keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Ensimmäinen heppamaasto

No mitä uutta ja ihmeellistä pentukoira pääsi tekemään? Se pääsi mukaan heppamaastoon. Olen haaveillut tästä aina. Kuti-villiksen kanssa kävin pari kertaa maastossa, mutta ne hommat piti lopettaa alkuunsa Kutin surkean luuston takia. Uskalsin ottaa Ilon mukaan, koska teemme normaalisti pitkiä ja reippaita lenkkejä. Ilo on energinen ja innokas sporttimimmi, joka ei vähästä väsähdä.

Ilo odotti autossa sen aikaa kun laitoin hevosen kuntoon. Päätin normaalista poiketen ottaa leppoisan suokkiruuna Tikarin ratsuksi. Normaalisti ratsastan varsin energisellä suokkitammalla, joka ei välttämättä tykkää pienistä öttösistä jaloissaan. Tikari on toiminut ratsuna talutusratsastuksissa, leireillä, hiihtoratsastuksessa ja jopa VPK:n harjoitellessa tilanteita, miten toimia jos talli syttyisi palamaan. Oli jos jonkinlaisia naruvirityksiä, useita palomiehiä ympärillä ja Tikari se seisoi rentona aloillaan. Tikari on toiminut monessa tilanteessa ja tehtävässä, luotin siihen 100% tässä hommassa. En joutunut pettymään, rautahermo oli oikein mallikkaasti. Kulki korvat hörössä maisemia katsellen.
Kävimme tallin tien perällä kääntymässä, 3km ja 35min. Aluksi Ilo oli ihan kummissaan, miksi äiskä hyppäsi tuon pelottavan ison ja äänekkään klipklop ja pörr otuksen kyytiin. Sitten se haukahti pari kertaa, pellon toisella puolella vahtihaukkui koira ja pellolla Ilo alkoi rähjätä meille tosissaan. Ei uskonut komentoani, eikä lopettanut, joten hyppäsin alas ja ilmoitin, että näin EI toimita. Auttoi.

En meinannut päästä selkään millään kun menin ilman satulaa, mutta onneksi lopulta löytyi iso kivi, jonka eteen sain Tikarin parkkeerattua ja pääsin kyytiin. Loppulenkki meni hiljaisuudessa, mitä nyt yhdessä kohtaa Tikarin pöristessä tyytyväisyyttään Ilo päästi jonkun epämääräisen äännähdyksen. Ilo kulki aika paljon meidän takana, vähän turhankin lähellä hevosta. Tikarin kanssa ei haittaa, mutta esimerkiksi vakkariratsuni kanssa homma on eri.
Sanotaanko näin, että yllätyin totaalisesti Ilon haukkumisesta. Se haukahtelee tasan koirien kanssa riekkuessa, jos muut koirat haukkuu. En osannut yhtään odottaa ääntelyä, ei käynyt mielessäkään. Ilo oli vähän kummissaan ja jännittynyt, näitä reaktioita osasin odottaa, enkä yllättynyt. Yllättävän mukavasti meni kuitenkin.

Olen alkanut taas hevostella, joten täytyy ottaa Iloa totuttelemaan tallielämään useamminkin. Joskus saan toteuttaa haaveeni - lähteä lempihepalla maastoon ja ottaa oman koiran mukaan. Tämä oli meidän alku, eikä huono sellainen. Heppailun jälkeen käytiin lenkillä Kristan ja Fionan kanssa, intoa ja vauhtia riitti. Kuvat puhelimella.

4 kommenttia:

  1. Mulla on myös samanlainen haave maastoilusta ja koirasta vierellä. Ainakaan nykyisen kanssa ei tule koskaan toimimaan. Sen verran pelottavia nuo hevoset siitä on. :D

    VastaaPoista
  2. Taito-Ilo! :) Meillä Gatsby haukahtelee välillä takapihalla pimeällä selviä vartioimishaukahduksia. Plus leikkiessä kierrosten kasvaessa myös ääni lisääntyy ja Feroa yritetään kauhean metelin säestämänä saada leikkimään :) Höpsö pieni melutoosa!

    VastaaPoista
  3. Vau, oikein mukavan näköistä hommaa, ja mukavaa että olette onnistuneet! :D Voi, minäkin rakastan heppailua ja haluaisin oman koiran mukaan ratsastus lenkille, nyt kuitenkin ratsastelen hoitsullani, koira mukana. Koira on iso laumanvartia uros, mutta ihana. <3 Toivottavasti teidän onni jatkuu. :DD

    VastaaPoista
  4. On kyllä huippua. :-) Eiköhän mene vielä parempaan kun tekee töitä sen eteen. :-) Ajan kanssa, tämäkin oli vasta neljäs kerta kun Ilo edes näki hevosia. Ajoittain tuli tosi rentoja, kivoja pätkiä. <3 Ilo on kanssa alkanut vähän pöhistä, jos pihalla pyörii joku. :-)

    VastaaPoista