torstai 20. heinäkuuta 2017

Iloista ja hupaisaa tokoa 8

Tänään oli kunnon häiriötreenit. Sain ottaa molemmat koirat mukaan ja olipahan hyvät harjoitukset molemmille.


Ilo sai aloittaa. Aloitettiin paikkiksella, joka oli todella TODELLA häiriöinen. Aluksi toimittiin normaalisti, jätettiin koirat istumaan riviin ja käveltiin kauemmas. Siitä hulluus alkoi. En edes muista, mitä kaikkea harjoitus piti sisällään. Käännettiin selät koirille, eri aikoihin käskytettiin koirat makaamaan, mentiin kyykkyyn, kyykyssä ollessa kutsuttiin koira perusasentoon, jätettiin koirat taas istumaan, mentiin makaamaan niiden eteen, käskettiin maahan, mentiin kyykkyyn niiden taakse, käskettiin istumaan, mentiin poikittain makaamaan niiden eteen, lähdettiin kierimään koirasta toiseen suuntaan, lähdettiin kierimään koiraa kohti. Olikohan muuta. Koiria käskytettiin eri aikoihin ja meidän omituiset liikkeet sekotti pakkaa tosissaan. Ilo tahmaili vaihdoissa, mutta se oli odotettavissa. Tehty liian samanlaisia treenejä ja pakan sekottaminen laittoi vähän varmistelemaan. Välillä Ilo tarvi pari käskyä asentoa vaihtaessa. Ilo nousi kaksi kertaa kieriessäni lattialla. Ilo näytti hymyilevän rivissä ja halusi pölöilemään kanssani. Koitin olla totinen, mutta epäonnistuin totaalisesti. Olin todella kaukana omalta mukavuusalueeltani, mutta silti naurusta ei meinannut tulla loppua ja minulla oli oikeasti todella hauskaa.

Muuta ei Ilon kanssa Millin valvovan silmän alla tehty, mutta tehtiin omatoimisesti muutamia liikkeitä. Seuraaminen miellytti kovasti, innokasta, vauhdikasta ja hyvä kontakti. Ohjattu nouto takkusi isosti, Ilo lähti useamman kerran aivan väärälle kapulalle. Piti laittaa hetkeksi jäähylle ja helpottaa vähän ennen kuin tehtiin taas pitkän kaavan mukaan. Muistui ne oikeat suunnat ja lopetettiin onnistumiseen. Metallinoutoa tehtiin ilman hyppyä. Aluksi Iloa ällötti hampaissa koliseva kapula, mutta tehtiin yksi vauhtinouto ja  ilme parantui selvästi.



Hupi pääsi Millin valvovan silmän alle tekemään häiriöharjoituksia, samaan aikaan porukan toisen pennun kanssa. Hupin piti tehdä lelunamivaihtoja. Hupin piti leikkiä lelulla, vaikka avonainen namikäsi tuli aivan sen naaman eteen. Hupin piti syödä nameja kädestä, vaikka lelu tuli heilumaan viereen. Hupin piti leikkiä lelulla 1, vaikka lelu 2 alkoi heilua vieressä ja lelulle 2 ei saanut mennä. Hupin piti leikkiä kanssani lelulla, vaikka Milli tuli heiluttelemaan toista lelua viereen, kutsui Hupia leikkimään kanssaan, houkutteli minkä kykeni ja lopulta heitti lelun Hupin päälle. Samaan aikaan toinen pentu teki samoja harjoituksia omistajansa kanssa vieressä. Hupi ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin näin paljoa luopumisharjoituksia, eikä näin isoissa mittasuhteissa. Hupi selviytyi hommista yllättävän hienosti. Meni toki välillä häiriöihin, mutta ryhdistäytyi nopeasti ja tajusi idean. Tuntui saavan siitä lisää vettä myllyyn ja kahta kauheammin keskittyi hommaansa. Yllättävän hyvin kestää häiriötä, vaikka hirveästi ei ole harjoituksia tehty. Hupin kanssa pitää vahvistaa erityisesti leikkimistä, vaikka namikäsi olisi vieressä auki. Aluksi haastavaa. Pitäisi myös ostaa samanlaisia leluja, jotka olisi samanarvoisia.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Elämäni Koira 4-vuotta



