla, mutta Ilo oli taas kamala agipossu ja jätti todella rumasti esteitä väliin. Ilo näki vain putken ja putken. Voi putkihulluus ja hetkellinen Ilohulluus.  Huomautuksen (tai muutaman) jälkeen Ilo tajusi, että radalla täytyy tehdä muutakin kuin juosta putkesta putkeen ja teki hienoa työtä. Ilo eteni kiiturin lailla esteeltä toiselle ja osasi tehdä radan silloinkin kun ohjaaja liikkui hyvin vähän. Lähdöissä pysyi paremmin.

Aloitettiin keppiharjoittelut kuudella kepillä ja verkoilla. Ilo teki ensimmäiset harjoitukset minun kanssani ja remmissä, koska vauhti ja järki. Hienosti sujui remmillä, ilman remmiä, minun kanssani ja tytön kanssa. Kenttä oli jaettu kahtia ja aidan toisella puolella sai harjoitella tekniikkatreeniä renkaalla, A:lla, sekä madalletulla keinulla ja puomin palasella. Ilolla oli yllättäen liikaa vauhtia ja kontaktit hutaistiin liian monta kertaa rumasti. 

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Lasten agilitykurssi 2/5

Maanantaina oli toinen kerta lasten agikurssia. Ilokseni sain huomata, että tyttö kuunteli paremmin kouluttajaa, Ilo kuunteli paremmin ohjaajaa ja homma vain pelitti monella tapaa paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Tyttöä mietityttää vielä milloin täytyy juosta kovaa ja milloin ei, mutta se on täysin ymmärrettävää. Ilolla taas menohalut sai hätiköimään lähdöissä ja kouluttaja auttoi pitämällä Iloa pannasta. Lähdöt laitetaan tehotreeniin!

Päivän aiheena kontaktit ja treenit tehtiin koirien tason mukaan. Ilo on harjoitellut 2on2offia erikseen, mutta kokonaisina esteinä ei ole tehnyt ikinä. Ei ole tullut opetettua kun ryhmissä ei ole isommin harjoiteltu, omatoimisesti ei ole uskaltanut ja agility on ollut niin satunnaista ryhmien ulkopuolella. Pakko myöntää, että agilitykärpänen on purrut (taas) pahasti ja harrastuslistalle palaa agility heti kun hommaan omatoimitunnarit lokakuussa. Treenilistalle puomi, A, keinu ja kepit. Ei tavoitteita, ei  paineita, ei ryhmiä. Hauskaa humputtelua.

Aluksi testasimme erikseen mitä Ilo tuumaa puomista ja A:sta. Ilo tuumasi, että ei tässä mitään ihmeellistä. Ilo juoksi vauhdikkaasti, mutta silti suhteellisen järkevästi. 2on2offia ei tajunnut yhdistää esteisiin ilman muistutusta, mutta ymmärrettävää. Testauksen jälkeen tytöt sai tehdä hyppy, puomi, putki pätkää ja toisella laidalla hyppy, A, putki, hyppy, hyppy pätkää. Jälkimmäistä kahdessa osassa, koska Ilo ei osannut vielä hakea A:ta hypyn jälkeen ja iki-ihana putki veti A:n takaa puoleensa liikaa = Ilo ohitti A-esteen. Muuten Ilo teki hyvää työtä ja ehdottomasti myös tyttönen. Kaikille jäi treenistä hyvä mieli ja seuraavaa kertaa odotetaan taas innolla. 

maanantai 28. elokuuta 2017

Punaisten tokoa Jämsässä

 Polte, Kayla, Ilo & Hupi. Punanutut ilta-auringossa.

Perjantaina viestiteltiin Eijan kanssa treeniasioita. Viestittelyn lomassa Eija kysyi onko minulla vapaapäivä - johon vastasin kyllä - ja käski hurauttaa autolla Jämsään. Tuumasta toimeen! Jämsään on kiva, helppo ja nopea ajaa, joten pitäisi ehdottomasti käydä useammin. Tykkään Jämsästä todella paljon ja ne maastot on oikeasti rakkautta. Olen tykännyt Eijasta, Kaylasta (W. Jompsin Kumpsin) ja koko perheestä ensitapaamisesta asti. Tutustuimme Kaylan ollessa pikkupentu '14. Eijan perheessä asuu myös Ilon pentu Polte (W. No Mutta Kun).

Menimme aidatulle hiekkakentälle tekemään tokoa. Olin tehnyt treenisuunnitelman molemmille koirille, mutta pysyin suunnitelmassa tasan Ilon kolmen ensimmäisen liikkeen ajan. Hupsista, miksi meille aina käy näin? 



Ilon treenisetti: seuruu, luoksari, kaukot, jäävät ja metsku. Seuraamista tehtiin pitkästä aikaa tosi pitkä pätkä. Normaalisti, hitaasti, nopeasti, sivuaskeleita, peruuttamista eli kaikkea mitä seuraamiseen kuuluu. Ilo teki kivalla asenteella töitä, mutta sivuaskeleet vaatii harjoittelua. Täytyy kiinnittää palkkaamiseen taas huomiota, sillä palkkasin oikeaan käteen ja Ilo alkoi aueta takaa. En itse edes tajunnut, mutta Eija huomautti. Luoksari oli vauhdikas ja stoppi täpäkkä, super. Kaukot lyhyellä matkalla ja lunttilapulla. Ilo teki seisomisesta istumisen paremmin kun "tuuppasin" kädellä eteenpäin. Hyvät vaihdot, mutta matkan pitenemistä ei vielä kestä tai takajalat liikkuu heti. Takapalkalla toimi vähän paremmin. Jännä, sillä ei i-m-vaihdoissa tätä ongelmaa ole ollut. Jäävät muuten hyvät, mutta istumista piti muistutella. Tarjosi maahanmenoa. Metsku oli argh ja raah ja huoh ja voih. Ensimmäinen ihan ok, mutta sen jälkeen Ilo ei suostunut hyppäämään kapula suussa, vaikka koitin kaikkia keksimiäni kikkoja. Alkoi turhauttaa isosti ja renkattiin ehkä vähän liikaakin, mutta lopulta Ilo hyppäsi kapulan kanssa hypyn yli ja rumasta hypystä megabileet. Harmillinen metsku, mutta muuten teki hyvää työtä.



Hupin treenisetti: seuruu, luoksari, hyppy, ruutu, kierto ja liikkeestä maahanmeno. Seuraamista tehtiin käsiavulla, mutta hiljalleen nostin kättä ylemmäs ja kauemmas Hupin kuonosta. Hupi kulki mukavasti mukana, mutta vahvoilla avuilla mennään edelleen. Luoksari oli vauhdikas. Hyppy hyvä, Hupi ei estettä vierasta. Matalalla hypyllä tehdään vielä harjoitukset. Ruutu pitkällä matkalla ja lelulla. Malttoi odottaa kun vein lelun ruutuun ja juoksi vauhdikkaasti. Lähti rallattelemaan lelun kanssa, mutta kutsuin leikkimään toisella lelulla ruutuun. Hupin mielestä tosin se toinen lelu oli parempi ja ei leikkinyt täysillä. Kiertoa lähti hakemaan hyvin heti tötsän nähdessään.  Liikkeestä maahanmenoon reagoi  vielä pienellä käsiavulla nopeampaa. Hieno työtä.
 


Oli hyvät treenit ja jäi hyvä mieli, vaikka metsku menikin plörinäksi. Molemmat teki innokkaasti ja kivasti hommia. Hupin treenisetin aikana satoi ikävästi vettä, mutta se ei Hupia haitannut. Jes! Kentällä oli ihana Eija, mutta Hupi jäi vain kerran katselemaan Eijan perään. Olen tyytyväinen molempien työskentelyyn. Oli ihana nähdä myös Eijan koirien työskentelyä ja erityisesti tietty Poltteen. Polte on pätevä ja tykkään sen työilmeestä.

Treenien jälkeen kävimme lenkillä. Remmiosuus oli järkyttävää kuraa, mutta muuten meni hienosti. Koirilla oli hirveän hauskaa ja välillä liiankin hauskaa, mutta korvat pysyi tallella. Kotimatkalla oli kovin väsynyttä sakkia.

perjantai 25. elokuuta 2017

Iloista ja hupaisaa tokoa 12

Hullu Ilo oli hullu myös tokotreeneissä. En muista milloin viimeksi olisi ollut yhtä höpöt tokotreenit - vai onkohan peräti milloinkaan? Teemana (minun toiveestani) erikoisvoittajaluokan kiertonoutohässäkkä eli virallisesti merkin kiertäminen ja ohjattu noutaminen esteen yli hypäten. Treenit oli aika kaoottiset, mutta silti jäi hyvä mieli. Kaikesta pölöilystä huolimatta treenit oli hyvät ja Ilon tekemisen meininki on niin älyttömän palkitsevaa.

