sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Hirmuista hippailua


Perjantaina päivällä hoitolaiseksi saapui Ilon ihana pentu Helka Hirmuinen (Nonni). Oli vähintään mielenkiintoista käyttää ulkona neljää koiraa, joista kolme oli pentua. Yhdistin kaksi remmiä ja kaksi remmiä, mutta hetken päästä yhdistyneenä olikin neljä remmiä ja ovelle päästyäni olin aivan totaalisen solmussa remmeissä. Lisämaustetta muuten niin seesteiseen ulkoiluun tuo ihana mörköikä. Ihana Mystinen Mysti lähti eilen kotiinsa. 

Ulkoilun lisäksi mielenkiintoista oli myös  koirien ruokkiminen. Yksi ihminen ja 4 x ahne koira. Vaati hieman säätämistä. Vain pari kertaa joku kakaroista ryntäsi väärälle kupille. Nyt alkaa jo sujua rutiinilla, eikä ole niin pahaa säätöä. Minun koirani ovat vain kaavoihin kangistuneita, eikä ne voi ymmärtää saavansa kuppinsa eri kohtaan kuin normaalisti. Ennen kupille siirtymistä varmistelevat minulta "oliko tämä varmasti minun ruokani"? 


Äitinsä tyttö. Olen miettinyt monta kertaa, että tuli tälläkin kertaa valittua aika osuva nimi pennulle.

Remmilenkkeilyä ja ruokailua lukuun ottamatta on sujunut mukavasti. Mystillä oli vatsa sekaisin, joten sisälle sattui jokunen vahinko ja Helka on Iloa mielistellessään lorotellut välillä lattialle, mutta muuten pennut pyytävät ulos. Ilo on ollut iloinen pennuistaan, mutta illalla murahti Helkalle kun ilmeisesti mielistely alkoi ärsyttää. Hupilla ja Helkalla on pari kertaa tunteet vähän kuumennut - väsymys on iskenyt, ei ole malttanut nukkua ja molemmat on melkoisia tättähääriä. Kaikkineen on mennyt tosi kivasti ja on ihana katsoa koirien iloista menoa.

Perjantaina käytiin peltolenkillä Ilon, Hupin, Mystin, Helkan, Helkan omistajan, hänen kaverinsa ja belggaripennun kanssa. Ilo riuhtaisi minut ensimmäistä kertaa kumoon. Syytän peltoa ja epätasaista alustaa. Ilo ilmeisesti kuvitteli olevansa vapaana pentujen tavoin, mokoma rontti. Koirilla oli hirveän hauskaa yhdessä. Ilo nautti kun pennut jahtasivat sitä, eikä kukaan saanut kiinni. Huimaa vauhtia pennutkin jo etenevät, juoksuleikit näyttävät olevan mieluisia. Pelto oli märkä ja mutainen. Ilo ja Hupi kävi kahlaamassa isossa lammikossa, joka oli keskelle peltoa ilmestynyt. Kahlaamisen jälkeen kaivettiin kuoppia ja voin kertoa, että niin oli nättejä koiria.

Tänään käytiin Ilon, Hupin ja Helkan kanssa pitkällä metsälenkillä. Remmikävely metsään oli, noh, olisi voinut olla nätimpääkin. Metsässä sujui hienosti ja koirat oli hienosti kuulolla, vaikka niillä oli hirveän hauskaa. Koirilla oli kauhea jano, eikä jäisistä lammikoista vettä herunut. Urhoollinen äitikoira Ilo keksi juosta ja pomppia jäällä, jonka johdosta jää hajosi ja kaikki saivat vettä juodakseen. Nyt kotona on kolme väsynyttä aussieta. Mahtavaa!



 Superkaunis Helka.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Rokotukset kunnossa

Tänään Hupilla oli rokotukset Tervakoskella Helmessä. Laura tuumasi, että Hupi on juuri sopivan kokoinen. Hupi oli vähän turhan hoikassa kunnossa, joten ruokamäärää nostettiin aluksi kolmeen desiin ja pian neljään desiin. Laura teki normitsekkauksen ja kaikki oli kunnossa. Rokotusta Hupi ei huomannut kun sai samalla ruokaa, mutta rokotuksen jälkeen rapsutti hetken rokotuskohtaa ja piippasi muutaman kerran. Punnitsin Hupin - 8,5 kg.



