sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Sitähän sä kysyit

Kysymyspostauksen aika! Kysymyksiä tuli vähemmän, mitä odotin - iso kiitos kivoista ja mielenkiintoisista kysymyksistä.  Kysymyksiin oli yllättävän haastava vastata. Pää oli täynnä ajatuksia, mutta niitä oli kovin vaikea työstää tekstiksi. Tekstiä elävöittävät kuvat kopioitu Googlen kuvahausta ja ne eivät ole kuvaamiani.

Miks Ilo on niin ihana!?!?! 
Se on saanut ihan hitokseen jotain ihanuusgeenejä.

Aiotko joskus tulevaisuudessa hankkia toisenkin koiran? :) Haluaisitko?
Tällä hetkellä en toista koiraa halua tai tarvitse, mutta tulevaisuudessa ehdottomasti. Tahdon Ilolle kaverin, koska mielestäni koira on onnellisimmillaan silloin kun perheessä on toinenkin karvakaveri. Toisen koiran tullessa asioiden pitää olla Ilon kanssa hyvällä mallilla ja muidenkin asioiden kunnossa. Ennen pitkää meille tulee toinen aussie, se on varmaa.
Mitä olet oppinut Ilon kanssa tai mitä Ilo on opettanut sinua? 
Tärkeimpänä ehkä sen, millaista elämä parhaillaan voi olla koiran kanssa. Ilo on opettanut minulle kärsivällisyyttä ja rennompaa otetta asioihin. Aina ei tarvitse olla niin kauhean vakava ja miettiä, mitä muut tuumaa - voi hullutella koiran kanssa ja pitää kauheat bileet tehtävien mennessä oikein. Ilo on opettanut minua iloitsemaan pienistä asioista.

Onko jotain tavoitteita Ilon kanssa?
Ensimmäinen tavoite on saada Ilosta kunnon koirakansalainen ja sen suhteen asiat on hyvällä mallilla. Tavoitteita on tokon ja agilityn varalle, tarkoituksena on lähteä harrastamaan molempia tavoitteellisesti ja kilpailemaan, kunhan hommat on varmalla pohjalla.


Suosikki-kuvia Ilosta? :D
Niitä löytyy täältä, joten laitan vain ensimmäisen kasvattajan julkaiseman posetuksen kauniista Ilo-vauvasta.

Mikä kamera sinulla on? :)
Canon EOS 550D, 18-55mm normiputken lisäksi Canonin 55-250mm. Haaveissa Canonin 85mm.
No se peruskysymys: Miksi juuri AUSSIE? :D (vaikka tähän olet varmasti joskus postauksissakin vastaillut, mutta kysytään silti :P)
Halusin rakkaan perheenjäsenen ohella aktiivisen harrastuskaverin. Alkaessani tosissani miettiä rotuja listasin ylös ainakin australianpaimenkoiran, bordercollien ja novascotiannoutajan. Aussie kiehtoi rotuna eniten ja alkuvuodesta 2011 olen aktiivisesti tutustunut rotuun, nähnyt erilaisia rodun edustajia, jutellut kasvattajien ja muiden rodun parissa hääräävien kanssa. Rodussa kiehtoo luonnekuvaus, hyvä terveystilanne, monipuoliset harrastusmahdollisuudet, sopiva koko, rakenne, miellyttävä ulkonäkö ja helppo turkki. Älykkyys, vauhti, energia, into ja palava halu tehdä töitä. Siinä on täydellinen paketti. Australianpaimenkoira on vilkas ja älykäs käyttökoira, jolla on voimakas paimennus- ja vartioimisvietti. Se on palveluhaluinen, joten se on erinomainen seuralainen sekä monipuolinen ja helposti koulutettava koira, joka suorittaa saamansa tehtävät tyylikkäästi ja innolla. -www.australianpaimenkoirat.net 


Onko sinulla jokin pääharrastuslaji mielessä Ilon kanssa vai etsittekö vielä "sitä oikeaa"?
TOKO ja agility. Jälkimmäinen toki vain, jos koira on terve ja siihen kykenevä. Minua kiinnostaa monet muutkin harrastukset, joten varmasti monenlaista tulee kokeiltua ja sittenhän sen näkee.

Miksi juuri Wirneen pentunen / kyseisestä yhdistelmästä pentu? :)
Selasin pari vuotta kasvattajia. Laitoin kaikille vähänkään kiinnostaville sähköpostia ja kiinnostavimpien kanssa viestittelin varsin ahkerasti. Muutaman kasvattajan pääsin tapaamaan livenä. Wirneen Laura nousi listalla kärkeen ja tapaamisen jälkeen päätin, että haluan pentuni juuri häneltä.

Laura on juuri sellainen kasvattaja, jolta pentuni halusin. Hän oikeasti käyttää aikaa miettiäkseen sopivia yhdistelmiä. Hän käyttää jalostukseen hyväpäisiä, toimivia ja terveitä koiria. Koirat on rakkaan perheenjäsenen ohella aktiivisia harrastuskavereita. Häntä oikeasti kiinnostaa, millaisiin koteihin pennut lähtevät ja jokaiselle pennulle valitaan tarkoin oikea koti. Lauraa kiinnostaa kasvattien elämä luovutuksen jälkeen ja hän on aina valmiina kuuntelemaan, oli asia sitten positiivista tai negatiivista. Hän iloitsee aidosti ja tarvittaessa antaa vinkkejä. Laura järjestää aktiivisesti touhuilua kasvateille omistajineen. Siksi Laura.

Nessa taas muistuttaa kovasti sellaista koiraa, jollaisesta minä haaveilin. Hyvä harrastuskoira ja ihana perheenjäsen. Hyväpäinen, avoin, toimiva, terve, ihmisrakas, ahne, leikkisä ja miellyttävä ulkonäöllisesti. Nessa hurmasi minut heti ensimmäisellä tapaamisella. Siksi Nessa. Kun sain tietää tulevasta yhdistelmästä, minulle tuli ensimmäistä kertaa tunne, että tuosta on pakko saada pentu. Hiljalleen asiat loksahtelivat siten, että pennun ottamisesta tuli mahdollista.


Onko Ilon kanssa ollut jokin asia haastavaa?
Haastetta tuotti aluksi yksinolo ja autossa matkustaminen, Ilo oli varsin äänekäs. Ajan ja harjoituksen myötä molemmat alkoi sujua. Haastetta tuottaa tällä hetkellä pomppiminen, jota työstetään koko ajan. Ilo on niin iloinen ja ihmisrakas, että kaikkia lähelle tulevia pitäisi päästä moikkaamaan iloisesti.

Miten hihnalenkit sujuu (ohittaako koirat, sauvakävelijät, polkupyöräilijät yms. sujuvasti)?
Hihnalenkkeilyä on harjoiteltu säälittävän vähän, mutta siihen nähden hyvällä mallilla. Rehellisesti sanottuna hihnalenkit on laskettavissa kahden käden sormilla. Hihnassa kulkiessa ongelmana se, että Ilo kiskoo aina välillä. Ohitukset sujuu mukavasti, kuten myös vapaana.

 
Suosikkivärisi australianpaimenkoiralla? 
Kaikki on kivoja, mutta punaiset vie voiton. Erityisesti tummat, selkeät ja syvät värit on mieleeni. 

 
Ootko ajatellut kokeilla verijälkeä Ilon kanssa? :)
En ole ajatellut, mutta mikä ettei. Ehkä sitä joskus voisikin kokeilla.

Mikä on ollut Ilon kanssa haasteellisinta? Entä helpointa?
Muutama kysymys takaperin kerroinkin haastavista asioista. Noiden kodinvaihtajien jälkeen Ilo on tuntunut kauhean helpolta koiralta. Se on niin avoin, rohkea, reipas, kiltti ja miellyttämishaluinen, että moni asia on helppoa ja mutkatonta.


Miten Ilo palkkautuu parhaiten?
Ilo palkkautuu helposti. Palkkana käy kehut, rapsutukset, namit, lelut ja vaikka hihnalla leikkiminen. Tokoillessa käytän kehuja ja nameja, lopuksi lelua. Riippuu tilanteesta täysin, mitä palkkaa käytän. Nykyään lelulla leikkiminen on ihan superpalkka Ilolle.
  
Mikä tekee Ilosta Ilon? Mikä siinä on juurikin Ilomaista? 
Loputon ilo, into ja riemu. Iloinen asenne elämään ja kaikkeen tekemiseen. Huumorimeininki, ikuinen pilke silmäkulmassa. Iloinen ilme, tuikkivat silmät, söpöt pehmeät korvat, heiluva tuuhea häntä ja hassu väritys.


Oletko ajatellut joskus ottaa Ilolle kaveria? Tai kenties mahdollisesti Ilon pennun? 
Olen. Ilon pentu on haaveissa ja toivon täysillä, että saisin sen pennun joskus itselleni. Voisko olla parempaa kuin saada kotiin kasvamaan elämäni koiran pentu? Tietäisin emästä kaiken mahdollisen.


Mistä Ilo nauttii eniten?
Varmaan iltaisista raakaruokailuista, heh. Vapaana kulkemisesta, pitkistä metsälenkeistä, peltoriekuista, koirakavereista, frisbeen/pallon perässä juoksemisesta, vierekkäin pötköttelystä, rapsutuksista, pusuista, työskentelystä, kehuista, leikkimisestä ja syömisestä.

Onko Ilolla huonoja tapoja tai jotain, mitä siinä muuttaisit?
Ihmisiä vasten pomppiminen. Varmasti senkin saa ajan ja kärsivällisyyden kanssa työstettyä pois. Mitään en vaihtaisi, minulle täydellinen pakkaus.


Mikä on Ilon paras rapsutuspaikka?  
Masu, oletan. Jos Iloa hipaiseekin, se heittäytyy selälleen ja venyttää itsensä pitkäksi pötköksi. 

2 kommenttia:

  1. Kivoja vastauksia :) Oletko muuten miettinyt, että olisiko se toinen aussie/Ilon pentu sitten uros vai narttu? Lisäksi kuulosti melkoisen tutulta taas tuo pomppuilu :D

    VastaaPoista
  2. Narttu varmaan, katsotaan muuttuuko mielim ;-) Ilo ja Gatsby on niiiiin samikset!

    VastaaPoista