lauantai 12. toukokuuta 2018

Tehotoko 1

Torstaina 03.05. meillä alkoi ohjatut tokotreenit. Halusin tokoryhmään kesäkaudeksi ja pääsimme tokon tehoryhmään. Aikaisemmin olen treenannut tehoryhmissä kolme kautta Ilon kanssa, kaksi kautta nuorten koirien ryhmässä ja kausi kisaavien ryhmässä. Kisaavien ryhmässä lopetimme kaksi vuotta sitten. Kouluttajat on vaihtunut ja koulutettavat on vaihtunut. Ryhmässä on neljä koirakkoa ja taso möllistä voittajaan, Hupi mölli, 1 ALO, 1 AVO ja 2 VOI. Treenaan molempien koirien kanssa, vaihtelen koiria fiiliksen ja treenitarpeen mukaan. 

Ensimmäiset treenit poikkeuksellisesti Hakametsän jäähallin hiekkakentällä. Normaalisti treenaamme TamSKin ulkokentällä. Minä otin molemmat koirat mukaan ja molemmat pääsi hommiin, mutta koulutukseen pääsi Ilo. En osannut päättää koiraa, joten arvoin oikeasti lapuilla. Tehotokossa kouluttaja vaihtuu ja koulutukset aloitti Heidi.


Aiheet valitsemme näillä näkymin itse, joten aloitin treenikauden poistumalla omalta mukavuusalueeltani ja aiheeksi valikoitui ihana-kamala ikuinen murheenkryyni RUUTU. Ilo on tehnyt ruutua kauan, joten se tietää mikä on ruutu. Se tietää, että pitää juosta kovaa, pitää pysähtyä, pitää käydä makaamaan, pitää odottaa ohjaajaa tai nykyisten treenien mukaan juosta ohjaajan luokse. Joku siinä ruudussa kuitenkin aivan liian usein tökkii. Luultavasti soppa on lähtenyt syntymään siitä, että olen tehnyt aivan liikaa samalla kaavalla - Ilo on fiksuna koirana alkanut ennakoimaan - paikka on valunut eteenpäin - minä olen alkanut motkottamaan - epäonnistumisten myötä Ilo on alkanut epäröimään - Ilo on alkanut valmistautua epäonnistumiseen ja pois kutsumiseen, jonka myötä se himmaa vauhtiaan jo ennen ruutua tai toisinaan jopa kokonaan lähtee luokseni. Epäonnistumisista olen kutsunut Ilon aina pois ja aloittanut alusta, enkä ole rohkaissut sitä jatkamaan ruutuun suorittamaan tehtävää loppuun. Ilolla on välillä ilmennyt inahtelua ruutuun lähtiessä, mutta se pysyy hallinnassa.

Juoksutin Ilon lelulle ruutuun. Lelu toimii kyllä. Ilo on leluhullu ja luopumisharjoituksista huolimatta jää leluihin todella vahvasti kiinni. Seuraavaksi appari heitti lelun Ilon juostua ruutuun seuraavaksi ruutu stoppeineen ja palkka minulta. Ilo lähti vastaamaan harjoitukseen hyvin, vauhtia ja varmuutta tuli heti lisää. Minun pitää vain palata taaksepäin ja luoda varmuutta Iloon. Näiden harjoitusten lisäksi sain vinkiksi jättää ruudun taakse lelun, juoksuttaa Iloa ruutuun ja stopista vapauttaa lelulle. Minua epäilytti kun Ilo jäi perä minua kohti, mutta toisaalta vauhtia hakiessa ei ole niin justiinsa. Jos alkaa valua liikaa taaksepäin, minulta tuleekin vielä parempi palkka. 

Omatoimisesti Ilo teki seuraamista, luoksetuloa ja kaukokäskyjä. Seuruu oli iloista ja tuntui hyvältä. Kokeilin seuraa-käskyä peruuttamiseen ja se toimikin todella hyvin. Paljon paremmin kuin peruuttamisen oma käsky ja aion jatkaa seuruukäskyllä. Ilo teki pidempää ja haastavempaa peruutuspätkää kuin koskaan aikaisemmin. Luoksetulo molemmilla stopeilla, mutta ei oikein toiminut. Seisomista alkoi ennakoida, joten piti juoksuttaa välillä läpi. Maahanmenot ei toiminut, joten koitin takapalkkaa ja käskytin kiertämisestä. Kaukot oli tahmeat, mutta asennot oli oikeat. Namit oli juoksuiselle Ilolle liian tahmauttava palkka ja lelu toimikin selvästi paremmin. 


Hupi teki ennen Ilon treeniä seuraamista, eteentuloa ja kaukokäskyjä, sekä Ilon treenin jälkeen luoksetuloa, noutoa ja pitoa. Seuruu 1-2 askeleen pätkissä, sekä paikoillaan käännöksiä. Tein imuttamalla ja paikka pysyi tiiviinä. Eteentulo namiavulla, hakee ihan kivasti, mutta saisi olla vielä tiiviimpi. Kaukot oli superit, malttoi odottaa käskyjä ja teki vaihdot nopeasti. Luoksetulo kaksi kertaa, koska ensimmäisellä kerralla lähti luokse ennen käskyä. Toisella kerralla pysyi, tuli vauhdikkaasti ja suoraan perusasentoon. Nouto oli vauhdikas ja hieno. Pito oli hieno ja ote oli tiukka, vaikka mukana oli häiriökädet. Liikkuminen kapula suussa oli tosi iloista. 

