lauantai 19. tammikuuta 2019

Tervetuloa Walot

Tervetuloa maailmaan Wirneen S-pentue, Warman & Ilon lapset, lyhyesti ja ytimekkäästi Walot. 7 pentua, 4 urosta ja 3 narttua. 4 punaista ja 3 mustaa. Pentunimet ovat Siisti, Sotku, Sinko, Sikin, Sokin, Suttu & Särmä.♥


Ilolla oli laskettu lauantaina 19.01., mutta pentuja odoteltiin jo vähän aikaisemmin. Keskiviikkona sain viestin, että Ilo on ähkivä, mutta muuten oma itsensä ja ei vielä merkkejä synnytyksestä. Torstaina 17.01. kahdeksan aikoihin sain viestin, että Ilo läähättelee ja lämmöt on laskusuunnassa, mutta on vielä rauhallinen. Minun piti mennä töihin iltavuoroon ja laitoin heti vuoroni jakoon. Kukaan ei voinut auttaa, mutta ihanaakin ihanampi ystäväni (joka on myös työkaverini) järjesti asian. Kahdentoista aikoihin sain viestin, että Ilo on selvästi aloitellut, mutta luultavasti synnyttää aikaisintaan yöllä tai vasta seuraavana päivänä. Viiden aikoihin sain viestin, että Ilo oli alkanut hakeutua suojaisampaan paikkaan ja voisin alkaa valmistautua lähtöön. Puolen tunnin sisään olin jo matkalla kohti Röykkää. Matka sujui yllättävän ripeästi, vaikka mitä lähemmäs määränpäätä pääsin, sitä kamalammaksi ajokeli muuttui. Lunta satoi ja pöllysi lisää tiestä, välillä kaista tai  koko tie katosi.

Pääsin perille puoli kahdeksan aikoihin. Ilo (ja Ilon emä Nessa) tulivat pihalle vastaan. Ilo oli v-a-l-t-a-v-a ja se sekosi riemusta tajutessaan minut. Se pomppi kumipallona edessäni, inisi ja meinasi kiivetä autoon ennen kuin sain ovea kiinni. Ilo oli liikuttavan iloinen minusta. Ikävä on ollut molemminpuolinen. Asettauduin mukavasti pentuhuoneeseen. Ilo kaipasi rakkautta, kiipesi syliini ja sitä piti välillä käskeä muualle keskittymään siihen olennaiseen - synnytykseen - koska se meni vähän liiankin rauhalliseen kuplaan sylissäni ja unohti olennaisen.

Ilo oli todella levoton. Se seilasi portin, pentulaatikon ja boksin väliä. Petasi villisti. Tuijotti minua, tuijotti Lauraa. Läähätti. Joi. Vaihteli asentoa. Hakeutui lähelle, hakeutui kauemmas. Monta tuntia meni samalla kaavalla. Ilo oli niin levoton, että odotimme sen synnyttävän yön aikana, mutta ei. En pystynyt nukkumaan Ilon levottomuuden ja oman jännityksen takia, mutta koitin torkkua pari tuntia aikaisin aamulla kun meinasin nukahtaa somettaessa. Aamulla homma alkoi selvästi edetä, mutta ei kovin nopeasti. Ilo sai vähän vauhditusta ja hiljalleen se alkoi ähistä eri tavalla. Alkoi todella tapahtua, Ilo alkoi ähkiä enemmän ja supistelu alkoi tiheentyä.

Vähän ennen kymmentä alkoi tuottaa tulosta. 9.44 syntyi ensimmäinen pentu, punainen narttu Siisti. ♥ 10.45 syntyi toinen, punainen uros Sotku. ♥ 11.18 syntyi kolmas, musta uros Sinko. ♥ 11.50 syntyi neljäs, musta uros Sikin. ♥ 12.09 syntyi viides, punainen narttu Sokin. ♥ 13.01 syntyi kuudes, musta narttu Suttu. ♥ 14.27 syntyi seitsemäs, punainen uros Särmä. ♥ Pennuilla on yllättävän vähän valkoista ja kaikilta löytyy tan-merkit.

