sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Pentu-uutisia


Iloisia uutisia.  Olen odottanut yli vuoden, että pääsen kertomaan tästä ja vihdoin. Ilolle on suunnitteilla toinen pentue ja Ilo on tarkoitus astuttaa näistä juoksuista, joiden pitäisi alkaa syys-lokakuussa eli pian. Ilon sulhoksi on valikoitunut upeaakin upeampi Warma (Let´s Talk About I am Soldier). Laura liisaa Iloa ja pennut syntyvät Lauran luona Wirneen kennelnimen alle. Wirneen S-pennut. Warma Ilo eli Walot. Piilot ja Walot. EN KESTÄ!

Elokuussa 2017 päivitin facebookkiin jotain tyyliin "salaa haaveilen, että maailmaan syntyisi joskus lisää pikkuiloja" ja hetken päästä tuli kannatusviesti Laura-kasvattajalta. Näin alkoi suunnitelmat edetä ja aloimme puhua, että Laura liisaisi Iloa toiseen pentueeseen. Ilo siirtyi omistukseeni N-pentueen eli Piilojen jälkeen. Ilo on mahtava koira, mutta minusta ei ole kasvattamaan pentuetta. Minusta tämä on mainio tapa jatkaa Ilon sukua.

Helmikuussa 2018 Laura mainitsi miettineensä Warmaa sulhoksi. Innostuin heti, koska olen nähnyt Warmaa useamman kerran Wirneen menoissa ja tykännyt Warmasta aina. Yksi omista lemppariaussieista. Warman omistaja Mariakin kannatti ajatusta ja tällä suunnitelmalla jatkoimme. Aikaa kului ja minua alkoi luonteelleni tyypillisesti pelottaa kaikki, mikä voi mennä vikaan ja nolostellen peräännyin. Huhtikuussa 2018 oli Wirneen tokopäivä ja näin Warmaa pitkästä aikaa. Katselin Warman tokoilua sydämet silmissä. Aloin empiä sekavien ajatusteni kanssa, lyhyen pähkäilyn ja parin juttutuokion jälkeen laitoin nolostellen viestiä, että tehdään pennut.

Warma on Lauran tuontiuros Itävallasta. Warmalla on yksi seitsemän pennun pentue (3/17) Titangus-kenneliin.



29.08. Ilo kävi silmäpeilauksessa Hakametsän eläinklinikalla ja silmät todettiin edelleen terveiksi. 21.09. Ilo kävi virallisissa selkäkuvissa eläinlääkäri Helmessä ja selkä  todettiin terveeksi. 25.09. päätimme, että Ilo astutetaan syksyn juoksuista kevään juoksujen sijaan. 28.09. Warma kävi silmäpeilauksessa ja silmät todettiin edelleen terveiksi. Ei muuta kuin juoksuja odottelemaan. Ilolla on alkanut edelliset juoksut huhtikuun lopussa, joten juoksuja odotetaan alkavaksi tässä syys-lokakuun vaihteessa. Elämme jännittäviä aikoja! Tästä se taas lähtee.

29.09. Laura kertoi päivittävänsä yhdistelmästä kotisivuille, joten pentueesta tulisi julkista tietoa. Yli vuoden odotuksen jälkeen minä riemuidiootti sain julkaista tämän hienon pentuesuunnitelman. Samana päivänä kävimme Marian & Warman kanssa treenaamassa. Otin samalla koirista yhteiskuvat ja intoa puhkuen ajoin kotiin. En ehtinyt riisua edes ulkovaatteita kokonaan kun piti istua koneelle päivittämään tätä jännittävää uutista.






Wirneen leiri 2018


Keväisen viikonlopun 18-20.05. vietimme Wirneen leirillä. Wirneen leiri pidettiin viidettä kertaa ja tänä vuonna leiripaikaksi valikoitui Villa Taivaannasta Kiteellä. Kerrassaan mahtava leiripaikka, upeat puitteet, mukava henkilökunta, hyvät tilat, maittavat ruoat, kivat lenkkimaastot ja ennen kaikkea aivan täydelliset treenikentät. Meno-paluu kerrytti kilometrejä vähän alle 1000km ja tunteja reilu 14h. Matkaan lähdimme tällä kertaa tyttöjen kanssa kolmisin ja uljaaksi ratsuksemme pääsi Punto. Menomatka sujui jouhevasti Antti Tuiskun tahtiin hoilottaessa, mutta tulomatkalla väsy painoi ja silmäluomet oli raskaat jo tunnin ajomatkan jälkeen. Sinnittelin, kunnes tuli mieleen aiemmin saatu vinkki äänikirjasta. Pysähdyin, latasin puhelimeen Elisa Kirjan ja ilmaiskirjan Baskervillen koiran. Melkein 4h matkasta meni kuunnellessa JBL-kajarista äänikirjaa ja ikkunoista tuuli puhalsi virkistävästi. Yllättävän kivuttomasti meni pitkät matkat, vaikka välillä toivoi matkaseuraa. Äänikirjat JATKOON!!!

