torstai 25. toukokuuta 2017

Iloista ja hupaisaa tokoa 4

Tänään oli poikkeuksellisesti toiset ohjatut tokotreenit tälle viikolle. Paikalla oli vain kaksi ihmistä ryhmästä, joten saatiin molemmat ottaa toisetkin koirat mukaan koulutukseen. Teemana kapulan pitäminen / nouto.


Aloitin Ilon kanssa. Ilo teki omatoimisesti perusasentotreeniä, käännöksiä, askelia eteen, askelia taakse, askelia sivulle, paikoilla pyörimistä. Peruuttamiselle on pakko tehdä jotain, istuu tosi helposti ja lähtee irtoamaan. Luoksetulon stoppeja, välillä kierrätin siivekettä ja välillä jätin odottamaan. Ilo ennakoi heti stoppia. Kiertämällä teki paremmin, ei ennakoinut ja reagoi nopeasti käskyyn. Millin opissa keskityttiin ohjattuun noutoon. Ilo on tehnyt ohjattua leluilla, eikä sitäkään hirveän montaa kertaa. Tehtävän idea on kuitenkin selvillä. 

Näytin aluksi leluilla, miten Ilo osaa "ohjatun". Ilo lähti oikealle lelulle, mutta jäi kyllä vähän toiseen leluun kiinni. Heti perään tehtiin ohjattu nouto Millin kapuloilla. Milli liikkuroi. Ensimmäistä kertaa kapuloilla, ensimmäistä kertaa liikkuroituna ja ensimmäistä kertaa pitkällä matkalla. Saatoin hieman epäillä onnistumista, mutta vielä mitä. Ilo lähti hakemaan kapulaa vauhdikkaasti käskystä. Iloa näytti vähän inhottavan (laina)kapulaan tarttuessa, mutta nappasi kapulan kuitenkin. Super! Tarttumisesta jes ja palkka. Oltiin tehty alle pari norminoutoa toisella lainakapuloista. Ilo on aika tarkka näissä kapulahommissa. Inhottaa pitää suussa kapulaa, jota joku on pitänyt.

Nyt minun täytyy ostaa omat kapulat ja alkaa treenaamaan. Milli suositteli rikkomaan kaavoja ahkerasti, koska Ilo on fiksu ja on taipumusta jäädä kiinni. Voi mm. seuruuttaa koiraa kapuloiden ohi, kapuloiden ympärillä, heittää kapulat maahan ja lähteä seuruuttamaan toiseen suuntaan. Milli  suositteli palkkaamaan myös merkille pysähtymisestä. Tekemään merkistä kivan vaiheen, sillä EVL:ssa koira juoksutetaan merkille ennen noutoa.


Hupin kanssa ei tehty omatoimisesti mitään tällä kertaa. Me leikittiin ja lisäksi palkkailin vain rauhoittumisesta = maassa makoilusta. Millin opissa keskityttiin kapulan nostamiseen ja pitämiseen liittyen hakemaan kestoa käsitargettiin. Hupi ei ole tehnyt kapulan nostamista ja lähdettiin hakemaan tarjoamisen kautta. Kapula maassa ja koiran tarttuessa kapulaan -> jes ja palkka ylhäältä (pienen pompun kautta). Hupi teki muutaman kivan toiston, mutta aina välillä kävi makaamaan ja otti kapulan etutassujen suojaan. Hupin menettäessä kiinnostuksen, otin käsitargetin esiin ja Hupi tuli heti koskemaan kuonolla kämmentäni. Tästä palkka, jonka jälkeen koskin kapulaa muistuttaakseni tehtävästä. Hupi ei ihan vielä saanut juonesta kiinni, mutta ihan hyvä alku. Käsitargettiin lähdettiin hakemaan kestoa luopumiskäden kautta. Ruoasta luopuminen johtaa siihen, että ahne koira jähmettyy "ruokatilttiin". En ole opettanut Hupille luopumista, mutta Hupilta tulee luopuminen tosi vahvasti. Minulla oli oikeassa kädessä käsitargetti auki ja vasemmassa kädessä namit kämmenellä. Namikäsi oli lähellä käsitargettia. Hupi luopui ihan hienosti, mutta se luopui myös käsitargetista. Kerran koski vähän kauemmin kättäni, mutta minä onneton en kerennyt palkata. Ei taidettu saada yhtäkään onnistunutta toistoa, Hupi ei oikein tajunnut tehtävän ideaa ja otti häiriötä viereisen kentän agiryhmästä. Koitetaan harjoitusta kotona.

Saimme Hupin kanssa kolme kotiläksyä. 1) erilaisten esineiden nostaminen (mm. narulelu, lusikka) 2) kesto käsitargettiin 3) ohjaajan perään lähtemisen vahvistaminen -> koiraa kaulapannasta kiinni, heitetään nami koiran eteen, hetsataan koiraa namille, päästetään irti ja koiran rynnätessä namille, rynnätään toiseen suuntaan koiraa kutsuen ja toista namia heilutellen -> koira oppii kääntymään nopeasti ihmisen perään. Kun tehtävä on selvä ja koira kääntyy nopeasti ennen kutsua  perään, voidaan siirtyä leluihin. Huonompi lelu maahan, parempi palkaksi.