Kolmen ensimmäisen pennun ajan Laura oli paikalla, mutta sitten hän joutui valitettavasti lähtemään töihin ja minä jäin kätilöimään. Sain avuksi ja tueksi toisen henkilön, jolle on tulossa pentu tästä pentueesta. Jännitti hirveästi, mutta puhelimen päässä oli apu saatavilla, hyvät ohjeet saatu etukäteen, paperilla tärkeimmät ohjeet muistissa ja hommat hoitui onneksi luonnostaan. Ilo hoiti hommansa hienosti ja mekin selvisimme kunnialla. Sokin syntyi takapää edellä, mutta silti sekin tuli pihalle sujuvasti. Särmän syntymän aikaan piti tarttua puhelimeen ja kysyä neuvoa. Pentu oli ollut kauan matkalla, eikä Ilo ehkä jaksanut enää ponnistaa niin aktiivisesti. Yhtäkkiä näkyi sikiöpussi menevän sisään ja ulos vuorotellen. Vihertävää nestettä näkyi Ilon turkissa. Minä kuuntelin ohjeita ja toinen auttoi pennun pihalle ohjeilla. Pentu syntyi suu auki ja kieli pihalla. Sinersi. Oli vaisu. Nostin äkkiä pennun Ilon pestäväksi, koitin sormella saada aukaisemaan suun ja hieroin pentua pyyhkeellä. Kyllä se siitä virkosi, mutta ei jaksanut itse suunnata nisälle, eikä imeä, vaikka nostin nisälle aina uudestaan. Rohisi. Jonkin ajan kuluttua alkoi liikkua ja imeä. Jotenkin Särmästä tuli Sellainen Tunne. Olin itku silmässä ja kauhuissani, mutta onneksi selvisi ja tänään kuulemma menee jo muiden mukana.

Mamsku sisusti ennen pentuja.

Ensimmäinen pentu syntyi siis 9.44 ja viimeinen pentu 14.27. Ainakin kuutta pentua odotimme röntgenin perusteella, mutta tunnustelimme molemmat Ilon vatsaa ja siellä tuntui yksi möykky. Supistelun alkaessa vahvistui, että yksi on vielä tulossa - ja olihan siellä Särmä. Ilolla oli kova työ pennuissa, sillä painot oli lähes kaikilla päälle 400g. Siisti 423g, Sotku 479g, Sinko 398g, Sikin  405g, Sokin 415g, Suttu 420g ja Särmä 466g.  

Minä lähdin kotiin ennen viittä. Olin aivan puhki, koska olin valvonut aivan liian kauan ja stressannut synnytystä. Kotimatka tuntui pitkältä ja raskaalta. Illalla kotona torkahdin kaksi kertaa kirjoitellessa puhelimella viestiä ja nukahdin heti kun laitoin puhelimen pois. Yhdeksän tunnin yöunet tuli tarpeeseen. Pentulandiaan kuuluu hyvää.

Tällä kertaa en ottanut kameralla kuvia, joten laitan pentujen esittelykuvat heti kun pentujen hovikuvaaja kuvaa.

torstai 10. tammikuuta 2019

Tavoitteet, menneet ja tulevat

Jos 2017 tavoitteista yllätyin, kuinka hyvin tavoitteet toteutuivat. Nyt 2018 järkytyin, kuinka huonosti tavoitteet toteutuivat. Painin oman terveyden kanssa kesäkuusta monta kuukautta eteenpäin, joten se luonnollisesti vaikutti aivan kaikkeen ja omalta osaltaan tavoitteiden toteutumattomuuteen. Olen venyttänyt tämän julkaisua, mutta nyt on aika katsoa miten kävi, mikä toteutui ja mikä jäi toteutumatta. Samalla vuoden 2019 tavoitteet!


ILON kanssa rohkaistuin vihdoin korkkaamaan tokon voittajaluokan Nokialla 02.06., mutta suorituksemme riitti vain kakkostulokseen pistein 248,5p (sij. 1/2). Kokeesta jäi kuitenkin hyvä fiilis ja kehässä oli parempi olla kuin koskaan aikaisemmin. Ilmoitin Ilon toiseen kokeeseen kesäkuun lopulle, mutta edellisen yön vietin maaten ensiavussa ja siitä se kaikki moska vasta alkoikin. Monta kuukautta meni pelottavien oireiden kanssa painiessa, jonka takia koirat oli minimi liikunnalla ja treenillä, joten luonnollisesti kokeetkin jäi. Sitten tuli Ilon saikku. Sitten tuli juoksut. Sitten tuli mammahommat. EVL-liikkeitä treenasimme VOI-liikkeiden ohella, mutta tekemistä riittää vielä. Lampaat jäi, tänäkin vuonna. Muutin mieltäni ei pentuja-suunnitelman suhteen, joten sterkka vaihtui Warmalla astutukseen 19.11. ja Walojen odotukseen. Ilon selkä kuvattiin 21.09. terveeksi myös  spondyloosin osalta ja silmät peilattiin terveiksi 29.08.  Ilo oli kaksi kertaa saikulla telottuaan itsensä lenkillä.

