keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Väärä mielentila treenata

Tänään oli ehkä maailman hämmentävimmät ja lyhyimmät tokotreenit. Omatoimisen tokoringin treenit Saukonpuistossa hiekkakentällä. Paikalla neljä koirakkoa. Minulla oli jo kotona fiilis, että ei huvittaisi ja mistään ei tule mitään. Vitkuttelin ja vitkuttelin, meinasin jopa kokonaan perua menoni. Minulla ei ollut mitään suunnitelmaa valmiina ja alkoi tympäisemään kun junnataan samoissa jutuissa tällä hetkellä.

No päätin kuitenkin lähteä kun olin ilmoittautunut mukaan - virhe? Lähdin myöhässä. En tiennyt, mihin ajaa ja rakas navigaattorini lakkasi jälleen kerran toimimasta juuri sillä tärkeimmällä hetkellä kun olisin eniten apua tarvinnut, eksyin, sattumalta löysin oikean kentän, parkkeeraus ei onnistunut ja treenien jälkeen autoillessa hyvä tuuri jatkui - eksyin toistamiseen, auto sammui ja valoissa ei ollutkaan vaihde päällä lähtiessä. Eihän kortti olekkaan vielä kauhean monta vuotta ollut, mitä ihmettä oikeasti?

Treeneissä olin aivan jäässä. Minulla ei ollut mitään suunnitelmaa, joten päädyin ottamaan Darjan liikkuroimana liikkeestä seisomisen, luoksetulon ja liikkeestä maahanmenon. Eli täysin samoja juttuja kuin viimeksi. Käytin kuulemma vartaloapuja aluksi ja esimerkiksi "otin" kädellä koiran seuraamaan. Sanoin käskyjä tyhmissä kohdissa ja sähläsin muutenkin. Ennen liikkuroitua settiä teimme sivummalla seuraamista ja käännöksiä paikallaan, meni mukavasti ja sain leikkiä taas kunnon ärrierin kanssa. Pöripöri sanoi Ilo ja tahtoi leikkiä.
Ilon käyttäytymisessä treenien aikana ei juurikaan moittimista. Teki juuri niin kuin pyysin, kivalla vireellä. Itseäni voisin sakottaa todella monesta asiasta ja fiilis vain latistui, mitä enemmän sähläsin.

Liikkeestä seisomisessa käytin kuulemma vahvoja vartaloapuja, vaikka normaalisti en käytä. En ainakaan ole pistänyt merkille (edes videoista), eikä kukaan ole huomauttanut. Ilo pysähtyi hyvin heti käskyn saatuaan ja odotti kiltisti, kunnes annoin sivu-käskyn. Tosin annoin käskyn liian aikaisin.

Luoksetulossa Ilo jäi hyvin, ei reagoinut Darjan käsky-sanaan, reagoi heti käskyyni ja tuli vauhdilla, mutta himmaili ennen sivulle tuloa ja jäi ihan vinksinvonksin. Korjaus.

Liikkeestä maahanmenossa ei tainnut olla mitään huomauttamisen arvoista. Ok.

Olen positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin Ilo teki vieraassa paikassa pimeällä. Ympärillä kuului liikenteen melu, ohi kulki ihmisiä haukkuvine koirineen, kentälle tuli neljä nuorta pelaamaan jalkapalloa ja minäkin olin outo. Lopuksi sain olla erityisen tyytyväinen koiraani, sillä Ilo oli käy siihen-käskyn alla makaamassa kun jalkapallo vieri vauhdilla juuri ja juuri hipaisematta Ilon ohi, eikä Ilolla ollut aikomustakaan nousta. Treenien jälkeen Ilo olikin hyvin raivostuttava. ;-) Se olisi halunnut vain Priyaa moikkaamaan ja vähät välitti siitä, mitä minä halusin.

Viimeisenä liikkeenä otettiin porukalla 2min paikkamakuu. Jokainen teki paikkiksen siten, miten parhaaksi näki. Pari harjoitti koiran oikeaa asentoa, yksi häiriköi koiraansa ja me tehtiin niin kuin yleensä. Ilo pysyi kaikesta häiriöstä huolimatta hienosti, mutta katseli toisten suuntaan lähes koko ajan. Aloin taas miettiä, pitäisikö minunkin vain opettaa Ilo pitämään pää maassa paikkiksen ajan vai pitäisikö koittaa kehittää joku muu idea. Pidemmän päälle ei hyvä, että pää pyörii kuin pöllöllä. Vinkkejä? Nousi ylös hitaasti.