Punaiset laivakoirat

Kesä on saapunut ja se tarkoittaa, että vene on laskettu vesille. Meidän koko perheellä on yksi yhteinen harrastus - veneily. Kesäisin veneillään ja saareillaan niin paljon kuin pystytään. Ilo on konkari, tottunut kulkemaan veneellä ja saaressa. Ilo on ihanan rauhallinen veneilykaveri, PAITSI silloin kun ollaan lähdössä rannasta tai saapumassa rantaan. Silloin Ilo alkaa häslätä, tulee kiire ja välillä on mennyt veneeseen/veneestä pois ilman lupaa. Veneessä Ilo aluksi nauttii tuulesta, jonka jälkeen käy joko lattialle tai penkille nukkumaan.

Hupi pääsi veneilemään ensimmäistä kertaa viikko sitten. Silloin meillä oli vain yhdet liivit koirille, joten Ilo jäi kotiin. Hupi kangistui pelastusliiveistä täysin, kuten arvasin. Hupista tulee Aina Inkeri Ankeinen kun sille laittaa vaatetta. Hupi seisoi siinä kohdassa, missä olin sille liivit pukenut... kunnes kävin nostamassa sen veneeseen. Veneessä Hupi oli utelias. Oli pientä aallokkoa ja huomasin, että Hupi kuolasi hyvin vähän. En osaa sanoa varmaksi oliko se pahoinvointia vai kuumuutta. Ei Hupi ainakaan muuten näyttänyt voivan pahoin. Rauhassa istui tai makasi penkillä vieressäni, puoliksi sylissäni. Käytiin Pimeesalmen venesatamassa ja Hupi oli innokas.



Ostin Hupille omat pelastusliivit ja eilen lähdettiin veneilemään koko perhe. Ilo pääsi veneilemään ensimmäistä kertaa tälle vuodelle ja se oli lievästi sanottuna innoissaan. Ilokaan ei varsinaisesti nauti pelastusliivien (tai minkään muunkaan) pukemisesta, mutta se ei jää asiaa vatvomaan pidempään. Hupi lähti luikkimaan täysin toiseen suuntaan kun näki liivit kädessäni, voi pölö. Eiköhän se kohta tajua, että liiveistä seuraa kivuutta. Tällä kertaa Hupi pystyi kuitenkin toimimaan liivit päällä, eikä se näyttänyt niitä suuresti miettivän. Käytiin Pimeessä syömässä. Koirat tuli mukaan terassille ja molemmat käyttäytyi oikein mallikkaasti, ei mitään moittimista. Hupi nukkui veneen lattialla pitkät unet aivan sikeästi. En olisi uskonut, että Duracell malttaa rauhoittua veneeseen ja varsinkaan vasta toisella venereissulla. Video. Onnistunut reissu. Toivottavasti pian päästään saareilemaankin.

Molemmilla koirilla on samanlaiset Globuksen pelastusliivit. Muistaakseni kokoa M. Nyt minulla on kaksi puikulaa ja puikulakoirien ongelma - pituuden ollessa riittävä, ympärysmitta on suuri. Näissä riittää säätövaraa.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Iloista ja hupaisaa tokoa 3

Tänään oli korvaavat treenit ensi viikon torstaille. Treenit pidettiin poikkeuksellisesti Turtolanpuistossa, isolla nurmikentällä Citymarketin vieressä. Miksi en muistanut tuota nurmikenttää silloin kun mietin nurmipohjaisia treenipaikkoja? Tuolla varmasti tullaan treenaamaan ahkerasti jatkossa. Alunperin minun piti olla töissä tänään, mutta vaihdoin eilen työvuoron toiseen, koska kävely on tehnyt vähän kipeetä nyt parina päivänä. Lepo kuitenkin on selvästi auttanut, eikä enää tehnyt yhtään kipeää ja iltapäivällä päätin lähteä treeneihin sittenkin. Hyvä kun lähdin - oli hyvät treenit! Meitä oli vain kolme, joten osallistuin molempien kanssa. Teemana tunnistusnouto
 
Milli teki meille ohjatun tunnarin. Ensimmäistä kertaa ohjatusti, eikä odotukset ollut korkealla. Ilo kesti kääntymiseni hienosti, mutta matkaan piti kannustaa melkoisesti kun epäröi. Oli aivan kysymysmerkkinä. Ilo myös epäröi kapuloilla - lähti tuomaan oikeaa, mutta tiputti ja vaihtoi toiseen. Kutsuin pois, tehtiin uudestaan lähetys ja toi oman. Tehtiin myös siten, että Milli vei kapulan ja lähetin Ilon perusasennosta ilman muita kikkailuja. Ilo epäröi kapuloilla. Ilo ei ole tottunut tekemään liikkuroituna, Ilo on tottunut minun vievän kapulan, Ilo ei ole myöskään tottunut toiseen hajuun (muissa) kapuloissa. Monta uutta asiaa ja selvästi sekotti pakkaa. Milli tuumasi, että minun kannattaa vahvistaa nimenomaan sitä oikean kapulan valitsemista. Palkkaa siitä kun valitsee oikean. Ei kannata lähettää aina perusasennosta ja joku (esim. mieheni, tyttäreni tai treenikamu) laittaa muut kapulat paikoilleen, jotta tulee muiden ihmisten hajua ja Ilo joutuu eroittelemaan sen minun hajuni sieltä. 