ILON TAVOITTEET 2019                           
- Pennuista palautuminen ♥
- VOI1 (TK3?)
- TK4 -> FI TVA Wirneen Ilopilleri ♥
-  Sterkkaaminen
- Ne lampaat, nyt!
- Monipuolisesti eri lajeja




HUPIN kanssa en rohkaistunut korkkaamaan tokon alokasluokkaa tai tekemään mitään muutakaan. ALO-liikkeet saimme lähes koekuntoon, mutta seuraaminen osoittautui isoksi murheenkryyniksi ja päätin lähteä rakentamaan sitä alusta. Kaukoissa taitaa olla edessä sama homma. Treenasimme ahkerasti ylempien luokkien liikkeitä ALO-liikkeiden rinnalla ja Hupi on tehnyt monipuolisesti kaikenlaista. BH-kaavan palaset on ihan hyvällä mallilla, mutta kaavio on suurimmaksi osaksi seuraamista ja seuraaminen on surkeaa. Olin ilmoittamassa Hupia MH-luonnekuvaukseen 13.10., mutta Hupilla alkoi juoksut ja siitä tuli normaalia enemmän herkkis, joten päätin siirtää MH:ta. Olin ilmoittamassa Hupia myös näyttelyyn 25.08., mutta nakukoirasta tuli vielä nakumpi ja ajattelin jopa sen HarrastusHoon olevan mahdottomuus, joten jätin väliin. Lampaat jäi Hupiltakin, tänäkin vuonna. Remmikäytös on loputon suo, mutta tämän vuoden aikana on tapahtunut isoja muutoksia. Hupille kelpaa nykyään ruoka, vaikka se kiihtyisi koirista. Se välillä jopa jättää toiset koirat, se ei aina kisko, se ei aina hauku. Isoa edistymistä, vaikka tekemistä riittää ja en tiedä muuttuuko koskaan täysin seesteiseksi. Takapakkiakin on tullut - kiitos iholle tunkevien irtokoirien, joita on tullut nyt lähiviikkoina vastaan.


HUPIN TAVOITTEET 2019
- Tokouran korkkaaminen
- MH-luonnekuvaus
- Näyttelyistä H
- Sterkkaaminen
- Ne lampaat, nyt!
- Ahkera agility ja haku


Yksi parhaista asioista tämän vuoden aikana on se, kuinka hirveästi minun ja Hupin suhde on muuttunut. Kuinka tiivis suhde meille on kehittynyt ja kuinka hyvä tiimi meistä on kasvanut. Se ei tullut itsestään, ei helposti, ei nopeasti. Kirjaimellisesti on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä. Kuvainnollisesti on hakattu päätä seinään, mutta se kaikki on niin kannattanut ja todellakin ollut sen arvoista. Minulla on toinenkin aivan uskomattoman upea ja täydellinen koira käsissäni. Minun täydellisen Iloni täydellinen lapsikoira Hupi. ♥ Nyyh.

En osaa päättää keräisinkö Ilolle koularin voittajaluokasta vai hakisinko vain yhden ykköstuloksen ja siirtyisin erikoisvoittajaluokkaan (liikkeiden viilauksen jälkeen). En osaa päättää myöskään keräisinkö Hupille koularit vai koittaisinko siirtyä mahdollisimman nopeasti luokkien välillä - sitten joskus kun saan sen koekuntoon, hmm...

Aika usein tekisi mieli vain lopettaa toko ja ruoskin itseäni henkisesti, koska olen surkea ja en osaa kouluttaa hyviä koiria tokokoiriksi. Hyvät koirat menee hukkaan huonoissa käsissä jaadajaada. Seuraavassa hetkessä muistan, että koiria ei se tittelirivi kiinnosta hittoakaan ja niille tärkeintä on, että harrastan niiden kanssa. Koitan myös muistuttaa itseäni, että en treenaa valvovan silmän alla ja muutenkin treenaan lähes aina yksin. Muistutan itseäni, että nämä on ensimmäiset harrastuskoirani ja kuinka hirveästi olenkaan kehittynyt sitten Ilon saapumisen. Hupin kanssa olen osannut tehdä monta asiaa paremmin kuin Ilon kanssa. Silti se henkinen ruoskiminen valtaa aivan liian usein ja erityisesti silloin kun muut tekee hienoja tuloksia, eikä itsestä ole mihinkään - edes menemään sinne kokeeseen. Vertailu on tyhmää, turhaa ja tarpeetonta, mutta niin inhimillistä.

Miten meni noin niinku omasta mielestä? Sairastelu toki tuli aivan puskista ja pilasi elämän kaikilla mahdollisilla tavoilla moneksi aikaa. Ei elämä vieläkään normaalia ole, mutta koirat sentään saa enemmän liikuntaa ja lähes normaalisti treeniä. Upeaa on se, kuinka hienosti koirat on ollut kamalasta kesästä huolimatta. Ne on tottunut saamaan niin paljon enemmän kuin mitä ne kesällä sai, mutta silti molemmat tyytyi kohtaloonsa ja käyttäytyi niin mallikkaasti. Oli minun tukeni ja turvani. Oli läsnä silloin kun niitä tarvitsin ja poissa silloin kun sitä tarvitsin. En voi käsittää, kuinka upeat koirat minulla on. Kuinka paljon koirat tuokaan iloa elämääni ja sisältöä päiviini.  ♥

