perjantai 8. kesäkuuta 2018

Agi-ikävän innoittamat

Tänään kävimme Sannan & Ketkun kanssa Hervannassa Tampereen Koiraurheilijoiden hiekkakentällä. Tarkoitus oli lähinnä auttaa Sannaa juoksaritreeneissä, mutta matkaan tuli pari muuttujaa. Rakensimme pienen agiradan.

Hupi teki agilityä ja oli todella intona. Hupilla on ollut vahva pysyminen lähdössä aina siihen asti kun jäimme tauolle. Tänään ja leirillä on pitänyt keskustella pysymisestä. Hupi koitti useamman kerran karata lähdöstä, koska oli vaan niin siistiä. Palkkailin ahkerasti lähtöön ja alkoi Hupi siellä pysyä, vaikka aika sähikäisenä olikin.


Rataan kuului yhdeksän estettä. 4 putki piti alunperin tehdä toiseen suuntaan, mutta se osoittautui vielä vähän haastavaksi meille. Tarkoitus oli kävellä 3 esteelle ennen vapautusta, valssin myötä lähettää putkeen, heittää 5, tehdä takaakierto 6 ja lähettää eteen loppupätkälle 8-9. Hupille tosiaan aluksi oli haastavaa pysyä lähdössä ja Hupi tarvi aluksi apua myös putken kanssa, koska koitti juosta suorinta tietä luokseni sinne 3 esteelle. Olin vähän myöhässä valssaamassa ja  lähempi putken pää houkutteli Hupia, joten käännökset venyi turhan pitkäksi. Hupi ei silti mennyt putkeen, vaikka ohjaus tuli tosi myöhässä ja oli jo lukinnut putken. Hienosti korjasi linjansa. Putken pään vaihtamisen myötä sujui paremmin, 5 Hupi irtosi yllättävän hyvin, 6 takaakierto takkusi ensimmäisen onnistumisen jälkeen kun olin itse jotenkin epäselvä, loppusuoralle irtosi yllättävän hyvin. Hienoa!


Hupilla oli hirveän hauskaa. Vauhtia riitti, mutta silti se malttoi kuunnella ja keskittyä. Kerrassaan ihailtava ominaisuus ja toivottavasti säilyy juuri tuollaisena. Hupi oikeasti haluaa onnistua. Kenttä oli suoraan auringossa, joten molemmille tuli aika lämmin. Hupi haki varjoa makoilemalla putkessa. Hupi näytti hupaisalta kun suupielet oli aivan ylhäällä, hymyilytti kun oli niin siistiä, kieli roikkui pitkänä, läähätytti kovasti ja häntä heilui. Ei kauheasti tyytyväisemmältä voisi koira näyttää. ♥ Tämä agility on niin Hupin juttu  ja pakko päästä agiliitämään.

Ennen ja jälkeen treenien kävin remmilenkillä koirien kanssa. Täytyy taas ihmetellä, kuinka paljon järkevämmin ne kulkevat remmissä vieraissa paikoissa. Olen positiivisesti yllättynyt molempien remmeilyyn. Treenien jälkeen punainen kolmikko sai jäähdytellä hetken kentällä, sillä meillä kesti kerätä esteet kentältä. Ilo teki pari putkea ja muuten vain minipätkän tokoa, eikä kauheasti mainittavaa. Ilo olisi halunnu agia, mutta epäilen sen jumeilevan.



Tehotoko 5


Eilen viidennet tehotokot. Kouluttajana  Minna. Treenaamaan pääsi Ilo ja teemana kiertohyppynoutohässäkkä. 

Aluksi pari paikkamakuuta, ensimmäinen ei juoksunarttujen ja toinen juoksunarttujen kanssa. Toisessa paikkiksessa Ilo oli vähän ruosteessa ja meni vääriin käskyihin. Meni maahan viereisen miehen käskyttäessä koiraansa ja sen jälkeen kouluttaja lietsoi Iloa väärillä käskyillä. En edes kehtaa kertoa, kuinka monta kertaa Ilo meni vääriin käskyihin. Oli kyllä jossain aivan muulla planeetalla vielä siinä vaiheessa. Onnistumisiakin onneksi.

Ennen treenejä Ilo teki ruutua. Ensimmäisellä kerralla juoksi ruutuun vauhdilla, voimalla ja varmuudella. Jäin ihailemaan, enkä oikein voi vielä käsittää tuollaisia ruutuja Ilolta, joten käsky tuli aivan liian myöhään ja Ilo stoppasi takanauhalle. Toisella kertaa muuten sama meininki, mutta minä olin hereillä ja käskytin aikaisemmin, jolloin Ilokin pysähtyi aikaisemmin. Reagoi käskyihin hyvin, kävin palkkaamassa maahanmenosta. Seuraa-käskyn kuullessaan inahti kerran ja juoksi seuraamaan. Olen niin fiiliksissä meidän uudesta ihanasta ongelmasta! Ilo juoksee nykyään ruutuun niin vauhdikkaasti ja varmasti, että vallan unohdun ihailemaan sitä ja käskytän stopin myöhässä. Parasta kun treeni tuottaa tulosta ja kuinka hiton paljon ruudun kanssa on taisteltu.

Treeniaiheeksi valitsin hässäkän, koska en halua juuri nyt isommin hinkata VOI-liikkeitä muuten kuin omatoimisesti. Suurin ongelma hässäkkätreeneissä on ollut se, että Ilo ei lukitse kiertotötsää vaan esimerkiksi hypyt sen sijaan. Ilo on oikeasti tarjonnut hypyn kiertämistä aika monta kertaa. Aloitimme läheltä tötsää, siirryimme kapuloiden lähelle, kapuloiden taakse, esteiden eteen, esteiden taakse ja lopulta lähtöpisteelle. Minna-kouluttaja lietsoi Iloa nostelemalla kapuloita, mutta (ihme kyllä) Ilo ei mennyt hämyyn. Ilo kiersi joka kerta tötsän, eikä keskittynyt mihinkään muuhun. Vauhtia riitti ja yhdellä kerralla Ilo onnistui heittämään mukkelismakkelis hiekkakentällä, huoh. Teimme välillä muuta ja lopuksi kokeilimme yhden kierron lähtöpisteestä - Ilo teki tosi hienosti. Toki kaarros voisi olla tiiviimpi, mutta Ilon tapauksessa luultavasti tötsä lentelisi. Ääntä irtosi välillä lähdössä. Pitää muistaa palkata myös kierrosta, kierrossa merkkaus jes ja palkka.

Meitä oli taas vain kaksi, joten aikaa jäi ja lopuksi teimme tunnarin. Ilolla on vauhtia välillä (lähes aina) liikaa tunnareille mennessä, mutta siihen en halunnut tällä kertaa keskittyä. Halusin vahvistaa suoraan tunnareille juoksemista, vaikka Ilo ei näkisi tunnareita. Yleensä treenaan yksin, joten on se toki lähtökohtaisesti jo erilainen kuin liikkurin kanssa tehdessä. Siirryimme kentältä pois ja tunnarit laitettiin pöheikköön tarkoituksella "piiloon" . Häiriönä oli mm. iso keppi juuri ennen tunnareita. Ilo juoksi suoraa ja yllättävän rauhallisesti tunnareille. Haisteli tarkasti, meinasi maistaa naapurikapulaa ja toi oman. Irrotus oli vähän ruma, mutta treenin idea toteutui hyvin.

Kuvan on ottanut Aino Vakkilainen

torstai 7. kesäkuuta 2018

VOI2 248,5p, sij. 1/2



Lauantaina 02.05. koitti odotettu ja jännitetty päivä. Pari viikkoa aikaisemmin olin saanut yöllisen aivopierun ja ilmoittanut Ilon ensimmäiseen VOI-tokokokeeseen. Osasyyllinen aivopieruun on ystäväni Eija, joka innostui ajatuksesta ja päättikin ilmoittautua Kaylan kanssa samaan kokeeseen sitä viimeistä AVO1-tulosta hakemaan.