♥ Tänään 19.07.2017 Maailman Paras Ilo, Elämäni Koira, täyttää 4-vuotta. ♥

Ilo & Hupi: TTT tottis 2


Tänään päästiin VIHDOIN Teiskon Tahto Tassujen treeneihin. Ilo on käynyt treeneissä kerran aikaisemmin ja Hupi ei kertaakaan. Työt, tokotreenit ja lomareissut on estänyt treeneihin osallistumisen. Päätin ottaa molemmat koirat mukaan, vaikka meinasin juuri ennen lähtöä jättää Hupin kotiin. Koirat painivat sisällä, Hupi vinkaisi ja piti vasenta etutassua hetken ylhäällä. Venyttelin ja tunnustelin, mutta Hupi ei reagoinut mihinkään, ei pitänyt enää tassua ylhäällä ja käytti jalkaa normaalisti. Päätin ottaa Hupin ainakin autoon mukaan ja pääsi treenaamaankin kun oli lenkillä oma itsensä, kiskoi kuin höyryjuna. Ei merkkiäkään kipuilusta, onneksi huhhu.

Ilo teki seuraamista ja eteenlähetystä. En tiennyt mitä tekisin eteenlähetyksen lisäksi, joten päädyin tuttuun ja turvalliseen seuraamiseen. Suoraa pätkää, täyskäännöksiä ja henkilöryhmä. Ilolla säilyi kontakti tosi kivasti henkilöryhmässä ja se seurasi muutenkin kivalla asenteella. Eteenlähetys tehtiin kerran lelulla. Lea-koutsi vei lelun mennessään ja tiputti lelun näyttävästi melko pitkän matkan päähän. Ilolla oli focus eteen, mutta hetsasin sitä entisestään ja Ilo lähti vauhdikkaasti matkaan. Lelu hukkui vähän nurmeen, joten lelun päässä Ilo vähän hapuili ennen kuin bongasi lelun. Porukalla oli käteviä nahkapalloja ja sellainen meni meidänkin ostoslistalle. Ilo toi lelun vauhdikkaasti luokseni. Näitä harjoituksia Ilolle, paremmalla lelulla ja erikseen pitkällä matkalla maahanmenoa. Maahanmeno tuskin ongelma kun tokopuolelta tuttua käskyihin reagoiminen pitkällä matkalla.

Hupi teki seuraamista, luoksetuloa ja kahden lelun leikkiä. Kysyin Lealta ajatuksia seuraamisen opettamiseen ja sainkin uuden ajatuksen. Peruutin taaksepäin ja Hupi kulki edessäni "seuraten", namikäsi oli jaloissani kiinni. Tästä käännyin toisinpäin ja seuruutin imuttamalla. Jos ote meinasi lipsua seuraamisessa, aloin peruuttamaan. Kikkailin aika paljon vaihtelemalla omaa suuntaani ja Hupi lähti vastaamaan harjoitukseen todella kivasti. Seuraavalla kerralla voisin ottaa vielä paremmat namit ja seuruuttaa edessä vielä tiiviimmin. Huomiota vähän palkan suuntaan. Lelupalkan saadessaan Hupi lähti bilettämään lelun kanssa, yksin, kuten sillä on tapana. Leikkiä pitää minun kanssani, ei yksin. Lea käski juoksemaan toisen lelun kanssa. Aika kauan sain juosta ennen kuin Hupi lähti toiseen leluun, mutta lähti kuitenkin. Hupi sai voittaa lelun ja lähdin äkkiä toisen lelun luokse, Hupi lähti koko ajan paremmin minun leluuni ja jatkettiin samaa rataa pitkän aikaa. Hupi lähti tosi kivasti mukaan ja hiki tuli molemmille. Lopuksi tehtiin luoksetulo siten, että Lea piti Hupista kiinni ja minä lähdin toiseen suuntaan. Hupi tuli suorinta tietä vauhdikkaasti luokseni, vaikka takanani oli  treeniporukka.