Koirat on pysynyt muuten terveinä, mutta molemmilla on ollut vuoden aikana vatsapöpö ja molemmat on saikuttanut ontumisen takia. Koirilla on ollut hauskaa ja kesää lukuun ottamatta on iloittu kaikki yhdessä, hännät heiluen ja hymyt naamalla. Tulevan vuoden tavoitteena on pitää hauskaa ja nauttia elämästä. Lenkkeillä, retkeillä ja treenata monipuolisesti. Toivottavasti myös kisata, ansaita tuloksia ja saavuttaa tavoitteita. Kehittyä, haastaa itseään ja voittaa itsensä. Ilon pennut ja palautuminen. Molempien koirien sterkkaus. Pysyä terveenä ja hyvinvoivana. Niin koirat kuin ihmisetkin. Kiitos tästä vuodesta ja toivottavasti uusi vuosi on edellistä parempi. 

Postauksen kuvat (lempikuvani ikinä) on ottanut Aino Vakkilainen.

Koiraisat kulut 2018



TAMMIKUU
TamSK jäsenmaksu 30
TamSK pissasakko (Hupi ja juoksuhousut) 25 
Hupin vakuutus Agria 89,91
144,91

HELMIKUU
Acana Prairie Poultry 17kg 59,41
Raaka 15kg + merilevä 43
Pellava- ja lohiöljy 13
Irtotunti Mika Jalosen toko 10
Irtotunnit agility 21
Sinkki 9     
Hill's Derm Defense 2kg + lelu 32,16
Virbac Allermyl lotion spray 22,60 
Fleecetakki 10
220,17

MAALISKUU
Wirneen leiri 105
Grippihihna 3
Patukka 3
Rimadyl 19,61
Ilon vakuutus Lähi-Tapiola 53,95
Irtotunnit agility 21
= 205,56

HUHTIKUU
Oili Huotarin tokokoulutus 44,69
Acana Prairie Poultry 17kg 59,90
Hieronta 30
Hallivuokra Kana-areena 34
Hill's Derm Defense 12kg 69,99
=  238,58

TOUKOKUU
TamSK tokoryhmä 1/2 75
Puukapula, metallikapula + pk-valjaat 21
TTT jäsenmaksu 20
SPKL-lisenssi 40
Tokokoe 29
= 185   

KESÄKUU
Irtotunti agility 10
TamSK tokoryhmä 2/2 75
Acana Prairie Poultry 17kg 59,90
Australianpaimenkoirat ry jäsenmaksu 30
Eläinlääkäri 84,69
Avital lohiöljy 300ml 15,80
Hallivuokra Taidogas 12,50
Maija Rýdin agilitykoulutus 30
Hieronnat 60
Tunnarikapulat 18,14   
= 396,03
       
HEINÄKUU
Avital lohiöljy 1l 24,10
Hupin vakuutus Agria 89,91
= 114,01

ELOKUU
Tie tottelevaisuusvalioksi-kirja 10
Saalisvietti koiraharrastuksessa-kirja 5
Rally-tokokoe 25
Ilon vakuutus Lähi-Tapiola 55,52
Kolme kirjaa (ei muistikuvaa) 4
Avital lohiöljy 1l + parafiiniöljy 28,08
Raaka kalkkuna 5kg 15
= 142,60      

SYYSKUU
Imuriputki (Hupi ja hoitoreissu) 50
Savo 10kg 30
JumppaPompat 41,90
Lahjakortti koirien hoidosta 30
Lahjakortti koirien hoidosta 30 
Naturis 3,50
Axilur 17,97
Omistajanmuutos Kennelliitto 7
Palkkanamit 3
Eteenmeno-ohjuri 6,80
Ahmimisenestokupit 8
Petsafe Treat & Train-namimaatti 89
Namimaatin patterit 11
= 328,17   

LOKAKUU
TamSK omatoimitunnarit 1/2 77,50
Profine Chicken & Potato 15kg 47,90
Rukka joustohihna 11,98
Aktivointimatto 13,23
Vilkkuvalot 5,20
Koirahuoneen sohva 20
Sinkki 6,74
= 182,55      

MARRASKUU
Kalkkuna 5kg 15
Nutrolin iho&turkki-öljy 275ml 17,99
Ilon vakuutus Lähi-Tapiola 55,52
Hurtta sadetakki 23,90
Palkkanamit 7
= 119,41    

JOULUKUU
Profine Chicken & Potato 15kg + Avital lohiöljy 300ml 60
Hurtta heijastinliivi 20
= 80

YHTEENSÄ
= 2356,99
  
Aika monta euroa on tänäkin vuonna mennyt koiraharrastukseen, mutta en keksi parempaa tapaa käyttää rahojani. Paljon enemmänkin saisi koiraharrastukseen uppoamaan, mutta tietysti kaikenlaisia turhiakin hankintoja tulee aina tehtyä. Ikinä en muista kirjata kaikkia ylös, joten ainakin palkkoja, luita ja lihoja puuttuu.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Mammalomalle mars

Tänään koitti haikea päivä - Ilo lähti mammalomalle kasvattajalle. Vein Ilon Lauran työpaikalle Helmeen ja Ilo marssi reippain askelin kasvistädin luokse. Ilo piti röntgenkuvata vasta ensi viikolla, mutta Laura päättikin kuvata heti. Heti kuvan nähtyään Laura totesi, että on siellä enemmän pentuja kuin se neljä mitä ultrassa oli näkyvissä. Röntgenin perusteella pentuja olisi tulossa luultavasti ainakin kuusi. Kuusi olisi kyllä varsin ihanteellinen määrä. 