Lähdin matkaan yhdeksän aikoihin aamulla ja saavuin perille ensimmäisenä. Ehdin ihastella miljöötä, jutella Villa Taivaannastan väen kanssa, käydä koirien kanssa lenkillä upeissa maastoissa, valokuvata, treenata lyhyesti ja varata huoneen ennen kuin muut alkoivat saapua paikalle. Meidän huoneen valtasi Piilo-ihmiset ja meidän lisäksi huoneessa majoittui Sanni omistajineen, Mysti omistajineen ja Nooan omistaja. Nooa nukkui muualla, koska tytöt saattoi tuoksua vielä. Sijainnista huolimatta leirille osallistui 21 ihmistä ja useampi koira.

Tänä vuonna leirillä kouluttivat Olli Holmberg (HST Finland) tottista, Heidi Utriainen (Sporttirekku) agilityä ja Minna Pessi-Ahokas hakua. Lauantaina agilityä koulutti Mari Lukkarinen. Meidän ei pitänyt osallistua mihinkään koulutukseen, mutta sattumien kautta osallistuin Hupin kanssa lauantaina Marin kouluttamaan agilityyn. Takana oli agilitytaukoa, koska  meillä ei ollut mahdollisuutta aksailla  ollenkaan ilman niitä hallin omatoimitunnareita.  




Mietin kovasti mitä tekisimme ja esteille irtoaminen oli meidän lyhyiden pätkien teema. Haastavaa meinaa olla, koska ei olla hirveästi irtoamista harjoiteltu ja äitiä on tärkeä tuijotella. Irtoamistreeniä teimme vain muutamalla esteellä ja kouluttaja palkkasi Hupia. Nyt vain treeneihin irtoamista ja palkkaa muualta kuin minulta. Toisessa setissä sain vinkkejä keinuun, mutta testiin pääsee vasta myöhemmin. Hupia alkaa jännittää kun keinu liikkuu.

Molemmat koirat pääsivät tekemään tokoa ja agilityä. Ilo pääsi tekemään agilityä myös pentujensa omistajien kanssa. Vauhtia ja meininkiä löytyi, joka oli selvästi mieluisaa. Ilo oli kuitenkin vähän kaheli ja hyppäsi A-esteen harjalla hurjan loikan muutamankin kerran. Heti kun A oli osana rataa ja vauhti mukana menossa, Ilon aivot katosivat. Hupikin teki omatoimisesti agilityä. Lisäksi molemmat koirat pääsivät tekemään tokoa omatoimisesti. Toki koirat pääsivät myös uimaan, lenkkeilemään, leikkimään sukulaiskoirien kanssa ja kerjäämään grillattavia.

 Ilon tyttö Sanni.
 Ilon tyttö Mysti.
 Ilon poika Nooa.

Leirin aikana Hupille ammuttiin ensimmäistä kertaa, eikä Hupi ollut moksiskaan. Hupi kulki hihnassa rentona ja tyytyväisenä, eikä korvaansa lotkauttanut laukauksille.  Todella mahtavaa! Olen niiiin onnellinen ja kiitollinen.

Leiri oli mahtava kaikkineen. Omat koirat käyttäytyivät hienosti ja olin todella tyytyväinen niiden leirikäytökseen. Hupikin käyttäytyi niin hienosti, sen kanssa on koko ajan kivempi mennä ja tehdä. Leirille osallistui Hupin lisäksi neljä Ilon pentua, oli aivan parasta nähdä hienoja tyyppejä. Tämä Wirneen porukka on vaan ihan parasta, niin ihmiset kuin koiratkin. Ilo kuulua tähän hienoon porukkaan ja ei muuta kuin seuraavia rientoja odotellessa. 

 Ilon tyttö Noksu, Ilon tyttö Sanni, Ilon poika Nooa, Ilo, Ilon tyttö Hupi ja Ilon tyttö Mysti. Ja tarkennus jossain ihan muualla.

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Onnidog ja majoitus


Niin se kesä tuli ja meni. Syksy kolkuttelee ovella ja sehän tarkoittaa sitä, että suuri ja monipuolinen koiratapahtuma OnniDog lähenee. Kaksi viikkoa ja hilpeät koiraharrastajat valtaavat Himoksen jo viidettä kertaa. 

