Alkeistoko 1

Meiltä jäi kaksi kertaa pentukurssia välistä ja sovimme kouluttajan kanssa, että korvataan kerrat alkeistokossa. Tänään oli ensimmäinen kerta. Paikalla oli sekalainen joukko koiria. Jokainen koirakko vuorotellen kävi kouluttajan luona. Ensimmäinen kerta oli aika vauhdikas ja Ilo koitti kovasti pomppia pusuttelemaan. Ilo tervehti varsin iloisesti, heha. Toisella kerralla otettiin vähän hallitummin namin avulla ja kouluttaja kopeloi rauhallisemman namia himoitsevan pennun.

Alkutervehtimisen jälkeen harjoiteltiin perusasennosta maahanmenoa. Ollaan harjoiteltu Ilon kanssa molempia erikseen, mutta ei juurikaan tällä tapaa. Pari kertaa meni vähän vinksin vonksin, mutta sitten alkoi sujua varsin näppärästi.

Maahanmenon sujuessa näppärästi, lisättiin haastetta kävelemällä koiran eteen. Olen harjoitellut Ilon kanssa samankaltaisia juttuja aikaisemmin, mutta en tällä tapaa, kuten edellisessä tekstipätkässä selvisi. Ensimmäisellä kerralla nousi perään, mutta sen jälkeen pysyi aivan liikkumatta minun kävellessä remmin päähän.

Lopuksi harjoiteltiin seuraamista. Sitä ollaan harjoiteltu paljon, vaan tällä kertaa harjoiteltiin seuraamista eri tahdeissa. Hitaasti kävellen, normaalisti kävellen ja juosten. Pidin namia Ilon kuonon edessä koko homman ajan, sillä meidän seuraamiset on vielä aika lyhyitä. Oikein hienosti sujui ja pentu kulki hyvin minun tahdissani. 

Hyvät fiilikset jäi ensimmäisestä tokokerrasta. Aloin taas miettiä, josko sittenkin kävisin samalla kouluttajalla alkeistokon ennen kuin alan harrastaa toisaalla. Ehkä pakko kun ei malta millään odottaa.

Ennen pentukurssia piipahdettiin Mustissa ja Mirrissä hakemassa lisää treeninameja ja vilkkuvalo pimeisiin iltoihin. Ilo kulki reippaasti, kuten aina. Ihmiset ja herkut olisi kiinnostanut hirrrveästi.

Ilo oli tänään nelisen tuntia yksin. En ehtinyt juurikaan valmistella kun lähtöni tuli aivan yllättäen. Eilisten puuhailujen takia Ilo oli entistä rajatummassa tilassa. Puhelin kuvasi yksinoloa vain vajaan tunnin ja se pätkä oli äänekkäämpää kuin hetkeen. Ovelle tullessa kuului haukkumista eli voisin uskoa, että on ollut aika äänekäs yksinolo. Harmittavaa takapakkia, mutta nyt taas pystytään reenaamaan tutun kaavan mukaan ja lisäämään aikaa hiljalleen. Ilo oli levoton ja piippaili vielä jonkin aikaa minun kotiutumiseni jälkeen, mutta sillä taisi olla vain kova hätä. Ei ollut tehnyt mitään sisälle.

Kommentit

Suositut tekstit