 Kuva otettu tänään kun astutuksesta on 46vrk.

Ilo on ollut aivan todella ahne ja ensimmäistä kertaa i-k-i-n-ä se oikeasti varasti ruokaa. Olohuoneen pöydältä juustotarjottimelta pienen juustoköntin. Iloa vähän nolotti sen jälkeen, mutta minkäs sitä odottava mamma mielihaluilleen voi? Ruoka on maistunut hyvin koko tämän tiineysajan ja nappulamäärä nousi 31.12. 4dl -> 6dl. 

Walomatkalla en ole mittaillut Iloa, mutta se on punnittu alussa ja tänään. 27.11. vaaka näytti 19,7kg ja tänään 04.01. vaaka näytti 22,5kg. Ilo on paisunut kuin pullataikina ja vatsa on tuntunut kasvavan silmissä. Ilon vatsa on selvästi myös laskeutunut. Ilo käy usein vatsansa viereen pötköttämään, ison ähinän ja puhinan saattelemana. 

 37vrk astutuksesta.
Kotona Ilo on ollut läheisyydenkipeä ja vaatinut rakkautta. Ilo on nauttinut rapsutuksista ja kellahtanut selälleen heti kun sitä on vähänkin silittänyt.  Silti Ilo on aina välillä halunnut (minimaaliseksi) hetkeksi omaan rauhaan ja mennyt koirahuoneen häkkiin huilaamaan. Hupia Ilo on jaksanut yllättävän hienosti, vaikka astutusreissulta palatessa näyttikin hetken nyrpeää naamaa. Hupin lisäksi muihinkin koiriin on suhtauduttu oikein leppoisasti. 


39vrk ja 45vrk astutuksesta.

Liikkuminen on rauhottunut viime viikkojen aikana huomattavasti ja Ilo alkoi itse säännöstellä omaa vauhtiaan. Välillä on innostunut Hupin pölöilyyn mukaan, mutta lopettanut kuitenkin lyhyeen. Ilo on kulkenut lenkeillä mukana normaalisti, mutta tosiaan jahtaamisleikkeihin olen puuttunut oikeastaan alusta asti. Tiineysaikana on treenattu normaalia vähemmän, mutta treenireissuilla Ilo on ollut normaalisti mukana. Rankemmat treenit loppui pari viikkoa sitten ja Ilo on käynyt hallilla mammahömppäilemässä. Kevyempiä tokojuttuja ja temppuja pienissä pätkissä. Ilo on ollut virkeä, eikä ähinästä tai puhinasta ole ollut treenihallilla tietoakaan. Työkoira on työkoira. ♥

Kaksi viikkoa pentujen syntymään. Ihanaa, jännittävää, kutkuttavaa ja mielenkiintoista. Mitä lähemmäs pentujen syntymä tulee, sitä suuremmaksi pentukuume kasvaa ja en tajua, miten kestän tämän penturumban. Minulle pitää varmaan antaa suosiolla porttikielto Walolandiaan. Toisaalta tuntuu hassulta lähteä pentuprojektiin ilman, että itse saa pentua. Realistisesti en toki kolmatta koiraa edes tarvisi juuri nyt, Hupi on nuori ja keskeneräinen. Mitä meidän suhteelle kävisi? Kolme koiraa on enemmän kuin kaksi koiraa. Lauma. Kolme aktiivista harrastuskaveria (vaikka toisaalta ei elämässäni ole oikeastaan muuta kuin perhe, koirat ja työ). Ajatukset on tosi sekaisin.  Ilo ja pentunsa Hupi & Hippa, kuulostaisi ihanalta. Eipäs, joopas, eipäs, joopas. Eiköhän se eipäs (valitettavasti) ole, mutta tiukkaa tulee tekemään. Toivottavasti sieltä ei tule mitään The Pentua. Ainakaan.

Ilon treenit 18.12. kun astutuksesta on 29vrk.
Ilon treenit 03.01. kun astutuksesta on 45vrk.

perjantai 14. joulukuuta 2018

Hiiohoi Waloja horisontissa!