Hupi teki tunnaria ensimmäistä kertaa ikinä. Kyselin vähän Milliltä ajatuksia, miten lähteä opettamaan. Tarpeeksi ahkeraa treenaamista, ei liikaa toistoja ja pidetään homma hauskana. Päätin lähteä opettamaan piilottamalla aluksi yhtä kapulaa ja homman ollessa selvää - ottamalla häiriökasan mukaan ja hiljalleen viemällä lähemmäs sitä häiriökasaa. Tänään kuitenkin vain piilotin kapulaa pusikon juurelle. Milli piti Hupia, minä heiluttelin kapulaa Hupin edessä, tein piilotuksen näyttävästi ja lähettäessä innostin Hupia kapulalle. Hupi haki ensimmäisen liinassa ja kiemurteli itsensä jumiin, jonka johdosta alkoi maistella jotain risua. Kaksi muuta kertaa meni paremmin. Ei Hupi vielä hirveällä palolla lähtenyt, mutta haisteli ja etsi kapulaa. Palkaksi toimi paremmin ruoka, kuten muutenkin kaikissa kapulahommissa. Kapulat on toistaiseksi lelua parempi aarre.
 
Ennen treenivuoroa tehtiin porukalla paikkis. Paikkis VOI-tyyliin = maahanmeno ja piilo. Menin piiloon puiden taakse kun parempaa piiloa ei ollut tarjolla, hyvin pysyi Ilo maassa. Maahan kävi ja sivulle nousi ensimmäisellä käskyllä, häiriökäskyistä huolimatta - hyvin oli hereillä. Ilon kanssa tehtiin omatoimisesti VOI-liikkeitä. Jäävät sujui hyvin, mitä nyt itse vähän sähläsin yllättäen. Luoksetulo tehtiin parissa osassa. Aluksi kierrätin puuta ja palkkasin stopeista. Ilo teki oikein hyvät stopit pelkällä käskyllä, joten uskalsin jättää istumaan ja harjoitella stoppeja siitä. Parin toiston jälkeen Ilo alkoi ennakoida stoppia, joten vapautin kerran vauhdista ja kokeiltiin uudestaan. Ilon stopit oli todella hyvät ja niistä tulee varmaan hienot. Vauhtiakin riitti. Metsku tehtiin ilman hyppyä ja Ilo haki kapulan vauhdikkaasti, eikä epäröinyt kapulaan tarttumista. Kaukoja tehtiin käsiavuilla ja tekemistä riittää seisomisen tullessa mukaan. Toimi palkkauspaikan ollessa kohdallaan. Ohjattua tehtiin kahdella samanlaisella lelulla, koska en vieläkään omista kapuloita. Oikeille leluille lähti molemmilla kerroilla. 

Hupin kanssa tehtiin omatoimisesti sekalainen setti. Kapulaan tarttumista, johon lähdettiin hakemaan kestoa. Hupi tarraa kapulaan kivasti, mutta aivan minimaalisen ajan pitää sitä suussaan. Noutamista,  lähti hakemaan puista, mutta metallinen oli vähän nihkeä. Perusasentoa ja seuraamista minimaalisissa pätkissä, ihan mukavasti tuli mukana. Irtoaa vieläkin helposti. Luoksetuloa, pysyi hienosti ja tuli vauhdikkaasti. Lisäksi tehtiin käsitargettia, lelu-nami-vaihtoja, kahden lelun leikkiä ja kuolleelle lelulle juoksemista. Hyvin sujui harjoitukset.

Hupi oli hirveän hieno pentu kaikesta häiriöstä huolimatta. Kerran lähti kauemmas haistelemaan jotain, mutta lähdin lelun kanssa toiseen suuntaan ja Hupi tuli vikkelästi takaisin. Hupi odotteli puuhun kytkettynä oman treeniajan ulkopuolella, välillä nätisti ja välillä vähemmän nätisti - mm. puremalla hihnaa, hyppimällä, vinkumalla, varastamalla vesipullon ja kaatamalla vesikupin x 2. Loppua kohden alkoi käyttäytyä oikein kivasti, eikä sanonut mitään edes ohittaville koirille missään vaiheessa. Ilo nyt oli aivan super, vapaana (käskyn alla ja ilman) hengaili koko treenien ajan. Ohi kulki autoja, ihmisiä, pyöriä, koiria ja teinit piti mitä kummallisempia ääniä aina välillä. 

Illalla käytiin kotikulmilla lenkillä kahdestaan Hupin kanssa. Ohitettiin pyöräilijöitä, rullaluistelijoita, maassa istuva teiniryhmä, lenkkeilijöitä ja koirakoita. Ohitettiin yksi koirakko suoraan vastakkain, yksi vähän kauempaa vastakkain ja yhden takana kuljettiin, kunnes he poistuivat tien yli ja jatkettiin yli. Kaikki muut meni hyvin, mutta viimeisessä Hupi kiskoi ja haukahti pari kertaa. Otettiin uudestaan muutama kerta, kunnes kulki vierelläni.

PS. AIVAN JÄÄTÄVÄ TREENI-INTO! Voisin tokoilla joka päivä. Kesä?

Hupinaattori 6kk


Sunnuntaina 21.05. Hupi ja sisaruksensa täyttivät kuusi kuukautta. Toinen mokoma ja ovat jo vuotiaita, jolloin jännitetään terveystarkkeja. Tuntuu aika hurjalta. Olen katsellut kuvia Ilon pentumasusta ja pikkuruisista pentupötköistä. Tavallaan tuntuu kuin se olisi ollut hetki sitten, mutta kuitenkin kuin siitä olisi jo ikuisuus. Törmäsin kuviin päivästä, jolloin tyttäreni tapasi pennut ensimmäistä kertaa (minä toista). Minulla on kuva, jossa Nuppu (Hupi) nukkuu tyttäreni reisien päällä hymy naamalla ja kuva, jossa Nuppu makaa lattialla tyttäreni kainalossa. Nuppuhan myös pissasi tyttäreni värityskirjan päälle eräällä tapaamisella. Valitsi meidät. Tyttäreni ensimmäinen lempipentu oli Nuppu. Moni muukin on jälkikäteen sanonut, että arvasi juuri Nupun tulevan meille.

Kirjoitin joskus, kuinka alku ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Ei ehkä, mutta enemmän täytyy  katsoa peiliin. Kaverini sanoi, että "jos Hupi olisi ollut ennen Iloa, se olisi melko varmasti samanlainen kuin Ilo" ja uskon sen pitävän joissain määrin paikkaansa. Hupissa on enemmän munaa kuin Ilossa, se on itsenäisempi kuin Ilo, se on itsepäisempi kuin Ilo ja se huomaa ympäriltään kaiken, mutta mitä sitten? Ei ole kahta samanlaista tyyppiä olemassa. Keskityin aivan liikaa vatvomaan koirien eroja, sen sijaan, että olisin keskittynyt tutustumaan pentuuni. Tuon virheen lisäksi yksi suurimmista virheistä on se, että olen liikkunut koirien kanssa liian paljon yhdessä ja Hupi pääsi vahvistamaan suhdetta emäänsä entisestään - sen sijaan, että olisi vahvistanut uutta suhdetta minuun. Vatvoin todella ihmeellisiä ajatuksia, mutta jännästi se miettiminen, puhuminen ja  asioiden käsittely auttoi pääsemään ylös sieltä oman mielen syvistä syövereistä. Sen jälkeen pystyi työstämään asioita.

Olen koko ajan tiennyt, että minulla on hieno pentu käsissäni ja minun pitää löytää oikeat narut mistä vedellä. Olisi tietysti auttanut, jos olisi yrittänyt edes etsiä niitä oikeita naruja. Hupin kanssa on tehty ja koettu todella vähän siihen nähden, mitä Ilon kanssa oli tehty samassa ajassa. Hupi on saanut olla pentu pidempään, sen kanssa on koitettu pitää hauskaa, leikitty, hömpötelty ja vahvistettu suhdetta. Se ei osaa hirveästi mitään, mutta suhde on vahvistunut ja meillä on yhdessä hauskaa. Hupi on työintoinen, vauhdikas ja leikkisä. Sen kanssa on hirveän kiva puuhailla ja se lähtee innoissaan puuhailemaan. Hupi on kyllä todella magee harrastuskaverin alku.

Hupi on saanut leikkiä erilaisilla leluilla, erilaisissa paikoissa, erilaisissa tilanteissa ja erilaisilla tyyleillä. Hupi on saanut opetella ainakin istumista, maahanmenoa, perusasentoa, seuraamisen alkeita,  kaukoja, noutokapulaan (puu ja metalli) tarttumista, noutokapulan hakemista, luoksetuloa, ruutua, kiertoa, kosketusalustaa, käsitargettia, kahden lelun leikkiä, kuolleelle lelulle juoksemista, lelu-nami-vaihtoja, maahan rauhoittumista, luopumista, etujalkojen nostamista korokkeelle. Hupi ei osaa vielä mitään tokoliikkeitä ilman apuja, eikä sillä ole käskyjä. Ilon kanssa tehtiin asioita hätäisesti ja Hupin kanssa päinvastaisesti - osittain myöskin tarkoituksella.

Tällä hetkellä suurin työstämisen aihe on remmikäytös. Hupi kiskoo remmissä ja on keksinyt jostain, että joillekkin koirille (erityisesti äänteleville tai muuten provoisoiville) on hirveän järkevää haukkua. Yksinollessaan Hupi on erikoistunut remontoimaan, sisustamaan ja uusimpana stailaamaan. Hupin hampaisiin on joutunut ainakin kaksi petiä (useamman kerran), keittiöjakkara (useamman kerran), aurinkolasit, lattia ja tietysti leluja. Olen tottunut tekemään tupatarkastuksen ennen kuin koirat jää keskenään kotiin. Muuten meneekin mukavasti.

Hupi on ollut sisäsiisti jo pitkään. Pidättää yöllä, pidättää päivällä, työpäivinä ja pyytää ulos, jos tulee hätä. Autolla matkustamisesta on tullut mieluisampaa. Hupilla on ollut hieman matkapahoinvointia ja se on oksentanut muutaman kerran, jos ruokailusta on ollut liian vähän aikaa. Hupi on välillä myös kuolannut ja koittanut kiskoa pois auton luota takaluukun auettua. Nyt Hupi ei ole pitkään aikaan kuolannut, oksentanut tai edes kiskonut pois. Hupi on jopa nostanut etutassujaan autoa vasten ja kerran hypännyt itse autoon. Mahtavaa!

