torstai 10. tammikuuta 2019

Tavoitteet, menneet ja tulevat

Jos 2017 tavoitteista yllätyin, kuinka hyvin tavoitteet toteutuivat. Nyt 2018 järkytyin, kuinka huonosti tavoitteet toteutuivat. Painin oman terveyden kanssa kesäkuusta monta kuukautta eteenpäin, joten se luonnollisesti vaikutti aivan kaikkeen ja omalta osaltaan tavoitteiden toteutumattomuuteen. Olen venyttänyt tämän julkaisua, mutta nyt on aika katsoa miten kävi, mikä toteutui ja mikä jäi toteutumatta. Samalla vuoden 2019 tavoitteet!


ILON kanssa rohkaistuin vihdoin korkkaamaan tokon voittajaluokan Nokialla 02.06., mutta suorituksemme riitti vain kakkostulokseen pistein 248,5p (sij. 1/2). Kokeesta jäi kuitenkin hyvä fiilis ja kehässä oli parempi olla kuin koskaan aikaisemmin. Ilmoitin Ilon toiseen kokeeseen kesäkuun lopulle, mutta edellisen yön vietin maaten ensiavussa ja siitä se kaikki moska vasta alkoikin. Monta kuukautta meni pelottavien oireiden kanssa painiessa, jonka takia koirat oli minimi liikunnalla ja treenillä, joten luonnollisesti kokeetkin jäi. Sitten tuli Ilon saikku. Sitten tuli juoksut. Sitten tuli mammahommat. EVL-liikkeitä treenasimme VOI-liikkeiden ohella, mutta tekemistä riittää vielä. Lampaat jäi, tänäkin vuonna. Muutin mieltäni ei pentuja-suunnitelman suhteen, joten sterkka vaihtui Warmalla astutukseen 19.11. ja Walojen odotukseen. Ilon selkä kuvattiin 21.09. terveeksi myös  spondyloosin osalta ja silmät peilattiin terveiksi 29.08.  Ilo oli kaksi kertaa saikulla telottuaan itsensä lenkillä.

ILON TAVOITTEET 2019                           
- Pennuista palautuminen ♥
- VOI1 (TK3?)
- TK4 -> FI TVA Wirneen Ilopilleri ♥
-  Sterkkaaminen
- Ne lampaat, nyt!
- Monipuolisesti eri lajeja




HUPIN kanssa en rohkaistunut korkkaamaan tokon alokasluokkaa tai tekemään mitään muutakaan. ALO-liikkeet saimme lähes koekuntoon, mutta seuraaminen osoittautui isoksi murheenkryyniksi ja päätin lähteä rakentamaan sitä alusta. Kaukoissa taitaa olla edessä sama homma. Treenasimme ahkerasti ylempien luokkien liikkeitä ALO-liikkeiden rinnalla ja Hupi on tehnyt monipuolisesti kaikenlaista. BH-kaavan palaset on ihan hyvällä mallilla, mutta kaavio on suurimmaksi osaksi seuraamista ja seuraaminen on surkeaa. Olin ilmoittamassa Hupia MH-luonnekuvaukseen 13.10., mutta Hupilla alkoi juoksut ja siitä tuli normaalia enemmän herkkis, joten päätin siirtää MH:ta. Olin ilmoittamassa Hupia myös näyttelyyn 25.08., mutta nakukoirasta tuli vielä nakumpi ja ajattelin jopa sen HarrastusHoon olevan mahdottomuus, joten jätin väliin. Lampaat jäi Hupiltakin, tänäkin vuonna. Remmikäytös on loputon suo, mutta tämän vuoden aikana on tapahtunut isoja muutoksia. Hupille kelpaa nykyään ruoka, vaikka se kiihtyisi koirista. Se välillä jopa jättää toiset koirat, se ei aina kisko, se ei aina hauku. Isoa edistymistä, vaikka tekemistä riittää ja en tiedä muuttuuko koskaan täysin seesteiseksi. Takapakkiakin on tullut - kiitos iholle tunkevien irtokoirien, joita on tullut nyt lähiviikkoina vastaan.


HUPIN TAVOITTEET 2019
- Tokouran korkkaaminen
- MH-luonnekuvaus
- Näyttelyistä H
- Sterkkaaminen
- Ne lampaat, nyt!
- Ahkera agility ja haku


Yksi parhaista asioista tämän vuoden aikana on se, kuinka hirveästi minun ja Hupin suhde on muuttunut. Kuinka tiivis suhde meille on kehittynyt ja kuinka hyvä tiimi meistä on kasvanut. Se ei tullut itsestään, ei helposti, ei nopeasti. Kirjaimellisesti on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä. Kuvainnollisesti on hakattu päätä seinään, mutta se kaikki on niin kannattanut ja todellakin ollut sen arvoista. Minulla on toinenkin aivan uskomattoman upea ja täydellinen koira käsissäni. Minun täydellisen Iloni täydellinen lapsikoira Hupi. ♥ Nyyh.

En osaa päättää keräisinkö Ilolle koularin voittajaluokasta vai hakisinko vain yhden ykköstuloksen ja siirtyisin erikoisvoittajaluokkaan (liikkeiden viilauksen jälkeen). En osaa päättää myöskään keräisinkö Hupille koularit vai koittaisinko siirtyä mahdollisimman nopeasti luokkien välillä - sitten joskus kun saan sen koekuntoon, hmm...

Aika usein tekisi mieli vain lopettaa toko ja ruoskin itseäni henkisesti, koska olen surkea ja en osaa kouluttaa hyviä koiria tokokoiriksi. Hyvät koirat menee hukkaan huonoissa käsissä jaadajaada. Seuraavassa hetkessä muistan, että koiria ei se tittelirivi kiinnosta hittoakaan ja niille tärkeintä on, että harrastan niiden kanssa. Koitan myös muistuttaa itseäni, että en treenaa valvovan silmän alla ja muutenkin treenaan lähes aina yksin. Muistutan itseäni, että nämä on ensimmäiset harrastuskoirani ja kuinka hirveästi olenkaan kehittynyt sitten Ilon saapumisen. Hupin kanssa olen osannut tehdä monta asiaa paremmin kuin Ilon kanssa. Silti se henkinen ruoskiminen valtaa aivan liian usein ja erityisesti silloin kun muut tekee hienoja tuloksia, eikä itsestä ole mihinkään - edes menemään sinne kokeeseen. Vertailu on tyhmää, turhaa ja tarpeetonta, mutta niin inhimillistä.

Miten meni noin niinku omasta mielestä? Sairastelu toki tuli aivan puskista ja pilasi elämän kaikilla mahdollisilla tavoilla moneksi aikaa. Ei elämä vieläkään normaalia ole, mutta koirat sentään saa enemmän liikuntaa ja lähes normaalisti treeniä. Upeaa on se, kuinka hienosti koirat on ollut kamalasta kesästä huolimatta. Ne on tottunut saamaan niin paljon enemmän kuin mitä ne kesällä sai, mutta silti molemmat tyytyi kohtaloonsa ja käyttäytyi niin mallikkaasti. Oli minun tukeni ja turvani. Oli läsnä silloin kun niitä tarvitsin ja poissa silloin kun sitä tarvitsin. En voi käsittää, kuinka upeat koirat minulla on. Kuinka paljon koirat tuokaan iloa elämääni ja sisältöä päiviini.  ♥

Koirat on pysynyt muuten terveinä, mutta molemmilla on ollut vuoden aikana vatsapöpö ja molemmat on saikuttanut ontumisen takia. Koirilla on ollut hauskaa ja kesää lukuun ottamatta on iloittu kaikki yhdessä, hännät heiluen ja hymyt naamalla. Tulevan vuoden tavoitteena on pitää hauskaa ja nauttia elämästä. Lenkkeillä, retkeillä ja treenata monipuolisesti. Toivottavasti myös kisata, ansaita tuloksia ja saavuttaa tavoitteita. Kehittyä, haastaa itseään ja voittaa itsensä. Ilon pennut ja palautuminen. Molempien koirien sterkkaus. Pysyä terveenä ja hyvinvoivana. Niin koirat kuin ihmisetkin. Kiitos tästä vuodesta ja toivottavasti uusi vuosi on edellistä parempi. 

Postauksen kuvat (lempikuvani ikinä) on ottanut Aino Vakkilainen.

4 kommenttia:

  1. Ei tunneta, mutta Ilon tulosta lähtien olen aina joskus olen lukenut blogia ja AINA ihastellut sun toisinaan laittamia tokovideoita. En käsitä miten joku osaa kouluttaa niin hienoa tokoa ihan vaan itsekseen touhuille ilman suurta tokopohjaa. Niillä on huippu ohjaaja :)


    Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kestä, miten ihana viesti. <3 Snif. Et usko, miten paljon tämä lämmittää mieltä - kiitos. <3

      Poista
  2. Hyviä tavoitteita! Toivottavasti tänä vuonna pysytte kaikki terveinä ja pääsette harrastamaan ja kisaamaan <3 mäkin treenaan tosi usein yksin ja huomaa kyllä, että silloin oma kehitys jää herkästi junnaamaan paikoillaan. Me osallistuttiin nyt syksyllä Sporttirakin VOI/EVL verkkokurssille kuunteluoppilaana ja siitä sai kyllä tosi kivasti irti! Hyviä treenivinkkivideoita ja kaikki voi/evl liikkeet oli käyty tosi hyvin läpi ja pilkottu paloiksi. Kurssin myötä tuntunut helpommalle suunnitella omat treenit ja edetä liikkeissä pikkuhiljaa :) Kannattaa ehdottomasti miettiä tota kurssia jos ei oo mahdollisuus säännöllisiin ohjattuihin treeneihin. Kuunteluoppilaspaikka ei montaa kymppiä maksanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan. <3 Se olisi tärkein ja ainoa merkittävä tavoite.

      Kiitos vinkistä! Toihan voisi olla hyvä ja saisi vinkkejä tekemiseen sitoutumatta ryhmään. Lisäksi mietin, että pitäisi alkaa "irtokoulutuksia" bongailemaan. Vapaatoiveet on aina vähän nihkeitä kun se on aina sitten töistä pois, mutta pitää kyllä kesällä taas miettiä jotain ryhmääkin. Ja kesällä saa treeniseuraakin helpommin kun voi treenata missä vaan!

      Poista