Pikainen kertaus - mikä ihmeen OnniDog? Jokaisen koiraihmisen unelmatapahtuma, joka järjestetään Jämsän Himoksella 06.-09.09.2018. OnniDogissa on useita eri lajikoulutuksia, luentoja ja koiramaista oheisohjelmaa. Kattava koulutuslista: agility, arkitottis, canicross, dobo, haku, junior handler, kehonhallinta ja takaosan tehotreeni (takateho), kickbike-vetotreenit, kohteet ja korokkeet, koirafrisbee, koiratanssi, kontaktitunnit, leikitystunnit, naksutintunti, nose work, nouto, näyttelykoulutus, pallopaimennus, peltojälki, rally-toko, rentoutustuokio, sosiaalinen palkkaus, toko, venyttely, verijälki. Kattava luentolista: Reija Nieminen: Hakumaalimieskoulutus, Mika Jalonen: Palkkaamalla palkattomuuteen, Reija Nieminen: Koiraharrastajan voimaantuminen, Krista Karhu: Koiran ja ohjaajan henkinen valmistautuminen kisoihin, Jirka Vierimaa: Perustekniikoita pidemmälle - kohteet ja luopuminen, Miira Hellsten: Koiran elekieli ja stressi, Jirka Vierimaa: Klassisen ehdollistumisen work shop, Miira Hellsten: Rähjäämätön ja arkailematon koira BAT 2.0, Jari Kantoluoto: Tunteista tekniikkaan. Oheisohjelma: pentunäyttely, match show, lasten OnniDog, koirakahvila Vuhveli, iltanuotio, jättitehtävärata ja tapahtuman päätös. Unohtamatta virallista BH-koetta ja rally-tokokilpailua.

OnniDog on mahtava mahdollisuus lähteä koirailemaan pidennetyksi viikonlopuksi. Voit olla päivän, kaksi, kolme tai neljä. Voit ostaa rannekkeen, jolla pääset osallistumaan koulutuksiin ja luennoille tai vain yksittäiset liput haluamallesi luennolle. Voit myös tulla ilmaiseksi alueelle fiilistelemään tunnelmaa ja tsekkaamaan pitäisikö ensi vuonna osallistua. Tämä on erittäin hieno mahdollisuus myös koirasta vasta haaveilevalle, näkee useita rotuja ja lajeja samalla kertaa. Ranneke on ohjaajakohtainen eli voit osallistua yhdellä tai useammalla koiralla.

Kannattaa miettiä olisiko sinulla ystävä, joka sattuu asumaan Jämsässä tai lähellä. Haluaisiko hän majoittaa vaikka sovittua korvausta vastaan sinut ja koirasi? Olisiko hänellä mahdollisesti koira ja haluaisiko hän ehkä lähteä kanssasi OnniDogiin? Tai olisiko sinulla ystävä, joka haluaisi lähteä kanssasi OnniDogiin ja voisitte yhdessä vuokrata mökin tai hotellin? Tai ehkä lähteä reissuun retkeilyn kannalta ja valita asuntoauton/vaunun tai teltan? OnniDog tekee yhteistyötä Himoslomien kanssa, joten heidän koiralliset mökit kannattaa tietty kurkata.

Minä olen etuoikeutettu, sillä ystäväni asuu Jämsässä. Samainen ystävä minulle silloin vuonna 2014 kertoi OnniDogista ja siitä lähtien on käyty OnniDogit yhdessä. Olen saanut majoittautua heidän kotonaan, huippua.

OnniDogin ilmoittautumisen kanssa on ollut ongelmia tänä vuonna, mutta antakaa mahdollisuus hienolle tapahtumalle. Ensi vuodeksi on jatkuvasti kasvavalle tapahtumalle suunnitteilla uusia tuulia ilmoittautumiseen.

Vielä ehdit ilmoittautua mukaan! 

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Tokoa yksin ja yhdessä



Lauantaina 09.06. pikkutokot molempien kanssa miehen porukoiden valtavalla iki-ihanalla nurmikentällä.

ILO teki ruutua, ohjattua, tunnaria ja kaukoja. Ruutu oli super! Ilo lukitsi ruudun todella hyvin, juoksi vauhdilla ja reagoi käskyihin. Palkkasin maahan ennen seuraa-käskyä. Toisesta suunnasta juoksutin suoraan lelulle. Ohjattu tökki aluksi, mutta alkoi toimia. Seuruussa jäi kapuloihin kiinni ja lähti väärälle kapulalle. Otin mukaan kaikenlaisia käsien ja koko vartalon liikkeitä, johan alkoi Ilo kuunnella ja keskittyä. Tunnari oli rumaa. Tunnarikapulat hukkui nurmeen, Ilo meni ohi ja seilasi. Toi ensimmäisellä väärän kapulan. Kaukot jähmi pahoin.

Tätä kirjoittaessa näyttää siltä, että olisi mennyt surkeasti. Silti minulla oli treenipätkän jälkeen hyvä mieli. Kotona Ilo teki vielä iltaruoalla seuraamista. 1-3 askelta eteen, taakse ja sivuille. Käännöksiä. Palkkasin ahkerasti ja hain oikeaa fiilistä. Kulmiin hain tiiviyttä antamalla käskyn ja palkkaamalla. Lähti toimimaan kivasti. 