* Lisää liikkuroitua treeniä! Odota liikkurin käskyt!
* Muista oikea mielentila treenaamaan mennessä!
* Luoksetulon treenaamiseen mukaan suun aukomiset ja käsky-sana. Ilo näyttää aika innokkaalta, joten voi alkaa ennakoimaan ja "nykimään".

Ilolla on ollut juoksumaisia oireita. Päiviä kuin korvat on ollut vain koristeena, nenä on vienyt mennessään, karvaa irtoaa kiitettävästi, ahne koira on entistä ahneempi ja muutenkin aavistuksen röyhkeämpi. Krista epäili, että juoksut tekisi tuloaan ja nyt Milli epäili samaa kun Priya on niin kovin kiinnostunut siskonsa takalistosta. Saapa nähdä, viime juoksuista on noin 5kk. Ilo tosiaan meni pariksi päiväksi Millille kun minä lähden laivalle.

9 kommenttia:

  1. Upee värimaailma kuvassa! tv.mummeli

    VastaaPoista
  2. Tiedän tunteen kun treenit eivät maistuisi, silti raahautuu paikalle ja asiat lähtevät menemään pieleen. :P Onneksi koira ei ota liikaa itseensä!

    Oletko kokeillut esim. etupalkkaa paikalla makaamisessa? Ilo saisi selkeän asian mihin keskittyä ja pää pysyisi eteenpäin. Ehkä takapalkkaa tai ruokaa etutassujen välissä voisi myös hyödyntää?
    Pää maassa -makuuta mä en uskalla suositella ihan kevyesti, vaikka se on meilläkin kokeilussa oleva projekti. Mun laskujen mukaan menisi esim. puoli vuotta - vuosi ennen kuin saisin Raikulla liikkeen koevarmaksi, se voi olla aika pitkä ja kivinen tie että kokonaisuuden saa toimimaan neljän minuutin ajan. Jos haluat kokeilla sitä niin mä lähdin ainakin liikkeelle ihan täysin erillisen tempun kautta, ja sitä se on vieläkin. Mietin vasta myöhemmin uskallanko ottaa sen varsinaiseen paikkisyhteyteen, koska pelkona on se pahin versio eli hissipää (pää alas, pää nousee ylös, taas pää alas, pää ylös...). Multa saa kyllä vertaistukea. ;)

    Ja hauskaa laivareissua!

    VastaaPoista
  3. Mummu on kyllä aika kiva ja hyvin tallentui, vaikka puhelimella otin kuvan.

    Tuuli kiitos! Ilo on niin ahne, että joku herkullinen ruokapalkka edessä voisi toimia. Pitääpä laittaa harkintaan tosissaan. Joltain kuulin tuosta pään maassa pitämisestä, että kaikki tuomarit ei tykkää kun koira ei ole niin skarpin näköinen ja jätin treenaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan se olla etteivät kaikki tuomarit tykkää, mutta tänäkin vuonna MM-kisoissa aika moni koirista makasi pää maassa ja sai kymppejä (kunhan vaan kokonaisuus toimi). Siitä sain itse idean kokeilla miten se toimii meillä.

      Siinä voi olla taustalla samaa huhua mitä kaukokäskyjen opettamisessa etutassut paikallaan: kaikki eivät osaa katsoa, tulkita ja tuomaroida niitä oikein... :P Toivottavasti kumpikaan ei pidä paikkaansa oikeasti, koska sekä leuka maassa maahanmeno että kaket etutassut paikallaan on ihan hauskoja opettaa eikä niissä ole teknisesti mitään väärää. :P

      Poista
  4. Moikka! Eksyin tänne blogiisi ja oli pakko tulla kommentoimaan tuohon paikkamakuuseen :) Olen itse ymmärtänyt niin, että pää alhaalla makaamisesta ei välttämättä sakoteta, mutta se ei vain ole yhtä "trendikästä" kuin että pää olisi ylhäällä. Pipa Pärssinen kirjoittaa bloginsa uusimmassa postauksessa, että "pää maassa makaavat koirat ovat lähes aina huonompia kuin pää ylhäällä olevat (pää maassa makaava koira makaa monesti samannäköisenä kuin koira, joka on rauhoitettu eläinlääkärissä eli ei ollenkaan skarppina ja sellaisena epämääräisenä myttynä)". Hän kommentoi siis MM-kisoja.
    Edellä joku jo antoi hyvän vinkin etupalkasta. Itse olen ainakin opettanut oman koirani olemaan skarppina nimenomaan käänteisen houkuttelun avulla. Olen jättänyt eteen yleensä jotain tosi hyvää ruokaa, esim. kissan märkäruokaa. Pikku hiljaa olen pidentänyt kestoa sekä matkaa. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että ruokaa ei enää tarvitse jättää eteen ja koira makaa silti hienossa kuplassa katse ainoastaan eteenpäin.
    Mukavia treenejä teille! :)