Tänään koitti jännityksellä odotettu päivä - ultrapäivä! Maanantaina tulee täyteen neljä viikkoa astumisesta. Pakkasin lapsen ja koirat autoon, jonka jälkeen lähdimme kohti Tervakoskea. Kasvistäti Laura ultrasi Ilon Helmessä (kannattaa muuten kurkata hienot kotisivut). Kotopäässä koirat pääsivät oikomaan koipiaan metsätielle ennen automatkaa. Ultra-aika oli 14, mutta olimme ajoissa ja pääsimme lähtemään  silloin kahdelta.

Minä olin aivan varma, että Ilo on tiineenä. Merkit oli selkeät ja samanlaiset kuin Piiloja odottaessa, enkä epäillyt hetkeäkään.  Olen pitkin viikkoja kirjoittanut tätä postausta ja laittanut muistiin, mitä merkkejä on milloinkin näkynyt. Kotiutumisen jälkeen Ilo oli aika viileä ajoittain Hupia kohtaan. Lähinnä Hupin "lirkutellessa". Hupi koitti kahta kauheammin saada Ilon hyväksyntää, mutta Ilo vain murahti ja katsoi perään pahalla silmällä.

Piilo-ultrassa pennut oli kaikkea muuta kuin piilossa ja Laura totesi "pentuja on" heti kun oli laskenut ultraäänianturin Ilon vatsalle. Walot sen sijaan oli piilosilla ja joutui hetken hakemaan ennen kuin näyttöön ilmestyi pentu. Pentuja! Pennut oli vähän sivummalla kuin ensimmäisellä kerralla ja se on ilmeisesti tyypillistä kun on pentue ennestään. Ultran perusteella arvio on, että tuskin tulee yhtä suurta pentuetta kuin aiempi, mutta ei silti vain pariakaan. Muutaman viikon päästä röntgen ja silloin nähdään massunäkemää jo vähän tarkemmin. 


Ilo suhtautui ultrareissulla kaikkeen ihailtavan järkevästi. Laura piti toki tervehtiä iloisesti. Aina yhtä iloisesti, vaikka yleensä Helmessä vierailu tietää jotain inhottavaa. Nostimme Ilon kouruun selälleen ja siihen se jäi tuttu juttu-asenteella. Ilmeestä näki, että se ei nauttinut tilanteesta, mutta se tyytyi kohtaloonsa mukisematta. Mietin mitä Hupi tekisi tilanteessa ja väitän, että se ei ihan yhtä helposti tyytyisi kohtaloonsa. Vatsakarvoja ajeltiin vähän pois ja sekin oli ihan ok, mutta kotona nakuvatsa on välillä ehkä inhottanut. Eikä se edes ole kovin naku.

23.11. Ilo siirtyi kokonaan penturuoalle (4dl/vrk). Iltaisin Ilo kaihoisasti katsoo Hupin lihaisaa kuppia ja tänään 14.12. Ilo meinasi mennä Hupin kupille ole hyvä-käskyn saatuaan, raukka. Ilo on ollut superahne ja hellyydenkipeä, mutta toisaalta hormoonit voisi muutenkin aiheuttaa nämä. 27.11. Punnitsin Ilon Mustissa & Mirrissä ja vaaka näytti 19,7kg. Tänään Helmessä vaaka näyttikin 19,9kg. 28.11. Ilolta oli tullut pieni oksennus.

13.12. Ilo laahusti(!) perässäni(!) ruokakupille ja piti kannustaa syömään. 14.12. Ruokailu rauhallisempaa kuin normaalisti, ehtii tuijotella ja rouskutella. Silti kerjää ahnaasti. Ilo on ollut läheisyydenkipeä, tullut lähelle ja kaivannut hellyyttä, mutta 11.12. Ilo meni illalla omaan huoneeseen häkkiin nukkumaan. Oli pakko käydä tarkastamassa onko kaikki hyvin, sillä Ilo ei ikinä nuku eri huoneessa kuin minä. Nopeasti tuli taas kainaloon.

Ulkona tahti on rauhoittunut nähtävästi, eikä Ilo lähde enää jokaiseen Hupin hömpötykseen mukaan. Yhtäkkiä Ilo saattaa lähteä juoksemaan Hupia karkuun - ottaen hyvän välimatkan, mutta jää pian kiinni. Ilo ei myöskään juokse Hupin perässä yhtä hulluna kuin normaalisti ja lopettaa jahtaamisen lyhyeen.  Ensimmäisten viikkojen aikana olen joutunut puuttumaan koirien villiin menoon, mutta selvästi lähipäiviä Ilo on alkanut hillitä menoaan. 

 25vrk astutuksesta

Viime yönä näin unta, että Ilolle syntyi kaksi pentua. Toinen pennuista oli tosi magee punamerle.  Piiloja odottaessa näin unta, että Ilo sai kymmenen pentua. Jännä nähdä monta pentua ja mikä jakauma tällä kertaa. Laskettu syntymäaika olisi välillä 19-21.01. Tammikuun ensimmäisellä viikolla Ilo lähtee Lauralle, aika haikeaa.

"Aluksi kaikkien eläinlajien alkiot muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Alkiota kutsutaan sikiöksi kehitysvaiheessa, jossa suurin osa elimistä on muodostunut ja ulkomuodosta voidaan tunnistaa koiran piirteitä. Tämä tapahtuu noin tiineysvuorokauden 28 mennessä. 30 päivän ikäinen koiran sikiö on jo tunnistettavissa koiraksi. Tiineyden puolivälissä tämä sikiö on ainoastaan 2 cm mittainen ja kokee ison harppauksen kehityksessään seuraavien 30 päivän aikana."  elainlaakariin.fi

 

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Oman pihan treenit

En muista olenko tänne edes kirjoittanut, mutta lokakuun lopussa jälleen yhdestä toiveesta tuli totta ja ostimme oman talon monen vuoden haaveilun jälkeen. Sijainti ei ole unelma, eikä ole omaa metsää, omia peltoja tai saa otettua omaa lammaslaumaa, mutta näillä mennään. Tämä on parasta just nyt. Meillä on kuitenkin oma talo ja oma tontti. Ensi keväänä on tarkoitus aidata piha, jotta koiratkin pääsevät nauttimaan omasta pihasta turvallisemmin. Pihassa liikkuu päivittäin orava, kissa ja satunnaisesti jänis. Kaikki saalisviettisten punanuttujen lempparit, joten ei uskalla ottaa riskiä ja pitää vapaana ilman aitoja. Piha ei ole valtava, mutta siellä mahtuu hyvin hengailemaan, leikkimään ja treenaamaan. Haaveilen tekeväni ikiomat tokoesteet ja muutamat agiesteet.

maanantai 26. marraskuuta 2018

Kaksi Hupaisaa vuotta

Nykyään lähes kaikki tulee kirjoitettua viiveellä blogiin, mutta nyt lupaan itselleni aktivoitua blogin kanssa. Silti, vaikka kukaan ei näitä lukisi tai kommentoisi. Kirjoittaminen ja valokuvaaminen on aina ollut minulle tärkeää. Liian usein puhelin kourassa, joten koneella tulee istuttua harvoin. Jos koittaisi vaihtaa puhelimen koneeseen, kuten ennen vanhaan. Päivittää blogia pelkän instagramin sijaan ja ottaa valokuvia kameralla puhelimen sijaan. 

21.11. oli juhlapäivä, sillä Hupi täytti kaksi vuotta. Onnea Piilot! Aika on mennyt nopeasti. Vasta Ilo oli astutusreissulla Piin luona, mutta ensimmäiset pennut onkin jo kaksi vuotta ja toiset pennut laitettu tilaukseen. Huimaa. Tuntuu kuin Hupi olisi asunut meillä aina, eikä oikein kunnolla muista edes aikaa ennen kahta koiraa. 

Hupi on kehittynyt hitaasti, mutta varmasti. Niin fyysisesti kuin myös henkisesti. Hupi taitaa olla kuin viini ja parantua vanhetessaan - tai niin ne ainakin sanoo. Hupi on ottanut paikkansa meidän perheessä ja sydämessä. Minä lämpenin Hupille hitaampaa kuin Ilolle aikoinaan ja hitaampaa kuin muu perhe. Nykyään Hupi tuntuu täysin omalta koiralta, enkä osaisi kuvitella elämää ilman sitä. Hupi kuuluu perheeseen. Hupi on meitä varten.

Pentuvuosi oli rankka ja se väsytti henkisesti. Hupi ei ollut helppo pentu. Se oli itsenäinen, saakelin itsepäinen, taistelutahtoinen, vilkas ja kaikin tavoin melkoinen adhd. Villi ja vapaa. Itse tein tyhmiä virheitä, joista olen ennenkin täällä puhunut. Kuljin koirien kanssa liikaa yhdessä, jonka takia Hupi vahvisti suhdetta Iloon minun sijastani. Sitäkin suurempi virhe oli kuitenkin koirien vertailu. Vertasin Hupia Iloon kaikessa, enkä oikein rohkaistunut tutustumaan siihen omana itsenään. Kaikki ne haasteet tuntuu nykyään kaukaisilta ja ne on haihtunut haaleiksi muistoiksi. Työtä on tehty ja tehty työ on todella tuottanut tulosta. En voi sanoin kuvailla, kuinka hyvältä tuntuu näkee tuloksia ja ennen kaikkea se suhde toimii, vaikka sitä ei tullut  "automaattisesti".






Arki ei vieläkään ole niin helppoa ja huoletonta kuin haluaisin. Hupi huomaa edelleen ympäriltään ihan kaiken ja reagoi asioihin nopeasti. Suurimman reaktion aiheuttaa toiset koirat, mutta reagoi se myös muihin eläimiin. Välillä yllättävissä tilanteissa ihmisiin, jos ei ehdi tarkastaa onko koiraa alkuunkaan. Välillä jopa lenkkipolun varrelle yhtäkkiä ilmestyneisiin asioihin. Hupi reagoi äänellä, juoksemalla kohti tai vaihtoehtoisesti väistämällä takavasemmalle. Meidän suurin haaste on remmikäytös, mutta ilokseni voin todeta, että sekin etenee hitaasti. Nykyään Hupi sentään pystyy syömään ruokaa, vaikka olisi toinen koira näkyvissä. Hupi pääsee myös aika nopeasti kohtaamisista yli, eikä jää tiloihin. Kaikkiin koiriin tai kaikissa tilanteissa ei edes välttämättä reagoi.

Hupi on aivan valloittava persoona. Se on ehkä hassuin koira, mitä minä tiedän. Se on meidän perheen hauskuuttaja, vaikka ennen titteli oli Ilolla. On Ilokin hassu koira, mutta Hupi vetää kyllä pidemmän korren. Hupin ilmeet ja eleet on vertaansa vailla. Hupilla on (melkein) aina hauskaa. Se on sellainen oman elämänsä Peter Pan, eikä se ehkä koskaan kasva - tai edes halua kasvaa - aikuiseksi. Sen mielestä maailma on suuri leikkikenttä ja se katselee elämää välillä ruusunpunaisten sydänlasien läpi. Toivottavasti se pysyy tuollaisena.

Hilpeästä luonteestaan huolimatta Hupi on välillä aika epävarma. Lähinnä vieraiden koirien kanssa, Hupi tarvitsee tilaa ja aikaa. Hupi ei myöskään arvosta kaikkia maailman ääniä. Laukaukset, raketit tai ukkonen ei kiinnostele, mutta palohälytin, palohälyttimen pattereiden loppuminen (ne piippailut, tiedättekö) ja tietyt viestiäänet - ne piippaukset - ahdistaa isosti. Hupia ahdistaa myös vaatteet, mutta niistä se pääse kuitenkin yli. 

Lähtökohtaisesti Hupi rakastaa kaikkia maailman ihmisiä ja se menee melkein sijoiltaan, jos joku erehtyy siihen koskemaan. Hupi tervehtii ihmisiä - tuttuja ja tuntemattomia - aika vallattomasti ja se on ollut työstämisen alla alusta asti, eikä toistaiseksi helpotusta näy. Hupin mielestä tuntemattomatkin ihmiset on tutustumisen arvoisia ja se on aika avoin. Enää se ei koita tervehtiä jokaista vastaantulijaa, mutta välillä aivopierussa lähtee morolle.
 


Harrastuksissa Hupi on ollut aina magee. Ihanteellinen harrastuskaveri, joka haluaa ja jaksaa tehdä hommia. Kestää toistot melko hyvin. Haluaa tehdä oikein ja suorittaa tehtävät tasaisen varmasti, kunhan ne oikeasti oppii. Vauhtia ja voimaa löytyy, mutta ensiksi pitää saada varmuutta ja varmuutta saa tekemällä. Reikäpää-Ilon jälkeen Hupi on ollut mukavaa vaihtelua harkitsevaisuutensa kanssa. Hupi liikkuu ja käyttää kroppaansa muutenkin hallitusti. Hupin kanssa ei ole tarvinnut pelätä törmäyksiä kiviin, puihin tai siivekkeisiin - toisin kuin Ilon kanssa. Hupi on tehnyt tokoa, agilityä ja hakua. Kaksi viimeistä on erityisesti Hupin lajeja ja siitä voisi tulla todella timanttinen, jos ohjaaja osaisi viedä sitä oikein eteenpäin. Tokossa Hupi on hieno ja vauhtiliikkeet on sen juttu, mutta lähellä tapahtuvat asiat on tarvinnut työstämistä. Itsenäisyys? Epävarmuus? Kuka näistä nyt tietää. 

Hupi rakastaa mennä kovaa ja metsälenkit on sen mielestä parasta ikinä. Hupi ei tyydy polulla kulkemiseen, vaan se ottaa vapaudesta kaikki irti ja hyödyntää tilan juoksemalla täysiä puiden joukossa (vaikka yksin), kiiveten kiville, rämpien jokaisessa mahdollisessa lutakossa, kaivaen kuoppia, tutkien jokaikisen kolon ja tuhoten keppejä. Hupi nauttii elämästä täysin rinnoin ja sen elämänasenteesta pitäisi ihan kaikkien ottaa mallia.

Tätä tekstiä voisi jatkaa loputtomiin, mutta ei kukaan jaksaisi kuitenkaan lukea. Hupi on Persoona, jota on vaikea kuvailla lyhyesti sanoin tai tekstein. Hupi pitää kokea. Tiivistetysti: ♥ Minun Maailman Paras Hupikoira ♥