Ilon pentu Mysti (Niitti) tuli pikavisiitille torstaista lauantaihin. Hain Mystin eläinlääkärin jälkeen. Käytiin pentujen kanssa metsälenkillä ja niillä oli heti aika hauskaa yhdessä. Automatka Tampereelle sujui mukavasti, molemmat matkusti omissa häkeissään. Kotona meininki on ollut toistaiseksi  villiä, hirveästi on leikitty ja eivät ole vielä malttaneet nukkua. Huomenna tulee Helka (Nonni) kylään yli viikoksi. Mahtaa pe-la olla hieman villiä!

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Pian nelikuinen Hupsu pentu

Hupi ja seitsemän muuta Piiloa täyttää tiistaina neljä kuukautta. Huimaa! Tuntuu, että vasta vein Ilon Piin luokse ja nyt pennut on jo nelikuisia. Millainen pentu Hupi sitten on ollut ja miten meidän yhteiselo on oikein alkanut?

Meidän alku ei ollut hirveän ruusuinen ja tuntuu, että suhde alkoi muodostua vasta muutaman viikon jälkeen. Siinä, missä aikoinaan Ilon kanssa tuntui olevan suhde jo valmiiksi. Ainakin pentuaikana Hupi on ollut tosi erilainen, mitä Ilo on ollut koskaan. Hupi on itsenäinen, itsepäinen ja röyhkeähkö, ei hirveästi nöyristele. Viimeistään tässä vaiheessa tajusin, kuinka erilaiset voi äitikoira ja lapsikoira olla keskenään. Yllätyin silti, vaikka olin asiaa käsitellyt mielessäni tosi pitkään ennen pentujen syntymää. Myönnän syyllistyneeni vertailemaan Iloa ja Hupia vähän liikaa, varsinkin silloin kun ei ole sujunut niin ruusuisesti. Hupin kanssa tietyistä asioista on joutunut taistelemaan ja asioita on joutunut vääntämään rautalangasta, välillä rautakiskosta. Yritteliäisyyttä ei puutu. Oma tahto on löytynyt pienestä pitäen. Hupi ei helposti anna periksi, jos jotain haluaa.

Ilo taisi olla keskivertoa kiltimpi ja helpompi pentu. Olen tainnut päästä Ilon kanssa aika helpolla, mutta Hupin kanssa olen kohdannut pentuajan haasteita ja olen joutunut käsittelemään omia ajatuksiani aika paljon. Olen kyseenalaistanut osaamistani ja pelännyt epäonnistumista. Niin minua. Meillä menee koko ajan paremmin ja meidän välinen suhde vahvistuu hetki hetkeltä. Minä tykkään hirveästi Hupista, Hupikin tuntuu tykkäävän minusta koko ajan enemmän ja toivon, että meidän välinen suhde on ajan myötä yhtä vahva kuin minulla ja Ilolla. Luulen, että meidän suhteen luomiseen on omalta osaltaan vaikuttanut mm. ensimmäisen viikon pakollinen häkkilepo, Hupin suhde Iloon ja minun Ilo-Hupi-vertailuni. Hupi on tosi kiintynyt Iloon. Minä olen tehnyt virheen ja liikkunut koirien kanssa yhdessä aivan liikaa. Hupin suhde Iloon on vahvistunut vahvistumistaan ja Hupin suhde minuun on väkisin jäänyt taka-alalle. Työstän asiaa - parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai?

 8vko.

Aluksi Hupi käytti hampaitaan todella aktiivisesti. Hupin kanssa jouduttiin keskustelemaan asiasta aika paljon. Hupi saattoi mutista myös vastalauseita, jos komensin sitä tekemästä asiaa x.  Se periaattessa komensi minua takaisin. Vastalauseet on loppunut kokonaan ja hampaiden käyttäminen on vähentynyt merkittävästi. Alkuun Hupi ei hakeutunut hirveästi lähelle, pussaillut tai "mielistellyt", mutta ajan myötä se on alkanut viihtymään lähellä, aktivoitunut kielensä kanssa ja alkanut "mielistelemään" korvat takaviistossa häntää paukuttaen. Hupi ei vieläkään erityisesti nauti sylissä olemisesta (varsinkaan selälteen), jos se syliin nostetaan. Hupin mielestä on kuitenkin aivan eri asia tulla syliin omasta tahdosta. Se oma tahto, joka nostelee päätään.

Hupi innostuu ihmisistä hirveästi. Lenkillä se heiluttaa häntää ohikulkijoille niin villisti, että koko kroppa heiluu. Hupi tervehtii ihmiset innokkaasti ja avoimesti, mutta ei jaksa kiinnostua ihmisistä hirveän kauaa. Hupi innostuu myös koirista. Suhtautuu vanhempiin koiriin uteliaasti ja innokkaasti, mutta kunnioittavasti. Joitain pentuja kohtaan on ollut ajoittan vähän pomotteleva "minä olen muuten isompi ja parempi kuin sinä, tiedä se-tyyliin". 

Aluksi Hupi teki asiansa surutta sisälle, mutta käytiin ahkerasti ulkona ja nopeasti Hupi oppi kertomaan hädästä. Menemällä oven eteen tuijottamaan meitä.  Tätä ei opetettu Hupille mitenkään, mutta ehkä ahkera ulkona käyttäminen opetti. Jos vihjettä ei tajua, saattaa edelleen asioida sisälle. Pidätyskyky on kuitenkin selvästi kehittynyt, eikä ulkona tarvitse enää rampata jatkuvasti. Hupi alkoi kuitenkin öisin tehdä asiat sisälle, mutta lopetti kun laitoimme huoneen ovelle portin. Portin myötä Hupi alkoi pyytää öisinkin ulos - vinkumalla portilla tai hyppäämällä sänkyä vasten. Reissun jälkeen Hupi on yksinollessaan kaksi kertaa pissannut meidän sänkyyn, vaikka sänkyyn ei ole lupaa ja yksinollessaan Hupi on muutenkin vain muutaman kerran pissannut.

 9vko.

Hihnassa Hupi kulkee vaihtelevasti. Yksin kulkee nätisti suurimman osan ajasta, mutta Ilon kanssa saattaa kiskoa tai muuten riekkua mm. roikkumalla Ilon kaulurissa tai hihnassa. Hupi myös vaihtelee puolta usein ja kiertää tolpat/puut väärältä puolelta jääden jumiin, mutta edistystä on havaittavissa. Hupi haukkuu toisille koirille, jos toiset koirat haukkuvat. Hupi myös kyttää jonkin verran autoja iltaisin (ilman Iloa) lenkkeillessä. Näitä tietysti työstetään ja käydään tarkoituksella vilkkaimman tien varrella iltalenkit. Uskoo käskyjä ja vaihtaa namiin.

Vapaana Hupi tulee kutsusta luokse, mutta välillä turhan pitkällä viiveellä minun makuuni. Tässä huomaa erittäin hyvin sen, kuinka paljon Hupi on Ilon perään. Hupi ei ainakaan toistaiseksi lällättele minulle, mutta kutsuessani koiria, Hupi usein katsoo mitä Ilo tekee ja reagoi vasta sen jälkeen. Palkkaan Hupia ahkerasti kontaktista (vapaana/hihnassa). Suhteen vahvistumisen, kontaktin vahvistamisen, ahkeran palkkaamisen ja koirien erikseen lenkittämisen myötä odotan Hupin alkavan reagoida täpäkämmin käskyihin. Hupi kulkee aika paljon vapaana.

 12vko.

Parin viikon sisään Hupi on alkanut vahtia ja mörköillä. Mörköilyn aiheuttajaksi riittää limsapullo lattialla, villasukat pöydällä, kaivuri kävelytiellä tai hevoset aitauksessa. Vahtimista tai mörköilyä - kumpaa se sitten ikinä onkin - aiheuttaa meidän takapihan läheltä kulkevat ihmiset tai hiljaisuudessa yllättäen kuuluvat äänet. Hupi on reagoinut tilanteisiin vaihtelevasti ainakin pöhisemällä, haukkumalla, murisemalla, peruuttamalla, zoomailemalla, nostamalla hännän pystyyn tai nostamalla niskakarvat pystyyn. Hupi kuitenkin pääsee yli tuollaisista tilanteista.

Hupi on todella ahne. Se hotkii ruokansa käsittämättömällä raivolla ja aluksi yritti Ilon kipolle oman ruoan syötyään. Ilo oli aivan liian kiltti, eikä häätänyt Hupia tosissaan pois - minä hääsin ja Hupi on antaa Ilolle ruokarauhan. Hupi on varastanut ja koittanut varastaa ihmisiltä ruokaa. Olohuoneen pöydälle ei todellakaan voi jättää ruokaa vahtimatta, eikä kyllä keittiön pöytätasoillekkaan lähelle reunaa. Hupi hyppii röyhkeästi pöytiä vasten, vaikka asiasta on keskusteltu miljoona kertaa. Nykyään Hupi uskoo nopeasti, mutta asia ei jää pidemmäksi aikaa mieleen - tässä huomaa sen röyhkeyden. En tule luottamaan Hupiin ruoka-asioissa aikoihin. 



 9vko.

Treenatessa Hupi on innokas, vauhdikas ja ketterä. Se ei kuitenkaan tarjoa asioita aktiivisesti. Jos odotan puhtaasti tarjoamisen kautta jotain, Hupi istuu, saattaa äänellä ja istuen pakittaa. Ehkä Hupi aktivoituu tarjoamaan kun naksuttelen sille enemmän. Yksi Hupin lempipaikoista on varmasti meidän treenihalli. Hupi menee halliin intopallona ja sen mielestä hallilla on ihan tosi siistiä. Aloitettiin pentukurssi, mutta ollaan päästy vasta kerran treenaamaan. Ollaan treenattu vain kerran muiden kanssa samalla kentällä, joten en vielä osaa sanoa, miten Hupi tekee kanssani hommia kun kentällä on muita koirakoita. Muilla kentillä treenaavat koirakot - edes äänekkäät aksaajat - ei Hupia ole kahden ensimmäisen kerran jälkeen häirinnyt tai edes kiinnostanut. Hallilla Hupi on reipas, se puuhailee mielellään, leikkii leluilla ja syö nameja. Pissareissulle ei malttaisi lähteä.

Kuten aiemmin mainitsin, Hupi on todella ahne. Käytän sillä paljon namipalkkaa, koska se on tällä hetkellä toimivin palkka. Tykkään muutenkin käyttää namipalkkaa uusien asioiden opettamiseen. Silti koitan jokaisella treenikerralla palkata Hupia sosiaalisesti, namilla ja lelulla. Hupi leikkii leluilla hyvin. Se jahtaa leluja vauhdikkaasti ja ketterästi, sekä taistelee lelusta aktiivisesti. Jos Hupi leikkii naskalihampailla noin hienosti, kuinka hienosti se leikkii aikuishampailla? Odotan innolla. Hupin kanssa on todella kiva leikkiä ja nautin siitä.

Hupin kanssa alku ei ole ollut yhtä aktiivinen kuin Ilon kanssa aikoinaan. Hupi osaa paljon vähemmän juttuja, mitä Ilo osasi samassa iässä. Siltä minusta ainakin tuntuu. Asiaan varmasti vaikuttaa isosti myös se, että tällä kertaa minulla oli valmiiksi toinen koira talossa. Ollaan tehty monenlaista, mutta yleensä Ilo on aina mukana. Minä tunnen itseni petturiksi, jos jätän Ilon kotiin ja puuhailen pelkästään pennun kanssa - vaikka puuhailisin myös yksin Ilon kanssa. Silti koitan aktivoitua puuhailemaan molempien kanssa myös aivan omilla reissuillaan.