Treenasin ahkerasti ja vahvistelin erityisesti meidän ongelmakohtia. Treenit kulki vaihtelevalla menestyksellä ja olin kauhuissani lähestyvästä kokeesta. Koeviikko oli kamala, vatsaa väänsi ja voin pahoin oikeastaan päivittäin. En keksi muuta syytä kuin kamalan jännityksen. Eija on samanlainen jännittäjä, joten jännitimme yhdessä ja myös koepäivänä meistä oli seuraa toisillemme. Saavuin kohteeseen pari tuntia ennen oman luokan alkamista.

Kokeen järjesti Nokian palveluskoiraharrastajat ry hiekkakentällään Nokialla. Kenttä oli oikein kivalla paikalla, mutta juuri ennen parkkiin ajamista tien yli loikki rusakko. Mielessäni saattoi vilistä erinäisiä kauhukuvia tokokentän läpi juoksevasta rusakosta... ja aussiesta. Minua ei ainakaan rauhoittanut kun kuulin alueella olevan paljon rusakoita ja rusakoiden pitävän omia bileitä kentällä. Onneksi kammottavat rusakkobileet jäi kokematta.

Otin Ilon hengailemaan heti kun saavuimme kohteeseen. Halusin, että Ilo saa rauhassa katsoa mihin saavuimme. Avoimen luokan kahden ensimmäisen koirakon ajan Ilo sai olla autossa, mutta niiden jälkeen hain Ilon takaisin. Ilo hengaili rauhassa, makoili ja nautti vatsarapsuista. Onnea on upea koira, jolla on upea on-off. ♥ Odotellessa aivan rentoreiskana ja silti heti valmiina hommiin kun hommiin lähdetään, ilman mitään virittelyä.

Omaa vuoroa odoteltiin näin. ♥

Tuomarina kokeessa oli Harri Laisi. Luokkajärjestyksenä ALO, AVO, VOI ja EVL. Liikejärjestys näkyi seinällä kokeen aluksi ja VOI-liikkeet oli sekoitettu totaalisesti. 1. paikkamakuu 2. tunnari 3.  L (seiso ja istu) 4. ohjattu 5. luoksetulo 6. hyppynouto 7. seuraaminen 8. ruutu ja 9. kaukot. Koe alkoi tunnarilla ja totaalinen paniikki iski.

AVO luokka oli nopeasti ohi, palkinnot jaettu (Kayla AVO1 TK2 sij. 2/4 - onnea!) ja VOI häämötti. Voittajassa oli vain kaksi koirakkoa, joten se oli vielä nopeammin ohi. Minua jännitti ennen koetta hirveästi ja mietin moneen kertaan, miksi ihminen laittaa itsensä vapaaehtoisesti tuollaiseen tilanteeseen. Kehään päästessä jännitys haihtuikin savuna ilmaan, tokokupla löytyi ehkä paremmin kuin koskaan, minulla oli hyvä olla ja olimme tiimi. 

Paikkis aloitti voittajaluokan ja saimme kolmannen koiran riviä täydentämään. Käskytin Ilon viimeisenä maahan ja Ilo reagoi käskyyn heti. Paikkiksen ajan ohjaajat on piilossa ja se oli jännittävää. Koitin katsella Eijan naamalta, miltä teltan toisella puolella paikkisrivissä näyttää. Paikkiksen jälkeen sain kuulla, että Ilo oli tuijottanut Eijaa koko paikkiksen ajan ja kokeen jälkeen Eijaa luultiin Ilon kasvattajaksi. Saatoin naurahtaa. Voi hassu Ilo. Makuussa ei ollut ongelmaa, mutta käskytin Ilon ensimmäisenä istumaan ja Ilo tarvitsi kaksi käskyä. 

 Video ei mahtunut blogiin, joten piti lisätä youtubeen. Raah.

