keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Wirneen leiri 2014

Perjantaina koitti kauan odotettu päivä - alkoi Wirneen viikonloppuleiri. Nappasin kyytiin Millin & Priyan, jonka jälkeen matka jatkui kohti Ylänettä ja Kuralan kartanotilaa. Majoituimme Kurki-mökkiin, joka oli hurjan kauniilla paikalla joenrannassa. Mökissä majoittui meidän neljän lisäksi Maija & Nauru ja Sari & Ilon sisko Tintti. Kutsuimme mökkiä menkkakurjeksi, koska siellä majoittui kaksi juoksuista narttua, yksi juoksujaan lopetteleva narttu ja yksi ei (vielä) juoksuinen narttu. :-D
Tyhjensimme auton tavaroista. En tajua, miten kaksi ihmistä ja kaksi koiraa voi tarvita tuollaisen määrän tavaraa viikonlopun aikana. Mieheni kauhisteli kotona jo Ilon tavaramäärää, heh. Kun tavarat oli siirretty autosta mökkiin, oli aika lähteä moikkaamaan muita. Leirielämä alkoi lupaavasti kun Tärppi-Ilo rakastui palavasti Nauruun ja tippui kaksi kertaa laiturilta veteen aivan uppelluksiin. Ilo koitti ottaa mallia emästään Nessasta, joka hyppäsi laiturilta lelun perään. Ilo tosiaan sukelsi veteen ja näytti noustessaan järkyttyneeltä. Ilo ryntäsi takaisin laiturille ja sama toistui, tosin tällä kertaa Ilo tipahti vahingossa kavereiden takia. Leirin aikana Iloa ei uimaan saanut, jännä juttu.
"Uimatouhujen" jälkeen jaoimme porukan - juoksuiset ja muut, jonka jälkeen lähdimme tutkimaan lähimaastoja seuraavan päivän aktiviteetteja ajatellen. Ilo, Priya ja Nauru tuli hienosti toimeen, ne juoksivat kolmestaan kylki kyljessä samaa keppiä kantaen. Kun jäljestysmaastot oli kartoitettu, palasimme mökille, jätimme koirat nukkumaan ja lähdimme ahmimaan maistelemaan tortilloita ja herkkuja. Kun aikamme oli istuttu, lähdettiin mökkiin tekemään iltavalmisteluja. Uni ei oikein meinannut tulla, yö oli levoton ja Ilokin piippaili alakerrassa.
Lauantaina heräsin jo kuuden aikoihin, enkä saanut enää nukuttua ja päätin lähteä Iloa kuvaamaan ulos. Aurinko paistoi, mutta oli viileä ilma ja maa oli kostea. Nautin täysillä kauniista maisemista, ihanasta ilmasta, rauhasta ja lintujen laulusta. Kahdeksan aikoihin koirat jäivät nukkumaan ja me siirryimme valmiiseen pöytään (luksusta) syömään herkullisen runsaan aamiaisen. Naurua riitti enkä puhu nyt siitä merle-eläimestä ja minulta lensi vedet silmistä kuunnellessa kavereiden pöhköjä juttuja mm. tokovalio käärmeestä ja kultakalasta tai koiraihmisten höpöilyistä. Nauru pidentää ikää, niinhän sitä sanotaan.

Onneksi pohjalle oli naurettu runsaasti, sillä mökissä odotti ei niin kiva yllätys. Koirat oli yksinolot isoissa häkeissään, jotta a) ne nukkuisivat b) ettei ne vain kärhämöisi ja c) ettei ne pistäisi ranttaliksi. Tälläkin kertaa koirat oli jätetty häkkeihin, mutta ovella olikin vastassa Priya ja Nauru. Priya oli tullut kevythäkistään läpi, vapauttanut Naurun metallihäkistään ja kaverukset olivat safkailleet tyytyväisinä. No, ei tässä suinkaan kaikki! Ilon pää tuli metallihäkin läpi, sillä siitä oli revitty kaltereita irti ja siinä oli päänmentävä aukko. Ovi oli myös aivan mutkalla. Ilo oli tuhonnut pohjapehmusteen, kangas oli revitty patjan päältä, patja silputtu, kangasta silputtu ja kangas kieputettu oven aukon ympäri pariin kertaan. Miitää? Saattoi päästä muutama kirosana.  
Pidimme lyhyen suunnittelupalaverin. Suurin osa porukasta lähti koko päiväksi hakumetsään ja Team Menkkakurjet, sekä Jenna & Hyrrä siirtyivät Kuralan omalle kentälle(!) treenaamaan Laura-kasvattajan opastuksella. Ohjelmassa ensiksi tokoa ja sitten agilityä. Ennen kentälle astumista treenasin Ilon kanssa sivummalla omissa oloissa seuraamista parilla tapaa, kapulan pitoa ja istu-maahan vaihtoja. Hommat toimi mukavasti. Minulla oli hermot edelleen vähän kireällä häkkiepisodin takia ja minua jännitti kamalasti mennä treenaamaan muiden eteen. Sen huomasi kun oli meidän vuoro siirtyä kentälle.