Lopuksi Hupi teki paikkiksen yksin, eikä ollut mitään ongelmia. Muutenkin Hupi treenasi samalla kun kaksi vierasta koiraa treenasi kentällä. Kerran katsoi toista koiraa ja nosti häntää, mutta jatkoi silti leikkiä kanssani. Treenien jälkeen kävimme remmikävelyllä treenikaverin ja hänen aussiensa kanssa. Hupi haukkui aluksi hetken, mutta hiljeni nopeasti ja muuten meni yllättävän hyvin. Remmikävely muiden kanssa on Hupille aivan vierasta.

Upeat kuvat on ottanut Aino Vakkilainen

tiistai 1. toukokuuta 2018

Aino Vakkilaisen treenikuvia

Muutama oma suosikki Aino Vakkilaisen ottamista treenikuvista. ♥







Kimppajuoksut

Molemmat nartut juoksee. Ilo on tehnyt juoksuja pitkän aikaa ja ilman merkkejäkin olisin osannut odottaa niitä huhti-toukokuulle. Merkit on normaalit: bikiniturkki, hajut kiinnostaa, merkkailu on lisääntynyt, sikailu on alkanut ja ruokahalu on kasvanut entisestään. Sitten turposi takalisto ja 29.04. bongasin ensimmäisen veripisaran. Hupi on alkanut merkkailla, hajut on alkanut kiinnostaa, takalisto turposi ja 27.04. bongasin ensimmäisen veripisaran. Hupilla on ollut viimeksi juoksut (ne ensimmäiset) joulukuussa ja paniikki iski, koska pelkäsin kohtutulehdusta. 

Hupi ei kuitenkaan ole juonut normaalia enempää, vaikuttanut kipeältä tai haissut menkkaista koiraa kummemmalta. Onneksi on rauhallisia ihmisiä ympärillä ja tällä kertaa en lähtenyt heti siltä seisomalta eläinlääkäriin. Hupi vain säikytteli ja halusi äitinsä kanssa samaan juoksurytmiin. Ihan kätevää, jos koirat juoksee samaan aikaan. Koirat on vähän turhan innostuneita toisistaan ja mielenkiinnolla odotan tärppipäiviä...

Unohtuneet treenipäivitykset

Perjantai 27.04. agilitypäivä. Molemmat pääsi aksaamaan. Hupilla oli alla parin viikon tauko ja Ilolla noin parin kuukauden tauko. Rata oli valmiina, mutta se oli vähän vaikea meille ja teimme vain noin kuuden esteen pätkiä.


Rata näytti tältä. ILO teki (valkoisten) 1-6, 1-3 + 8-9 pätkiä, sekä erikseen keppejä, keinua, A:ta ja puomia. Puomi ja A meni varmasti. Vauhdikkaasti, mutta silti pysäytykset toimi varmasti. Ensimmäinen keinu oli tosi "näyttävä" lentokeinu ja pari kertaa pölöili muuten, mutta hyssyttelyllä himmasi vauhtia ja teki hyvin. Ilo ei kyllä yhtään arkaile esteitä. Kepeillä hyppi pari kertaa verkkojen yli ja kerran juoksi verkkoa päin. Minun pitää toistaiseksi kulkea aika hitaasti vierellä ja silloin Ilo malttaa paremmin. Reikäpää joutuu keskittymään niin paljon, että ääntelykin loppuu keppien suorittamisen ajaksi. Muuten pätkät meni hyvin ja vauhdikkaasti, Ilo oli mukavasti kuulolla. HUPI teki 1-3 + 8-9 pätkää ja keppejä erikseen. Hupi on vaan niin hieno. Ensimmäistä kertaa noin pitkää suoraa, eikä mietityttänyt yhtään. Pysyi lähdössä tosi hyvin, vaikka kävelin aika pitkälle ennen kuin käsky kävi. Kepit on verkoilla tosi vahvat, eikä turhia pölöile. Pitäisi varmaan alkaa  vaikeuttamaan.



Sunnuntai 29.04. tokopäivä. Hakametsän jäähallin hiekkakentällä tokoilemassa Sannan & Ketku-aussien kanssa. Koirat treenasi vuorotellen, koska tytöt juoksee ja Ketku on nuori uros. Kentän toisessa päässä oli treenaamassa vierasta porukkaa ja ympärillä oli koko ajan liikennettä, kuten aina. Hyvä, häiriöinen treenipaikka.

ILO teki ohjattua noutoa, ruutua ja tunnaria. Ohjattu ja ruutu on voittajassa meidän suurimmat murheenkryynit kaukojen (päivästä kiinni) lisäksi, eikä treenit luonut uskoa paremmasta. Ohjattu kamalaa kuraa. Ilo meinasi lähteä käskystä huolimatta väärälle kapulalle ja motkotuksesta lähti pari kertaa stopista selkäni takaa kapulalle. Ilo on erityisen innostunut vasemmalla olevasta kapulasta. Helpotin harjoitusta ja lähetin Ilon suoraan stopista. Ääntä meinasi lähteä. Ruutu oli epävarma. Lähetin lelulle pitkältä matkalta ja lähellä palkkailin oikeasta paikasta, jonka kävin ennen lähetystä näyttämässä. Lelu lisäsi ääntä, joten Ilo joutui luopumaan namista ennen lähetystä. Alkoi tulla vauhtia ja varmuutta suoritukseen. Tunnari oli ruma, mutta toi kuitenkin oikean. Räjäytti pakan mennessään, nosti nopeasti oman suuhun, tiputti, haisteli kaikki läpi ja toi oman. Osaa Ilo paremminkin.