HUPI teki ruutua, kiertoa, luoksaria, liikkeestä maahanmenoa, pitoa, noutoa ja kaukoja. Ruutu aluksi pitkältä matkalta lelulle. Pikkuappari vei lelun ruutuun, hetsasin vähän Hupia ja Hupi oli vauhdikas. Lähempää palkkailin oikeaa paikkaa, jonka kävin aluksi näyttämässä ja Hupi lähti hakemaan oikeaa paikkaa hienosti. Kierto oli hyvä ja vauhdikas. Meinasi kaartaa vähän vinoon, mutta korjasi heti itse. Luoksari oli vauhdikas ja kädellä avitin oikealle paikalle sivulle. Maahanmeno oli hieno, reagoi heti käskyyn ja kesti käskyyn asti. Pito ei ollut nätein mahdollinen (pää vähän roikkui), koska otti häiriötä pikkuapparista, mutta piti kuitenkin käskyyn asti. Nouto piti uusia, koska ensimmäisellä kerralla kapula hukkui nurmeen ja Hupi ei tajunnut sitä. Toinen hieno ja palkkasin vauhdista. Kaukot namilla kivat, mutta tarvitsee namit. Lennokkaaseen istumiseen täytyy kiinnittää huomiota.

Kotona Hupi teki vielä iltaruoalla perusasentotreeniä kahdella eri korokkeella. Perusasennosta perusasentoon seuraamista ja imuttamalla seuraamista. Kokeilin myös namikuppia vasempaan käteen luopumiseen ja palkkailin oikealla kädellä oikeaan kohtaan. Hupi lähti harjoituksiin tosi kivasti ja pitäisi vain jatkaa harjoituksia.


Tiistaina 12.06. Ilon kanssa pikkutokot lähikentällä. Kamala aloitus viikolle, koska pikkuihminen tuli tosi kipeäksi ja aiheutti huolta, mutta parempana päivänä oli pakko päästä nollaamaan päätä hetkeksi. Ilo oli varma valinta nollaukseen. Jotenkin Ilo vaistosi, mitä tarvitsin ja se teki niin ihanasti töitä. Hetken olin  tosi onnellinen.

Luoksarissa ensimmäisestä stopista lensi pallo palkaksi. Toisessa kävin palkkaamassa stoppiin ennen luoksetulokutsua. Tosi hienot stopit! Tunnarin tein nurmelle ja kapulat jäi vähän piiloon. Ilo teki hyvää työtä ja toi oikean, mutta sivulla maiskautti kerran (piti kuitenkin käskyyn asti). Kaukoja vahvistelin takapalkalla, koska kerran valui seisomisesta eteenpäin. Istumiset olisi voinut olla nätimmät, mutta otti kuitenkin oikeat asennot joka kerta ja pysyi paikoillaan. Jäävissä maahanmeno ja seisominen tosi hienot. Välillä palkkailin suoraan oikeasta asennosta ja välillä otin oikean kaavion mukaan. Istuminen tahmasi, joten vahvistelin tekemällä nopealla tempolla, peruuttamalla ja heittelemällä palkkaa. Seuraaminen tuntui tosi hyvältä ja Ilo kulki kivalla fiiliksellä. Ilo oli  hiljaa ihan koko ajan, vaikka tein tarkoituksella aika paljon pieniä rauhallisia pätkiä eri suuntiin.

HUPI pihatoko. Perusasentoa ja seuraamista. Aluksi käsi sivulla, mutta sitten pois. Olen laittanut itselleni vihkoon "ei niin kiinni enää?". Yhden askeleen seuruu. Lyhyitä, nopeita suorituksia ja lelupalkka. Aika hienoa! 


Keskiviikkona 13.06. Turtolanpuistossa tokoilemassa Sannan & Ketkun kanssa. Tokon jälkeen kävimme Sannan perheen mökillä uittamassa koirat ja punaisilla oli hirveästi kivaa. Uittoreissun jälkeen kävimme Kristan ja shelttien kanssa metsälenkillä, mutta sen jälkeen koittikin koirilla tylsyys, koska huoli pikkuihmisestä kasvoi.

ILO teki ruutua, ohjattua, kaukoja ja luoksaria. Ruutu oikealla matkalla tosi hyvä, ensimmäinen normaalisti ja toinen lelulle eri suunnasta. Ohjatussa jäi seuruuosuudella kiinni kapuloihin, mutta toi silti oikean. Tein häiriöliikkeitä ennen käskyä ja Ilo oli hienosti kuulolla. Kaukot tahmasi, vajaita asentoja ja i-s valui eteenpäin. Luoksarissa ensimmäisestä stopista heitin lelun, toisessa juoksutin läpi ja kolmannessa vain kokonainen liike.

HUPI teki seuraamista, noutoa, sivulla maahanmenoa, liikkeestä maahanmenoa ja ruutua. Seuraaminen ihan ok. Pitkästä aikaa peruuttelin ja kehuin Hupia kun kulki kontaktissa edessäni, jonka jälkeen käännyin ympäri ja palkkailin Hupia oikeasta seuruupaikasta. Perusasentoon kutsuessa käsi kiinni jalassa, mutta irrotin heti kun tuli sivulle ja palkkailin toisesta kädestä. Nouto super! Tuodessa annoin pito-käskyn ja lähdin kävelemään, jolloin Hupi kulki kapulaa pitäen mukanani käskyyn asti. Sivulla maahanmeno hienosti, mutta saa olla tarkkana kun alkaa ennakoida helposti ja tarvitsee vielä avut. Liikkeestä maahanmeno tosi hieno, mutta vielä kun sen seuruun saisi kunnolla mukaan. Ruudussa matkaa lelupalkalla ja lisäksi paikkaa läheltä namipalkalla. 


Sunnuntai 17.06. kotitokot molemmille koirille aamu- ja iltaruoalla. Kuten nyt useampana muunakin päivänä. ILO teki kaukoja, jääviä ja seuraamista. Kaukoissa palkkasin jokaisesta vaihdosta. Lähti kivasti, mutta välillä jäi ruokaan kiinni ja jähmi. Jääviä nopealla tempolla ilman kokonaista liikettä, palkkailin tiheästi ja Ilo teki tosi kivasti oikeat asennot. Seuruu oli innokasta ja nopeita palkkauksia siihenkin. HUPI teki kaukoja, sivulla maahanmenoa ja perusasentoa. Kaukot namilla nopealla tempolla, super. Namin avulla malttaa pysyä takajalat paikoillaan. Sivulla maahanmenot ja siitä istumiset sujui mukavasti, mutta menee takapää edellä maahan ilman namikättä. Perusasento toimi paremmin kuin koskaan! Ensimmäistä kertaa ikinä Hupi ei tarvinnut mitään apua ja haki oikealle paikalle. Olin mykistynyt. Vahvistelin perusasentoa, palkkailin sosiaalisesti ja namilla. Sosiaalinen vei voiton ja Hupi meni aivan sijoiltaan innokkaasta kehumisesta. Yhden askeleen seuraamista ja tosi kivasti pysyi paikka. Molemmat koirat on tehnyt näitä kotitreenejä muutamana päivänä tämän viikon aikana.

Kamalat pari viikkoa takana. Aivan kaamea vatsatauti iski meidän perheeseen. Aluksi pikkuihminen sairasti lähes viikon ja sen jälkeen minulle tuli sama tauti. Koirilla on ollut aika tylsää, mutta ne on sopeutunut tylsyyteen oikein mukavasti. Toki vauhtia ja intoa selvästi riittii. Kotona tarkkailevat normaaliakin ahkerammin, kantavat leluja, kiskovat hihnassa, Hupi on haukkunut koirille enemmän. Molemmat ollut tosi ihanasti kotona.

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Agi-ikävän innoittamat

Tänään kävimme Sannan & Ketkun kanssa Hervannassa Tampereen Koiraurheilijoiden hiekkakentällä. Tarkoitus oli lähinnä auttaa Sannaa juoksaritreeneissä, mutta matkaan tuli pari muuttujaa. Rakensimme pienen agiradan.

Hupi teki agilityä ja oli todella intona. Hupilla on ollut vahva pysyminen lähdössä aina siihen asti kun jäimme tauolle. Tänään ja leirillä on pitänyt keskustella pysymisestä. Hupi koitti useamman kerran karata lähdöstä, koska oli vaan niin siistiä. Palkkailin ahkerasti lähtöön ja alkoi Hupi siellä pysyä, vaikka aika sähikäisenä olikin.


Rataan kuului yhdeksän estettä. 4 putki piti alunperin tehdä toiseen suuntaan, mutta se osoittautui vielä vähän haastavaksi meille. Tarkoitus oli kävellä 3 esteelle ennen vapautusta, valssin myötä lähettää putkeen, heittää 5, tehdä takaakierto 6 ja lähettää eteen loppupätkälle 8-9. Hupille tosiaan aluksi oli haastavaa pysyä lähdössä ja Hupi tarvi aluksi apua myös putken kanssa, koska koitti juosta suorinta tietä luokseni sinne 3 esteelle. Olin vähän myöhässä valssaamassa ja  lähempi putken pää houkutteli Hupia, joten käännökset venyi turhan pitkäksi. Hupi ei silti mennyt putkeen, vaikka ohjaus tuli tosi myöhässä ja oli jo lukinnut putken. Hienosti korjasi linjansa. Putken pään vaihtamisen myötä sujui paremmin, 5 Hupi irtosi yllättävän hyvin, 6 takaakierto takkusi ensimmäisen onnistumisen jälkeen kun olin itse jotenkin epäselvä, loppusuoralle irtosi yllättävän hyvin. Hienoa!


Hupilla oli hirveän hauskaa. Vauhtia riitti, mutta silti se malttoi kuunnella ja keskittyä. Kerrassaan ihailtava ominaisuus ja toivottavasti säilyy juuri tuollaisena. Hupi oikeasti haluaa onnistua. Kenttä oli suoraan auringossa, joten molemmille tuli aika lämmin. Hupi haki varjoa makoilemalla putkessa. Hupi näytti hupaisalta kun suupielet oli aivan ylhäällä, hymyilytti kun oli niin siistiä, kieli roikkui pitkänä, läähätytti kovasti ja häntä heilui. Ei kauheasti tyytyväisemmältä voisi koira näyttää. ♥ Tämä agility on niin Hupin juttu  ja pakko päästä agiliitämään.