    VastaaPoista
  5. Mä oon kanssa opettanut pää maassa makoilua ihan vaan temppuna. Ajatuksena et kokeilen toimiiko se. Priyahan valahtaa helposti siihen makuulle samalla asenteella kun ois vaan "käy siihen" käskyn alla. Vire siis laskee liikaa ja koira vaipuu horrokseen. Kouluttajamme sanoi kerran että jos sillä olisi kello niin se vilkuilisi sitä koko ajan :D Etupalkka ei ole ainakaan vielä auttanut, joten olen lyhentänyt aikoja ja kokeillut tota pää maassa pönötystä. Meillä on vielä ainakin ollut niin päin että koira on ollut skarpinpana pää maassa :D Kun sillä on selkeämpi tehtävä omasta mielestään. En sitten tiedä mitä päädyn käyttämään..

    VastaaPoista
  6. Meilläkin tempun kautta opeteltuna "pää maassa" on koiran mielestä tosi hauskaa, sillä on ollut paljon parempi fiilis kuin mitä normijätössä. Tosin ongelmahan meillä on enemmän Raikun paineistuminen ja ahdistuminen rivissä ilman mun tukea kuin suora ja ryhdikäs asento, ne sillä tulee luonnostaan. Toistaiseksi leuan laskeminen maahan on antanut koiralle vielä lisätehtävän, jonka avulla se keskittyy Juuri Siihen Tehtävään.
    Mä en niinkään olisi huolissani siitä näyttääkö koira skarpimmalta vai ei, mutta meidän tavoitteet loppuu siihen EVL1-tulokseen ja toivottavasti valionarvoon. Arvokisoihin ei ole tarkoitus tähdätä. :P Ja kun teknisesti hyvästä pää maassa -makuusta ei voi mun mielestä sakottaa niin se riittää. Mutta tosiaan saa nähdä miten jatketaan tästä eteenpäin, voi olla että jos fiilis korjaantuu "itsestään" niin leuan laittamista maahan ei tarvitse jatkaa koevalmiiksi asti.
    Henkilökohtaisesti arvostan itse tällä hetkellä enemmän pää maassa makaavia koiria, mikä työ siihen on vaadittu että koira pitää sen pään kunnolla koko neljän minuutin suorituksen ajan, oli häiriönä sitten mitä tahansa.

    Väsyttää enkä tiedä saako tästä enää mitään selkoa. :D

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille! Juttelen vielä meidän tokokouluttajien kanssa ja kirjoittelen tänne, miten etenee. :-) Ilo kyllä pysyy superhäiriössäkin koko 3min, mitä ollaan treenattu. Välillä saattaa lonkalle mennä, mutta siihen ei olla vielä puututtu kun kuulemma nuorilla keskeneräisillä tuon mallisilla koirilla haastavaakin pysyä siinä tönötyksessä. Nyt tosin ehkä pitäisi siihenkin alkaa puuttua. :-) Ja tosiaan se pää pyörii välillä vähän turhan paljon, vaikka paikoillaan pysyykin.

    VastaaPoista
  8. Mau, mun mielestä paskalla fiiliksellä ei pidä lähteä treenaamaan. Opin sen Ocan kanssa, joka peilasi koko huonon oloni itseensä ja oli kamala treeneissä. Sitä ei onnistunut edes huijaamaan yhtään, vaan se veti lekkeriksi heti, kun huomasi, että minun fiilis ei ollut kohdallaan. Herkkä koira.

    Linkin kanssa voi taas lähteä treenaamaan ihan missä mielentilassa vaan. Yleensä se olo paranee, kun saa koiran hetkeksi käsistä pois. Jättää autoon tai tolppaan ja haistelee vähän ilmaa, jonka jälkeen olo on parempi ja koiran kanssa voi tehdä. Epäreiluahan se on koiralle, jos omistaja ei anna 100% itsestään, vaan ajattelee kaikkea muuta. Sitten koiran pitäisi tehdä töitä ja antaa se 100% ihmiselle, joka ei vaan pidä omaa pakkaansa kasassa.

    Linkki antaa paljon anteeksi, mutta en minä huonolla tuulella lähde treenaamaan tai silloin, jos ajatukset vaeltavat muualla. Tai lähden, mutta jos fiilis ei parane kentällä, niin jätän treenaamatta.

    VastaaPoista