Olin valinnut meidän liikkeeksi seuraamisen. Seuruutin liian pitkää pätkää, Ilo jätätti ja pitkitin palkkausta. Kun palkkasin, palkkasin yllättäen liian laimeasti. En pystynyt revittelemään niin paljoa, mitä Ilo ansaitsee ja vaatii. Ilo ei oikein kiinnostunut lelusta ja leikistä kanssani. Ilo innostui enemmän toisen kehuista ja tunsin itseni jälleen kerran aivan epäonnistuneeksi. Paineistuin hitosti ja menin aivan lukkoon, enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja homma meni lopullisesti plörinäksi. Siirryin omiin oloihini kasaamaan ajatuksiani ja tämän jälkeen temppuilin sivummalla meille molemmille rennompaa fiilistä, onnistuin siinä.

Kun tokot oli tokoiltu, oli vuorossa agility. Minua jännitti kun tokot oli mennyt noin, mutta toisaalta tiesin olevani aksassa paljon rennompi. Rakensimme radan, jossa oli molemmissa päissä putket ja putkien välissä putkien päiden linjalla kaksi estettä eli yhteensä neljä estettä. Jokainen koirakko teki osaamisen mukaan. Ilo taisi ensiksi juosta vain putkea, mutta pian tuli esteetkin mukaan. Homma sujui, joten aloimme ottaa koko rataa ensimmäistä kertaa. Välillä kerroin käskyjä liian myöhässä, välillä Ilo ohitti esteen kun olin väärässä asennossa ja välillä unohdin ohjata kokonaan. Askel askeleelta meni paremmin ja saimme ihan kivoja suorituksia aikaiseksi. Laura kehui Ilon asennetta agilityssä. Ilo on selvästi syttynyt hommalle, se tykkää todella paljon.

Lauralle tuli odotettu puhelu kotoa ja hän lähti kotiin. Sijoitusnarttu Prillan synnytys käynnistyi ja päivän aikana Wirneen porukkaan syntyi kahdeksan käsittämättömän kaunista J-pentu. Tervetuloa Pikku Jiit! Enää meidän Iit ei ole nuorimpia ja pienimpiä. I-pennut täyttivät pari päivää sitten jo 10kk. Ajatella, miten nopeasti aika on mennyt. Juuri ne oli tuollaisia rääpäleitä! Lauran lähdettyä koulutusvastuu siirtyi Maijalle. Kävimme syömässä ja palasimme kentälle. Ohjelmassa agilityä ja tokoa, edelleen. Joukkoon liittyi Marika & Pihka.

Maija opetti meille ohjauskuvioita. Hän halusi, että kiinnitämme huomiota omaan etenemiseen radalla. Ohjauskuvioiksi päätyi valssi ja persjättö. Valssia on kokeiltu aiemmin, mutta nyt perehdyimme kuvioon syvemmin. Koira putkeen, esteelle, katse koiraan, esteen merkkaus, polvella jousto esteellä ja esteen jälkeen varsinainen valssi, jonka jälkeen liike muka jatkui eteenpäin seuraavalle esteelle. Ilo irtosi putkeen hyvin, joten minulle jäi aikaa hyvin. Unohdin aluksi polvella jouston, mutta saimme onnistuneita suorituksia. 

Oikeastaan valssi jäi niin hyvin päälle, että tarjosin sitä seuraavassa ohjauskuviossakin. Koira lähetettiin putkeen, jonka jälkeen piti tehdä persjättö, vaihtaa ohjaava käsi toiseen ja ohjata seuraavalle esteelle. Minä tosiaan valssasin monen monta kertaa ja Maija sanoikin "hieno valssi". Hupsista! Persjätössä ideana oli liikkua putken mukaisesti ja ennen koiran tuloa putkesta piti ehtiä radan ulkopuolelle, vaihtaa siis vasemmalla kädellä ohjaus oikealla kädellä ohjaukseen. Saimme onnistuneita suorituksia tässäkin, vaikka jokusen kerran taisin olla jäljessä. Samaa harjoiteltiin myös esteellä, jonka jälkeen koira muka ohjattiin toiselle esteelle. Välillä unohdin heilutella "heräävää" kättä, joten Ilo kiersi minut väärältä puolelta. Oikein kivat harjoitukset!


Agilityssä iloisessa ja innostavassa palkkauksessa ei ollut mitään ongelmaa, tälläkään kertaa. Ilolla on ihan erilainen vire agilityssä kuin tokossa, joten sitä on helpompi innostaa ja palkata. Minäkin olen aivan eri asenteella myös leikkimisen suhteen ja homma toimii vain huomattavasti paremmin. Ilo riepotti lelua tosissaan ja oikein pörräsi samanlailla. Juuri tuollaista asennetta haluan. Pitää koittaa saada itseäni vapaammaksi myös sen tokon suhteen. No nyt taas takaisin varsinaiseen aiheeseen...

Siirryimme tokon pariin kun aksailut oli aksailtu. Minua jännitti. Ensiksi mietin, että jätän väliin, mutta tulin pian järkiini ja päätin, että tehdään jotain hurjan hauskaa. Maijalla oli idea - ruutua! Ilo oli menossa ruutuun jo ihan omin lupinensa. Ensiksi veimme lelun ruutun yhdessä, juoksimme pois, lähetin Ilon ruutuun ja palkkasin toki ruutuun. Sama, mutta Maija jätti lelun. Sama, mutta Maija vain muka jätti lelun ruutuun. Sitten vaihdoimme lelun namikippoon. Harjoitukset meni hyvin, mutta muutamia kertoja Ilo stoppasi haistelemaan samaan väärään kohtaan. Juoksuinen sikapossu haistoi jotain hyvää.
Ilo oli aivan poikki näiden kaikkien harjoitusten jälkeen. Koirat oli kytketty (oman agility)hallin(!) seinään varjoisaan paikkaan ja lopuksi Ilo nukkui niin sikeästi, että silmät ei auennut edes silloin kun kävelin luokse. Koirat piristyivät kun ne pääsi jokeen vilvoittelemaan ja hullut koiranaiset ei ollut vielä saanut tarpeekseen vaan lähdimme lähimetsään jäljestämään. 

Jälki 70m, joka toisella askeleella nami. Hankala maasto. Ilon jäljessä oli parikin poikkeuksellista juttua - sen talloi Sari ja meillä oli muutama ihminen yleisönä. Ilo teki hyvin Ilomaisen jäljen - lähti vauhdilla, mutta tahti tasaantui ja Ilo teki kivasti töitä. Maasto oli huomattavasti hankalampaa, mihin me ollaan totuttu. Ilo jäljesti liinassa ja Marika antoi vinkkiä, että antaisin Ilolle enemmän tilaa. Annoin, eikä siitä todella ollut mitään haittaa, kuten olin aiemmin ajatellut. Lopussa keppi, jolla käskin maahan. 

* Anna koiralle tilaa. Jos alkaa sählätä, voit mennä lähemmäs.
* Ota keppi mukaan, se on tärkeä aarre. 
* Tee kepistä hieno juttu, muista palkkaus. 
Minä talloin Naurulle jäljen ja siitä tuli ihan mielenkiintoinen. Se ei menoa haitannut vaan Nauru teki oikein hienosti töitä. Jäljestyksen jälkeen koirat saivat hetken riekkua keskenään, jonka jälkeen palasimme mökille ja koirat pääsivät nukkumaan. Me lähdimme moikkaamaan muita, jutustelemaan ja grillaamaan makkaraa. Pian siirryimme pienellä porukalla meidän mökkiin, rohkeat kävi saunassa ja uimassa, itse jättäydyin molemmista. Sitten olikin aika siirtyä nukkumaan, 12-13h päivän jälkeen uni maittoi kaikille ja nukkua tuhistimme tyytyväisenä aamuun asti. Ilo nukkui tämän yön parvella sänkyni vieressä.

Sunnuntaina aamu alkoi taas ihanalla aamiaisella hyvässä seurassa. Aamiaisen jälkeen palasimme mökkiin, pakkasimme tavarat valmiiksi ja lähdimme taas lähimetsään. Ohjelmassa oli hakua kouluttaja Sari Kärnän opastuksella. Minulle ja Ilolle kolmas kerta hakumetsässä, joten harjoitukset oli hyvin samankaltaisia kuin aiemmin. Uutena juttuna piiloutumisissa mukana pressu. Ensiksi pääsivät lähistöllä puuhailemaan aloittelijat eli Ilo, Priya ja Hyrrä. Sitten kävimme tallaamassa metsää kokeneemmille eli Stikkanille, Pihkalle, Naurulle ja Tintille. Tuo tallaaminen on hyvin mielenkiintoista, heh. Teimme kaksi sarjaa.

Ilolle piiloutui ensimmäisellä kerralla ei kouluttaja Sari, kolme piiloa - juurakon takana, kuusen alla ja kaatuneiden puiden oksien alla. Kaksi ensimmäistä oli vähän sellaista haahuilua, Iloa kiinnosti mm. yleisömme ja se palloili menemään sen kummemmin miettimättä. Ilo pääsi liinasta irti aika ajoissa, eikä ollut välttämättä päässyt käryille vielä siinä vaiheessa. Kaksi ensimmäistä haparointia ja kolmas tosi kiva.

Toisella kerralla piiloutui Marika, kolme piiloa - kuusen alla, sammalmättään takana ja toisen kuusen alla. Sama kaava toistui kun ensimmäisellä kertaa, kaksi ensimmäistä haparointi ja kolmas oikein kiva. Ilon liina ei ollutkaan kovin kätevä hakumetsässä kun se jäi pitävän pintansa takia kiinni turhan helposti. Iloa olisi pitänyt pitää vähän kauemmin liinassa kiinni, silloin luultavasti turha seilaus olisi jäänyt pois. Olen silti oikein tyytyväinen hakuiluihin. Hankalat piilot, heikko tuuli ja läkähdyttävä helle.

Pääsin minäkin piiloutumaan muiden koirille. Oikein krepit, piilokopit ja radiopuhelimet. Oli hauska nähdä erilaisten koirien erilaisia harjoituksia. Tälle touhukkaalle päivälle tuli pituutta 7-8h ja siihen kotimatka päälle. Ennen kotimatkaa piipahdimme tarkistamaan mökin vielä kerran ja sanomaan muille heipat.
Oikein onnistunut, opettavainen, väsyttävä ja touhukas viikonloppu takana. ISO KIITOS järjestäjille, kouluttajille ja muullekkin porukalle. On meillä vain loistava sakki. Harmitti kun Ilolla oli juoksut ja vielä tärpitkin juuri leirin aikaan ja ei nähty muuta porukkaa oikeastaan muuta kuin aamulla ja illalla. Ehkä ensi vuonna? Oli erityisen mahtavaa nähdä I-pentuja, joita oli paikalla 4/6.

Olen todella tyytyväinen Ilon käytökseen, vaikka sillä oli juoksut ja hurjan hauskaa seuraa, silti se oli hyvin kuulolla. Yksinollessa jäi huutamaan perään, mutta hiljeni aina kuitenkin. Luultavasti johtui siitä kun ei ole tottunut häkissä majailemaan. Ensimmäisenä yönä piippaili kun nukkui alakerrassa ja minä parvella. Sitten oli se häkkiepisodi, mutta muuten ei mitään moittimista missään. Hieno penska. Ilolla tosiaan oli tärppipäivät juuri sopivasti ja se oli tosi tyrkky niin Naurulle kuin Tintillekkin.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan mahtavalta tuo leiri! Tosi hienoja kuvia ja varmasti sekä koirat että omistajat ovat nauttineet. :)

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa kyllä oli! :-) Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Mitäää? Mä kommentoin jo kerran, mutta en nähtävästi kommentoinutkaan. En kyllä muista mitä kommentoin mutta en varmaan mitään rakentavaa :D

    VastaaPoista