Ennen ja jälkeen treenien kävin remmilenkillä koirien kanssa. Täytyy taas ihmetellä, kuinka paljon järkevämmin ne kulkevat remmissä vieraissa paikoissa. Olen positiivisesti yllättynyt molempien remmeilyyn. Treenien jälkeen punainen kolmikko sai jäähdytellä hetken kentällä, sillä meillä kesti kerätä esteet kentältä. Ilo teki pari putkea ja muuten vain minipätkän tokoa, eikä kauheasti mainittavaa. Ilo olisi halunnu agia, mutta epäilen sen jumeilevan.



Tehotoko 5


Eilen viidennet tehotokot. Kouluttajana  Minna. Treenaamaan pääsi Ilo ja teemana kiertohyppynoutohässäkkä. 

Aluksi pari paikkamakuuta, ensimmäinen ei juoksunarttujen ja toinen juoksunarttujen kanssa. Toisessa paikkiksessa Ilo oli vähän ruosteessa ja meni vääriin käskyihin. Meni maahan viereisen miehen käskyttäessä koiraansa ja sen jälkeen kouluttaja lietsoi Iloa väärillä käskyillä. En edes kehtaa kertoa, kuinka monta kertaa Ilo meni vääriin käskyihin. Oli kyllä jossain aivan muulla planeetalla vielä siinä vaiheessa. Onnistumisiakin onneksi.

Ennen treenejä Ilo teki ruutua. Ensimmäisellä kerralla juoksi ruutuun vauhdilla, voimalla ja varmuudella. Jäin ihailemaan, enkä oikein voi vielä käsittää tuollaisia ruutuja Ilolta, joten käsky tuli aivan liian myöhään ja Ilo stoppasi takanauhalle. Toisella kertaa muuten sama meininki, mutta minä olin hereillä ja käskytin aikaisemmin, jolloin Ilokin pysähtyi aikaisemmin. Reagoi käskyihin hyvin, kävin palkkaamassa maahanmenosta. Seuraa-käskyn kuullessaan inahti kerran ja juoksi seuraamaan. Olen niin fiiliksissä meidän uudesta ihanasta ongelmasta! Ilo juoksee nykyään ruutuun niin vauhdikkaasti ja varmasti, että vallan unohdun ihailemaan sitä ja käskytän stopin myöhässä. Parasta kun treeni tuottaa tulosta ja kuinka hiton paljon ruudun kanssa on taisteltu.

Treeniaiheeksi valitsin hässäkän, koska en halua juuri nyt isommin hinkata VOI-liikkeitä muuten kuin omatoimisesti. Suurin ongelma hässäkkätreeneissä on ollut se, että Ilo ei lukitse kiertotötsää vaan esimerkiksi hypyt sen sijaan. Ilo on oikeasti tarjonnut hypyn kiertämistä aika monta kertaa. Aloitimme läheltä tötsää, siirryimme kapuloiden lähelle, kapuloiden taakse, esteiden eteen, esteiden taakse ja lopulta lähtöpisteelle. Minna-kouluttaja lietsoi Iloa nostelemalla kapuloita, mutta (ihme kyllä) Ilo ei mennyt hämyyn. Ilo kiersi joka kerta tötsän, eikä keskittynyt mihinkään muuhun. Vauhtia riitti ja yhdellä kerralla Ilo onnistui heittämään mukkelismakkelis hiekkakentällä, huoh. Teimme välillä muuta ja lopuksi kokeilimme yhden kierron lähtöpisteestä - Ilo teki tosi hienosti. Toki kaarros voisi olla tiiviimpi, mutta Ilon tapauksessa luultavasti tötsä lentelisi. Ääntä irtosi välillä lähdössä. Pitää muistaa palkata myös kierrosta, kierrossa merkkaus jes ja palkka.

Meitä oli taas vain kaksi, joten aikaa jäi ja lopuksi teimme tunnarin. Ilolla on vauhtia välillä (lähes aina) liikaa tunnareille mennessä, mutta siihen en halunnut tällä kertaa keskittyä. Halusin vahvistaa suoraan tunnareille juoksemista, vaikka Ilo ei näkisi tunnareita. Yleensä treenaan yksin, joten on se toki lähtökohtaisesti jo erilainen kuin liikkurin kanssa tehdessä. Siirryimme kentältä pois ja tunnarit laitettiin pöheikköön tarkoituksella "piiloon" . Häiriönä oli mm. iso keppi juuri ennen tunnareita. Ilo juoksi suoraa ja yllättävän rauhallisesti tunnareille. Haisteli tarkasti, meinasi maistaa naapurikapulaa ja toi oman. Irrotus oli vähän ruma, mutta treenin idea toteutui hyvin.

Kuvan on ottanut Aino Vakkilainen

torstai 7. kesäkuuta 2018

VOI2 248,5p, sij. 1/2



Lauantaina 02.05. koitti odotettu ja jännitetty päivä. Pari viikkoa aikaisemmin olin saanut yöllisen aivopierun ja ilmoittanut Ilon ensimmäiseen VOI-tokokokeeseen. Osasyyllinen aivopieruun on ystäväni Eija, joka innostui ajatuksesta ja päättikin ilmoittautua Kaylan kanssa samaan kokeeseen sitä viimeistä AVO1-tulosta hakemaan.

