sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Lampailla

Aivan mieletön päivä takana! Auto starttasi kotipihasta yhdeksän jäljestä aamulla ja palasi kotipihaan yhdeksän jäljestä illalla. Sellainen kevyt 11-12h reissussa. Matkassa mukana Milli & Priya. Mihin sitten matkasimme? No Somerolle Woollandialle paimentamaan Wirneen porukalla! Odotin päivää suurella innolla ja jännityksellä. Tunteet vain voimistuivat, mitä lähemmäs määränpäätä pääsimme.

Paikalla Tampereen jengin lisäksi Laura-kasvattaja Ilon emän Nessan ja puoliveljen Hopun kanssa, Tuuli & Ilon puolisisko Raiku, Marika & Ilon puoliveli Jocke, Paula & Inari, sekä pentua odotteleva Eija. Ennen paimennusta kävimme vähän köpöttelemässä lähimetsässä Millin, Lauran ja koirien kanssa. Paimensimme sisällä. Kouluttajana Pete Mannonen. Minulle ei jäänyt omalla vuorolla mitään ohjeita päähän kun keskityin niin täysin kaikkeen, mitä aitauksessa tapahtui.

Paimennus tapahtui järjestyksessä Inari, Ilo, Priya, Hoppu, Raiku, Jocke ja Nessa. Otin Ilon "katsomoon" katselemaan Inarin vuorolla. Iloa kiinnosti heti, se katseli menoa tarkkaavaisena. Muuten muiden vuoroilla Ilo odotti autossa. Ensimmäisellä kierroksella lampaita oli viisi (?) ja toisella seitsemän.
Ensimmäisellä kierroksella minä olin oikeasti kauhusta kankea. Pihalla kuin lumiukko ja pyörin aitauksessa isona kysymysmerkkinä. Törmäilin lampaisiin, meinasin törmätä kouluttajaan ja meinasin kompuroida liinaan. Hupsista! Ei ollut kovin kaunista omalta osaltani, hävetti hieman. Ilo teki ensiksi töitä liinassa otteessani, sitten liinassa "vapaana" ja lopulta vapaana, jolloin minä sain kepin käyttööni. Aluksi Ilo haukkui. Siis. Ilo. Haukkui. Ohho! Haukkuminen jäi kokonaan muistaakseni silloin kun Ilo pääsi vapaaksi ja sitten Ilo teki aika kivasti töitä. 

Toisella kierroksella toimimme samalla tapaa kuin ensimmäisellä. Tällä kertaa en itse ollut ihan niin kauhea säätäjä, vaikka pihalla olin toki edelleen. Pysäyttelin Iloa ja hitto se pysähtyi makeasti seis-käskyllä. Jopa kesken lampaiden kierron. Olin pakahtua ylpeydestä, huippis. Ilo teki kauniisti töitä, miellytti omaa silmää ja ilmeisesti myös muiden silmää. Loistava pieni punainen paimenkoiran alku. Kasvattaja totesi, että Ilo tarjosi tosi hyvin lauman keräämistä ja tasapainoa.

Yllätyin totaalisesti muutamasta asiasta... Ilo haukkui. Se ei syönyt kertaakaan kakkaa. Se pysähtyi käskystä kesken lampaiden kierron. Se teki oikein pätevästi töitä. Ilo totisesti syttyi lampaille! Aivan mainio kokemus. Oikeastaan mietimme jo Millin kanssa, milloin lähdemme seuraavan kerran paimentamaan. ;-)

Paimennuksen jälkeen ajelimme jonnekkin kivoihin maastoihin lenkkeilemään. Matkasta oli jäänyt pois Eija ja Paula, mutta muut lähti lenkille. Koirat tuli mukavasti juttuun keskenään, ei mitään ongelmia. Lähtiessä meidän puhelinten navigaattorit lakkasivat toimimasta ja päädyimme pienen paniikin valtaan kun ei ollut kummallakaan mitään hajua, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Lopulta löysimme oikean tien ja pääsimme turvallisesti perille. Ikimuistoinen ihana päivä. Kiitos kaikille osallisille!

4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Ompas Ilo kuolaisen näköinen :D Oisko sisko päässyt vähän tukistamaan..

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Niitä oli hyvin vähän, mutta laitan vähäiset teille tänään vielä. :-) Ilo oli kuolainen, märkä ja likainen. <3

    VastaaPoista
  3. Ihanaa että pääsitte paimentamaan! Ei vissiin ehtinyt kuvata siellä oikein lampaiden kanssa oloa? ;) No ihanis kuvia, varmasti ihanaa tollasella aussiejengillä! (epistä..) :D

    VastaaPoista
  4. Meistä on kuvia ja itse otin kuvia, mutta niitä ei valitettavasti saa julkaista. :-/ Paimennuskoulun toive. Omaan käyttöön sai kuvata. Tosin eipä kuvien laadussakaan hurraamista kun oli niin pimoinen paikka. Kiitos! Aussiejengi <3

    VastaaPoista