Molemmat koirat oli todella hienoja ja olen niihin erittäin tyytyväinen. Erityisesti Hupiin. Yllätti. Aluksi haisteli kenttää, mutta lähti silti hommiin kanssani ja teki kivalla asenteella. Lähti vastaamaan uusiin puuhiin kivasti.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Iloista ja hupaisaa tokoa 7

Viime viikolla jäi tokotreenit välistä Kuusamon reissun takia. Tuntuu, että lähiaikoina on tokoiltu aivan älyttömän vähän. Tarvisi tehdä treenisuunnitelma koirille - erityisesti Hupille. Rehellisesti sanottuna olen vähän hukassa pentutreeneissä. Hupin kanssa on treenattu omatoimisemmin kuin Ilon kanssa pentuaikana. Hupilla on ollut pitkä tauko hallitreeneistä, koska minulla ei ole enää omatoimitunnareita (ei vain kykene talkoilemaan ryhmäpaikan ja omatoimitunnareiden edestä) ja treenejä on jäänyt pakosta välistä. Tänään päätin ottaa Hupin treenaamaan ennen kuin edes tiesin päivän aihetta. Aiheena tavoiteliikkeet, joista lopulta valitsin ruudun.

Aloitettiin treenit paikkamakuulla, kuten yleensä. Yleensä olen ottanut Ilon paikkikseen, mutta tällä kertaa olin matkassa vain Hupin kanssa. Milli heitti ilmoille, että Hupi voisi osallistua paikkikseen häkkiin rauhoittumalla. Hän on opettanut oikeaa mielentilaa paikkikseen häkin avulla. Sain kevythäkin lainaksi, luukku auki ja istuin viereen. Oltiin rivin reunimmaisia ja vieressä toinen pentu harjoitteli samalla tavalla. Hupi tajusi mennä nopeasti häkkiin, kävi makaamaan ja ei meinannut kertaakaan nousta/lähteä. Aluksi istuin vieressä, mutta otin hieman välimatkaa, menin kyykkyyn, menin polvilleni ja lopuksi nousin seisomaan. Hienosti kesti liikkeeni. Palkkasin tiuhaan. Iloisen Hupin häntä heilui kuitenkin välillä varsin villisti ja mielentilatreeni tulee luultavasti tarpeeseen.

Omatoimisesti tehtiin monenlaista. Luoksetulo oli innokas ja vauhdikas. Fokus oli hyvin minussa, eikä ottanut häiriötä muista. Perusasento ja seuraaminen käsiavulla. Kulki mukana ja piti kontaktia. Ei olla vieläkään edetty harjoituksissa siihen vaiheeseen, että käsiavun voisi jättää pois. Olen alkanut ajoittain nostaa kättä ylemmäs. Kaukot käsiavulla, erikseen istu-maahan-vaihdot ja maahan-seiso-vaihdot. Vauhdikkaat vaihdot, mutta ei vielä pitkään aikaan ilman käsiapua. Liikkeestä maahanmenoa käsiavulla, kivat näppärät maahanmenot ja hyvin kulki mukanani (vierellä kun kävelin eteenpäin ja edessä kun peruutin). Kapulan pitäminen tökki tänään syystä x. Oltiin treenattu aika paljon, joten väsymys on yksi vaihtoehto. Tai inhottavat valjaat. Hupi tarttui kapulaan laiskasti ja tiputti kapulan heti. Leikitin välillä ja kokeiltiin hetken päästä uudestaan. Tuli muutama kiva tarttuminen ja pitokin kesti vapautuskäskyyn asti. Tehtiin puisella ja metallisella kapulalla.

