Ensimmäinen yökyläily

Ilo oli ti-to hoidossa kasvattajansa luona kun minä piipahdin laivalla. Automatkat sujui mukavasti ja mietin monta kertaa, kuinka mainio matkakaveri Ilo on. Ilo nukkui tyytyväisenä häkissään vieraassa autossa, lähes vieraiden ihmisten ja tavarapaljouden keskellä.

Veimme Ilon kasvattajan työpaikalle ja Ilo ei ollut pysyä kuvitelluissa pöksyissään nähdessään ihanan Laura-kasvattajan, se oikeasti kiipesi Lauran syliin. Liikuttavaa. Haimme Ilon samasta paikasta ja kävin sisällä ennen Ilon hakua, jolloin Ilo oli kuulemma haistanut minut ja alkanut piipata. Iloinen oli tämäkin kohtaaminen.

Ilo sai viettää aikaa aussieseurassa. Lauran luona asustelee Nessa-emä ja Hoppu-puoliveli. Nessaa ei oikein innostanut kotiin hetkellisesti palannut lapsukainen, mutta Hopun kanssa oli leikkiä riittänyt. Porukan kasvaessa muulla Wirneen porukalla - vauhdikkailla ja energisillä aussieilla, oli pentua alkanut jännittää.

Ilo nukkui alakerrassa omissa oloissaan ihmisten nukkuessa yläkerrassa. Ensimmäinen yö oli kuulemma hieman äänekäs, mutta seuraava meni huomattavasti paremmin. Ilolla meni maha uudestaan sekaisin, mutta se taisi olla jotain stressintapaista kun kotona ei ollut enää mitään. Ilo söi kuitenkin Canikurin.

"Se on kyllä ihan mahtityyppi! Reipas, avoin, ahne ja hyvähermoinen.

Ilo pääsi tekemään jälkeä, mutta se oli kuulemma melkoista sähläystä. "Jälki oli noin 70 askelta, joka askeleessa nami, askelet vierivieressä. Tein jäljen harvaan metsäpohjaan. Haaste oli se, että Ilon pienet namit hävisivät lehtien joukkoon. Ilo oli ensin hämillään ja otti kontaktia minuun. Näytin namien suuntaa, söi pari ja oli lähdössä hirmuisella kiireellä ryysimään eteenpäin. Kun en päästänyt eteenpäin, meni hämilleen ja pyöri jäljen päällä. Peruskaava oli siis se, että pyrki rynnimään liikaakin eteenpäin ja pyörähti ympäri syömään nameja." Ilo pääsi käymään myös raunioilla ja siellä oli tutkinut reippaasti ympäristöä. Jos ei päässyt haluamaansa paikkaan, mietti hetken ja kokeili toista kautta uudestaan. Huippu!
 14vko 3pv
Ollaan lenkkeilty ja tokoiltu, mutta ei mitään sen kummallisempaa. Lauantaina istuimme iltaa kaveripariskunnan luona ja Ilo oli mukana. Ihmisiä, menoa ja meteliä riitti, eikä pentu ollut moksiskaan. Ilo käyttäytyi oikein mallikkaasti, nautti silityksistä ja leikki innoissaan Pogo-perron kanssa.

Illalla piipahdimme paikallisessa ja jätimme Ilon kaveripariskunnan luokse omaan häkkiinsä. Olimme pari tuntia poissa ja video todisti Ilon piipanneen muutaman kerran, mutta muuten olleen aivan hiljaa. Saman katon alle jäi myös Pogo ja Osku-seropi, mutta Ilo oli tosiaan omissa oloissaan. 

Yksinolossa on havaittavissa huimaa kehitystä. Työ alkaa tuottaa tulosta ja fiilis on mahtava. Mennään edelleen saman kaavan mukaan paria poikkeutta lukuun ottamatta ja aletaan pidentää aikaa hiljalleen. Olen kuvannut Ilon yksinolot ja ne on suurimmaksi osaksi ollut hiljaisia, pari kertaa epämääräisiä äännähdyksiä.

Tänään olisi tarkoitus lenkkeillä Kristan ja Fiona-sheltin kanssa, sekä mennä katsomaan Pogon aksatreenejä.
 Koira ei sitten tule sohvalle! Juuri siltä näyttää.

Kommentit

  1. Täältäs löytyikin mukavan oloinen blogi, täytyykin oikein ajan kanssa lukea kaikki tekstit alusta saakka :) Ja mahtavia kuvia! Saitte siis uuden lukijan :)

    VastaaPoista
  2. Oih, kiitos piristävästä kommentista! :-) Tervetuloa lukijaksi. :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit