keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Ilon tokoryhmä 3

Tokotreeneissä Milliä tuuraamassa oli Elina Kuorikoski. Havahduin juuri siihen, että minua ei jännittänyt yhtään. En oikeastaan jännittänyt edes aloittaessani Ilon ja Hupin kanssa uusissa ryhmissä. Olen ilmeisesti päässyt pahimmasta treenijännittämisestä yli. En enää mieti, mitä muut ajattelee. Tulee niitäkin hetkiä vielä varmasti.

Tänään teemana oli suosikkiliike, mutta en keksinyt mitään suosikkia ja päätin valita ruudun, jota kutsun nimellä kirottu ruutu. En muista miten opetin Ilolle ruudun ja en oikeastaan muista, miten opetin yhtään mitään Ilolle. Kouluttajat välillä kysyvät ja aina olen yhtä kysymysmerkkinä. Luultavasti käytin lelua, namia, naksuttelua. Ilolle on ollut jo pitkään selvillä, mitä ruutu tarkoittaa. Ollaanhan me kisattukkin avoimessa neljän kokeen verran. Ongelma on kuitenkin se, että välillä tuntuu kuin Ilolla ei olisi selvää ajatusta ruudusta. Välillä bongaaminen on haastavaa, välillä näyttää suorittavan jotain aivan muuta tehtävää ja välillä ennakoi pysähdystä. 


Näytin, miten ollaan tehty ruutua. Ilo bongasi ruudun, eteni hyvällä vauhdilla ja reagoi käskyihin. Elina totesi, että ei se paha ollut, mutta Ilo näytti olevan hetken epävarma ja Ilon paikka on todella edessä. Ilo vähän ennakoi pysähdystä ja minä varmistelen ehtiväni ennen Ilon ennakointia, käskyttämällä aivan liian etupäässä ruutua. Seuraavaksi näytin, miten olen palkannut silloin kun Ilo on vain juossut ruutuun. Elina oli sitä mieltä, että ruudussa tulisi käyttää palkkaa, vaikka koira osaisi. Namia, alustaa, mahdollisimman näkymätöntä. Minä itse jäin tätä vähän miettimään. Ilolle yhtään näkyvät on ainakin ehdoton ei, sillä Ilo hakisi vain silmillään kohdetta. 

Tehtiin läpijuoksua, siten, että palkka oli ruudun takanauhalla ja lähetin Ilon suoraan lelulle. Ilo jäi leluun kiinni, eikä varmasti miettinyt mitään muuta. Se kuitenkin auttoi  Läpijuoksun jälkeen alettiin hakea paikkaa taaemmas, Elina näytti Ilolle missä on oikea kohta ja lähetin Ilon ruutuun aika läheltä. Ilon ollessa tarpeeksi takana, seis-käsky ja heitin palkan. Ensimmäisellä kerralla sanoin käskyn liian myöhään Ilon vauhtiin nähden ja Ilo veti ruudusta yli. Ilo teki oikein ja reagoi käskyyni, minä vain olin myöhässä. Toisella kerralla tosi hienosti.  

Lähetyspaikalla pitää hirveästi vahvistaa ajatusta siitä, että tästä on matka suoraan eteenpäin ja siellä odottaa se neliö tötsineen. "Missä ruutu?" on ollut käytössä, mutta minun täytyy vahvistaa virittelyä vielä entisestään.

Omatoimisesti tehtiin jääviä, kaukoja ja perusasennon hinkkaamista. Ei paljoa hurrattavaa näissä pätkissä. Maahanmenosta istumiset jäi välillä vähän vajaiksi niin jäävissä kuin kaukoissakin. Etutassut jäi vähän liian eteen, eikä Ilo pompannut normaaliin tapaan. Perusasennot aluksi vinoja, mutta hinkkaamisella alkoi pylly pyöriä näppärästi. Lopuksi harjoiteltiin vielä ruudun loppua ylempiä luokkia ajatellen. Vietiin koira makaamaan ruutuun, jonka jälkeen liikuttiin ruudun ulkopuolella ja palkattiin koira makaamisesta. Elina mainitsi, että harjoitus voi tuntua tyhmältä, mutta on oikeasti hyödyllinen. Elina sanoi myös, että samaa kannattaa tehdä seisomisen kanssa. Ilolle maahanmeno ei tuottanut ongelmia, mutta seisomisessa saattaisikin jopa liikahtaa.

Ennen treenivuoroja tehtiin paikkis. Paikalla oli vain kolme koiraa. Ilolle häiriötä muiden käskyistä (muille makuu, Ilolle istuminen), muiden välipalkkaamisesta, ruudun rakentamisesta, sekä tietysti muilta kentiltä kantautuvista äänistä. Paikkis oli muutenkin vähän normaalia pidempi. Ilolle paikkis on vahva liike, joten ei mennyt häiriöihin. Osallistuttiin myös seuraavan ryhmän paikkikseen kun paikalla oli vain kaksi koiraa. Otin taas istumisen. Häiriönä vieraat koirat ja koirien välissä kävelevä kouluttaja. Kouluttaja totesi, että "tässä on koira, jota ei paljoa juoksut tai juoksuhousut häiritse". Kehui Ilon paikkiksia. Mielentila oli rauhallinen, silti valpas.  Elina totesi, että voisin alkuja harjoitella häiriössä. Liikkuroituja alkuja, jonka aikana Ilon pitäisi pitää kontakti minuun ja siitä palkkaa. Ei katsominenkaan väärin ole, mutta tämä oli yksi parannusehdotus meille. 


Tänään lenkitin koirat erikseen ja molemmat käyttäytyivät niin hienosti. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Molemmat kiskovat. Ilo uskoo käskyjä ja reagoi pysähdyksiin, mutta Hupi ei ymmärrä käskyjä ja keksii pysähtyessä useimmiten muuta ohjelmaa itselleen. Ei oikein toimi. Molempien ollessa mukana Hupi haukkuu toisille koirille, mutta yksin ei päästänyt ääntäkään. Vapaana ovat kuulolla hyvin, mutta Hupi katsoo usein ensimmäisenä, mitä Ilo tekee ja miten Ilo reagoi. Yksin molemmat käyttäytyivät oikein hienosti. Hupikin oli todella hienosti kuulolla. Täytyy vain useammin käyttää erikseen. Tekee hyvää Ilolle, tekee hyvää Hupille ja ennen kaikkea  hermoilleni.

2 kommenttia:

  1. Meillä ihan sama homma, kun erikseen lenkittää koiria niin ne toimii kuin unelma, mutta kun vie ne samaan aikaan ulos (kuten 95% lenkeistä) niin hirvee kiskominen ja härdelli. Tunnen tuskasi! :D

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että en ole yksin! :-D Voi huoh!

    VastaaPoista