 Vas. 2kk 1vko    Oik. 4kk 2vko

Ulkonäöllisesti Hupi on todella jalkava ja siro, kuten Ilokin oli pentuna. Hupi on XX cm korkea ja painaa XX kg.  Hupin hampaat on alkanut vaihtua. Hupin turkki on väriltään aika vaalea, mutta sitä se on ollut syntymästä asti. Hupin korvat on isot ja hupaisat, eikä Hupi ei vielä tiedä millaiset korvat haluaa. Hupin toinen korva on ollut kaksi kertaa aivan pystyssä, Hupin ollessa tarkasti kuulolla. Odotan mielenkiinnolla millaiset korvat Hupille tulee. Odotan mielenkiinnolla muutenkin miltä Hupi aikuisena näyttää. Aika silakka siitäkin taitaa tulla, siltä vaikuttaa.

Sellainen sekametelisoppa. Jaksoiko joku lukea? Minä odotan innolla, mitä Hupista kasvaa. Se on todella mielenkiintoinen tyyppi ja uskoisin, että siitä voi saada melkoisen mageen harrastuskaverin. Ja varmasti myös perheenjäsenen. Uskon, että Hupi opettaa minua varmasti paljon ja se varmasti antaa minulle paljon. Olen onnellinen siitä, että Hupi on minun pentuni, meidän suhde on alkanut muodostua ja meistä on tulossa tiimi.

Ilon lihaksisto palautuu

Tänään Ilolla oli taas hieronta. Viime hieronnasta on muutama viikko ja silloin Ilo oli todella jumissa. Muutos oli huima ja Ilon lihaksisto on palautunut kuulemma hyvin. Jumit aukesi helposti, eikä pahoja jumeja löytynyt. Oikealta löytyi lantion alueen kalvokireyttä ja niskasta (tokoniska) vähän jumia, mutta muuten oikein hyvä.

Kuten viimeksi kirjoitin, Kirsillä on Ilon pentu Ruska ja meidän oli pakko pitää samalla pentutreffit. Tällä kertaa Ilo näki Ruskan vasta hieronnan jälkeen, mutta Hupi tuli hierontahuoneeseen harjoittelemaan rauhoittumista. Ilo oli käsiteltävänä hienosti kun näki Hupin, mutta toisella kyljellä venkuroi aina välillä - koitti nousta ylös. Hupia välillä turhautti, venkuroi, söi hihnaa ja inahteli. Malttoi myös rauhoittua, mutta tällä kertaa ei malttanut nukkua.






Käytiin koirien kanssa lenkillä läheisellä pellolla. Punaisilla oli hirveän hauskaa yhdessä, ne juoksivat, jahtasivat, painivat, pyörivät puun ympärillä, haukkuivat, nappailivat lumipalloja. Ilo meinasi välillä olla turhan innokas, ullatus. Koirien iloista menoa oli ihana katsoa. Hupilla ja Ruskalla oli rennommat leikit kuin viimeksi.

Hupilla on ollut vähän matkapahoinvointia. Se on oksentanut autohäkkiin noin viisi kertaa. Tänään oksensi kaksi kertaa, vaikka aamuruoasta oli aikaa useampi tunti. Tiet oli mutkikkaita ja möykkyisiä, en tiedä vaikuttiko se. 

Iloinen Ruska.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

15 vko

Lomat on lusittu ja arki kutsuu. Vietettiin lomaa isolla porukalla Levillä ja koirat olivat Eijan perheen luona hoidossa. Menoa ja meininkiä tarjosi neljä aussieta, Eijalta löytyy Ilon pentu Polte (Noku) ja J-pentueesta Kayla. Hupi oli ollut vähän tuhmeliini, mm. karkaillut koiraportista, aukonut ovea ja laittanut kerran valot päälle.

Viikon aikana Hupi on kasvanut, saanut massaa, tiputtanut hampaita, saanut lisää kuonopilkkuja ja kaulus on tullut ehkä pörheämmäksi. Huima kehitys lyhyessä ajassa. Hupi pääsi Eijan luona ainakin kynsienleikkuuseen, harjattavaksi, keskustakävelylle, Mustiin & Mirriin punnittavaksi (6,8kg), hallille touhuamaan, laskiaisriehaan ja Himokselle. Puuhaa on riittänyt. Ilo oli ollut niin Äitiä, mutta oli pentujen riekkuminen alkanut lopulta ärsyttää.

Koirat olivat haljeta innosta yöllä kun haettiin ne. Ilo on aina iloinen kun nähdään, mutta niin oli Hupikin. Pomppimista, nuolemista, vinkumista ja haukkumista (onneksi Ilolla oli äänenvaimentimena lelu). Tunnin automatka meni nukkuessa varsin ahtaasti ja kotona käytiin heti yöunille. Univelka painoi ihmisiä koko päivän automatkan jäljiltä ja nukuttiinkin 11 asti. Aamuruoan jälkeen lähdettiin pitkälle metsälenkille koirien kanssa.

torstai 23. helmikuuta 2017

Sosiaalistamisretki

Eilen oli Hupin sosiaalistamispäivä. Seuraksi lähti Maria ja Hupin sisko Mysti (Niitti). Kahden tunnin sosiaalistamisretki alkoi Särkänniemen Koiramäestä ja päättyi Stockmannin kautta rautatieasemalle. Huhhu!


Koiramäessä kierrettiin katsomassa eläimiä. Siellä oli ainakin poneja, aaseja, alpakoita, sikoja, lampaita, vuohia, ankkoja, kanoja, kaneja ja minipossuja. Eläimiä ihmeteltiin niin ulkona kuin tallissakin. Mystille piece of cake, mutta Hupia aluksi vähän jännitti osa eläimistä. Otettiin kolme ponia talutettavaksi, Maria talutti kahta ja minä yhtä. Pennut sai olla vapaana. Kierrettiin ympäri Koiramäkeä ja Hupia jännitti aluksi hirveästi. Maria kulki kahden ponin kanssa meidän takana ja se oli jännittävintä. Vaihdettiin paikkoja, käveltiin useamman kerran samaa lenkkiä ja palkkailin ahkerasti. Hupi rentoutui koko ajan enemmän ja lopulta olikin oma reipas itsensä.


Stockmannilla pennut oli hirveän reippaita. Ne sai ihailevia katseita, kehuja ja silityksiä. Hupi on käynyt muutaman kerran Mustissa ja Mirrissä, mutta ei sitä voi oikein verrata Stockmanniin. Iso ostoskeskus, paljon ihmisiä, liukkaat lattiat, liukuovet, liukuportaat, portaat, hissit. Stockmannilla mm. lauma myyjiä ja pari mummoa silitteli pentuja. Stockmannilla tehtiin remppaa ja siitä kuului melua. Koiramäen ulkopuolella taas kaadettiin puuta ja siitä kuului  melua (kirjoitin juuri pentua). Äänistä kumpikaan ei ollut moksiskaan. Mainiota. 


Rautatieasemalla reippaus jatkui. Lukuisia ihmisiä, äänekkäitä matkalaukkuja, kuulutuksia, junia, rähjääviä koiria ja kaikuvia ääniä.  Rautatieasemalla oli taas vähän erilaisia ihmisiä ja ei voi kuin ihailla pentujen reippautta. Moni koira ei olisi tykännyt. Käytiin katsomassa asemalle saapuva juna, eikä siinä tai sieltä purkautuneessa ihmismassassa ollut mitään ihmeellistä. Käveltiin ympäri rautatieasemaa ja Hupi tarjosi ahkerasti todella kaunista kontaktia. Selvästi kontaktin nappaamistreeni on tuottanut tulosta tässäkin mielessä.

Kaikille ihmisille piti heiluttaa häntää ja lirkutella. Kaikkia olisi pitänyt päästä moikkaamaan ja montaa ihmistä pääsikin moikkaamaan. Ihmiset oli ihania, mutta aika pian omistajat palkkoineen vei voiton vieraista ihmisistä.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Ollaan me treenattukkin

Ollaan me treenattukkin. Kauheasti ei olla hallilla käyty, mutta kotona ollaan treenattu pieniä juttuja. Meidän asunto ei ole kauhean ihanteellinen koirien treenaamiseen, joten kotona voi tehdä vain ihan pienimpiä juttuja. Ilo on harjoitellut lähinnä repsahtanutta perusasentoa. Hupi on harjoitellut lähinnä kosketusalustaa ja käsitargettia.