Treenasin ahkerasti ja vahvistelin erityisesti meidän ongelmakohtia. Treenit kulki vaihtelevalla menestyksellä ja olin kauhuissani lähestyvästä kokeesta. Koeviikko oli kamala, vatsaa väänsi ja voin pahoin oikeastaan päivittäin. En keksi muuta syytä kuin kamalan jännityksen. Eija on samanlainen jännittäjä, joten jännitimme yhdessä ja myös koepäivänä meistä oli seuraa toisillemme. Saavuin kohteeseen pari tuntia ennen oman luokan alkamista.

Kokeen järjesti Nokian palveluskoiraharrastajat ry hiekkakentällään Nokialla. Kenttä oli oikein kivalla paikalla, mutta juuri ennen parkkiin ajamista tien yli loikki rusakko. Mielessäni saattoi vilistä erinäisiä kauhukuvia tokokentän läpi juoksevasta rusakosta... ja aussiesta. Minua ei ainakaan rauhoittanut kun kuulin alueella olevan paljon rusakoita ja rusakoiden pitävän omia bileitä kentällä. Onneksi kammottavat rusakkobileet jäi kokematta.

Otin Ilon hengailemaan heti kun saavuimme kohteeseen. Halusin, että Ilo saa rauhassa katsoa mihin saavuimme. Avoimen luokan kahden ensimmäisen koirakon ajan Ilo sai olla autossa, mutta niiden jälkeen hain Ilon takaisin. Ilo hengaili rauhassa, makoili ja nautti vatsarapsuista. Onnea on upea koira, jolla on upea on-off. ♥ Odotellessa aivan rentoreiskana ja silti heti valmiina hommiin kun hommiin lähdetään, ilman mitään virittelyä.

Omaa vuoroa odoteltiin näin. ♥

Tuomarina kokeessa oli Harri Laisi. Luokkajärjestyksenä ALO, AVO, VOI ja EVL. Liikejärjestys näkyi seinällä kokeen aluksi ja VOI-liikkeet oli sekoitettu totaalisesti. 1. paikkamakuu 2. tunnari 3.  L (seiso ja istu) 4. ohjattu 5. luoksetulo 6. hyppynouto 7. seuraaminen 8. ruutu ja 9. kaukot. Koe alkoi tunnarilla ja totaalinen paniikki iski.

AVO luokka oli nopeasti ohi, palkinnot jaettu (Kayla AVO1 TK2 sij. 2/4 - onnea!) ja VOI häämötti. Voittajassa oli vain kaksi koirakkoa, joten se oli vielä nopeammin ohi. Minua jännitti ennen koetta hirveästi ja mietin moneen kertaan, miksi ihminen laittaa itsensä vapaaehtoisesti tuollaiseen tilanteeseen. Kehään päästessä jännitys haihtuikin savuna ilmaan, tokokupla löytyi ehkä paremmin kuin koskaan, minulla oli hyvä olla ja olimme tiimi. 

Paikkis aloitti voittajaluokan ja saimme kolmannen koiran riviä täydentämään. Käskytin Ilon viimeisenä maahan ja Ilo reagoi käskyyn heti. Paikkiksen ajan ohjaajat on piilossa ja se oli jännittävää. Koitin katsella Eijan naamalta, miltä teltan toisella puolella paikkisrivissä näyttää. Paikkiksen jälkeen sain kuulla, että Ilo oli tuijottanut Eijaa koko paikkiksen ajan ja kokeen jälkeen Eijaa luultiin Ilon kasvattajaksi. Saatoin naurahtaa. Voi hassu Ilo. Makuussa ei ollut ongelmaa, mutta käskytin Ilon ensimmäisenä istumaan ja Ilo tarvitsi kaksi käskyä. 

 Video ei mahtunut blogiin, joten piti lisätä youtubeen. Raah.

Tunnarilla oli vähän liikaa vauhtia ja hiekka vain pöllysi kun Ilo saapui tunnarikapuloille. Haisteli tarkasti ja toi oikean. L seisominen oli hieno, mutta toisella pätkällä jäi istumisen sijaan seisomaan. Tuomari ja liikkuri totesivat, että he eivät edes käskyä kuulleet ja epäilivät, ettei Ilokaan kuullut. Ilolla on takkuillut istuminen ennenkin, joten luultavasti johtui lähinnä siitä. Ohjatussa tuijotteli taas vähän kapuloita, mutta pysähtyi hyvin ja juoksi vauhdikkaasti oikealle kapulalle, joskin haukahduksen saattelemana. Ohjattuun olen erityisen tyytyväinen ja olisin voinut pitää voitontanssin keskellä kenttää. Luoksarissa ei reagoinut pysähdyskäskyyn ja jouduin antamaan toisen käskyn. En tiedä miksi valui läpi. Stoppi on toki reistaillut välillä. Käsky kuulosti kyllä videolla vähän erilaiselta kuin yleensä, kuuluiko epävarmuus? Vastauksen tietää vain Ilo ja arvailun varaan jää vastaus.