HUPI teki seuraamista, pitoa, maahanmenoa ja kaukoja. Seuraaminen perusasennosta perusasentoon tyylillä. Ihan mukavasti teki lyhyttä pätkää, pysyi mukana ja tiiviisti. Vaikeaa vaan olla katsomatta koiraa kun ei ole peiliä, jonka kautta katsoa. Pito oli hyvä, vaikka mukana oli käsihäiriö. Hupi sai pitää myös liikkeessä kun peruutin taaksepäin. Hupi kulki pää pystyssä, innokkaana ja kivalla ilmeellä. Lämmittää mieltä. Maahanmenossa vahvistelin ripeää maahanmenoa ja erityisesti siellä pysymistä. Kertaalleen taisi Hupi kokea, että homma loppui tähän ja nousta ilman lupaa. Otin häiriöksi omaa liikettä ja aika ahkerasti saa kyllä palkata, mutta pysyy. Kaukot tökki - minun takiani. Jotenkin tosi vaikea kaukoilla koulutuksen jälkeen kun en tarkalleen tiedä, miten paljon minun pitäisi Hupilta vaatia. Hupi teki tosi kivasti hommia ja ihanasti keskittyi vain minuun, vaikka ympärillä tapahtui. Kerran käveli haukkuva koira kentän läpi, suoraan meidän ohi tottakai. Hupi haukahti pari kertaa, mutta lähti silti leikkimään kanssani ihan täysillä ja tosi kivalla asenteella. Kerrassaan huikea tunne!

Remmilenkit ihmisten ilmoilla sujui paremmin kuin hyvin. Molemmat käyttäytyi oikein hienosti. Ei juuri kiskonut ja Hupi haukahti vain pari kertaa koiralle - ja pääsi nopeasti yli. Ihan huippua! Pitääkö muuttaa ihmisten ilmoille?

Maanantai 30.04. tokopäivä. Kevään ensimmäiset treenit meidän lähikentällä. Sain lenkillä yhtäkkiä päähänpiston, että käyn tekemässä koirien kanssa muutamat tokoliikkeet. Ihan hyvin kulki molempien treenit.

ILO teki ruutua ja ohjattua. Ruutu epäröintiä jälleen, joten heti toisella toistolla jätin Ilon istumaan kauas ruudusta, kävelin itse lähemmäs ruutua ja lähetin Ilon ruutuun. Jestas mikä vauhti ja voima, super. Juoksutin lelulle kaukaa ja läheltä palkkailin paikasta, lähti hakemaan hyvin oikeaa paikkaa ja juoksi epäröimättä ruutuun. Ohjattu aluksi seisomisesta. Nopealla tempolla lähetyksiä molempiin suuntiin kapulalle. Palkkasin heti kun nappasi oikean kapulan. Aluksi koitti lähteä väärälle, mutta sitten alkoi sujua. Lopuksi kokonaisena, hienosti.


HUPI teki ruutua, ohjattua ja noutoa. Ruutuun lähetin kaukaa, mutta ennen lähetystä kävin näyttämässä "tässä on ruutu". Hupille tämä vinkki toimii hienosti ja se juoksee oikealle paikalle. Vauhdilla ja voimalla. Ohjattu kahdella patukalla, mutta ei oikein toiminut kun ei ollut aivan samanlaiset ja Hupi keksi haluta toisen. Kokeilin ohjatun kapuloilla ensimmäistä kertaa, kapulat jätin etuviistoon. Empi aluksi, mutta lähti sujumaan. Palkkasin oikeasta valinnasta. Ehkä jatkamme harjoituksia ruokakupeilla. Noutoa ensimmäistä kertaa perusasennosta. Kerran karkasi kapulan perään ennen käskyä, mutta muuten pysyi hienosti epäilyistäni huolimatta. Hupi sai tehdä myös pitoa ja palkkailin kapulan kantamisesta. Tosi kivasti liikkuu kapulan kanssa ja toivottavasti säilyy.


Tiistai 01.05. tokopäivä. Hallille treenaamaan molempien kanssa. Yllättäen lapsivapaa aamu ja mitä muutakaan sitä tekisi vappuvapaan kunniaksi kuin lähtisi heti aamupäivästä hallille treenaamaan koiria ja kuraiseen metsään lenkkeilemään vesisateessa. Ei ollut hirveästi hallilla tunkua ja treenasimme vähän yliaikaa kun muita ei ollut tulossakaan. Paremminkin on treenit sujunut, mutta suurimman osan ajasta meillä kaikilla oli hauskaa. 

ILO teki kiertohyppynoutohässäkkää ja metallinoutoa. Hässäkkä vei aivan hirveästi aikaa ja en voi tajuta, kuinka vaikea se on. Palasia on pilkottu ja silti on aina ollut vaikea. Kapulat sekoitti pakkaa entisestään. Teimme pala kerrallaan. Aluksi palkkasin lähempää tötsän kiertämisestä, hyppyjen välistä tötsälle juoksusta, pysähdyksestä, oikean hypyn hyppäämisestä, kapulan kanssa hypyn yli hyppäämisestä ja kapulan palauttamisesta sivulle. Luultavasti tehtiin aivan liian kauan, mutta helpotin harjoitusta aina tarvittaessa. Ilo sekoili todella paljon. Kiersi hyppyä, kiersi kapulaa, juoksi kapulalle, hyppäsi hyppyä, juoksi hypyn ohi luokseni, alkoi ennakoida stoppia ja milloin mitäkin. Onnistumisiakin tuli ja silloin Ilo teki tosi hyvää työtä. En vain ymmärrä, miten aivan erilaiset käskyt voi olla niin vaikeat eroitella. Ilo jää niin helposti kiinni kaikkiin kohteisiin ja se ei oikein malta silloin ilmeisesti kuunnella minua kun olettaa itse tietävänsä, mitä tapahtuu. Metsku sujui tosi mukavasti. Ilo huomata, että hallin metallikapula on Ilon mielestä siedettävä. Ilo haki hienosti aina kun minä heitin hyvin. Yllättävän vaikeaa heittää kapulaa ja vielä tuollaisella joustavalla matolla. Kapula pomppi mihin sattuu ja välillä Ilo haki kapulan aivan erikoisista kulmista aivan oikein hypyn kautta. Kerran tosi kiero ja toi ohi.


HUPI teki kiertohyppynoutohässäkkää, seuraamista, kaukoja ja ruutua. Hässäkkä alkeistreeninä eli juoksutin hyppyjen ohi kierrolle. Viimeksi Hupilla sujui tosi hyvin, mutta nyt oli hyppyjen lisäksi maassa kapulat ja en tiedä sekoittiko se pakkaa. Hupilla oli vaikeaa tajuta, että piti käydä kiertämässä tötsä. Hupilla en helpottanut tehtävää muuten kuin jätin sen istumaan kauas, menin taputtamaan tötsää ja lähetin. Johan alkoi löytyä vauhtia ja voimaa kiertoon. Seuraaminen pa-pa-meiningillä. Vähän lähti poikittamaan, joten imuttamalla edettiin aika pitkälti. Hupi katsoo perusasennon jotenkin käteni sijainnin mukaan ja joudun tosissani miettimään, miten seison. Aloin ottaa käsihäiriötä perusasentoon ja se sujui ihan ok. Sivuaskeleet oikealle super. Kaukot läheltä nopealla tempolla i-m-vaihdoilla. Isot avut ja nopeasti vaihtuvat asennot. Lähti tekemään kivalla meiningillä, mutta saa olla tarkkana miten menee makaamaan ja ettei istumisessa pomppaa liikaa. Ruutu oli haastava, koska joutui juoksemaan agilityesteiden ohi. Pikkukoira ymmärtää nykyään agiesteiden päälle, selvästi. Jätin istumaan kauemmas, kävin näyttämässä paikan ja palasin Hupin vierelle lähettämään sen ruutuun. Hyvin ja vauhdikkaasti juoksi, välillä vilkaisi taakseen. Palkkailin lähellä oikeasta paikasta ja hyvin hakee oikean paikan.

torstai 26. huhtikuuta 2018

Oili Huotarin tokokoulutus

Sunnuntaina 22.04. herätyskello soi 6.00 ja neljän tunnin yöunien jälkeen mietin, miksi pitikään sopia mitään. Luvassa oli kuitenkin liian kivaa ohjelmaa, joten jo noin 6.30 olin pakkaamassa koiria ja tavaroita autoon. Suuntana Tampere-Heinola-Lahti-Hollola-Tampere. Reissussa vierähti kevyet 15h ja matkaa kertyi vajaa 400km.

Wirneen porukalle oli varattu tokokoulutus Oili Huotarin opissa AQility-hallilla Lahdessa. Koulutukseen osallistui 13 koirakkoa ja treenipäivän kokonaiskestoksi tuli 7h. Minun piti osallistua koulutukseen vain yhdellä koiralla (Hupi), mutta Hupin veljen omistaja kysyi haluanko mennä Ilon kanssa heidän tilalleen ja minähän sitten menin.

Koulutus alkoi 10.00, mutta minä saavuin paikalle vasta noin 11.30. Luvassa oli jotain muutakin kivaa ja odotettua! Voitin viime elokuussa fb-kilpailusta ilmaisen valokuvauksen Aino Vakkilaiselta ja vasta nyt pääsin lähtemään reissuun. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Onneksi Aino oli kärsivällinen ja suostui silti kuvaamaan meidän jengin. Aino osallistui oikein mukavaksi ihmiseksi ja lahjakkaaksi kuvaajaksi - oli ilo tavata hänet, sekä hänen hurmaavat koiransa: Supu-lapinporokoiran ja pikkuisen Myrtti-malinoissin. Kuvat, en kestä!

Koirakkoa kohtaan oli varattu 30min treeniaikaa ja sai päättää halusiko treenata 1x30min vai 2x15min. Minä treenasin molempien kanssa 15min pätkissä ja vaihdoin koiria välissä. Koirat odotti vuoroaan välillä autossa ja välillä hallissa. Ilo suhtautui mukavasti uuteen paikkaan, tosin juoksut lähestyy ja ahneus kasvaa, joten Ilo haisteli ohikulkiessa kaikkien tavaroita. Hupikin suhtautui yllättävän rennosti uuteen paikkaan, ihmisiin ja koiriin.