Hupin luonne on IHANA. Se on avoin, super sosiaalinen, rakastava, iloinen ja huvittava. Hupi on täynnä positiivista energiaa. Hupi näyttää käsittämättömän iloiselta tavatessaan ihmisiä, se on täynnä iloenergiaa ja usein hymyilee, vaikka ei kauhean hyvin tapaamaansa ihmistä tuntisikaan. Hupin mielestä kaikki ihmiset on aivan ihania, eikä se ole vielä osoittanut pidättyvyyden merkkejä missään tilanteessa. Lenkillä ohikulkijat saa iloisen pentukoiran jalkoihinsa, jos en ole tarkkana hihnan kanssa.  Treeneissä kouluttajat moikataan iloisesti. Hupilla on ollut taipumusta hyppimiseen ja sitä työstetään. Hupi on näiltä osin todella samanlainen kuin Ilo oli pentuna. Nykyään Ilo on hillitympi tutuille ja pidättyväisempi muille. Saa nähdä, rauhoituuko Hupikin iän myötä.

Kotona Hupi viihtyy enemmän lähellä. Hupi on alkanut nukkua selällään, kuten Ilokin. Hupi on todella mustasukkainen, jos Iloa huomioidaan, yrittää ängetä väliin tai Iloa härkkimään heti. Kotona Hupi katselee mitä tapahtuu, tykkää olla mukana kaikessa - oli se kokkaamista, imurointia, lattioiden pesemistä tai pyykkäämistä. Mieluusti tulisi suihkuunkin mukaan ja tuleekin, jos ovi sattuu unohtumaan auki. Leikkii aika paljon yksinään leluilla, mutta tosi rauhallisesti (useimmiten). Malttaa kuitenkin rauhoittua mukavasti kun mitään ei tapahdu. Muualla rauhoittuminen on vielä työstämisen alla. Ei oikein malta nukkua missään muualla kuin kotona tai autossa. Häkkiin rauhoittuu makoilemaan, mutta ilman häkkiä ei malta makoilla. On-nappi löytyy, mutta off-nappi vaatii hieman etsimistä ja työstämistä. Hupi on sellainen siellä missä tapahtuu-tyyppi. Duracell-pupu.



Hupi miellyttää omaa silmääni hirveästi. Mielestäni se on todella nätti pentu, nimensä mukaisesti - Niin On Nätti. Useampi tuttavani on sanonut minulle, että Hupi näyttää aivan Ilolta. Sen kroppa on samanlainen, mutta muuten en itse näe siinä hirveästi Iloa. Osa pennuista näyttää Ilolta ja osa Piiltä, Hupi näyttää  itseltään. Hupi on alkanut jykevöityä, ei ole enää ihan niin ruikku kuin tähän asti on ollut. Mitat nyt 6kk on noin 47-48 cm ja 13,6 kg.  Aika sopusuhtainen, sutjakka ja säärekäs neiti. Turkki on alkanut kasvaa kauluriin, häntään ja selkään, mutta aika niukka turkki on ainakin toistaiseksi. Hupi syö Acana puppy & junioria. Muutaman kerran on saanut illalla nappulan sijasta raakaa. Ruoan saa vielä noin kuukauden verran kolme kertaa päivässä, ruokamäärä päivässä 4,5dl. Palkat olen antanut erikseen, koska on äitinsä tavoin kestänyt  ja pysynyt sirona.

Koitan pian kuvata treenivideota Hupista. Tulossa myös "Mitä kuuluu Piilot?", jonka myötä saatte lukea muiden Piilo-pentujen kuulumisia, nähdä kuvia ja ainakin osasta myös treenivideoita. Toivottavasti olette yhtä innoissaan kuin minä olen. Ihanasti omistajat lähtivät mukaan jälleen kerran yhteen päähänpistooni, ihan parhaita tyyppejä meidän pennuilla. Piiloista on kasvanut niin mageita, että oikein tässä Jenny "mummun" sydäntä lämmittää. ♥

PerusHupi. Jos kukaan on koskaan miettinyt, miksi Hupia on kuvattu niin vähän kameralla... Tai no toisaalta, mehän elämme belfieaikaa.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

AVO1 292p, KP, sij. 2/6 - TK2 Wirneen Ilopilleri

Tänään neljäs AVO-koe. Meillä oli kasassa 2xAVO1, 1xAVO2 ja 1xAVO3. Kaksi jälkimmäistä viimeisimmät kokeet elokuulta. Minä todella uskoin ja luotin, että saadaan koulari kolmella kokeella, mutta ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kokeen järjesti meidän oma seura Tampereen Seudun Koirakerho ry. Meidän ensimmäinen tokokoe oli TamSKin järkkäämä, mutta muuten olen aivan tarkoituksella lähtenyt kauemmas. Kaksi epäonnistumista kaukana kotoa - Porissa ja Forssassa - sai ilmoittautumaan lähikisoihin. Keräsin lisäpaineita siitä, että kisat oli TamSKin. Kokeessa oli kaikki luokat ja tuomarina Ilkka Stén. AVO alkoi 12.30.

Meidän piti käydä jo aikaisemmin tokokokeessa Koirakoutsilla, mutta Ilolla alkoi juoksut ja jouduin perumaan osallistumisen. Pienen mietinnän jälkeen päätin rohkaistua ilmoittautumaan TamSKin kokeeseen, koska se oli lähellä, halli oli tuttu ja treenit oli sujunut siellä mukavasti. Sopivasti ennen koetta vaihtui kausi ja meidän omatoimioikeus treenaamiseen loppui. Lisäksi ystävämme  ruutu alkoi takkuilla. Ennakointia, hakeutumista tosi eteen ja himmailua juuri ennen ruutua, koska "kohta tulee käsky". Fiksu koira ja vähemmän fiksu omistaja...

Minua jännitti, ahdisti ja stressasi. Mietin pieleen menneitä kokeita ja treenejä. Mietin, mitä kaikkea voidaan missäkin liikkeessä sössiä. Järkevää? Koepäivänä oli aivan liian monta tuntia aikaa jännittää. Vatsaa väänsi, oksetti ja pyörrytti. Teki todella huonoa. Autossa kuuntelin aluksi Cheekin Jippikayjei ja sen jälkeen lemppariani Antti Tuiskua, jonka tahtiin laulelin. Hyvä musiikki ja täysiä laulaminen oikeasti auttoi, jännitys haihtui hienosti.

Saavuin hallille tuntia etukäteen. Otin Ilon heti halliin fiilistelemään koetunnelmaa. Ilo odotteli välillä käy siihen-käskyn alla ja välillä ilman käskyä. Hienosti malttoi ja rauhoittui, eikä välittänyt mistään. Niin mutkaton reissukaveri. Pian bongasin samassa luokassa kisaavat Marjan & Pörrin, sekä Marjan koeseuraksi lähteneen Millin. Jännitys pysyi kurissa tuttujen kanssa jutellessa, mutta kellon lähestyessä 12.30 ahdistus palasi taas.

Alkuhöpinöiden jälkeen tuomari kävi moikkaamassa koirat ja Ilo suhtautui tähän kivasti. Ensimmäinen koirakko oli jäänyt pois kokeesta ja meidän pitikin aloittaa koe. Aiemmin selvisi myös, että koe alkaa ruudulla. Ahdistus.



Paikkaistuminen oli Iloisen varma ja siitä tuli ansaitusti 10, kuten vissiin kaikille. Kävin palkkaamassa Ilon välissä ja palattiin vasta palkkaamisen jälkeen kehään omaa suoritusta varten. Ruutu aloitti tosiaan yksilöliikkeet, mutta ruutu oli sijoitettu hyvin suoraan linjaan oviaukolta ja koiran ehti valmistella hyvin. Ilo lähti ruutuun vauhdikkaasti, mutta maahanmenoa aikoi selvästi vähän ennakoida. Onneksi olen aika hätäinen käskyissäni. Kierto ruudun jälkeen ja kerkesi valmistella, eikä kierron luona ollut mitään ylimääräistä häiriönä. Vauhdikas, mutta Ilo vähän himmasi tötsän takana (olen kehunut tiiviistä kierroista lähiaikoina). Seuraaminen aika kivalla fiiliksellä, mutta ensimmäinen perusasento oli vino ja peruuttamisessa pakka levisi.  Liikkeestä maahanmenossa minun pakkani levisi totaalisesti, tajusin ohjeet väärin ja en edes tajunnut jännittäessä ihmetellä tilannetta. Kunnes tuomari totesi "otetaampa uudestaan". Ilo teki molemmat maahanmenot hyvin, mutta toisella kerralla perusasentoon nousi vähän viiveellä. Luoksetulo oli vauhdikas. Liikkeestä seisominen oli hyvä ja minullakin pysyi pakka kasassa. Perusasento vähän hidas. Nouto oli vauhdikas, mutta palautus oli vaihteeksi vähän erikoinen ja perusasento todella vino. Itse ennakoin taas liikkuria ja tarjosin kättäni kapulalle kaksi kertaa liian ajoissa. Kaukot oli kamalat. Näin heti, että Ilo ei ollut täysillä mukana. Otti häiriötä liikkurista kyltteineen. Tarvi alussa kaksi käskyä, tahmeat ja vajaat vaihdot, blaah. Viimeinen maahanmeno ja perusasento sentään hyvät. Hyppy oli muuten hyvä, mutta kynsi raapaisi estettä. Ilon olisi pitänyt hypätä korkeammalle.

Liikkeiden välit ei ollut niin hyvät kuin niistä haluaisin, mutta tähän treenimäärään nähden olen kiitollinen. Ilo kulki mukana, vaikka katseli ympärille. Tykkäsin Ilon asenteesta, vaikka se otti vähän häiriötä ja se näkyi tahmailuna. En ollut täysin tyytyväinen meidän suoritukseen, koska oma säätäminen ärsytti. Iloon olin tyytyväinen, vaikka pientä säätöä Ilonkin toimesta tuli. Ilon säätö ei kuitenkaan ollut mitään omani rinnalla. Olimme molemmat iloisia kehässä, meillä oli hauskaa ja minä pystyin nauramaan itselleni. En heittänyt hanskoja tiskiin, vaikka vähän säädettiin. Viimekertaisesta epäonnistumisesta ja valtavasta jännittämisestä huolimatta menin kokeeseen, se on suuri saavutus minulle. Ei todella olisi onnistunut muutama vuosi sitten.

