torstai 26. huhtikuuta 2018

Oili Huotarin tokokoulutus

Sunnuntaina 22.04. herätyskello soi 6.00 ja neljän tunnin yöunien jälkeen mietin, miksi pitikään sopia mitään. Luvassa oli kuitenkin liian kivaa ohjelmaa, joten jo noin 6.30 olin pakkaamassa koiria ja tavaroita autoon. Suuntana Tampere-Heinola-Lahti-Hollola-Tampere. Reissussa vierähti kevyet 15h ja matkaa kertyi vajaa 400km.

Wirneen porukalle oli varattu tokokoulutus Oili Huotarin opissa AQility-hallilla Lahdessa. Koulutukseen osallistui 13 koirakkoa ja treenipäivän kokonaiskestoksi tuli 7h. Minun piti osallistua koulutukseen vain yhdellä koiralla (Hupi), mutta Hupin veljen omistaja kysyi haluanko mennä Ilon kanssa heidän tilalleen ja minähän sitten menin.

Koulutus alkoi 10.00, mutta minä saavuin paikalle vasta noin 11.30. Luvassa oli jotain muutakin kivaa ja odotettua! Voitin viime elokuussa fb-kilpailusta ilmaisen valokuvauksen Aino Vakkilaiselta ja vasta nyt pääsin lähtemään reissuun. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Onneksi Aino oli kärsivällinen ja suostui silti kuvaamaan meidän jengin. Aino osallistui oikein mukavaksi ihmiseksi ja lahjakkaaksi kuvaajaksi - oli ilo tavata hänet, sekä hänen hurmaavat koiransa: Supu-lapinporokoiran ja pikkuisen Myrtti-malinoissin. Kuvat, en kestä!

Koirakkoa kohtaan oli varattu 30min treeniaikaa ja sai päättää halusiko treenata 1x30min vai 2x15min. Minä treenasin molempien kanssa 15min pätkissä ja vaihdoin koiria välissä. Koirat odotti vuoroaan välillä autossa ja välillä hallissa. Ilo suhtautui mukavasti uuteen paikkaan, tosin juoksut lähestyy ja ahneus kasvaa, joten Ilo haisteli ohikulkiessa kaikkien tavaroita. Hupikin suhtautui yllättävän rennosti uuteen paikkaan, ihmisiin ja koiriin.


ILO - MERKITÖN MERKKI ja SKARPPINA PAIKKIKSESSA
Ensimmäisessä setissä Ilo alkoi opiskella merkitöntä merkkiä. Ilo on tehnyt eteenlähetystä jonkin verran lelulla ja toki vauhtia lähtee. Aluksi näytin, miten on tehty. Harjoitukset aloitettiin kahden patukan kanssa. Toinen patukka vastakkaisen seinän viereen, koirakko vastakkaisen seinän luokse, koiran virittely ja lähetys. Koiran lähtiessä matkaan, toinen patukka tiputettiin seinän viereen ja samalla juostiin leikkimään koiran kanssa toiseen päähän, jonka jälkeen koiran lähetys sille tiputetulle patukalle. Tätä samaa toistimme useamman kerran. Ilo alkoi kiihtyä harjoituksesta ja Oili tuumasi, että voi antaa namin ennen lähetystä. Koiralle voi käydä näyttämässä missä on eteen, ulkona voi taputtaa maata ja sisällä seinää. Vauhdista voi rohkaista kerran tai pari eteen-käskyllä. Voi tehdä seinätargetilla. Ulkona voi asettaa kolme lelua peräkkäin kunnon välimatkan päähän toisistaan ja lähettää koiraa eteen leluille. Voi asettaa lelut eri suuntiin ja lähettää jokaiseen suuntaan eteen.


Toisessa setissä Ilo alkoi hakea oikeanlaista mielentilaa VOI-ja EVL-paikkista ajatellen. Koiran toki pitää paikkiksessa pysyä rauhassa, eikä Ilolla ole ikinä ollut mitään ongelmaa, mutta Ilo vaipuu omaan kuplaansa ja sen pitäisi olla skarppina vastaanottamassa käskyjäni ajallaan. Selitin yllättäen huonosti ja Oili käsitti vähän väärin. Käsitti Ilon "nukkuvan" paikkiksessa, vaikka enemmänkin paikkiksen jälkeen. Jätin Ilon maahan ja Oili häiriköi Iloa isosti. Oili houkutteli namilla, antoi vääriä käskyjä, vapautteli, antoi palkkasanoja ja houkutteli mukaansa. Häiriöt on Ilolle tuttuja ja usein Ilo menee näihin häiriöihin kerran, mutta nyt... Ilo meni häiriöihin niin monta kertaa, että en edes laskenut. Syytän lähestyviä juoksuja, herännyttä ruokahalua ja pohjatonta vatsaa. Namit oli aivan liian vastustamattomia. Harjoitus oli todella vaikea Ilolle ja minua alkoi turhauttaa isosti. Harjoitus tehtiin todella monta kertaa ja alkoi Ilo lopulta ymmärtää, mistä harjoituksessa oli kyse. Vinkkeinä voi kehua koiraa kun se katsoo paikkisrivissä eteen, voi juosta palkkaamaan koiraa. Voi opettaa, että rivissä liikkuria odotellessa ohjaaja katsoo eteen kun mitään ei tapahdu ja oman vuoron lähestyessä pieni huomautus koiralle. 



HUPI - SEURAAMINEN, KAUKOT, PITO ja NOUTO
Ensimmäisessä setissä Hupi teki seuraamista ja myös kaukoja, koska aikaa jäi. Kerroin väljästä seuraamisesta ja näytin pätkän. Oili tuumasi, että ei Hupi näytä kyllä paineistuvan minusta yhtään ja näyttää enemmän siltä kuin se ei olisi vain ihan varma, missä sen pitäisi olla. Ja kuin se koittaisi nähdä minua paremmin, treeniliivin huojuva helma vähän häiritsi ja otin liivin pois. Kokeilimme seuraamista seinän vieressä. Hupi ei ollut moksiskaan seinän ja minun välissä - ei todellakaan mitään paineistumista. Aluksi palkkailin perusasennosta, sitten yhden askeleen seuraaminen, kahden askeleen seuraaminen ja sitten seuraamaan lyhyen seinän mitalta. Oili joutui monta kertaa muistuttamaan, että katso eteen. Hyvin huomaa, etten usko Hupin kulkevan vierellä. Hupi seurasi, mutta jätätti. Voin palkata vähän oikeasta kädestä ja hakea sillä paikkaa vähän eteenpäin. Meidän kannattaa tehdä seuraamista vain seinän vieressä, sekä yhden askeleen pätkiä ja käännöksiä. Ei kuulemma kannata vielä tehdä muuten, koska on nyt ehtinyt tottua seuraamaan vähän väljästi. 

Kaukot haluaisin opettaa kerralla mahdollisimman oikein ja ottaa heti kaikki liikkeet mukaan. Ilon kanssa tehtiin liian pitkään vain i-m-kaukoja ja seisominen sekoitti pakan kokonaan. Hupi oli kaukoissa todella löysä, muutteli asentoa, ennakoi ja ei malttanut odottaa käskyjä. Minun oho-huomautus kuulostaa enemmän kehulta kuin huomautukselta. En ole Hupille harrastuksissa ohotellut, koska pidän sitä pentuna ja se ei hirveästi osaa mitään. En ole vaatinut siltä tarpeeksi, vaikka se on aikuinen koira ja se oikeasti osaa asioita. Pitää olla tarkka kriteereissä, palkata rohkeammin ja myös huomauttaa asioista rohkeammin silloin kuin aihetta on. Meidän suhde ei mene rikki, jos kerron Hupille selkeästi, milloin se tekee väärin. Minun ei myöskään pidä palkata silloin kun korjataan virheitä ja voi että miten vaikeaa oli olla mustavalkoinen. Teimme harjoitusta aivan liian kauan ja Hupi alkoi selvästi väsyä. Asento muuttui koko ajan huonommaksi ja Hupi menee todella helposti maahanmenossa aivan kiemuraan. Nyt Hupin kanssa läheltä todella nopeatempoisia istu-maahan vaihtoja, eikä muutosta ennen kuin tämä on kunnossa. Meillä meni vähän yliajalle, Milli ehti tulla Popan kanssa kentälle ennen kuin sain Hupin kiinni ja treenivuoron loputtua Hupi karkasi moikkaamaan vähän liiankin ihania tyyppejä.


Pidossa näkyi hyvin, kuinka Hupi tiputti kapulan heti kun kädet lähestyi. Hupilla on kivalla mallilla pito, se vain vähän ennakoi hetkeä kun kädet tulee ja käsky käy. Ei muuta ongelmaa, tarttuu kivasti ja pitää kivasti, eikä mälvää. Häiriötä vain harjoituksiin. Aluksi annoin pidä-käskyn, jonka jälkeen vein kädet kapulan sivuille ja heti pois. Kehutaan kun pitää nätisti. Muutaman kerran tiputti kapulan, mutta paransi hienosti ja alkoi kestää hyvin käsihäiriötä. Näytin noudon ja Hupi ei meinannut vaihtaa kapulaa leluun, joko näin tai sitten Hupi tiputtaa kapulan ennen kuin käsky käy. Heitin kapulan mahdollisimman pitkälle ja kerran Oili kävi heittämässä kapulan vielä pidemmälle heittämästäni kohdasta. Hupi noutaa hienosti, juoksee tasaisesti ja voimakkaasti. Tarttuu kapulaan hyvin ja lähtee palauttamaan samalla vauhdilla, mutta ei ole vielä ollut ajatusta palauttamisesta. Leluun palkkaus mielummin siten, että vedän lelua maassa kuin siten, että roikutan lelua ilmassa. Teimme myös sellaista harjoitusta, missä käskin Hupin pitää kapulaa ja aloin liikkua taaksepäin. Hupilla pää painui ja selvästi vähän ihmetteli, mutta piti kapulaa vapautukseen asti. Lähdimme myös "huomaamatta" hakea kapulan kanssa sivulle tulemista eli minä siis liikuin siten, että Hupi lähti tavallaan automaattisesti hakeutumaan tuohon sivulle oikeaa paikkaa kohti. Hupi lähti vastaamaan harjoitukseen kivasti ja uskon, että se tajuaa idean nopeasti.

Oili kehui Hupia kivanoloiseksi koiraksi ja se lämmitti mieltäni aivan erityisen paljon. Ilo on saanut lukuisia kehuja elämänsä aikana, mutta Hupia on harvemmin kehuttu. Hupista tulee varmasti tosi hieno harrastuskoira.


Koulutuksen jälkeen lähdimme jäähkälenkille Hollolan ihaniin metsiin Katariinan ja Ilon velipojan Gatsbyn kanssa. Aina yhtä ihanaa nähdä Katariinaa ja Gatsbyä, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Minulla oli kamala päänsärky lyhyiden yöunien, ajomatkan ja pitkän päivän takia, mutta Katariina toi minulle särkylääkettä ja tuplaa. Lääkkeen, suklaan, hyvän seuran ja raittiin ulkoilman voimalla päänsärky sai kyytiä. Aina ajoittain tytöt koki oikeudekseen sanoa pör porukan ainoalle miespuoliselle, mutta ihanan huolettomasti sujui silti meidän lenkki. Ihanaa kun ei tarvitse stressata mitään kun tietää koirien toimivan yhdessä ja lenkin sujuvan ongelmitta.

KAIKKI KUVAT ON OTTANUT AINO VAKKILAINEN!

4 kommenttia:

  1. Novan kanssa haettiin myös tiiveyttä pitämällä luovuttavaa namia pään vasemmalla puolella. Harjoiteltiin ensin istuen idea. Sitten seurauksessa muutamaa askelta. Ja sain neuvon myös pohkeenväistöstä oikealle. Häiritsemistreenit myös auttoi kun tajusi luopua niistäkin. Gavan kanssa tehtiin tosi pitkään lyhyitä pätkiä että ne oli täydellisiä.

    VastaaPoista
  2. Seuraaminen on ollut vaikeaa meilläkin. Väljyyden lisäksi Haiku poikittaa 🙄 Tuli mieleen tuosta suoraan eteenpäin kastsomisestä se kun viime treeneissä tajusin itse että oma asentokin voi vaikuttaa aika paljon. Mulla on tapana myös katsoa ihan liikaa Haikua ja samalla varmaan nojaan sen suuntaan niin ilmankos on koirakin vänkyrällä. Pitäisi kävellä kroppa suorassa ja rennommin. Miksi se on niin vaikeaa? 😂

    VastaaPoista
  3. Jep, vaikeaa on. :-D Peilin edessä treenaan aina kun mahdollista, mutta ilman peiliä tuijotan Hupia kun en luota vielä kulkevan ja mahdollisesti juuri pahennan ongelmaa. Ehkä se siitä vielä. :-)

    Hupin kanssa en osannut päättää, miten alan tekeen ja sekoittelin tyylejä. Vähän kaikkea, eikä silti tarpeeksi mitään. Ilolle tein vahvan perusasennon ja perusasennosta perusasentoon imuttamalla tuli kiva seuruu. Perusasennossa Hupilla meni tosi kauan ja vieläkin parannettavaa, enkä osaa sanoa miksi näin.

    VastaaPoista