ILO - MERKITÖN MERKKI ja SKARPPINA PAIKKIKSESSA
Ensimmäisessä setissä Ilo alkoi opiskella merkitöntä merkkiä. Ilo on tehnyt eteenlähetystä jonkin verran lelulla ja toki vauhtia lähtee. Aluksi näytin, miten on tehty. Harjoitukset aloitettiin kahden patukan kanssa. Toinen patukka vastakkaisen seinän viereen, koirakko vastakkaisen seinän luokse, koiran virittely ja lähetys. Koiran lähtiessä matkaan, toinen patukka tiputettiin seinän viereen ja samalla juostiin leikkimään koiran kanssa toiseen päähän, jonka jälkeen koiran lähetys sille tiputetulle patukalle. Tätä samaa toistimme useamman kerran. Ilo alkoi kiihtyä harjoituksesta ja Oili tuumasi, että voi antaa namin ennen lähetystä. Koiralle voi käydä näyttämässä missä on eteen, ulkona voi taputtaa maata ja sisällä seinää. Vauhdista voi rohkaista kerran tai pari eteen-käskyllä. Voi tehdä seinätargetilla. Ulkona voi asettaa kolme lelua peräkkäin kunnon välimatkan päähän toisistaan ja lähettää koiraa eteen leluille. Voi asettaa lelut eri suuntiin ja lähettää jokaiseen suuntaan eteen.


Toisessa setissä Ilo alkoi hakea oikeanlaista mielentilaa VOI-ja EVL-paikkista ajatellen. Koiran toki pitää paikkiksessa pysyä rauhassa, eikä Ilolla ole ikinä ollut mitään ongelmaa, mutta Ilo vaipuu omaan kuplaansa ja sen pitäisi olla skarppina vastaanottamassa käskyjäni ajallaan. Selitin yllättäen huonosti ja Oili käsitti vähän väärin. Käsitti Ilon "nukkuvan" paikkiksessa, vaikka enemmänkin paikkiksen jälkeen. Jätin Ilon maahan ja Oili häiriköi Iloa isosti. Oili houkutteli namilla, antoi vääriä käskyjä, vapautteli, antoi palkkasanoja ja houkutteli mukaansa. Häiriöt on Ilolle tuttuja ja usein Ilo menee näihin häiriöihin kerran, mutta nyt... Ilo meni häiriöihin niin monta kertaa, että en edes laskenut. Syytän lähestyviä juoksuja, herännyttä ruokahalua ja pohjatonta vatsaa. Namit oli aivan liian vastustamattomia. Harjoitus oli todella vaikea Ilolle ja minua alkoi turhauttaa isosti. Harjoitus tehtiin todella monta kertaa ja alkoi Ilo lopulta ymmärtää, mistä harjoituksessa oli kyse. Vinkkeinä voi kehua koiraa kun se katsoo paikkisrivissä eteen, voi juosta palkkaamaan koiraa. Voi opettaa, että rivissä liikkuria odotellessa ohjaaja katsoo eteen kun mitään ei tapahdu ja oman vuoron lähestyessä pieni huomautus koiralle. 



HUPI - SEURAAMINEN, KAUKOT, PITO ja NOUTO
Ensimmäisessä setissä Hupi teki seuraamista ja myös kaukoja, koska aikaa jäi. Kerroin väljästä seuraamisesta ja näytin pätkän. Oili tuumasi, että ei Hupi näytä kyllä paineistuvan minusta yhtään ja näyttää enemmän siltä kuin se ei olisi vain ihan varma, missä sen pitäisi olla. Ja kuin se koittaisi nähdä minua paremmin, treeniliivin huojuva helma vähän häiritsi ja otin liivin pois. Kokeilimme seuraamista seinän vieressä. Hupi ei ollut moksiskaan seinän ja minun välissä - ei todellakaan mitään paineistumista. Aluksi palkkailin perusasennosta, sitten yhden askeleen seuraaminen, kahden askeleen seuraaminen ja sitten seuraamaan lyhyen seinän mitalta. Oili joutui monta kertaa muistuttamaan, että katso eteen. Hyvin huomaa, etten usko Hupin kulkevan vierellä. Hupi seurasi, mutta jätätti. Voin palkata vähän oikeasta kädestä ja hakea sillä paikkaa vähän eteenpäin. Meidän kannattaa tehdä seuraamista vain seinän vieressä, sekä yhden askeleen pätkiä ja käännöksiä. Ei kuulemma kannata vielä tehdä muuten, koska on nyt ehtinyt tottua seuraamaan vähän väljästi. 

Kaukot haluaisin opettaa kerralla mahdollisimman oikein ja ottaa heti kaikki liikkeet mukaan. Ilon kanssa tehtiin liian pitkään vain i-m-kaukoja ja seisominen sekoitti pakan kokonaan. Hupi oli kaukoissa todella löysä, muutteli asentoa, ennakoi ja ei malttanut odottaa käskyjä. Minun oho-huomautus kuulostaa enemmän kehulta kuin huomautukselta. En ole Hupille harrastuksissa ohotellut, koska pidän sitä pentuna ja se ei hirveästi osaa mitään. En ole vaatinut siltä tarpeeksi, vaikka se on aikuinen koira ja se oikeasti osaa asioita. Pitää olla tarkka kriteereissä, palkata rohkeammin ja myös huomauttaa asioista rohkeammin silloin kuin aihetta on. Meidän suhde ei mene rikki, jos kerron Hupille selkeästi, milloin se tekee väärin. Minun ei myöskään pidä palkata silloin kun korjataan virheitä ja voi että miten vaikeaa oli olla mustavalkoinen. Teimme harjoitusta aivan liian kauan ja Hupi alkoi selvästi väsyä. Asento muuttui koko ajan huonommaksi ja Hupi menee todella helposti maahanmenossa aivan kiemuraan. Nyt Hupin kanssa läheltä todella nopeatempoisia istu-maahan vaihtoja, eikä muutosta ennen kuin tämä on kunnossa. Meillä meni vähän yliajalle, Milli ehti tulla Popan kanssa kentälle ennen kuin sain Hupin kiinni ja treenivuoron loputtua Hupi karkasi moikkaamaan vähän liiankin ihania tyyppejä.


Pidossa näkyi hyvin, kuinka Hupi tiputti kapulan heti kun kädet lähestyi. Hupilla on kivalla mallilla pito, se vain vähän ennakoi hetkeä kun kädet tulee ja käsky käy. Ei muuta ongelmaa, tarttuu kivasti ja pitää kivasti, eikä mälvää. Häiriötä vain harjoituksiin. Aluksi annoin pidä-käskyn, jonka jälkeen vein kädet kapulan sivuille ja heti pois. Kehutaan kun pitää nätisti. Muutaman kerran tiputti kapulan, mutta paransi hienosti ja alkoi kestää hyvin käsihäiriötä. Näytin noudon ja Hupi ei meinannut vaihtaa kapulaa leluun, joko näin tai sitten Hupi tiputtaa kapulan ennen kuin käsky käy. Heitin kapulan mahdollisimman pitkälle ja kerran Oili kävi heittämässä kapulan vielä pidemmälle heittämästäni kohdasta. Hupi noutaa hienosti, juoksee tasaisesti ja voimakkaasti. Tarttuu kapulaan hyvin ja lähtee palauttamaan samalla vauhdilla, mutta ei ole vielä ollut ajatusta palauttamisesta. Leluun palkkaus mielummin siten, että vedän lelua maassa kuin siten, että roikutan lelua ilmassa. Teimme myös sellaista harjoitusta, missä käskin Hupin pitää kapulaa ja aloin liikkua taaksepäin. Hupilla pää painui ja selvästi vähän ihmetteli, mutta piti kapulaa vapautukseen asti. Lähdimme myös "huomaamatta" hakea kapulan kanssa sivulle tulemista eli minä siis liikuin siten, että Hupi lähti tavallaan automaattisesti hakeutumaan tuohon sivulle oikeaa paikkaa kohti. Hupi lähti vastaamaan harjoitukseen kivasti ja uskon, että se tajuaa idean nopeasti.

Oili kehui Hupia kivanoloiseksi koiraksi ja se lämmitti mieltäni aivan erityisen paljon. Ilo on saanut lukuisia kehuja elämänsä aikana, mutta Hupia on harvemmin kehuttu. Hupista tulee varmasti tosi hieno harrastuskoira.


Koulutuksen jälkeen lähdimme jäähkälenkille Hollolan ihaniin metsiin Katariinan ja Ilon velipojan Gatsbyn kanssa. Aina yhtä ihanaa nähdä Katariinaa ja Gatsbyä, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Minulla oli kamala päänsärky lyhyiden yöunien, ajomatkan ja pitkän päivän takia, mutta Katariina toi minulle särkylääkettä ja tuplaa. Lääkkeen, suklaan, hyvän seuran ja raittiin ulkoilman voimalla päänsärky sai kyytiä. Aina ajoittain tytöt koki oikeudekseen sanoa pör porukan ainoalle miespuoliselle, mutta ihanan huolettomasti sujui silti meidän lenkki. Ihanaa kun ei tarvitse stressata mitään kun tietää koirien toimivan yhdessä ja lenkin sujuvan ongelmitta.

KAIKKI KUVAT ON OTTANUT AINO VAKKILAINEN!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Piilo-treffit

Polte, Sanni, Nooa, Ruska, Ilo, Hupi, Mysti ja Helka.

Tänään koitti odotettu päivä, sillä meillä oli Piilo-treffit. Piilot = Pii ♥ Ilo = Wirneen N-pennut. Osallistumaan pääsi 7/8 - Hupi, Sanni, Helka, Ruska, Polte, Nooa ja Mysti. Aussiemaiseen menoon osallistui Piiloarmeijan lisäksi myös Ilo-äiti, Sannin "veli" Sulo, Poltteen "sisko" Kayla ja Nooan "sisko" Manta, sekä Eijan hoitoairis.

Varasimme Längelmäeltä Kana-areenalta tokohallin ja agihallin neljäksi tunniksi. Hallivuokra tuli sopivan edulliseksi  kun seitsemän ihmistä jakoi laskun. Ajomatkaa kertyi noin tunti suuntaansa. Hallille oli helppo löytää, vaikka kerran piti tietysti ajaa ohi. Hallin sijainti  hyvä ja tilat viihtyisät. Pohjat vähän turhan kovat makuuni, mutta hyvin voisi vuokrata toistekkin. Tilasimme hallin lisäksi myös ruokailun treenipäivän puoliväliin ja ruoat oli oikein maittavat. Neljä tuntia kuulosti pitkältä ajalta, mutta todellisuudessa aika loppui pahasti kesken. Minä en yhtään tajunnut, että kyseessä oli tosiaan kaksi hallia, eikä kaksi kenttää. Olisi pitänyt olla kahdessa paikassa samaan aikaan, treenata kahta koiraa kolmessa lajissa, sekä kuvata ja videokuvata päteviä tyyppejä.

 Polte tekee tokoa.
 Sanni tekee tokoa.
 Ruska tekee tokoa.
 Helka tekee agia.
 Mysti tekee agia.
Nooa odottaa omaa agilityvuoroa.

Ennen ja jälkeen treenien kävimme lähipellolla koiralauman kera. 11 aussieta ja 1 airis. Porukassa seitsemän sisarusta, kaksi vasta juoksut aloittanutta narttua, kaksi nuorta urosta, yksi vanhempi uros ja muutama vanhempi narttu. Lauma tuli erittäin hienosti toimeen keskenään. Pientä pörinää ajoittain, mutta ei mitään sen kummallisempaa näin isosta sekalaumasta huolimatta. Huippua! Koirat menivät omia menojaan, juoksivat yhdessä (kerran tuli törmäys), ottivat omaa tilaa ja antoivat toisille tilaa. Treenien jälkeen Helka muisti, että äitiä pitää mielistellä ja Ilo sanoi pör muutaman kerran kun Helka ei heti luovuttanut. Ennen mielistelyä ei ollut mitään pörinöitä. Hupi sanoi pör muutaman kerran airikselle, porukan ainoa erilainen sai selvästi Hupin epävarmaksi. 

Meillä ei ollut tehtynä mitään treenisuunnitelmia, mutta ihan hyvin saimme homman rullaamaan. Kaikki saivat treenata ilmeisesti tarpeeksi. Treenasimme yksin ja yhdessä. Lajeina TOKO, agility ja rally-toko. Kaikki aloittivat tokohallissa ja aluksi teimme kaksi paikkamakuuta. Paikkikseen pääsi Hupi. Ensimmäistä kertaa oikea paikkis liikkuroituna. Hupi reagoi yllättävän hyvin käskyihin, mutta ensimmäisenä käskyttäessä ei malttanut pysyä maassa rivin käskyttämisen ajan. Ensimmäinen paikkis 1min, toisessa jätimme koirat ja palasimme heti. Hienosti pysyi, koska jätin luopumisnamit, seisoin lähellä ja palkkasin ahkerasti. Mielentilaa pitää vielä työstää, mutta mukavasti on lähtenyt paikkistreenit käyntiin. Pitää hyödyntää treenikaverit jatkossa! 


ILO teki seuraamista, ruutua, kaukoja ja luoksaria. Seuraaminen oli ilomaisen innokasta, mutta alkoi aukeamaan. Palkan suuntaa muutamalla alkoi parantaa ja samalla tajusin, että onko tullut palkattua taas vähän liikaa väärään suuntaan. Olen palkannut tosi paljon Iloa oikeaan käteen siten, että Ilo kiertää palkkasanan jälkeen selkäni takaa leluun. Tein kainalopalkalla ja keskityin palkkaamaan vasemmasta kädestä. Sain palautetta nopeista käännöksistä, joihin Ilo ei oikein kerkeä mukaan. Ruutu oli kamala, kuten aivan liian usein. Ilo alkoi epäröidä matkalla, himmaili, kääntyi katsomaan minua, tuli luokseni tai jäi aivan etunauhalle. Epäonnistumisesta käsken Ilon luokseni ja aloitamme aina alusta, mutta sain vinkiksi käskyttää Ilon ruutuun uudestaan sen sijaan, että kutsuisin takaisin mamin luokse ja aloittaisin kokonaan alusta. Sain vinkiksi juoksuttaa kaukaa lelulle ja palkata läheltä paikasta tai vahvistaa kosketusalustalla pysymistä. Kaukot tökki. Muuten ihan ok, mutta seiso-istu vaihto oli vaikea kun Ilolla väkisin liikahtaa vasen takatassu. Hyvin vähän, mutta kuitenkin liikaa. Pitää vahvistaa painonsiirtoa. Luoksari tökki. Seisomiset oli tosi kivat, mutta maahanmenojen sijaan Ilo pysähtyi seisomaan. Käskytin Iloa maahan läheltä, kierron kautta, pyörähdyksen kautta, käskin suoraan sivulle, Mari piti kiinni Ilosta ja juoksin itse pois, jonka jälkeen Ilo  juoksi luokseni. Alkoi ne maahanmenot sieltä löytyä. Perusasento tosi vino, mutta luultavasti siihen vaikutti maahanmenon hinkkaus.


HUPI teki paikkiksen lisäksi seuraamista, ruutua, noutoa ja kiertoa. Seuraaminen oli, noh, Hupimaista. Sain vinkiksi ottaa pari askelta oikealle "sivu" - "sivu" ja lähteä siitä seuruuttamaan. Hupi lähti vastaamaan aika kivasti harjoitukseen ja aion ehdottomasti jatkaa harjoituksia. Sain vinkiksi myös innostaa koiraa, lähteä seuruuttamaan "vauhdista", muutaman askeleen jälkeen merkaten jessillä, kehua iloisesti ja kävellä kuitenkin vielä muutaman askeleen ennen kuin palkka tulee sauman kohdalta. Minun oli TODELLA vaikea toimia tässä harjoituksessa, vaikka ymmärsin, mitä haettiin. Täytyy mielikuvaharjoitella ja ottaa käyttöön. Hupille sosiaalinen palkka on niin arvokasta, että se kannattaa hyödyntää ehdottomasti. Ruutua vahvistelin tavalla, jota myös mm. Ilolle suositeltiin. Mennään lähelle ruutua, jätetään koira istumaan, mennään ilman koiraa ruutuun ja kerrotaan koiralle tässä on ruutu. Olen tehnyt tätä samaa taputtamalla maata, mutta nyt tamppasin jaloilla ja taputin reisiä. Palataan koiran viereen ja käskytetään ruutuun. Palkka lentää koiran taakse. Alkoi toimia Hupilla todella hienosti ja Hupi tarjosi nopeasti oikeaa paikkaa. Lopuksi juoksutin pitkältä matkalta ruutuun ja siellä odotti lelu. Noutoa teimme vain kerran. Kapula kolahti tosi kovasti lattiaan ja Hupi tarttui kapulaan normaalia varovaisemmin. Lähti tuomaan kuitenkin vauhdikkaasti. Kierto tökki jostain syystä. Hupi kyseli minulta "näinkö" ja teki vasta ehkä neljännellä kerralla kyselemättä kierron. Jännä, miten on yhtäkkiä alkanut varmistella kiertoa. 


Molemmat koirat työskenteli innokkaasti ja ihanasti, vaikka ihan priimaa menoa ei ollutkaan.  Hupiin olen erityisen tyytyväinen ja minusta on hämmentävää, että se on lähiaikoina ollut se varmempi treenikaveri. Ilo tekee juoksuja ja on ollut pitkällä saikulla, joten aivan varmasti nämä vaikuttavat asiaan.  Ehdin jo hehkuttaa julkisesti, että tänä vuonna haaveissa TK3 ja ehkä myös TK4 -> TVA. Treenit palautti kuitenkin todellisuuteen ja poistin julkiset haaveeni hyvin nopeasti kaiken kansan nähtäviltä. Jatkamme hiomista ja toivottavasti juoksujen jälkeen voidaan  korkata voittaja. Ehkä keskityn tällä erää vain siihen haaveeseen ja muutenkin vain yksi asia kerrallaan.

Minun koirat ei tehnyt muuta. Aika loppui yksinkertaisesti kesken. Katselin Ilon jälkikasvun hienoja suorituksia tokossa ja agilityssä. Sydäntä lämmitti katsoa pikkukoirien työintoa ja tekemisen meininkiä. Kaikki oli hirveän päteviä ja omistajat on tehnyt niin hyvää työtä. Mahtaviin koteihin pääsi pikkutimantit. Kauhean kivoja koiria muutenkin kasvanut Piiloista. Oli mahtavaa nähdä ihania koiria ja ihania omistajia - kiitos osallistumisesta! ♥ 

Koirat odotti välillä autossa, välillä häkissä ja välillä remmissä koukussa. Iloa otti päähän kun muut sai aksata ja arvon agilityintoilija ei päässyt aksaamaan. Piippaili todella rumasti ja jouduin useamman kerran sanomaan. Tokossakin piippaili aluksi kun joutui odottamaan Hupin päästessä hommiin. Hupi koitti raapia häkkiä Ilon päästessä hommiin, mutta lopetti kiellosta ja odotti muuten oikein hienosti. Ulkona laumassakin korvat toimi kivasti. Muuten se olikin vähän tuhma kun pomppi vuorotellen ihmisiä vasten, lukuisista kielloista huolimatta...

Myöhemmin toivottavasti tulee videokuvaa. NYT nukkumaan - huomenna tokokoulutukseen!

Nooa, Helka, Hupi, Ilo, Polte, Sanni, Mysti ja Ruska.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Hupin ensimmäinen hieronta

Tiistaina Hupi kävi ensimmäistä kertaa hieronnassa (Kirsillä). Odotin melkoista showta ja sellaisen Hupi tarjosikin. Onneksi oli kokenut, varma ja päättäväinen hieroja. Kokematonta hierojaa olisi hööpöttänyt sata-nolla. Rauhoittuminen vaikeaa ja vei aikansa, mutta Hupi tyytyi kohtaloonsa ja loppua kohden Hupi oikeasti rentoutui. Kylkeä vaihtaessa siirryin Hupin viereen lattialle istumaan. Laserin piippaus oli kamaluutta ja Hupi sai totutella pelkästään laserin läsnäoloon syöden namia. Ehkä seuraava kerta jo helpompi ja rentoutuminen on nopeampaa.

Jumia löytyi, kuten osasin odottaa. Hupi liikkuu pentumaisen honkkelosti ja "keskeneräisesti", joten liikkeessä on vaikea nähdä eroa. Jotenkin kankea ja vino se on ollut. Ei ihme, sillä jumia ja toispuoleisuutta löytyi, mutta hyvin aukesi hieronnalla. Lannerangan alue vasemmalta puolelta ja oikealta puolelta rintarangan alue heti lapojen takaa ristikkäisesti jumissa. Kalvokireyttä laajemmalti. Toukokuussa hierotaan sitten seuraavan kerran.

Jestas sitä pikkukoiran tyytyväisyyttä itseensä ja ylipäätään elämään kun selvisi tästä suuresta koitoksesta. Riemu oli aivan käsinkosketeltava. Hieronnan jälkeen oli vähän hullua päässä, Kyöstiä ja Hilppaa lainatakseni.


Olen miettinyt tätä monesti ennenkin, mutta nyt! Mikä yhdennäköisyys!?