Aloitettiin paikkiksella. Ilo teki paikkamakuun. Sanoin maa-käskyn Ilolle ilmeisesti liian heikosti ja tarvi kaksi käskyä maahanmenoon. Maahanmeno sujui rauhallisesti piiloutumisestani huolimatta. Sivulle nousi yhdellä käskyllä. Omatoimisesti tehtiin seuraamista, jäävien kuuntelutreeniä, luoksetuloa, ohjattua ja ruutua. Seuraaminen tuntui hyvältä. Paikka säilyi, kontakti kesti ja asenne oli hieno. Peruuttamisessa lähti vähän irtoamaan, mutta huomautuksesta korjasi. Jäävien asennot otti oikein ja palkkasin asennoista, ei tehty kokonaista liikettä. Luoksarissa hiippaili ensimmäisellä kerralla perään (!!!), mutta toisella kerralla teki vauhdikkaan luoksarin ja hyvän stopin. Ohjattua tehtiin samalla tyylillä kuin viimeksi Millin treeneissä eli kolmas kapula oli aivan koiran takana, eikä sitä edes huomattu ja kaksi muuta kapulaa heitettiin sivuille. Tarkoitus tehdä keskimmäisestä mitätön ja reunimmaisista kiinnostavammat. Suureksi yllätykseksi Ilo otti keskimmäisen takaansa. Uusi yritys ja hienosti haki, palkkasin oikean valitsemisesta. Ruutu oli aivan hiton magee parilla ensimmäisellä kerralla, MUTTA Ilo meni suoraan makaamaan ja sitä ei ole harjoiteltu. Ilon pitäisi odottaa seis- ja maahan-käskyt, mutta Ilo ennakoi pahasti. Ruutuun piti juoksuttaa useampi kerta ja palkkasin stopeista. Treenattiin erikseen maahanmenosta seuraamaan juoksemista ja  ensimmäinen yritys oli riehakas. 

Kiertonoutohässäkkää lähdetään työstämään pienissä palasissa. Aloitettiin treeni kierrättämällä merkkitötsä kahden hyppyesteen välistä. Seistiin esteiden välissä, josta liikuttiin kerta kerralta taaksepäin. Kiertotehtävässä Ilolta lähti ääntä, piti käskeä pari kertaa pois ja kerran viedä jäähylle. Ilo kesti hypyt vierellä hienosti, mutta meininki muuttui kun hypyt oli kauempana meidän edessä. Ilo lähti kiertämään toista estettä. Olisin ollut enemmän yllättynyt, jos tätä virhettä ei olisi harjoituksessa tapahtunut. Lähti rullaamaan pitkälläkin matkalla.



Aamulla treenasin Hupin kanssa takapihalla pitkästä aikaa. Hupi oli aivan super! Perusasentoa, seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, kiertämistä, kaukojen istumispompun vahvistamista, paikalla istumista häiriköitynä, sivulla istumista häiriköitynä, lelu-lelu- ja lelu-nami-vaihtoja. Hupi teki aivan ihastuttavalla innolla hommia. Se keskittyi tehtäviin, teki hienoa työtä ja leikki täpäkästi. Peruasento ei enää aina tarvitse niiin isoja apuja, mutta seuraamisessa irtoaa edelleen helposti. Maahanmeno etenee, käsky on vahvistunut ja Hupi tekee hyvän maahanmenon liikkeestä. Kiertäminen sujui, tötsä löytyi helposti ja irtosi kiertämään kaukaa. Käsitargettiin pomppaaminen sujui hyvin, pomput oli täpäkät ja silti pylly pysyi maassa, kuten pitää. Häiriköinnit sujui yllättävän hyvin treenimääriin nähden, sivulla meni pari kertaa leluhäiriöön, mutta ryhdistäytyi nopeasti. Vaihdot on Hupilla vahvat ja olen todella tyytyväinen. Vaihtaa hienosti lelusta leluun, lelusta namiin, namista leluun...

Hupi on ollut saikulla, koska sillä on mitä ilmeisimmin silmätulehdus. Silmä näytti todella pahalta, mutta saman päivän aikana huomattavasti paremmalta. Käytin Hupin eläinlääkärissä, eikä silmässä näkynyt roskaa tai haavaa. Hupi sai lääkekuurin. Voi olla, että silmässä on ollut roska, jonka johdosta tuli tulehdus. Hupi rypee kaikki mahdolliset  ryteiköt, joten en ihmettele. Hupi oli hirveän reipas eläinlääkärissä alkupyörimisen jälkeen ja antoi tutkia silmän. Aluksi olisi halunnut rakastaa kaikkia tapaamiaan ihmisiä ja omalta tutkimuspöydältä hymyili naama wirneessä viereisellä pöydällä kissaa hoitaneelle hoitajalle. Hupilla on ollut aika tylsää kun ei se ole oikein päässyt lenkkeilemään tai treenaamaan ennen tätä päivää, mutta Hupi on kestänyt tylsyyden hyvin.