tiistai 6. toukokuuta 2014

Lauran agility 1

Tänään alkoi kauan odotettu agility! Niihaman (hiekka)kenttä 19.00-20.15. Kouluttajana Laura Järvinen. Viereisellä kentällä oli agitreenit samaan aikaan. Pakko kyllä myöntää, että ei jäänyt ihan niin hyvä maku suuhun kuin odotin. Ensimmäistä kertaa turhautti treenata Ilon kanssa. Aika hyvin kun ajatellaan, että koiralla on ikää yli 9kk. Tästä lisää myöhemmin.

Meidän ryhmässä on kuusi koirakkoa - kolme aussieta, kolme bortsua. Meidän ryhmässä on myös kolme Iloa. Nuorin koirista puolivuotias ja vanhin päälle vuoden, loput siitä väliltä. Osa on tehnyt agilityä aikaisempien koirien kanssa, osa kokeillut ja osalle kuten meille agility on aivan uusi juttu. Kuusi nuorta, vauhdikasta ja innokasta koiraa samaan aikaan kentällä oli aluksi hieman... noh, mielenkiintoinen näky, mutta kyllä homma alkoi loppua kohden toimia. Pahoittelen, jos kun agilitytermistöni on hukassa varmasti hetken aikaa.

Kentällä oli muutama erilainen tehtävä, joita kukin vuorollaan pääsi tekemään - yksi teki yhdessä kohtaa ja toinen toisessa. Kaikki olimme kuitenkin samaan aikaan kentällä. Ilolla oli aluksi keskittymisvaikeuksia - se oli hurjan kiinnostunut tutusta, mutta samalla uudesta paikasta, koirista ja iki-ihanasta siskostaan Priyasta.
Havainnollistava kuva hommista. Ruskea pallo on Ilo, turkoosi minä. Taiteellinen lahjakkuus, yep.
Ensimmäisenä katsottiin, mitä Ilo esteestä tuumii. Itse olin esteen päädyssä, Ilo esteen vasemmalla puolella ja palkkasin aina esteen oikealle puolelle. Ilo tajusi idean heti ja teki mielellään. Aikomus oli palkata lelulla, mutta lelu ei kiinnostanut tippaakaan kun hajut vei voiton ja tästä johtuen palkkasin namilla. Kauheasti en tätä harjoitusta tehty kun namin kanssa se oli mielestäni aika räpellystä.

Toisena pääsimme Lauran opastuksella tekemään ensiksi putkea ja sitten siihen lisäksi estettä. Pääsin valssaamaan, vissiin. Koira lähetettiin vasemmalla kädellä putkelle, koiran ollessa putkessa käännähdettiin ja ohjattiin oikealla kädellä esteelle. Näytti helpolta, mutta silti onnistuin ensimmäisellä kerralla ohjaamaan esteelle väärältä puolelta ja toisella kertaa harjoitellessa katsoin mihin sattuu. Lelu ei edelleen kiinnostanut, joten palkkasin kehumalla ja namilla. Putkessa Ilo kääntyi kerran, koska haistoi jotain. Miitää!? Tykkäsimme kyllä molemmat tästä harjoituksesta.

Kolmantena menimme keinulle, jonka toinen pää oli ylhäällä siivekkeen tukemana. Tarkoitus ei ollut kikkailla keinulla vaan koiran oli tarkoitus hipaista tassulla keinua. Minulla oli naksutin mukana, joten odotin niin kauan, että Ilo tarjosi itse keinuun koskemista. Nopeasti tarjosi ja tämä olikin Ilon mielestä ihan superia. Tykkäsi ja teki kivasti. Ilo laittoi jokaisen tassun keinulle, eikä yhtään arastellut keinusta tullutta ääntä. Keinuun jäi siis ehkä noin pari senttiä liikkumavaraa, tästä ääni.

Ennen treenejä kävimme 30min lämmittelylenkin ja treenien jälkeen 30min jäähdyttelylenkin. Ilo oli remmissä molemmilla kerroilla ja lämpällä kulki oikein kauniisti. Jäähkällä mukana oli Priya-sisko, joten aluksi meinasi olla melkoista kiskomista. Kyllä tahti siitä tasaantui ja olin tyytyväinen. Hyvä kun nyt tulee harjoiteltua remmissä kulkemista edes yhtenä päivänä viikossa.

Kotiläksyjä saimme kaksi. 2on-2off treeniä, vaikka kirjan tai sohvatyynyn avulla. Rintamasuuntatreeniä - koira jätetään odottamaan, kävellään tarpeeksi kauas, lupa tulla, vasemmalla kädellä ohjaus, vaihto oikeaan ja palkkaus koiran mennessä oikean käden mukaan. Epävirallisena kotiläksynä metsässä kulkiessa kivien ja kantojen päälle kiipeilyä.

Agilitystä jäi mukavat fiilarit, mutta ihmettelen valtavasti Ilon käytöstä. Se ei ole koskaan aikaisemmin kesken hommien alkanut haistelemaan mitään tai no joo, jos namin olen tiputtanut johonkin. Taas mietin, voisiko ne juoksut tehdä tuloaan. Tai sitten se on tuo ikä. Tai sitten olen tähän asti päässyt aivan hiton helpolla ja nyt tulee paluu maanpinnalle. Tiedä sitten. Alun häslinki sai fiilistäni laskemaan, enkä osannut tarpeeksi innostuneesti palkata Iloa, harmitti. Haistelua lukuunottamatta Ilo oli kiva ja saan olla tyytyväinen. Viereisellä kentällä treenasi koiria, eikä Iloa kiinnostanut. Meidän kentällä oli muut koirakot, eikä nekään oikein kiinnostanut alkua ja paria tiettyä tilannetta lukuunottamatta. Luokse karkasi muutaman kerran koira ja Ilo oli silti kuulolla. Heppakin meni kentän ohi, nokka nousi kyllä, mutta ei siinäkään muuta.

2 kommenttia:

  1. Karkasi muutaman kerran koira eli Priya (ups.. Nolo). Onneksi meni sentään vaan teitä häiriköimään eikä muita. Sitten olisin kuollut häpeästä. Ei se siis kivaa ollut silloinkaan kun korvat katosi Ilon kanssa, mutta jos se ois jonkun tuntemattoman luo lähtenyt huitelemaan niin se ois ollu vielä hirveempää. Aika hyvin saatiin kyllä taottua Priyan päähän, ettei se Ilo ole täällä leikkimässä sen kanssa. Ilo oli niin hienosti eikä lähtenyt mukaan <3 Priyakin luovtti sillon viimesellä kerralla ja palas mun luokse leikkimään :D

    VastaaPoista
  2. No höps. Me on treenattu yhdessä öö... kolme kertaa? Ja riekuttu öö... aika monta kertaa. Kyllä se Ilokin kyttäili Priyan suuntaan aika ahkeraan aluksi. Kuitenkin tekivät molemmat hommia ja sehän on varsin positiivista, kuitenkin hitosti häiriötä ja maailman pahinta kun vielä siskohäiriö. Ensi kerralla menee jo varmaan paljon paremmin. :-) Koitetaan ennen treenejä sitä kimppalenkkiä remmissä niin ehkä sekin voi vaikuttaa.

    VastaaPoista