perjantai 14. heinäkuuta 2017

Iloista ja hupaisaa tokoa 7

Viime viikolla jäi tokotreenit välistä Kuusamon reissun takia. Tuntuu, että lähiaikoina on tokoiltu aivan älyttömän vähän. Tarvisi tehdä treenisuunnitelma koirille - erityisesti Hupille. Rehellisesti sanottuna olen vähän hukassa pentutreeneissä. Hupin kanssa on treenattu omatoimisemmin kuin Ilon kanssa pentuaikana. Hupilla on ollut pitkä tauko hallitreeneistä, koska minulla ei ole enää omatoimitunnareita (ei vain kykene talkoilemaan ryhmäpaikan ja omatoimitunnareiden edestä) ja treenejä on jäänyt pakosta välistä. Tänään päätin ottaa Hupin treenaamaan ennen kuin edes tiesin päivän aihetta. Aiheena tavoiteliikkeet, joista lopulta valitsin ruudun.

Aloitettiin treenit paikkamakuulla, kuten yleensä. Yleensä olen ottanut Ilon paikkikseen, mutta tällä kertaa olin matkassa vain Hupin kanssa. Milli heitti ilmoille, että Hupi voisi osallistua paikkikseen häkkiin rauhoittumalla. Hän on opettanut oikeaa mielentilaa paikkikseen häkin avulla. Sain kevythäkin lainaksi, luukku auki ja istuin viereen. Oltiin rivin reunimmaisia ja vieressä toinen pentu harjoitteli samalla tavalla. Hupi tajusi mennä nopeasti häkkiin, kävi makaamaan ja ei meinannut kertaakaan nousta/lähteä. Aluksi istuin vieressä, mutta otin hieman välimatkaa, menin kyykkyyn, menin polvilleni ja lopuksi nousin seisomaan. Hienosti kesti liikkeeni. Palkkasin tiuhaan. Iloisen Hupin häntä heilui kuitenkin välillä varsin villisti ja mielentilatreeni tulee luultavasti tarpeeseen.

Omatoimisesti tehtiin monenlaista. Luoksetulo oli innokas ja vauhdikas. Fokus oli hyvin minussa, eikä ottanut häiriötä muista. Perusasento ja seuraaminen käsiavulla. Kulki mukana ja piti kontaktia. Ei olla vieläkään edetty harjoituksissa siihen vaiheeseen, että käsiavun voisi jättää pois. Olen alkanut ajoittain nostaa kättä ylemmäs. Kaukot käsiavulla, erikseen istu-maahan-vaihdot ja maahan-seiso-vaihdot. Vauhdikkaat vaihdot, mutta ei vielä pitkään aikaan ilman käsiapua. Liikkeestä maahanmenoa käsiavulla, kivat näppärät maahanmenot ja hyvin kulki mukanani (vierellä kun kävelin eteenpäin ja edessä kun peruutin). Kapulan pitäminen tökki tänään syystä x. Oltiin treenattu aika paljon, joten väsymys on yksi vaihtoehto. Tai inhottavat valjaat. Hupi tarttui kapulaan laiskasti ja tiputti kapulan heti. Leikitin välillä ja kokeiltiin hetken päästä uudestaan. Tuli muutama kiva tarttuminen ja pitokin kesti vapautuskäskyyn asti. Tehtiin puisella ja metallisella kapulalla.

Millin opissa tehtiin ruutua.  Hupi ei ole montaa kertaa ruutua tehnyt, mutta olen kokeillut kosketusalustaa paikan apuna ja lelua matkan apuna. En ole osannut opettaa Hupia pysymään kosketusalustalla, joten ei ole ollut mitään ajatusta paikalle jämähtämisestä. Milli tuumasi, että voisin lähteä opettamaan alustalla pysymistä luopumiskäden avulla. Ei laitettu alustaa vielä ruutuun. Tuumasta toimeen! Aluksi Hupi lähti käden mukana, mutta muisti pian luopumiskäden idean ja pysyi todella hienosti alustalla. Kehuin rauhallisesti, otin yksitellen nameja luopumiskämmeneltä ja välillä heitin namin kauemmas, jolloin Hupi pääsi tarjoamaan alustalle menemistä uudestaan. Hienosti meni harjoitus! Sain mukaan vähän liikettäkin. Matkaa tehtiin koko kentän mitalla. Milli näytti lelua, laittoi ruudun takanauhalle ja hetsasin Hupia ennen kuin päästin irti. Ensimmäisellä kerralla Hupi koukkasi Milliä kohti, mutta tajusi heti lelun olevan ruudussa ja toisella kerralla juoksi suorinta tietä ruutuun. Vauhtia riitti, eikä matka ollut ongelma. Hupi tykkää bilettää lelun kanssa yksin, joten se biletti ruudun ulkopuolella. Hain Hupin ja lelun, jonka jälkeen mentiin ruutuun leikkimään yhdessä. Nämä  tuli kotiläksyksi!

Hupi teki ihanalla asenteella hommia. Se oli todella iloinen ja innokas, mutta keskittyi silti täysillä tekemiseen. Ei ottanut pahemmin häiriötä ihmisistä tai koirista, eikä edes iki-ihanasta Millistä. Alussa piti hupipallona pomppia luokse, mutta rauhoittui rakkausmoodista todella helposti. Odotin sekoboltsi-käytöstä, koska takana on todella pitkä tauko hallitreeneistä. En edes muista onko Hupi käynyt hallilla viimeksi kesäkuun alussa vai jopa toukokuun puolella. Hupi yllätti positiivisesti ja oli aivan superhieno. Tauolla Hupi tarjosi makuualustalle rauhoittumista. Iloinen tehtävä sekin oli innokkaalle pikkukoiralle, mutta silti. Olin yhtä hymyä koko loppuillan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti