Tapahtumarikas päivä

Ilon päivän tapahtumat ei suinkaan loppunut aamuiseen. Ilo pääsi matkustamaan autossa, vierailemaan kahdessa uudessa paikassa, tapaamaan kaksi uutta koiraa ja monen monta uutta ihmistä. Ilo pääsi tekemään namijälkeä, treenaamaan perusasentoa ja leikkimään. Tänään matkat oli niin lyhyet, että Ilo sai matkustaa ölinästä huolimatta auton takatilassa. Olikin yllättävän hiljaiset matkat ja takaisin tullessa pentu vain nukkui inahtamattakaan. Tänään olisi tarkoitus tilata autohäkki ja sitten voikin alkaa treenta autoilua aivan tosissaan.


Kävimme kaveripariskunnan luona, Ilo tapasi kaveripariskunnan Pogo-perron, sekä ison ja äänekkään Osku-seropin. Pennunpallero ei ollut moksiskaan, haisteli poikia ja Pogon kanssa koitti vähän leikkiäkkin. Samaisessa paikassa Ilo tapasi myös kuusi uutta ihmistä. Jatkoimme matkaa miehen perheen luokse. Siellä Ilo tapasi taas viisi uutta ihmistä. Uusi paikka ja hajut kiinnosti kovasti, eikä kaikkia ihmisiä  kerennyt  tervehtiä.

Tein Ilolle kymmenen askeleen namijäljen tasaiselle nurmikolle ja pentuhan oli varsin pätevä. Muutama nami jäi välistä, mutta muuten oikein hienosti. Tajusi idean ja taisi tykätä. Meillä alkoi myös perusasentotreenit ja Ilo hoiti tämänkin homman oikein näppärästi. Taitopentu. Lopuksi palloleikit. Touhujen jälkeen oli aika ottaa tirsat mammalassa. Tirsat jatkui autossa aina kotipihaan asti. Autolta kotiovelle Ilo käveli vapaana. Kotona Ilo oli rauhallisella päällä, joten päätin avata kanien häkkiä. Ilo kiinnostui ja koitti mennä häkkiin, mutta uskoi sormien napsautusta mainiosti. Kauniista katsomisesta sai hurjasti kehuja ja tutustuminen olikin hyvä lopettaa siihen.



Kävimme veneenlaskupaikalla. Matkalla Ilo käveli kahdesta suuresta vesilätäköstä, jee. Osaa arvostaa kun on elänyt koiran kanssa, joka ei voi sietää vettä. Ilo tallusteli veteen perässäni ja kastui mahaan = pentuhepulit. 

Minun pitää toppuutella itseäni, että en ahmi kerralla liikaa. Olen ollut ilman koiraa kolmisen kuukautta ja se selvästi näkyy. Yhdistettynä siihen, että olen haaveillut pennusta ikuisuuden ja aussiesta muutaman vuoden. Voitte ehkä kuvitella kuinka intona olen ja kun vielä sain noin rohkean ja pätevän pennun. Nyt pitäisi malttaa.

Ostin 1kg pötkön jauhelihaa ja sitä pussittaessa pienempiin osiin, annoin Ilolle peukalonpään kokoisen nökäreen jauhelihaa. Pentu katseli kuppiaan hölmösti, haistoi, maistoi, leikki ja jatkoi katselemista. Maistui!

Kommentit

  1. Oottepa te olleet ahkeria! Ja vielä ehtineet päivittääkin siitä todisteita! :D Osittain teidän meno kuulostaa samalta kun meidän. Ollaan kans tavattu uusia ihmisiä ja koiria sekä käyty kastautumassa hepuleiden kera järvenrannalla :D Mutta voit lukea lisää blogista, kunhan saan kirjoteltua sinne :) Kuvistasi olen oikein kateellinen!

    VastaaPoista
  2. Pentu ottaa aina pitkät tirsat niin ehtii hyvin päivitellä. :-D Tuolla se nukkua tuhistaa. - Jenny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa tekee veljensä :D Onneksi niillä on tässä iässä erittäin toimiva ja varma off-nappi :D

      Poista
    2. Reipas penikka! Ajattelin tulla sanomaan tuosta namijäljestä sen verran, että monet kouluttajat on sitä mieltä, ettei alle ~40 askeleen jäljistä ole mitään iloa. Niiden kanssa usein käy niin, että koira oppii kaahottamaan tai häseltämään, eikä se ehdi löytää sitä hyvää jäljestysmoodia joka sille koiralle yritetään iskostaa jälkiharjoittelussa päähän ja näin koira oppii vääränlaiseen mielentilaan jäljestäessä.

      Poista
  3. Niin varmasti, tuo nyt oli tuollainen pieni kokeilu ja tosi keskittyneesti etsi, vaikka muutama jäikin välistä. Ei kaahottanut tai häseltänyt. Ensi kerralla sitten pidempi. :-) On kyllä super reipas lapsi!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit