tiistai 20. elokuuta 2019

Röntgenkuvia ja haravahampaita


Alkuvuodesta vein Hupin eläinlääkäriin etupään naksumisen takia. Etupää oli naksunut satunnaisesti jo pidempään, mutta naksumista ei saatu koskaan kuulumaan kokeiltaessa. Hupi on liikkunut normaalisti, eikä ole vaikuttanut kipeältä. Toki mietin, voisiko naksumisen lisäksi satunnainen etutassujen nuoleminen ja sellainen ylimääräinen vouhotus olla merkkiä kivusta. Olin aivan satavarma, että jotain kamalaa luustokuvista vielä löytyy.

Hupin olka- ja kyynärpäät, ranteet ja varpaat röntgenkuvattiin, eikä luustomuutoksia havaittu. Olka- ja kyynärpäiden alueella liikeradat normaalit, eikä aristuksia. Varvasalueella ei turvotuksia, eikä aristuksia. Ei löytynyt mitään selittävää, mutta naksuuhan ihmisetkin välillä ja ei se ole mitään sen kummallisempaa. Hupille suositeltiin hierontaa tai fyssaria. Hierojalla koirat onkin käynyt säännöllisesti, mutta fyssarille ne pitäisi viedä. 

Alkuvuodesta Hupilla otettiin myös viralliset selkäkuvat ja B/B 0/0 VA0 LTV0 lisäksi saatiin rivin jatkoksi SP0. 

Ennen nukutusta Hupi toki tsekattiin muuten ja suusta löytyi yllärinä katkennut hammas. Hammas kuvattiin ja se oli niin vaurioitunut, että poistaminen oli pakollista.  Varasin Hupille ajan hampaanpoistoon ja samalle kerralle Ilolle ajan hammaskivenpoistoon. Ilo tsekattiin ennen nukutusta ja käsittämättömän surkealla tuurilla myös sieltä löytyi katkennut hammas. Viereiset hampaat, Hupilla hammas 201 ja Ilolla hammas 202. Myös Ilon hammas vaati poiston, joten molemmilta poistettiin hammas ja koirat joutuivat muutaman viikon saikulle. Ruokaa turvottelin varmuuden vuoksi parikin viikkoa. Koirat sai kipulääkkeeksi Metacamia ja puhdistukseen Hexageliä. Koirat ei hirveästi arvostanut puhdistusta, mutta oppivat nopeasti ja tyytyivät aika kiltisti kohtaloonsa.

Käsittämätöntä, että molemmilta löytyi katkennut hammas ja vielä vierekkäiset. Mysteeriksi jää, mitä hampaille on tapahtunut. Sen tiedän, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tämän kaksikon elämästä puutu. Välillä tekisi mieli kääriä pumpuliin ja laittaa vaaleanpunaiseen, yksisarvistapetilla tapetoituun, pehmustettuun huoneeseen.

Herätys talviunilta


Blogi on ollut luvattoman pitkillä talviunilla ja nyt olisi korkein aika herätä. Olen miettinyt blogin jatkamista, piilottamista ja jopa poistamista. Ennen rakastin bloggailua ja postausten parissa sai kulumaan vaikka kuinka monta tuntia. Sitten tuli instagram, jota on niin nopea ja helppo päivittää missä tahansa, koska tahansa ja ihmisten on helppo reagoida. Tuntuu, että blogeja ei enää lueta tai ainakaan postauksiin ei reagoida. Kaikki taitaa bloggailla pääosin itselleen, mutta kyllä sitä julkisessa blogissa toivoisi saavan joskus jotain kommenttia. 

Olen päivittänyt viimeksi maaliskuussa ja sitä ennen varsin nihkeästi. 2014 - 204 postausta, 2015 - 166 postausta, 2016 - 118 postausta, 2017 - 100 postausta, 2018 - 50 postausta ja 2019 - 9 postausta. Surullista.

Voisin ehkä päivittää teille vähän pentukuvia, Ilon kotiutumisesta, Ilon palautumisesta pentujen jälkeen, paluusta harrastusten pariin, Hupinaattorista, Ilon tokokokeista, hakuilun aloittamisesta, pentuhaaveista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Juttua riittää - ja onpa oikeastaan kiva kirjoittaa pitkästä aikaa tietokoneella oikeilla näppäimillä.

Jos instatili löytyy ja seuraaminen kiinnostaa -> @iloajahupia.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Tuleeko meille pentu?


Lähiaikoina insta on vallattu pentukysymyksillä. Kovin kysytty ja selvästi myös kauhisteltu aihe. Tuleeko teille pentu? Aiotko ottaa pennun? Haluaisitko ottaa pennun? Miksi otat pennun? Aiotko todella ottaa pennun? Mitä teet pennulla? Mihin tarkoitukseen otat pennun? Kolme? Miksi et ota pentua? Mitä hyviä puolia? Mitä huonoja puolia? On tullut kannustusta, kauhistelua, jaettu onnistuneita ja epäonnistuneita kokemuksia. Eletty mukana.

Kerroin pentusuunnitelmasta aikaisemmin, joten en lähde sitä enää kertaamaan. Heti kun sain tietää, että Ilolla käytetään Warmaa, olin myyty. Warma oli ennestään tuttu koira ja olen ihaillut sitä aina. Pentukuume nosteli päätään, mutta yllättävän pitkään olin sitä mieltä, ettei pentua tule. Leikittelin toki välillä ajatuksella, mutta Hupin kanssa oli niin pitkään haasteita, etten tosissani antanut itseni miettiä pentua. Mitä lähemmäs pentujen syntymä tuli, sitä kovemmaksi pentukuume ja pakottava tarve saada oma Walo kasvoi. Röntgen pahensi lisää. Puhumattakaan siitä kun pennut lopulta syntyivät, kasvoivat ja kehittyivät. Tai omien lemppareiden löytymisestä.

Minä aloin tosissaan miettiä, että ottaisin kolmannen aussien. Päätin, että otan kolmannen. Laitoin Lauralle viestiä, että pitää yhden pennun minulle varattuna. Päätin, että ottaisin uroksen, koska ikäeroa Hupin ja pennun välillä on suhteellisen vähän. Mieheni oli alusta asti ajatusta vastaan ja lukuisista yrityksistäni huolimatta vastaus oli aina vain jyrkkä ei. Minä en ollut valmis luovuttamaan helposti, mutta omat terveyshuolet muistuttelivat itsestään ja en vain uskalla ottaa pentua ennen kuin tiedän, mikä minua vaivaa. Toinen päätökseeni vaikuttava tekijä oli Hupi. Hupi tarvitsee toistaiseksi aika tasaisen arjen ollakseen tyytyväinen ja sillä meni kuppi totaalisesti nurin jo meidän Hoppu-hoitokoirasta. Aloin miettiä, miten Hupi suhtautuisi pentuun, vaikka toisaalta varmasti ajan myötä olisi tottunut ja pitänyt hyvänä asiana toista koirakaveria omassa perheessä. Hupi tarvitsee kuitenkin aikaa kypsyä ja toivottavasti arki tasaantuisi ajan myötä ennen pentulaista.

Minulta on myös kysytty kummasta pentueesta olisin mielummin ottanut pennun, jos olisin tiennyt molemmista pentueista. Vähän epäreilu kysymys toisaalta. En vaihtaisi Hupia mihinkään ja tykästyin Piihin heti ensitapaamisella. Warman olen kuitenkin tuntenut kauemmin ja olen ihaillut sitä pitkään ennen pentuprojektia.

Eli meille ei valitettavasti tule pentua, sydän särkyi, surettaa ja tuntuu isolta virheeltä olla ottamatta pentua. Ilmoittauduin sijoitustytön pentujonoon ennen kuin edes oli varmaa kuka sijoitetaan ja mikäli kaikki sujuu hienosti, katsellaan pentujuttuja muutaman vuoden päästä uudestaan. Toivottavasti omat terveysmurheet on enää muisto vain, elämä rullaisi, Hupi olisi tasapainoisempi ja mies olisi siirtynyt jyrkästä eistä siihen ehkään.

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Pienet piraijat

Tiistaina koitti odotettu päivä ja vihdoin pääsin toista kertaa pentuja moikkaamaan. Iida lähti mukaani ja olimme sopineet jo ajat sitten, että pahimmassa riiwelövaiheessa hän lähtisi mukaani kasvattamaan pentukuumettaan. 

Pentuhuoneeseen astuessa minut valtasi aww-reaktio. Sitä sanoinkuvaamatonta söpöyttä ei voi edes tajuta. Pennut oli kasvanut ja kehittynyt hurjasti sitten viime tapaamisen. Marsuista oli tullut ihan oikeita koiranpentuja ja vieläpä maailman suloisimpia sellaisia. Pentulauma vyöryi morottamaan heti kun pentuaitaukseen astuimme ja oli mahtavaa nähdä se sosiaalisuus. Kukaan ei jäänyt ihmettelemään ja kaikki tulivat yhtä reippaasti luokse. 

 Sotku & Siisti heräili ensimmäisenä päikkäreiltä.
 Sokin väsytilassa.
 Siisti riehutilassa.
 Akkuja lataamassa häntä kainalossa.
 Siisti söpöilee. Kohta se hyökkäsi syömään puhelinta.
 Sotku tuumii jaksaisiko nousta tuhmailemaan.
 Sokin tarjoilee kaunista kontaktia - tai miettii hyppäisikö Iidan nenään.


 Sinko latautuu.
 Sikin & Sokin.

Aika kului silmänräpäyksessä ja vierailu loppui ennen kuin oli ehtinyt edes alkaa tai siltä se tuntui. Pentujen seassa olisi voinut viettää vaikka koko päivän. Vierailun aikana ei toki paljoa ehdi nähdä, mutta sen lyhyen vierailun aikana pentue vaikutti aika tasaiselta. Pennut touhusivat ja nukkuivat sopivasti. Kaikki pennut vaikuttivat sosiaalisilta ja reippailta. Pennut olivat kamalan ihania riiviöitä ja kaikki, mihin pentujen naskalit ylsivät, sai kyytiä pentujen käsittelyssä. Voin kertoa, että naskalihampaat sisäreidessä ei tuntunut hyvältä. Pennut hakeutuivat nukkumaan ihmisten läheisyyteen. Ensimmäisenä unille kävi Sotku, joka toki heräsikin ensimmäisenä kiusaamaan nukkuvia sisaruksiaan. Viimeiseen asti unta vastaan kamppailivat Suttu ja Sikin.

Minun lempparini on alusta asti ollut Sinko. Syytä en osaa oikeastaan edes sanoa, mutta sellainen tunne vain tuli. Niin tuli myös Ilon kanssa aikoinaan. Tällä vierailulla Sinko kiipesi syliini, koitti kiivetä mahdollisimman ylös ja suukotti naamaa - ennen kuin alkoi maistella nenää. Aivan kuten Ilo samassa iässä. Sinko heilutti villisti häntää ja oli hurmaava. Lemppariksi nousi myös Siisti, joka käyttäytyi aika samanlailla ja näytteli aika siistiä leikkimistä. Lisäksi tottakai Siistin silakkamainen ulkonäkö kiehtoo minua valtavasti, Siisti Silakka. Siistin rinnalla myös Sokin teki vaikutuksen. Ja Suttu. No kaikki! Innolla odotan, kuka valikoituu sijoitusnartuksi. Sikin osoitti hienoa taistelutahtoa ja jaksoi heti vierailun alusta repiä täpäkästi Iidan hihaa varmaan ainakin joku 5min.


Oli hauska nähdä eroja pentujen ulkonäössä. Siisti ja Sikin on selvästi lyhytkarvaisempia kuin muut. Vähän silakampia muutenkin. Jännä nähdä millaisia tyypeistä ajan myötä kehittyy, rakennetta, turkkitilannetta, korvien asentoa. Toivottavasti heistä kasvaa huikeita perheenjäseniä, mageita harrastuskavereita ja terveitä kaikinpuolin upeita koiria - ja omistajat olisi tyytyväisiä omiinsa. ♥ Eilen 28.2. pennuilla oli silmäpeilaus ja peilailtiin seitsemän silmäparia terveitä silmiä. Alkuviikosta on luvassa terveystarkastus ja pentutestaus. Kohta lapset lähtee valloittamaan maailmaa ja haikeaksi vetää, vaikka tottakai on parasta saada maailman paras Ilo kotiin. ♥

Eka rivi: Siisti & Sotku, toka rivi: Sinko & Sikin, kolmas rivi: Sokin & Suttu ja neljäs rivi: Särmä.

Aivan valloittavia pieniä. Pentukuume kasvaa kasvamistaan.

torstai 28. helmikuuta 2019

Walot 6vko

WIRNEEN SIISTI SEKAMELSKA "Siisti"
WIRNEEN SOPIVASTI SEKAISIN "Sotku"
WIRNEEN SINKOILEVA SÄHIKÄINEN "Sinko"
WIRNEEN SIKINSOKIN "Sikin"
WIRNEEN SEKOITAN SUN MAAILMAN "Sokin"
 WIRNEEN SYYPÄÄ SUN WALOON "Suttu"
WIRNEEN SOOSOO "Särmä" 

Upeat kuvat ©Markku Lönnberg

maanantai 25. helmikuuta 2019

Moi Walot 12vrk

Vierailin Walolandiassa ensimmäistä kertaa pentujen syntymän jälkeen 30.01. eli pentujen ollessa 12vrk pikkumarsuja. Pennut oli kasvanut ja kehittynyt kauheasti. Kova tohina päällä, silmät rakoilivat, liikkuminen oli tomeraa, leikin alkeita oli nähtävissä ja ensimmäinen  pentu hengaili pentulaatikon ulkopuolella. Kahden päivän päästä koko pentulauma olikin jo karannut pentulaatikon ulkopuolelle. Pupsinaattorien maailmanvalloitus alkoi.

Ilo oli liikuttavan ihana. Ilo piti mammahommista taukoa vierailuni ajan ja nautti täysillä minun seurastani. Iloitsi kun saavuin paikalle, pysyi vierelläni ja vaati vatsarapsutuksia. Lähtiessä se jäi portille katsomaan perääni, itku.








Pikakelauksena muutama netistä bongattu päivämäärä. 1.2. kaksiviikkoiset pennut alkoivat maistella sormia ja lahkeita. 3.2. Lauran muut koirat pääsivät pentuja moikkaamaan. 5.2. pentulaatikko purettiin, aitausta suurennettiin ja pennut saivat läjän leluja ihmeteltäväksi. 7.2. pennuilla oli jo täysi leikkitohina päällä. 10.2. pentujen maailma alkoi laajentua entisestään ja ne pääsivät tutkimaan alakertaa. Pennut saivat ensimmäistä kertaa kiinteää ja matolääkettä. Maitobaarissa alkoi olla jo tungosta, kauhea kuhina ja HuippuIlo on hoitanut hommansa mallikkaasti. 15.2. yksi tulevista omistajista oli pentuja vahtimassa. Menoa ja meininkiä riitti. Pennuista on kuoriutunut pikkuriiwiöitä. Samana viikonloppuna pennuilla alkoi käydä myös enemmän vieraita, pennut tapasivat vieraita lapsia ja koiria. 23.2. mennessä viisiviikkoiset pennut oli mm. päässyt ulkoilemaan, matkustamaan autossa, hengailemaan treenihallille ja vierailemaan yhden pennun tulevan omistajan luona. Vau!

Kiinnostuneet pääsevät seuraamaan pentumatkaa tiineysajasta luovutukseen Wirneen S-pentueen fb-sivulta.  

 

Ne ensimmäiset kuvat

Voi kamala, mikä viive. Tässä Walopentujen ensimmäiset kuvat, ikää 1vrk. Kuvat on ottanut Markku Lönnberg.

SIISTI
 SOTKU
 
 SINKO
 
 SIKIN
 SOKIN
 SUTTU
SÄRMÄ