Hyppynouto hyvä, mutta minä annoin yhden käskyn liikaa. Olin vähän epävarma saako hyppää-käskyn antaa palauttaessa, mutta ei saa antaa. Ainakin varmisti kapulan palauttamista hypyn yli. Seuraaminen kauhean pitkällä pätkällä, jatkui ja jatkui aina vain. Ilo poikitti ajoittain, kontakti rakoili välillä (paikka silti säilyi), peruuttamisessa paikka haki ja yhteen perusasentoon tarvitsi käskyn. Asenne oli kiva. Ruutuun juoksi vauhdikkaasti ja varmasti, mutta meni jotenkin tyhmästi sisälle. Jäi vasemmalle takareunaan ja jouduin käskyttämällä korjaamaan. Korjaaminen on minulle aivan uutta ja Ilo ihmetteli hetken, mutta korjasi kuin korjasikin paikan. Sekosin liikkurin käskystä hetkeksi, koska olen tottunut kuulemaan "kohti aloituspaikkaa" ja tämä sekoili sekoitti Iloa entisestään, se juoksi "seuraamaan" ennen käskyä. Kaukot oli positiivinen yllätys kokeen aikana. Ilo teki oikeat vaihdot, kokonaiset asennot ja pysyi paikoillaan - olisi toki voinut olla täpäkämpi.

1. Paikalla makaaminen ryhmässä 2 min 9
2. Tunnistusnouto 8,5
3. Seisominen/istuminen/maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
4. Ohjattu noutaminen 9
5. Luoksetulo ja pysäytys seisomaan 5
6. Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten 8
7. Seuraaminen 8,5
8. Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo 6
9. Kauko-ohjaus 9,5
10. Kokonaisvaikutus 8,5
Pistemäärä 248,5p, AVO2,  sij. 1/2
Kokeen jälkeen totesin Eijalle, että minulla on hyvä fiilis ja on aivan sama mitä sieltä tulee. En antanut itseni odottaa ykköstulosta, mutta oli pettymys hetken aika suuri kun sijoituimme ensimmäiseksi kakkostuloksen kanssa. Ykköstulos jäi uupumaan 7,5 pisteestä eli jos vaikka se luoksetulon stoppi olisi toiminut normaalisti...

Pääsin pettymyksestä nopeasti yli ja olen ollut kokeen jälkeen yhtä hymyä. Olen ollut enemmän fiilareissa kuin ykköstulosten jälkeen. Kuka olisi uskonut, että parhaat pisteet tulee ohjatusta tai kaukoista? En minä ainakaan. Olen todella tyytyväinen itseeni, että ensimmäistä kertaa muistin pelastella tilannetta lisäkäskyillä, enkä heittänyt hanskoja tiskiin kun tuli epäonnistuminen vastaan. Sain pidettyä itseni koemoodissa koko kokeen ajan ja minulla oli todella hyvä olla kehässä. Muistin kuunnella liikkuria joka kerta ja sekin oli varmaan ensimmäinen kerta. Selvisimme, vaikka minua jännitti ja oli tuskakuuma. On tosi paljon asioita, mihin olen tyytyväinen ja ensimmäistä kertaa ne menee yli siitä pettymyksestä. Vähänkö olen kehittynyt? Kunpa kestäisi.
Saimme tuomarilta kehuja ja minulla oli hyvä fiilis kokonaisuudesta, mutta palkintojen jaossa en vielä näyttänyt hilpeältä. Tuntui hölmöltä kiivetä poseeramaan ykköspallille kakkostuloksen kanssa. Palkintopussista löytyi pokaalin lisäksi lahjakortti nimilaatat.comiin, pieni herkkupussi, lelu, kakkapusseja ja laudeliina. Kivat palkinnot.

Ystävykset Kayla & Ilo.

Vähän meinasi Ilon piippailu lisääntyä kokeen edetessä, joten palkattomuutta pitäisi muistaa ottaa mukaan treeneihin. Sosiaaliseen Ilo vastasi minun mielestän ihan kivasti. Liikkeiden välit Ilo kulki kanssani, eikä sitä tarvinnut yhtään kalastella. Olen kokonaisuuteen tyytyväinen. Treeniä, treeniä ja uusi yritys mahdollisimman pian. Me osaamme kyllä, mutta pitää saada vain kaikki (edes melkein kaikki) toimimaan samassa kokeessa...

Heti seuraavana päivänä kävimme lähikentällä tokoilemassa Sannan & Ketkun kanssa. Pakollinen korjaussarja. Jäävät muuten hyvät, mutta istuminen takkuili pahemman kerran. Sanna sanoi, että Ilo oli menossa istumaan, mutta jäi kuitenkin seisomaan - epävarma? Palkkailin jäävistä heti seisomiseen/maahan ja istumista vahvistelin erikseen.  Luoksarin stopista kävin palkkaamassa namilla ja vasta sitten luokse. Toisella kerralla heitin lelun stopista. Ruutu toimi, palkkailin maahanmenosta ja palasin ruudun ohi käveltyäni palkkaamaan vielä uudestaan.