sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Yleinen tokovuoro 1

Alkuvuodesta liityin TamSKin jäseneksi ja tuossa jokunen aika sitten ilmoittauduin alkavalle tokokurssille. Tai no yritin ilmoittautua, myöhästyin ja paikka jäi saamatta. TamSKilla alkoi pyöriä yleinen tokovuoro ja päätin alkuviikosta ilmoittaa meidät sellaiselle. En tiennyt yhtään mitä odottaa.

Tänään oli yleinen tokovuoro. Minua jännitti kauheasti ja oli kauheasti paineita, koska tosiaan on haaveissa päästä juuri TamSKille tokoilemaan ja aksaamaan. Jännitin treenaamaan menoa enemmän kuin koskaan ja vatsaankin oikein sattui. Tollo, mikä tollo. Loppujen lopuksi turhaan jännitin ja heti treenaamaan päästessä jännitys katosi, tietysti. Treeniaika 12.00-13.00. Kouluttajana Maiju Ojamies.
Paikalla oli meidän lisäksi kaksi koirakkoa - koirat kooikerhondje ja bouvier, molemmat uroksia. Koirat sai tervehtiä ulkona ennen treenejä ja isohkoa tummaa koiraa Ilo arkaili lähietäisyydeltä. Treenit oli hallilla, jossa on käyty katsomassa kavereiden aksatreenejä eli tuttu paikka. Iloa ei erilainen paikka, halliin kantautuneet junien äänet tai muu kiinnostanut, koska se onneksi on tottunut niihin aikaisemmin tuolla käydessä. Ensimmäisenä kerroimme pikaisesti itsestämme.

Harjoittelimme kontaktia, joka tosiaan on meillä hyvällä mallilla. Itse otin Ilon kanssa perusasentoa, askeleita sivuille, eteen ja taakse. Aluksi Ilo katsoi pariin kertaan toista koirakkoa, mutta sitten keskittyi vain tekemiseen. Hommat sujui hyvin, joten vaikeutimme tehtävää siten, että kouluttaja Maiju tuli liikkumaan Ilon viereen sen ollessa perusasennossa. Katsoi, mutta kiinnitti huomion takaisin minuun. Tämäkin treeni meni niin hyvin, että vaikeutimme - Maiju rapisutti pussia, heilutteli lelua ja tiputti lelun. Askel askeleelta haastavampaa häiriötä. Lelu oli pahin paikka, mutta siitä huolimatta Ilo kiinnitti nopeasti huomion minuun. Yllättävän nopeasti.

Oli todella hyvät ja tarpeelliset harjoitukset. Olen yllättynyt, kuinka hyvin Ilo piti kontaktia yllä noin suuresta häiriöstä huolimatta. Ei olla ikinä koskaan tuollaista treenattu. Kehuja tuli kouluttajaltakin. MAHTAVAA! Pitää ottaa kotitreeneihin mukaan vastaavaa ja jos ei ole "häirikköä" mukana, voin esim. nostan kädet ilmaan, ottaa lelun koiran puoleiseen käteen tms. Vain kehu, jos koira katsoo muualle ja takaisin. Superpalkka oikeasta.

Jättämistä. Ensiksi molempiin nyrkkeihin namia ja palkka kun huomio siirtyi käsistä ohjaajaan. Vaikeutettiin tätäkin askel askeleelta ja Ilolla meni tässä niin hyvin, että kouluttaja tokaisi sen olevan "ihan pro" ja kehui Ilon itsehillintää. Nami avonaisella kämmenellä, avonaisella kämmenellä koiraa kohti "tungettuna" ja sormien välissä tyrkyllä. Oikein hienosti. Maijukin teki pari kertaa Ilon kanssa ja kivalta näytti sivusta seurattuna.

Seuraamista häiriössä. Pari koirakkoa ympärillä, tötterö ja ruokakippo, joiden välistä seuruutin. Kertaalleen kiinnitti huomionsa bouvieriin, mutta muuten katse pysyi mukavasti minussa. Seuraavaksi seuraamista siten, että tiputin namin maahan Ilon nähden ja jatkoin matkaa - koira käskyllä sivulle ja palkka kontaktista. Ensimmäisellä kerralla kokeilin ilman käskyä ja Ilo meni haistelemaan toisen treenaajan laukkua, krhm. Tämän jälkeen päätimme ottaa käskyn mukaan ja sitten menikin mukavasti. Lelu tässä ehdottomasti parempi palkka.

Lopuksi otimme vielä paikkamakuuta. Kukin koirakko osaamisen mukaan. Meillä oli aika reilut välit toisiin koiriin, mutta varmuuden vuoksi pysyttelin aika lähellä Iloa ja pidin ihan minipätkän. Sain aivopierun ja kävin palkkaamassa välissä. Palkan jälkeen Ilo nousi hieman kummastellen, eihän me olla välipalkkaa käytetty. Heti perään toinen normaalisti - koira sivulta käskyllä maahan, kävely koiran eteen, hetki siinä, koiran luokse ja käsky perusasentoon. Heti meni hyvin.

Minulla oli niin hyvä mieli treenien jälkeen, että olisin voinut itkeä ilosta. Ilo oli aivan loistava ja tajusin taas kerran, kuinka hieno koira minulla on. Ilosta on vaikka mihin, jos vain itse osaan sitä opettaa ja siksi minun pitää päästä hyvään oppiin oppimaan. Kouluttaja oli aivan loistava, tykkäsin kovasti. Pitää koittaa päästä ensi viikollakin yleiselle tokovuorolle.

Treenien jälkeen kävimme lenkillä ja heittelin muutaman kerran frisbeetä. Kotona harjoiteltiin vielä kertaalleen, miten napataan arpalappu laatikosta. Huomenna arvontaan 25 osallistujan kesken!

4 kommenttia:

  1. Voi täällä rupee liikkuttuun itsekkin sun liikutuksesta. Eikö ole ihana fiilis huomata, kun olet niin omistautuneesti Iloa kasvattanut ja päässyt hyvään yhteistyöhön sen koikkulin kanssa, olette kyllä kuin "paita ja peppu". Hyvää kannattaa odottaa! tv.grandgrandmother

    VastaaPoista
  2. Ilo on näyttänyt, millaista elämä koiran kanssa voi parhaillaan olla. Toi on niin hitsin hieno otus, että huomaan ihmetteleväni sitä lähes päivittäin. Pikkaisen eri meininkiä kuin noiden kodinvaihtajien kanssa, vaikka rakkaita ja tärkeitä on nekin kaikki ollut. On mahtavaa huomata kun tehty työ tuottaa tulosta, asiassa kuin asiassa.

    Pillahdin itkuun kun mietin, että joskus täytyy luopua siitä. Huh. Ei tuollaisia pitäisi miettiä, mutta kaverin koira jouduttiin lopettamaan yllättäen ja tuli mieleen. Toivottavasti meillä on monta yhteistä vuotta edessä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, noi koikut saa kyllä joskus niin suuren sijan meidän elämässä, että..multa kans kysyttiin yhtenä päivänä, että olenko miettinyt, että jos me kuollaan ennen tota meidän rasselitukkoa, niin mihin se joutuu, tai kuka siitä huolehtisi. Niinpä, ajatuskin tuntuu vaikealta..mekun ollaan vähän vanhemmasta päästä. tv.grandgrandmother

      Poista
  3. Hyh, kauheita ajatuksia. Huspois kaikki ikävät ajatukset!

    VastaaPoista