lauantai 12. toukokuuta 2018

Tehotoko 1

Torstaina 03.05. meillä alkoi ohjatut tokotreenit. Halusin tokoryhmään kesäkaudeksi ja pääsimme tokon tehoryhmään. Aikaisemmin olen treenannut tehoryhmissä kolme kautta Ilon kanssa, kaksi kautta nuorten koirien ryhmässä ja kausi kisaavien ryhmässä. Kisaavien ryhmässä lopetimme kaksi vuotta sitten. Kouluttajat on vaihtunut ja koulutettavat on vaihtunut. Ryhmässä on neljä koirakkoa ja taso möllistä voittajaan, Hupi mölli, 1 ALO, 1 AVO ja 2 VOI. Treenaan molempien koirien kanssa, vaihtelen koiria fiiliksen ja treenitarpeen mukaan. 

Ensimmäiset treenit poikkeuksellisesti Hakametsän jäähallin hiekkakentällä. Normaalisti treenaamme TamSKin ulkokentällä. Minä otin molemmat koirat mukaan ja molemmat pääsi hommiin, mutta koulutukseen pääsi Ilo. En osannut päättää koiraa, joten arvoin oikeasti lapuilla. Tehotokossa kouluttaja vaihtuu ja koulutukset aloitti Heidi.


Aiheet valitsemme näillä näkymin itse, joten aloitin treenikauden poistumalla omalta mukavuusalueeltani ja aiheeksi valikoitui ihana-kamala ikuinen murheenkryyni RUUTU. Ilo on tehnyt ruutua kauan, joten se tietää mikä on ruutu. Se tietää, että pitää juosta kovaa, pitää pysähtyä, pitää käydä makaamaan, pitää odottaa ohjaajaa tai nykyisten treenien mukaan juosta ohjaajan luokse. Joku siinä ruudussa kuitenkin aivan liian usein tökkii. Luultavasti soppa on lähtenyt syntymään siitä, että olen tehnyt aivan liikaa samalla kaavalla - Ilo on fiksuna koirana alkanut ennakoimaan - paikka on valunut eteenpäin - minä olen alkanut motkottamaan - epäonnistumisten myötä Ilo on alkanut epäröimään - Ilo on alkanut valmistautua epäonnistumiseen ja pois kutsumiseen, jonka myötä se himmaa vauhtiaan jo ennen ruutua tai toisinaan jopa kokonaan lähtee luokseni. Epäonnistumisista olen kutsunut Ilon aina pois ja aloittanut alusta, enkä ole rohkaissut sitä jatkamaan ruutuun suorittamaan tehtävää loppuun. Ilolla on välillä ilmennyt inahtelua ruutuun lähtiessä, mutta se pysyy hallinnassa.

Juoksutin Ilon lelulle ruutuun. Lelu toimii kyllä. Ilo on leluhullu ja luopumisharjoituksista huolimatta jää leluihin todella vahvasti kiinni. Seuraavaksi appari heitti lelun Ilon juostua ruutuun seuraavaksi ruutu stoppeineen ja palkka minulta. Ilo lähti vastaamaan harjoitukseen hyvin, vauhtia ja varmuutta tuli heti lisää. Minun pitää vain palata taaksepäin ja luoda varmuutta Iloon. Näiden harjoitusten lisäksi sain vinkiksi jättää ruudun taakse lelun, juoksuttaa Iloa ruutuun ja stopista vapauttaa lelulle. Minua epäilytti kun Ilo jäi perä minua kohti, mutta toisaalta vauhtia hakiessa ei ole niin justiinsa. Jos alkaa valua liikaa taaksepäin, minulta tuleekin vielä parempi palkka. 

Omatoimisesti Ilo teki seuraamista, luoksetuloa ja kaukokäskyjä. Seuruu oli iloista ja tuntui hyvältä. Kokeilin seuraa-käskyä peruuttamiseen ja se toimikin todella hyvin. Paljon paremmin kuin peruuttamisen oma käsky ja aion jatkaa seuruukäskyllä. Ilo teki pidempää ja haastavempaa peruutuspätkää kuin koskaan aikaisemmin. Luoksetulo molemmilla stopeilla, mutta ei oikein toiminut. Seisomista alkoi ennakoida, joten piti juoksuttaa välillä läpi. Maahanmenot ei toiminut, joten koitin takapalkkaa ja käskytin kiertämisestä. Kaukot oli tahmeat, mutta asennot oli oikeat. Namit oli juoksuiselle Ilolle liian tahmauttava palkka ja lelu toimikin selvästi paremmin. 


Hupi teki ennen Ilon treeniä seuraamista, eteentuloa ja kaukokäskyjä, sekä Ilon treenin jälkeen luoksetuloa, noutoa ja pitoa. Seuruu 1-2 askeleen pätkissä, sekä paikoillaan käännöksiä. Tein imuttamalla ja paikka pysyi tiiviinä. Eteentulo namiavulla, hakee ihan kivasti, mutta saisi olla vielä tiiviimpi. Kaukot oli superit, malttoi odottaa käskyjä ja teki vaihdot nopeasti. Luoksetulo kaksi kertaa, koska ensimmäisellä kerralla lähti luokse ennen käskyä. Toisella kerralla pysyi, tuli vauhdikkaasti ja suoraan perusasentoon. Nouto oli vauhdikas ja hieno. Pito oli hieno ja ote oli tiukka, vaikka mukana oli häiriökädet. Liikkuminen kapula suussa oli tosi iloista. 

Lopuksi Hupi teki paikkiksen yksin, eikä ollut mitään ongelmia. Muutenkin Hupi treenasi samalla kun kaksi vierasta koiraa treenasi kentällä. Kerran katsoi toista koiraa ja nosti häntää, mutta jatkoi silti leikkiä kanssani. Treenien jälkeen kävimme remmikävelyllä treenikaverin ja hänen aussiensa kanssa. Hupi haukkui aluksi hetken, mutta hiljeni nopeasti ja muuten meni yllättävän hyvin. Remmikävely muiden kanssa on Hupille aivan vierasta.

Upeat kuvat on ottanut Aino Vakkilainen

2 kommenttia:

  1. Voi, te senkun jaksatte! Ihana seurata upeita koiria, niin taitavia ja kummiskin erilaisia ja ohjaajaa, sinua! tv.grandgrandmother

    VastaaPoista
  2. Kiitos! <3 Tämä koirahomma on kyllä vienyt mukanaan aivan kokonaan, enkä voisi parempaa harrastusta keksiä. <3

    Molemmat tytöt on opettanut ihan hirveästi ja erilaisia asioita. Aina on mahtavaa kun huomaa kehitystä tapahtuneen ja erityisesti Hupin kanssa, jonka kanssa on joutunut vääntään. Hienoja koiria. <3

    VastaaPoista