Tunnarilla oli vähän liikaa vauhtia ja hiekka vain pöllysi kun Ilo saapui tunnarikapuloille. Haisteli tarkasti ja toi oikean. L seisominen oli hieno, mutta toisella pätkällä jäi istumisen sijaan seisomaan. Tuomari ja liikkuri totesivat, että he eivät edes käskyä kuulleet ja epäilivät, ettei Ilokaan kuullut. Ilolla on takkuillut istuminen ennenkin, joten luultavasti johtui lähinnä siitä. Ohjatussa tuijotteli taas vähän kapuloita, mutta pysähtyi hyvin ja juoksi vauhdikkaasti oikealle kapulalle, joskin haukahduksen saattelemana. Ohjattuun olen erityisen tyytyväinen ja olisin voinut pitää voitontanssin keskellä kenttää. Luoksarissa ei reagoinut pysähdyskäskyyn ja jouduin antamaan toisen käskyn. En tiedä miksi valui läpi. Stoppi on toki reistaillut välillä. Käsky kuulosti kyllä videolla vähän erilaiselta kuin yleensä, kuuluiko epävarmuus? Vastauksen tietää vain Ilo ja arvailun varaan jää vastaus.

Hyppynouto hyvä, mutta minä annoin yhden käskyn liikaa. Olin vähän epävarma saako hyppää-käskyn antaa palauttaessa, mutta ei saa antaa. Ainakin varmisti kapulan palauttamista hypyn yli. Seuraaminen kauhean pitkällä pätkällä, jatkui ja jatkui aina vain. Ilo poikitti ajoittain, kontakti rakoili välillä (paikka silti säilyi), peruuttamisessa paikka haki ja yhteen perusasentoon tarvitsi käskyn. Asenne oli kiva. Ruutuun juoksi vauhdikkaasti ja varmasti, mutta meni jotenkin tyhmästi sisälle. Jäi vasemmalle takareunaan ja jouduin käskyttämällä korjaamaan. Korjaaminen on minulle aivan uutta ja Ilo ihmetteli hetken, mutta korjasi kuin korjasikin paikan. Sekosin liikkurin käskystä hetkeksi, koska olen tottunut kuulemaan "kohti aloituspaikkaa" ja tämä sekoili sekoitti Iloa entisestään, se juoksi "seuraamaan" ennen käskyä. Kaukot oli positiivinen yllätys kokeen aikana. Ilo teki oikeat vaihdot, kokonaiset asennot ja pysyi paikoillaan - olisi toki voinut olla täpäkämpi.

1. Paikalla makaaminen ryhmässä 2 min 9
2. Tunnistusnouto 8,5
3. Seisominen/istuminen/maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
4. Ohjattu noutaminen 9
5. Luoksetulo ja pysäytys seisomaan 5
6. Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten 8
7. Seuraaminen 8,5
8. Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo 6
9. Kauko-ohjaus 9,5
10. Kokonaisvaikutus 8,5
Pistemäärä 248,5p, AVO2,  sij. 1/2
Kokeen jälkeen totesin Eijalle, että minulla on hyvä fiilis ja on aivan sama mitä sieltä tulee. En antanut itseni odottaa ykköstulosta, mutta oli pettymys hetken aika suuri kun sijoituimme ensimmäiseksi kakkostuloksen kanssa. Ykköstulos jäi uupumaan 7,5 pisteestä eli jos vaikka se luoksetulon stoppi olisi toiminut normaalisti...

Pääsin pettymyksestä nopeasti yli ja olen ollut kokeen jälkeen yhtä hymyä. Olen ollut enemmän fiilareissa kuin ykköstulosten jälkeen. Kuka olisi uskonut, että parhaat pisteet tulee ohjatusta tai kaukoista? En minä ainakaan. Olen todella tyytyväinen itseeni, että ensimmäistä kertaa muistin pelastella tilannetta lisäkäskyillä, enkä heittänyt hanskoja tiskiin kun tuli epäonnistuminen vastaan. Sain pidettyä itseni koemoodissa koko kokeen ajan ja minulla oli todella hyvä olla kehässä. Muistin kuunnella liikkuria joka kerta ja sekin oli varmaan ensimmäinen kerta. Selvisimme, vaikka minua jännitti ja oli tuskakuuma. On tosi paljon asioita, mihin olen tyytyväinen ja ensimmäistä kertaa ne menee yli siitä pettymyksestä. Vähänkö olen kehittynyt? Kunpa kestäisi.
Saimme tuomarilta kehuja ja minulla oli hyvä fiilis kokonaisuudesta, mutta palkintojen jaossa en vielä näyttänyt hilpeältä. Tuntui hölmöltä kiivetä poseeramaan ykköspallille kakkostuloksen kanssa. Palkintopussista löytyi pokaalin lisäksi lahjakortti nimilaatat.comiin, pieni herkkupussi, lelu, kakkapusseja ja laudeliina. Kivat palkinnot.

Ystävykset Kayla & Ilo.

Vähän meinasi Ilon piippailu lisääntyä kokeen edetessä, joten palkattomuutta pitäisi muistaa ottaa mukaan treeneihin. Sosiaaliseen Ilo vastasi minun mielestän ihan kivasti. Liikkeiden välit Ilo kulki kanssani, eikä sitä tarvinnut yhtään kalastella. Olen kokonaisuuteen tyytyväinen. Treeniä, treeniä ja uusi yritys mahdollisimman pian. Me osaamme kyllä, mutta pitää saada vain kaikki (edes melkein kaikki) toimimaan samassa kokeessa...

Heti seuraavana päivänä kävimme lähikentällä tokoilemassa Sannan & Ketkun kanssa. Pakollinen korjaussarja. Jäävät muuten hyvät, mutta istuminen takkuili pahemman kerran. Sanna sanoi, että Ilo oli menossa istumaan, mutta jäi kuitenkin seisomaan - epävarma? Palkkailin jäävistä heti seisomiseen/maahan ja istumista vahvistelin erikseen.  Luoksarin stopista kävin palkkaamassa namilla ja vasta sitten luokse. Toisella kerralla heitin lelun stopista. Ruutu toimi, palkkailin maahanmenosta ja palasin ruudun ohi käveltyäni palkkaamaan vielä uudestaan.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Tehotoko 4



Torstaina 31.05. neljännet tehotokot. Kouluttajana  Tiina. Treenaamaan pääsi Hupi ja teemana seuraaminen.

Hupin ensimmäiset tehotokot, Hupin ensimmäiset treenit uudessa ryhmässä, Hupin ensimmäiset treenit Tamskin ulkokentällä - samalla kun verkon toisella puolella viereisellä kentällä oli agilitytreenit. Mitä tekee Jenny? Kaikista maailman liikkeistä valitsee aiheeksi perusasennon / seuraamisen. Meidän inhokkiliikkeen, murheenkryynin ja sen ainaisen fiiliksen laskijan. Hattua nostan itselleni sen takia, että tein näin. Poistuin kauas omalta mukavuusalueeltani, eikä treenit ollut minulle helpot. Perusasentoa ja seuraamista ei ole hirveästi tehty, koska turhauma on niin valtava. Treeneissä tuntui välillä siltä kun ei olisi tiennyt pitääkö itkeä vai nauraa.

Hupi otti välillä häiriötä agilitystä ja ihmisistä kentällä, mutta pystyi kuitenkin tekemään hommia ja oli ihan hiljaa koko treenien ajan. Häiriöherkkyys näkyi häiriöiden katseluna ja piti kerran tai pari käydä sanomassa moi vieressä katsoville ihmisille. Pitkästä aikaa. Ymmärrän hyvin, koska aihe oli tosi tylsä Hupille ja minäkin olin treeneissä pitkästä aikaa blaah-fiiliksillä. Siihen nähden olenkin aivan todella tyytyväinen Hupsukan käytökseen.

Näytin, miten on tehty perusasentoa ja seuraamista. Tuli heti palautetta kädestä, mutta Hupi tarvitsee vahvan käsiavun tai kulkee aivan omilla reiteillä. Perusasennossa Hupi tökkii kättäni ja en saisi huomaamattani palkata sitä siitä. Kokeilimme parilla eri tapaa. Ensimmäisessä harjoituksessa käskin Hupin istumaan, menin vierelle ja palkkasin vain kontaktista. Toisessa harjoituksessa käskin Hupin sivulle, kuten tähänkin asti (käsi reidessä kiinni), mutta laitoin käden normimoodiin kun Hupi oli tullut sivulle. Palkkasin oikeasta kädestä kontaktista. Siitä seuraa-käsky ja yksi askel eteenpäin. Hupi jäi jälkeen ja siitä voi huomauttaa, vaikka reiteen taputtamalla. Hupi ei oikein ollut harjoituksessa mukana. Minun pitäisi löytää itseeni into näissä harjoituksissa ja sitä myötä myös Hupiin. Molempien mielestä tämä on tällä hetkellä mälsintä ikinä ja siltä se myös näyttää. Minun pitäisi olla reipas, innokas, iloinen ja ennen kaikkea tosissani näissä kaikissa. Minun pitäisi palkata Hupia vaikka lelulla ja näyttää, että tässä on tosi kiva olla. Tällä hetkellä siinä ei ole kiva olla - ei minulla, eikä toki myöskään Hupilla.

Meitä oli vain kaksi koirakkoa paikalla, joten toiseen settiin jäi aikaa. En ollut miettinyt etukäteen, joten valitsin äkkiä aiheeksi kapulan pitämisen. Halusin tehdä liikkuroidusti ja kysyä, mitä mieltä kouluttaja on. Hupi oli tosi hieno! Käsien lähestyessä teki suulla pienen napsautuksen ja niitä häiriökäsiä voi vahvistaa, kuten olen tehnytkin. Muuten ei moitittavaa. Ennen treenejä Hupi teki hyvän paikkiksen muiden kanssa, palkkailin välissä.

Vielä hallilla mietin, että TOSI PITKÄSTÄ aikaa Hupin treenien jälkeen pettyneet fiilarit, mutta ajatukset muuttui nopeasti positiivisemmaksi ja mietin, kuinka paljon hyvää tässäkin treenissä oli.  Poistuin omalta mukavuusalueelta, teimme inhokkia isossa häiriössä ja Hupi teki hommia kaikesta huolimatta. Huima kehitys!

ILO teki omatoimisesti ruutua ja ohjattua. Ruutua kerta lelulla ja kerta normisti. Hienosti lukitsi ruudun, juoksi vauhdikkaasti ja reagoi käskyyn, mutta mutisi vaimeasti ennen seuraa-käskyä. Odotusarvo siinä, että kohta juostaan kovaa mamman luokse. Ohjattu kerrasta oikein! Vähän jää kiinni seuraamisessa kapuloihin, täytyy kiinnittää huomiota tai voi äkkiä tehdä omia ratkaisuja kapuloiden kanssa. Viimeiset treenit ennen koetta ja näillä mennään, koska enää ei ole mitään tehtävissä. Me osataan kyllä ja jää vain nähtäväksi, kuinka meidän käy. Pääasia, että päästään pitkästä aikaa kehään ja koitetaan ainoastaan muistaa pitää hauskaa yhdessä. ♥

Kuvan on ottanut Aino Vakkilainen

Tehotoko 3



Torstaina 24.05. kolmannet tehotokot. Kouluttajana  Heidi. Treenaamaan pääsi Ilo ja teemaksi valitsin kaukot.

Välillä kaukot toimii, välillä ei toimi. Liikaa tehty yksin, liikaa tehty samalla kaavalla, liian nopeasti annettu käskyjä ja liian vähän tehty häiriössä. Ongelmat näkyi hyvin, niihin pääsi puuttumaan ja sain vinkiksi monipuolistaa näitäKIN harjoituksia. Ilo otti häiriötä liikkurista, tahmasi ja taisi vääriä asentojakin tulla. Helpotin tarpeeksi lyhentämällä välimatkaa, jotta saimme onnistumisia. Aloimme ottaa häiriötä harjoituksiin, Heidi seisoi Ilon vieressä ja heilutti käsiään. Ensimmäinen oli huono ja Ilo teki kahdessa osassa vaihdon, toinen oli parempi. Helpotin lyhentämällä välimatkaa ja ottamalla varmemmat i-m-vaihdot. Super! Palkkasinkin ekasta istumisesta. 

Voisi ja pitäisi treenata osasia erikseen, vaikka koira ns. osaisi liikkeen. Vaihtoihin varmuutta, matkaa, nopeutta, häiriöitä. Kaikkea samalla, mutta erikseen ja vaikeustaso treenin mukaan. Vaikeuttaa jotain  (esim. häiriöt) ja tarvittaessa helpottaa muuta (esim. matka). Pitäisi pilkkoa palasia ja antaa arvoa niille kaikille osille. 

Ennen omaa treenivuoroa teimme paikkiksen kahden ryhmän kesken. 2 x 1min pätkät. Ilo meni hyvin maahan ja makasi ongelmitta, mutta ensimmäisessä paikkiksessa nousi vasta toisella käskyllä. Argh! Toisessa paikkiksessa nousi ensimmäisellä käskyllä. Hyvät häiriöt kun vierestä vapautettiin koira luokse ja toinen pallolle.

Kuvan on ottanut Aino Vakkilainen

Tehotoko 2

Torstaina 10.05. meillä oli toiset tehotokot. Poikkeuksellisesti ulkokentän sijasta hallissa sisällä ja minä olin ainoa treenaaja, joten sain treenata molemmilla koirilla. Kouluttajana oli ensimmäiseltä kerralta tuttu Heidi. 


ILO teki tunnaria. Sain vinkkejä, millä voisin hillitä yli-innokkaan Ilon räjähtävää saapumista kapuloille. Ensimmäinen liikkuroituna normaalisti ja minä tuttuun tapaani ennakoin liikkuria. Miten onkin niin vaikeaa olla liikkuroitavana? Oudokseltaan Ilo ihmetteli käännöstä ja tajusin, että en ole treenannut käännöstä kuin muutaman hassun kerran. Ilo toi oikean kapulan, mutta kapuloille saapuminen oli vähän villi. Toisella kerralla kokeilimme namikuppia tunnareilla - oma tunnari oli erikseen, muut kasassa ja kuppi ennen kapuloita vasemmalla. Kuppi nosti Iloa entisestään rauhoittumisen sijaan, joten ei mene meillä jatkoon. Kolmannella kerralla kokeilimme odota-käskyä juuri ennen kapuloita. Toimi ihan ok hillitsevänä, mutta vähän ihmetteli. Namista luopuminen ennen tunnareille lähetystä on toiminut meillä ihan mukavasti, joten sillä taidan jatkaakkin.

HUPI teki seuraamista. Näytin, miten on tehty ja meidän ongelmat saatiin hyvin esiin. Sain vinkkejä, mutta samalla ajattelin, että opetan Hupille perusasennon ja seuraamisen uudestaan aivan uusilla käskyillä. Olen pilannut Hupin seuraamisen aivan totaalisesti ja pikkukoira yrittää kyllä parhaansa. Kokeilimme miten Hupi tulee sivulle, jos käteni on suorana vasemmalla. Vaan ei osaa, Hupi tuli perusasentoon käteni kohdalle, joten se on aivan kiinni kädessä. Sain vinkiksi, etten laita kättä kiinni reiteen vaan mielummin sitten opetan vaikka sen pyörähdyksen kautta. Sain vinkiksi kokeilla luopumiskäden kautta, mutta ei toiminut meillä. Hupi ei nauti kun kumarrellaan kohti. Sain vinkiksi myös korokkeella pyörittämistä ja opettaa sen sivun kuntoon nyt ihan ensimmäiseksi. Pitää kiinnittää huomiota, että seison suorassa ja katson eteenpäin, enkä kumartele koiran päällä katse koiraa kohti.  Hupin treenivuorolla puhuimme enemmän kuin treenasimme. Mainitsemisen arvoinen asia: Hupi odotti käy siihen-käskyn alla koko sen ajan kun juttelin kouluttajan kanssa, vaikka viereisellä kentällä aksattiin ja ei edes aikonut nousta ilman lupaa.  Tämä on pieni askel maailmalle, mutta suuri harppaus meille. 

Ilon kanssa olen sössinyt monta (toko)juttua, mutta seuraamiseen olen ollut aina todella tyytyväinen. Hupin kanssa olen sössinyt nimenomaan seuraamisen, vaikka moni muu asia on paljon paremmalla mallilla kuin Ilon kanssa samassa iässä (tai vieläkään). Koiraharrastus pitää nöyränä. Onneksi minulla on maailman parhaat harrastuskaverit, joiden kanssa on hienoa treenata. Kyllä se Hupin seuraaminen vielä joskus kuntoon laitetaan. 

Kuvien puuttuessa Aino Vakkilaisen ottamat kuvat piristämään tekstiä.

Toukokuun TTT-treenit

Kamalaa päivittää vain treeneistä ja vielä kamalampaa menneistä treeneistä pitkältä ajalta. Toivottavasti ette totaalisesti kyllästy ja hyppää matkasta. Tulossa on näiden treenimuisteloiden jälkeen postaukset Wirneen-leiristä ja tokokokeesta. Sitä ennen kuitenkin vielä toukokuun tokotehot ja nämä Teiskon Tahto Tassujen treenit.



Keskiviikkona 09.05. treeneissä vierähti muutama tunti ja treenireissulle pääsi mukaan vain Hupi. Hupi treenasi BH-koetta varten. Kaksi bokserinarttua treenasi Hupin kanssa samaan aikaan. Henkilöryhmä sujui ok, mutta kertaalleen piti muistuttaa kontaktista. Seuruuta pienissä pätkissä ja fiilis oli hyvä, mutta paikan säilymistä piti muistutella. Maahanmenot oli todella hyvät, tosin ihan ensimmäisestä nousi ennen käskyä. Luoksari oli vauhdikas ja namilla ohjasin eteen. Eteentuloa vahvistelin erikseen namien avulla. Istuminen ok, pysyi. Paikkis kahdessa osassa. Appari oli varmuuden vuoksi liinan päässä, jotta minun ei tarvinnut kuikuilla. Matka oli normaalia lyhyempi, mutta olin selkä Hupia kohti. Appari kehui, että Hupi pysyi hyvin ja varmasti. Toisen koiran luoksarista nousi, mutta pääsin huomauttamaan asiasta ja toisella pysyi hienosti. Lopuksi Hupi teki 70cm korkean hypyn. Aluksi kiersi hypyn, mutta lelulla houkuttelemalla hyppäsi yli ongelmitta. Todella hyvät treenit!

Keskiviikkona 16.05. treeneihin pääsi molemmat, Ilo teki tokoa ja Hupi teki tottista. ILO teki ruutua, kaukoja, jääviä ja ohjattua. Ruutuun vein ensimmäisellä kerralla lelun Ilon huomaamatta. Ilo lukitsi hyvin ruudun, vaikka ruutu oli nurmella ja matka oli täysipitkä. Toinen ilman lelua, juoksi hyvin ja varmasti. Kaukot turhan hidastempoiset makuuni. Tosi kivojakin vaihtoja, mutta Ilo osaa täpäkämmin ja mäkäräiset häiritsi sitä hirveästi. En viitsinyt jäädä hinkkaamaan. Jäävissä oikeat asennot joka kerta, mutta pari kertaa mutisi liikkeelle lähtiessä. Ohjattu palautti todellisuuteen. Ilo pysähtyi hyvin, mutta lähti väärälle kapulalle. Puutuin suuntapelleilyyn -> alkoi tulla ääntä, puutuin ääntelyyn -> alkoi taas epäröidä suuntia -> ihana oravanpyörä. Vahvistelimme läheltä suuntia miljoonatta kertaa. HUPI teki seuraamista, eteentuloa ja jääviä. Seuraaminen imuttamalla lyhyissä pätkissä pa-pa meiningillä. Eteentulo namiavulla ok, mutta tassut nousee turhan helposti maasta. Jäävissä maahanmeno tosi hyvä ja seisomista teimme pompun kautta, mutta meinasi tehdä istumista.



Tiistaina 22.05. treeneihin pääsi mukaan vain Ilo. Iloinen Ilo kävi tottistreeneissä tekemässä tokoa. Seuraaminen, kaukot, ruutu ja jäävät.  Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en muistanut kirjoittaa treeneistä ylös, joten en todellakaan enää muista tarkemmin miten liikkeet sujui. Treeneihin mahtui onnistumisia ja epäonnistumisia ehkä vielä enemmän, mutta treeneistä lähdimme hymy huulilla, kuten TTT:n motto kuuluu. Välillä tympäisee isosti kun pilaan vuorotellen kaikki liikkeet treenaamalla aina samoilla kaavoilla. Heti tulee toisenlaista menoa kun sekoitetaan pakkaa ja rikotaan kaavoja. Erityisesti Ilo tarvisi juuri pakan sekoittamista.