Ei ollut mitään nättiä settiä, ei. Saatiin käsittämättömän hyvät pisteet joistain liikkeistä ja täytyy olla isosti kiitollinen kiltille tuomarille. Joku muu tuomari olisi varmasti rokottanut paljon isommin meitä molempia. Tuomari totesi kokeen jälkeen kokonaisvaikutuksesta pisteitä antaessa, että "vähän kinkkinen juttu kun ei tästä oikein voisi koiraa syyttää kun se on joutunut tommosen ohjaajan ottaan mukaan tänne" ja antoi meille 9. Sijoituttiin toisiksi ja palkintojenjaossa tuomari totesi vielä Ilolle, että "seuraavalla kerralla sitten katsot kenen kanssa lähdet kokeeseen". Ystävällisesti, hymyhuulin ja pilkesilmin nämä totuudenmukaiset heitot. Hymyilytti paljon.

1. Paikalla istuminen ryhmässä 1min 10
2. Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno 10
3. Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon 10
4. Seuraaminen 9
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
6. Luoksetulo 10
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
8. Noutaminen 8
9. Kauko-ohjaus 8
10. Estehyppy 8
11. Kokonaisvaikutus 9
Pistemäärä 292p AVO1, KP sij. 2/6 - TK2 Wirneen Ilopilleri

Palkintopussista löytyi koulariläpyskän ja ruusukkeen lisäksi namipussi Ilolle, namipussi minulle, Berran fleecehihna ja lahjakortti kisoihin. Kivat palkinnot. Muutenkin kisat oli kivasti järjestetty. Liikkeiden suorituspaikat oli järkevästi sijoitettu kentälle. Tuomari, sekä muu porukka oli tosi ystävällistä ja ymmärtäväistä.

torstai 18. toukokuuta 2017

Iloista ja hupaisaa tokoa 2

Tänään meitä koulutti poikkeuksellisesti pentukurssiltakin tuttu Marja. Teemana perusasento ja seuraaminen. Koulutukseen osallistui Hupi, mutta melkein koko muun ajan treenasin Ilon kanssa omatoimisesti AVOa.

Hupin treenivuoro oli vasta lopuksi, joten aloitin Ilon kanssa. Heti aluksi kaksi paikkista, jotka Ilo teki istuen. Iloisen varmat. Seuraaminen oli iloista ja paikka oli hyvä, käännökset olisi voinut olla tiiviimmät. Jäävät hyvät, otti oikeat asennot ja reagoi heti käskyihin. Luoksetulo oli vauhdikas ja perusasento suora. Ruutu... Ilo alkoi ennakoida ja hissutella tosi rumasti jo ennen ruutua. Käskin pois ja lähetin uudestaan, mutta ennakoi stoppia ruudussa. Vielä kaksi onnistunutta toistoa, vaikka paikka voisi olla taaempana. Nouto oli hyvä, tarttui hyvin ja toi kivalla vauhdilla. Kaukot täpäkät, kokonaiset asennot. Hyppy oli hyvä, mutta perusasento oli ehkä inasen vino. Kierto oli ok, mutta olisi voinut olla tiiviimpi. Aina löytää viilattavaa, mutta tyytyväinen olen kyllä. Paitsi ruutuun.


Hupin kanssa tehtiin koulutuksessa takapään hallintaa korokkeen avulla. Hupi osaa nostaa etutassut korokkeelle ja tarjoaa aktiivisesti takatassujen liikuttamista. Jatkettiin samalla tavalla, mitä ollaan tehty. Minulla oli vaihteeksi vaikeuksia toimia. Kamalan vaikeaa odottaa takajalkojen liikkumista, painaa naksutinta ja antaa koiralle palkkaa samalla kun liikkuu itse askeleen toiseen suuntaan. Ei hyvää päivää. Täytyy vain treenata ahkerasti ja oppia palkkaamaan oikein. Omatoimisesti Hupi sai tehdä perusasentoa, seuraamista, luoksetuloa, katsekontaktia, maahanmenoa, kaukojumppaa, maahan rauhoittumista ja ihan vain leikkimistä. Perusasento onnistuu namiavulla ja samoin seuraamisessa yksi tai kaksi askelta, mutta sen jälkeen irtoaa helposti. Luoksetulossa malttaa odottaa hienosti paikallaan ja tulee vauhdilla. Maahanmenot ja kaukojumpat namiavuilla nekin, istuminen ei tule niin sujuvasti kuin maahanmeno ja seisominen. Maahan malttoi "rauhoittua" hienosti = pysyi siinä, kunnes sai luvan nousta. Tuijotti minua ja heilutteli häntää, joten ei varsinaisesti rauhoittunut. Hupi leikki tänäänkin tosi kivasti, taisteli lelusta hienosti. Teki kivasti kanssani hommia, vaikka samaan aikaan kentällä treenasi muita ja yksi koira teki mm. ruutua. Marja-kouluttajaa piti käydä kerran tai pari moikkaamassa.