Millin opissa tehtiin ruutua.  Hupi ei ole montaa kertaa ruutua tehnyt, mutta olen kokeillut kosketusalustaa paikan apuna ja lelua matkan apuna. En ole osannut opettaa Hupia pysymään kosketusalustalla, joten ei ole ollut mitään ajatusta paikalle jämähtämisestä. Milli tuumasi, että voisin lähteä opettamaan alustalla pysymistä luopumiskäden avulla. Ei laitettu alustaa vielä ruutuun. Tuumasta toimeen! Aluksi Hupi lähti käden mukana, mutta muisti pian luopumiskäden idean ja pysyi todella hienosti alustalla. Kehuin rauhallisesti, otin yksitellen nameja luopumiskämmeneltä ja välillä heitin namin kauemmas, jolloin Hupi pääsi tarjoamaan alustalle menemistä uudestaan. Hienosti meni harjoitus! Sain mukaan vähän liikettäkin. Matkaa tehtiin koko kentän mitalla. Milli näytti lelua, laittoi ruudun takanauhalle ja hetsasin Hupia ennen kuin päästin irti. Ensimmäisellä kerralla Hupi koukkasi Milliä kohti, mutta tajusi heti lelun olevan ruudussa ja toisella kerralla juoksi suorinta tietä ruutuun. Vauhtia riitti, eikä matka ollut ongelma. Hupi tykkää bilettää lelun kanssa yksin, joten se biletti ruudun ulkopuolella. Hain Hupin ja lelun, jonka jälkeen mentiin ruutuun leikkimään yhdessä. Nämä  tuli kotiläksyksi!

Hupi teki ihanalla asenteella hommia. Se oli todella iloinen ja innokas, mutta keskittyi silti täysillä tekemiseen. Ei ottanut pahemmin häiriötä ihmisistä tai koirista, eikä edes iki-ihanasta Millistä. Alussa piti hupipallona pomppia luokse, mutta rauhoittui rakkausmoodista todella helposti. Odotin sekoboltsi-käytöstä, koska takana on todella pitkä tauko hallitreeneistä. En edes muista onko Hupi käynyt hallilla viimeksi kesäkuun alussa vai jopa toukokuun puolella. Hupi yllätti positiivisesti ja oli aivan superhieno. Tauolla Hupi tarjosi makuualustalle rauhoittumista. Iloinen tehtävä sekin oli innokkaalle pikkukoiralle, mutta silti. Olin yhtä hymyä koko loppuillan.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kuusamo: Pieni Karhunkierros

 Tänään oli reissun pisimmän (ja mahdollisesti viimeisen pitkän) lenkin aika. Retkeiltiin Oulangan kansallispuistoon ja kierrettiin 12km pitkä Pieni Karhunkierros. Juuman parkkipaikka löytyi helposti, mökiltä kohteeseen 23km ja 30min eli hirveän kauas ei tarvinnut huristella. Parkkipaikalla oli useita autoja yhdentoista aikoihin, mutta isolle parkkipaikalle sai hyvin parkkeerattua. Heti alusta löytyi Karhunkierros lähtöpiste. Matkaan reippain ja avoimin mielin. Aurinko paistoi, taivas oli sininen ja lämpötila huiteli varmaan ainakin +15°C. Tarkeni, mutta metsän siimeksessä oli varjoa, koirat pääsi monta kertaa kahlaamaan veteen ja nestettäkin kului 2,5l.  





Luontoon.fi kertoo Pienestä Karhunkierroksesta seuraavaa: "Juuman läheisyyteen sijoittuva 12 kilometrin mittainen Pieni Karhunkierros vie kulkijan Oulangan kansallispuiston eteläisimpään osaan. Maisemareitiksi kutsutun päiväreitin varrella pääsee ihastelemaan upeaa Oulangan luontoa: kuohuvia koskia, jyrkkiä kallioita ja suojaisia metsiä. Pienen Karhunkierroksen varren eliölajisto on erikoislaatuinen ja monipuolinen johtuen osittain etelä-pohjoisrinteiden tarjoamista kasvupaikoista. Pieni Karhunkierros sopii suhteellisen hyväkuntoisille, koska nimestään huolimatta reitti on varsinainen kuntopolku. Kiviset, kuluneet polut ja jyrkät nousut antavat kulkijalle haasteita. Palveluvarustusta, kuten riippusiltoja, maaporrastuksia ja pitkoksia, on kuitenkin runsaasti helpottamassa kävelyä. Reitin varrella on useita tulentekopaikkoja sekä kaksi tupaa."

Reitti alkoi nousulla ja rappusilla. Hapotti valmiiksi. Rappusia riitti  koko reissun ajan. Hapotti melkoisesti lisää. Menneen viikon retket tuntui alakropassa ja välillä täytyi kaiteiden avustuksella hinautua ylös. Rallattelin itsekseni Antin tyyliin: jos nyt jaksan viel tän yhden portaan yli, onks sen jälkeen uudet portaat... jaksaa jaksaa. Portaat oli reitin vaativin osuus, mutta ei nekään nyt niin pahat olisi ollut ilman valmiiksi kipeitä kinttuja. Muuten maasto oli mukavaa ja vaihtelevaa. Merkattu reitti oli selkeä ja niin karttoja kuin opastekylttejäkin oli tiuhaan. 




Olin miettinyt ja murehtinut rappusia etukäteen koirien - lähinnä Hupin - kannalta. Rappusten takia mietin, viitsinkö reitille edes lähteä pentukoiran kanssa. Onneksi rappuset oli monessa kohdassa sellaiset, että koirat pääsi kulkemaan niiden vierellä. Pahimpien rappusten ajan PikkuHupi sai joutui tyytymään sylikyytiin. Riippusilta ylitettiin neljästi ja Hupin mielestä ylittäminen oli aina yhtä jännittävää. Hupi veti jarrun päälle ennen siltaa, mutta asteli kuitenkin reippaasti. Joka sillalla alkumatkasta kulki matalassa kyyryssä ja piippaili, mutta silti käveli loppuun asti reippaasti omin jaloin. Oli sillat aika kapeita ja huojuvia, joten ymmärrystä pikkukoiralle. 


 Kalliosaari.
 Jyrävä.
Reissussa vierähti 5h. Yllättävän nopeasti ja kivuttomasti meni kun keskittyi hymyhuulin ihailemaan upeita maisemia. Upeita nähtävyyksiä riitti pitkin matkaa ja upeinta oli Jyrävä. Vesi on mielestäni upein elementti ja veden voima on vain aivan käsittämätön. Minä, koirat & kamera mentiin tämäkin reissu keskenämme. Hienosti pysyttiin reitillä ja löydettiin autolle. Kyllä minusta vielä retkireima tulee! Koirat kulki tänään samassa talutusvyö, flexi, jakaja ja valjaat yhdistelmässä - hyvin toimi. Vauhtia meinasi olla ajoittain liikaa, mutta kyllä koiratkin on ollut poikki reissun jäljiltä. Huikeita retkikavereita ollut nämä Punanutut. Pentunen on yllättänyt reippaudellaan.

Kuusamo: Riisitunturin kansallispuisto ja Riisin rääpäsy

Tänään meillä oli suuntana Riisitunturin kansallispuisto ja 4,3km pitkä Riisin rääpäsy. Reitin alusta löytyy kattava opastuskatos ja huussi. Reitin varrelta löytyy Riisitunturin autiotupa, josta löytyy tulentekopaikka, puuvaja ja huussi. Nähtävyyksiä on maisemat yli Kitkajärven, Ikkunalampi, rinnesuot ja Riisitunturin huippu.

Luontoon.fi kertoo Riisitunturista seuraavaa: "Kesällä pääset kulkemaan täällä pitkin Euroopan mahtavimpia rinnesoita ja ihailemaan Kitkajärveä, Euroopan suurinta lähdettä. Vesi on luonut Koillismaan satumaisen tunturi- ja vaaraluonnon kauneuden. Keskity retkelläsi upean tunturi- ja vaaramaiseman henkeäsalpaaviin näköaloihin. Vuodenaikojen vaihtelu luo maisemaan ihastuttavaa vaihtelua ja moni-ilmeisyyttä. Riisitunturin 465 metrissä huiteleva huippu tarjoaa huikeita näkymiä. Kansallispuisto on liki kokonaan yli 300 metriä merenpinnan yläpuolella. Riisillä sijaitsevat Euroopan upeimmat rinnesuot ovat suokasvillisuuden ja värimaailman helmiä."
 Lähtö.
 Mistä Riisin Rietas on saanut nimensä.
Tapion pöytä.
Riisitunturin parkkipaikka löytyi helposti kun laittoi Mapsiin osoitteeksi Riisitunturi. Mökiltä matkaa Riisitunturille 40km ja 40min suuntaansa. Reitti luokitellaan helpoksi ja sitä se kyllä mielestäni olikin. Parkkipaikan luona oli hyvät kartat Riisitunturista, opaskylttejä löytyi pitkin matkaa ja tolpat oli maalattu kunkin reitin värillä. Polkukin oli selkeä, eksyä ei oikeastaan voinut. Alkumatkasta tuli nousua ja jalat tuntui todella raskaalta eilisen reissun jäljiltä, mutta niin vain alkoi kävelyn myötä askel keventyä. Hupi kulki hämmentävän rauhallisesti, läähätti ja kävi kaksi kertaa makuulle, joten suunnitelma hieman muuttui. Oli tarkoitus käydä 10,7km pitkä Riisin rietas, mutta en halunnut viedä Hupia pitkälle lenkille kun se vaikutti väsähtäneeltä. Voi tosin olla, että makaamiset johtui valjaista tai öttömyrkyistä kun myöhemmin kävi makuulle, venytti itsensä pötköksi ja alkoi kieriä. Hupi tekee samaa yleensä silloin kun sitä ällöttää asia x. Oli miten oli, Aila & Nana kävi keskenään sen pidemmän reitin.



Hupi on liikkunut tällä reissulla normaalia enemmän, Hupi on myös leikkinyt ahkerasti niin Ilon kuin Nanankin kanssa. Viime yönä Hupi nukkui todella vähän. En tiedä ottiko ötökät päähän vai mitä ihmettä. Hupi jäi istumaan häkkiin kun laitoin valot pois, Hupi istui häkissä vielä silloinkin kun kävin nukkumaan. Yöllä heräilin useamman kerran ja aina Hupi vain istui. Hupi oli aamulla todella väsynyt ja se on nukkunut parit todella sikeät unet. Voi tietysti olla, että väsyttikin. Mahtui lenkkiin vauhtia, intoa ja kiskomistakin. Hupi koitti monta kertaa laittaa leikiksi Ilon kanssa. Huomenna on suunnitelmissa reissun pisin lenkki, joten toivottavasti saa nukuttua.
 Ikkunalampi.
 
 Riisitunturin upeat maisemat.

Reitti oli todella kaunis ja katseltavaa riitti koko reissun ajaksi. Monessa kohtaa sai ihailla kaukana siintäviä upeita järvimaisemia ja silloinkin kun ei järvimaisemia näkynyt, Posion kaunis luonto ihastutti. Kuvankauniit maisemat vetää sanattomaksi. Sitä ihminen tuntee itsensä pieneksi kun kiipeää tunturille ja näkee ympärillään avautuvat maisemat. Kiire katoaa, murheet unohtuu ja tuuli tuivertaa hiuksissa. Ei ole mitään muuta kuin Se Hetki. Hymyilyttää. Sanojakaan ei ole. En ole ikinä nähnyt yhtä upeaa lampea kuin Riisin rääpäsyltä löytyvä Ikkunalampi on. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, vaikka kulkisikin Riisin riettaan rääpäsyn sijaan.
Minä mietin koko ajan, että pidetään evästauko Riisitunturin huipulla. Yhtäkkiä huomasinkin saapuvani parkkipaikalle ja olin kysymysmerkkinä. Olin käynyt Riisitunturilla, ihaillut maisemia ja valokuvannut, mutta en tajunnut sen olevan Riisitunturi. Matkan varrella muistan miettineeni, että jännästi reitti lähtee alaspäin, vaikka nousua pitäisi olla edessä. En kuitenkaan jäänyt miettimään asiaa enempää. Odotin jotenkin raskaampaa nousua ja suurempaa tunturia. Naurusta ei tullut loppua kun tajusin, että olin käynyt Riisitunturilla ensimmäisen 1,5km kävelyn jälkeen. Naurun jälkeen alkoi harmittaa, koska evästauko ja retkireimakuva jäi väliin. Ailalla & Nanalla oli noin 7km jäljellä omaa reittiään, joten lähdettiin punaisten kanssa kohti Riisitunturia uudestaan. Parkkipaikalta Riisitunturille ja takaisin tuli noin 3km lisäpituutta lenkkiin. Koirat kulki reippaasti, mutta omissa jaloissa tuntui sama nousu kuin ensimmäisellä kerralla. Tullessa olikin helppoa laskeutumista parkkikselle asti.


 Riisitunturi näkyvissä.


Tänään oli kaunis ilma. Lämpöä +14°C ja aurinko paistoi ihanasti, mutta tuuli viilensi mukavasti. Välillä tuuli tuiversi niin viileänä, että piti laskea ylös nostetut hihat alas. Parkkipaikalla ja huipulla oli mäkäräiset riesana, mutta muuten oli ihana ötökätöntä. Jännä - luulisi, että olisi mennyt juuri toisinpäin. Reissulla vierähti 3h 20min.

Koirat kulki tänään flexillä kiinni talutusvyössä, flexissä oli jakaja ja koirilla valjaat. Tämä oli tähän mennessä paras kokeilu. Remmelit sotkeutui vain pari kertaa jalkoihin. Välillä Hupi kiersi tolpat ja puut väärältä puolelta.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Kuusamo: Valtavaaran huiputus

Tänään meillä oli suuntana Valtavaara ja 6km pitkä Valtavaaran huiputus. Tämä reitti kulkee Karhunkierrosta pitkin Rukalta Valtavaaran laella olevalle palovartijan majalle, reitti laskeutuu Valtavaaran kodalle ja Rukalle palataan vaaran itäpuolta. Reitiltä löytyy Valtavaaran päivätupa, Valtavaaran kota ja Valtavaaranlammen laavu. 
 
Luontoon.fi kertoo Valtavaarasta seuraavaa: "Valtavaaran-Pyhävaaran suojelualue sijaitsee Kuusamossa, Rukan matkailukeskuksen koillispuolella. Alue koostuu kolmesta erillisestä osasta: Valtavaarasta, Pyhävaarasta ja Juhannuskallion alueesta. Kuusamon korkeimpiin kuuluva vaara tarjoaa jokaiselle luonnossa liikkujalle jotakin. Monimuotoiselta alueelta löytyy upeita näköaloja, vaativia latuja, karaistuneita tunturikasveja, harvinaisia lintuja ja satumaisia tykkyvaaroja. Valtavaara sopii erinomaisesti sekä kesä- että talviretkeilyyn. Vaellusreitti Karhunkierros kulkee Valtavaaran kautta. Rukan-Valtavaaran alueen vaarat ovat jäänteitä muinaisesta svekokarjalaisesta vuoristosta, jota ajan hammas on kuluttanut säästäen ainoastaan kovimmista kivilajeista koostuvan osan. Alue sijaitsee valtaosaltaan muuta Kuusamoa korkeammalla, joten alueella on paljon erilaisia luontotyyppejä. Valtavaaran suojelualueelta löytyy paljaita kallioita, kuusimetsiä sekä soisia painanteita. Ruka-Valtavaaran vaaraketjusta löytyvät Kuusamon korkeimmat vaarat, Valtavaara yltää 492 metrin korkeuteen. "
 



 
Lähtö tapahtui Saaruan parkkipaikan tuntumasta. Parkkipaikka löytyi helposti Mapsista kun kirjoitti Saarua, ensiksi tulee asuntovaunualue ja sen jälkeen tien perällä on parkkialue. Parkkialueen luota löytyi hyvät reittiopasteet ja niiden johdosta oli helppoa lähteä oikeaan suuntaan. Koko reitti oli todella hyvin opastettu ja polku oli selkeä, joten eksymisvaaraa ei ollut. Olisin selvinnyt parkkipaikalta Valtavaaran huiputuksen kautta takaisin parkkipaikalle yksinkin ja se on jotain. Heti alkumatkasta on nousua nousun perään, puuportaita, kiviportaita, juurakkoa. Heti alkumatkasta meitä vastaan tuli porukkaa isojen rinkkojen kanssa. Samalta reitiltä tosiaan kulkee myös Karhunkierros ja varustuksesta huomasi selvästi, kuka oli pitkällä reissulla. Ensimmäinen kohtaamamme mieshenkilö kysyi voisinko ottaa kuvan hänestä. Hän kertoi, että oli reissannut yli 80 kilometriä pitkän reissun yksin ja totesi, että ei kukaan hullu enää siihen ikään lähde tuollaiselle reissulle. Kuulemma suorituksen jälkeen maistuu pari olutta. Nostan hattua. Vielä joskus minäkin. Luultavasti en kuitenkaan yksin.

Aamulla satoi vettä, mutta viivytimme lähtöä ja lähdimme reissuun vasta sateen loputtua. Sateen jälkeinen ilma oli raikas, lämpötila huimat +7°C. Oikein hyvä retkikeli niin ihmisten kuin koirienkin kannalta. Liikkuessa tarkeni hyvin ja kuumakin tuli, mutta pysähtyessä tuli kylmä. Erityisesti huipulla tuuli tuiversi ja sormikkaat ei olisi ollut yhtään liioiteltua. Ötököitä ei ollut liikkeellä oikeastaan ollenkaan ja se oli mahtavaa Hossan reissun jälkeen. 
 





Valtavaaran huiputus oli muutenkin miellyttävämpi retkikokemus kuin Hossa ja Ölökyn ylitys. Hossan maasto oli todella vaihtelevaa ja rankkaa. Nousut ja laskut oli jyrkkiä. Joutui koko ajan katsomaan jalkoihinsa ja keskittymään kulkemiseen. Valtavaarassa noustiin korkeammalle, mutta eteneminen oli huomattavasti miellyttävämpää. Polku oli tehty hiekkamurskeella, joten polulla oli helppo pysyä ja äärimmäisen miellyttävä kulkea.  Alkumatkasta tuli nousua nousun perään, jalkoja hapotti ja hengitys tiheentyi. Todella nopeasti sai ihailla upeita maisemia. Maisemia sai ihailla pitkät pätkät ja silloinkin kun ei nähnyt maisemia, ympäröivä luonto oli kaunista katseltavaa. Huipulla oli huikeat näkymät, mutta usva haittasi vähän näkyvyyttä. Huipulta laskeutumisen jälkeen maasto alkoi olla paikoitellen märkää ja joissain kohdissa suomaista. Minä olin matkassa lenkkareissa (vaelluskengät ostoslistalle), joten loppumatkasta sukat oli litimärät. Pysähdyimme kuvaamaan monta kertaa ja muutaman kerran juottamaan koirat, mutta muuten ei taukoiltu. Reissu  3h 30min. 
 
Taukopaikat oli huikeita ja niillä olisi viihtynyt varmasti. Meillä ei ollut eväitä mukana, joten ei jääty taukopaikoista nauttimaan pidemmäksi aikaa. Erityisesti Valtavaaranlampi oli todella kaunis ja mystinen paikka. Lammen päällä leijaili usva ja melkein pystyi näkemään satuhahmojen tanssahtelevan lammen laidalla.  Jos lämpötilat olisi korkeammat, uiminen kelpaisi tuollaisessa paikassa. Kannattaa ottaa uikkarit ja pyyhe matkaan.
 
Koirat kulki tämän reissun talutusvyössä, ManMatin vetonarussa, jakajassa ja y-valjaissa. Toimiva setti. Alkumatkasta Hupi kulki flexissä, joka oli talutusvyössä. Koirilla meinasi olla liikaa intoa ja vauhtia, mutta meni paremmin kuin Hossan lenkin aikana. Käskyllä koirat kulki takanani, oli kauhean kätevää erityisesti laskuissa ja tiukoissa paikoissa. Nousuissa vetoapu on itselle miellyttävää, mutta koiria säästääkseni hillitsin nousujakin.