Kaivoin pitkästä aikaa nose work tavarat esille. Ilo on päässyt tekemään kaksi nose work treeniä pitkän tauon jälkeen. Nenä on toiminut ja intoa on riittänyt. Ilo on tehnyt hyvää ja tarkkaa työtä, häntä heiluen. Ensimmäisessä treenissä Ilo etsi neljä hajua ja toisessa treenissä kolme hajua. Jälkimmäisessä yksi osoittautui syystä x todella haastavaksi ja Ilolla kesti yllättävän kauan paikallistaa haju, mutta Ilo ei luovuttanut ennen hajun löytymistä. Seuraava vaihe olisi se ilmaisu - olen miettinyt nenäkosketusta - kun vain saisi aikaiseksi. Hupi teki nose workkia ensimmäistä kertaa ikinä. Hupi sai aluksi palkkaa pelkästä hajuun tutustumisesta ja alettiin tehdä vähän helppoa eroittelua kahdella rasialla, joista toisessa haju. Oikean haistamisesta sai palkkaa ja rasiat vaihtoi paikkaa Hupin hakiessa namin kauempaa. Hupilla oli tosi hauskaa.

Tänään lähdettiin ex tempore hallille treenamaan kun varauskalenterissa oli meidän mentävä kolo. Hallilla oli samaan aikaan agikisat eli luvassa ihmisiä, koiria, haukkumista, taputuksia, kovaäänisiä ja kaikkea muuta oleellista. Häiriöistä huolimatta molemmat keskittyi hienosti hommiin, olivat hirveän päteviä ja meillä oli kivaa.


Ilo teki merkin kiertämistä, seuraamista, liikkeestä seisomista ja luoksetuloa. Kiertoa en viitsinyt paljoa ottaa, koska Ilo ei ole vielä täysissä tehoissa. Kuvittelin, jos menisi kerrasta kivasti ja voitaisi lopettaa siihen. Meni kerrasta kivasti lopun perusasentoon asti. Harjoiteltiin lyhyellä matkalla tiivistä käännöstä ja suoraan perusasentoon tulemista. Seuraamista Ilo teki kivalla asenteella, paikka oli hyvä ja häntä heilui. Peilistä huomasin, että välillä aukesi. Seisominen tahmaili alkuun ja Ilo tarjosi istumista. Istumisesta ei seurannut kuin uusi yritys, joten pian sain kivoja stoppeja. Ilon vierelle palatessa häiriköin liikkumalla tarkoituksella häiritsevästi, mm. niiasin, taputin reittä, huojuin puolelta toiselle. Kerran Ilo meni lankaan ja istui ennen käskyä. Luoksetulossa sama kuin kierrossa, en viitsinyt paljoa ottaa ja kuvitelmatkin oli samat, kuten myös lopputulos. Siirryttiin hinkkaamaan perusasentoa, koska se takkuaa ja pahasti. Aivan todella vinot ja rumat perusasennot. 

Hupi teki merkin kiertämistä, istumista ja seuraamisen alkeita. Kiertoa ensimmäistä kertaa ikinä. Avitin kädellä tosi vahvasti. Kerran-pari Hupi tarjosi kiertämistä, mutta ei kyllä järin aktiivisesti. Istumista liikkeellä ja lelupalkalla. Käskin Hupin istumaan, kädellä vahvistin paikalla pysymistä ja vapauttaessa vedin palkkalelua "karkuun" maata pitkin. Todellisuudessa Hupi tosin lähti enemmän minun kuin lelun perään. Seuraamista tehtiin pentukurssilla tehdyn kontaktin nappaus-tyylin mukaan. Eli kävelin ympäri kenttää, Hupin tullessa mukaani ja ottaessa kontaktia naksautus, jonka jälkeen palkka sivulta. Hupi otti kontaktia todella kivasti ja tuli pieniä pätkiä kivasti mukanani, vaikka ollaan harjoiteltu vain pari kertaa. Aivan erilainen meininki kuin imuttamista kokeillessa.