Aamulla käytiin Kristan ja shelttien kanssa metsälenkillä pitkästä aikaa. Ilo meni pitkälti omia polkujaan hissukseen (varmaan  juoksujen jälkeisiä meininkejä), mutta Hupi otti ilon irti shelttikamuista ja molemmat makasi lenkin jälkeen kuin raatoina monta tuntia. Eilen koirilla oli ansaittu vapaapäivä, käytiin ainoastaan lenkillä ja heittelin vähän frisbeetä pitkästä aikaa. Treeni-innoissa tuli treenattua perjantaista-tiistaihin päivittäin.

Tiistaina käytiin treenaamassa Kyötikkälän kentällä Kangasalla. Ensimmäinen kerta  meille kaikille. Olin lähdössä treenaamaan aivan eri kentälle, mutta kesken matkan päätin haluta nurmikentälle ja pikaisella googlauksella löysin Kyötikkälän. En oikein tiedä saiko urheilukentällä oikeasti treenata koirien kanssa, joten treenasin aluksi nurmella kentän laidalla. Hirveän hyvä treenipaikka, jos siellä vaan oikeasti saa treenata. Ilo sai tehdä niitä kaikista eniten hajoilevia liikkeitä, hienoja ja ei niin hienoja toistoja. Ruutu takkusi silloinkin. Ilo ei ollut ihan täysillä mukana, syystä x. Kuumuus? Usean päivän rankka treeniputki? Valeraskaus? Ryhdistäytyi huomautuksesta. Hupi oli kiva. Teki hommia ihanalla asenteella ja leikki villisti, vaikka ympärillä oli liikennettä. Hupi teki seuraamista, kapulan (myös metallisen) pitoa, kaukojumppaa, luoksetuloa, maahanmenoa, kosketusalustalla ruutua ja kuolleelle lelulle juoksua. Kieli poskella viiletti pikkukoira. Menevämmin kuin äitinsä.

Onko kukaan tulossa ensi viikon sunnuntaina Ojankoon TOKO SM-kisoihin? Hupimonin kanssa turisteilemaan.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Treenilelu palkaksi hyvistä treeneistä

Aamulla lähdin Hakametsän jäähallin hiekkakentälle tokoilemaan koirien kanssa. Ilon kanssa on treenattu Hakametsässä ennenkin, mutta Hupille kerta oli ensimmäinen. Ympärillä pyörii koko ajan liikenne. Kävelijöitä, pyöräilijöitä, autoilijoita, pari äänekästä työkonetta, kauempaa kantautuneet räjäytykset ja lisähäiriönä Hupin palvoma äitikoira kentällä käskyn alla. Paljon häiriötä, mutta molemmat tekivät hommia vain minun kanssani. 

Ilon tokokoe lähenee uhkaavasti, joten käytiin tekemässä kenraaliharjoitus. Koemainen setti, ilman välipalkkaa. Tehtiin kaikki AVO-liikkeet (paitsi hyppy). Ilo teki hyvällä asenteella hommia ja hienot liikkeet. Kaukojen istumiset olisi voinut olla paremmat, toinen etutassu jäi vähän liian eteen. Nouto oli ikävä, koska hiekkakenttä ja sen jouduin uusimaan, kisamaisesta setistä huolimatta. Muut liikkeet sujui ongelmitta ja Ilo teki hienoa työtä palkattomuudesta huolimatta. Setin jälkeen korjaussarjassa tehtiin parit täpäkät kaukot ja supernouto nurmella.

Hupin laitoin aluksi liinaan, mutta samassa päätin luottaa siihen ja irrottaa. Hupilla ei ollut aikomustakaan lähteä karkuteille. Hupi teki hommia kanssani niin kauan kun minä niitä sille tarjosin. Hupi teki perusasentoa, seuraamista, kapulan pitämistä, kapulan noutamista, luoksetuloa ja kuolleelle lelulle juoksemista. Hupi leikki ihanan villisti ja teki muutenkin hyvää työtä. Aivan hiton magee tyyppi, nyt vain aletaan tehdä töitä ja hyvä tulee.


Onnistuneen treenin jälkeen käytiin Hupin kanssa läheisessä Mustissa & Mirrissä tuhlaamassa pentupakkauksessa saatu -15% alennuskuponki. Katselin Hupille uutta pantaa ja sillä välin Hupi tarjosi vaa'alle menemistä (painoa 13,6kg). Hupi liikkui uudessa liikkeessä reippaasti ja oli todella kiinnostunut myyjästä, katseli perään ja heilutteli häntää. Pannan lisäksi ostin Hupille (no ehkä vähän Ilollekkin) uuden treenilelun. Lelu huusi Hupin nimeä. Reikäpallo, karvaa, pitkä kahva ja jousto = niin Hupia. Osuin oikeaan ja Hupi tykkäsi lelusta hirveästi. Hupi sai tehdä lyhyen leikkituokion Mustin & Mirrin eteisessä, parkkipaikalla ja läheisessä puistossa. 

Illalla käytiin lenkillä Sannan, Lila-aussien ja Ina-bortsun kanssa. Lila ja Ina on Ilon kavereita ennestään, mutta Hupi tapasi Sannan koirat ensimmäistä kertaa. Ilokin on nähnyt kaverit viimeksi joskus ennen pentuhommiin lähtöä. Hupi innostui hirveästi Inasta, kuten osasin etukäteen arvella. Aivan samanlaiset ihan hullut juoksuleikit.