Uusi ystävä

Tosiaan, eilen iltalenkillä jäin juttelemaan naisen kanssa, jolla oli matkassa kaksi shelttinarttua 6kk ja 2v. Sovittiin pentutreffit heti tälle päivälle, joten tuumasta toimeen. Ilma sumuinen ja harmaa, mutta mitäs se estäisi. Huomatkaa häntä alla olevassa kuvassa, en kestä. :-D
Menimme tuonne läheiselle lenkkipolulle. Ollaan käyty siellä paljon koirien kanssa, siellä on hyvä pohja ja koiria voi hyvin pitää vapaana. Päästettiin Ilo ja Fiona heti vapaaksi. Hyvin pian koirat löysivät yhteisen sävelen ja rälläsivät menemään koko vajaan parin kilometrin lenkin.

Ilo ja Fiona tuli hyvin toimeen keskenään, myös meillä ihmisillä riitti juttua. Oli mukava lenkki ja meni paremmin kuin hyvin. Sovittiin, että nähdään jatkossakin. Käydään lenkillä, annetaan pentujen rällätä keskenään ja jopa treenataan. Ihanaa saada täältä koiraseuraa, olen ihan fiiliksissä.
Kotona pentupieni joutui pesulle kun oli masua myöten hiekassa. Hienosti seisoi suihkun ajan aloillaan, mutta kuivatessa meinasi pujahtaa pariin kertaan jalkojeni välistä. Tästä tulikin mieleeni, että taas eilen leikkasin kynnet ja harjasin pennun. Kerta kerralta menee paremmin.
Aamulla otin Ilon mukaan kun vein tytön päiväkotiin. Ilo hurmasi päiväkodin tädin, yllättäen. Koitan pitää Iloa mahdollisimman vähän yksin noita vähän pidempiä pätkiä kun haluan sen yksinolon oikeasti kuntoon, pian. Reenataan hiljalleen näin, jos alkaisi tuottaa tulosta.

Siirsin eilen Ilon häkin meidän makuuhuoneeseen. Huoneen ovella on koiraportti. Lenkin jälkeen Ilo harjoitteli yksinoloa tunnin verran makkarissa, minun ollessa täällä keittiössä. Makkarista ei ole näköyhteyttä keittiöön. Aluksi piippasi muutaman kerran, mutta murahdin ja lopetti siihen. Kävi häkkiinsä nukkumaan.

Lisäystä! Ilo joutui olemaan noin 15-20min yksin kotona kun hain tytön tarhasta ja yksinolo oli äänekästä. Myöhemmin reenattiin toinen vajaan tunnin pätkä huoneessa yksinoloa, meidän ollessa muualla asunnossa.

Ollaan reenattu noita perusjuttuja kotona ja ulkona. Käytiin heittämässä kunnon lenkki vesisateessa, eikä pentu ollut moksiskaan. Ihan mahtavaa kun on koira, joka lenkkeilee normaalisti sateesta huolimatta. Alin puhelinkuva lenkiltä. Melkoinen jalka tuo meidän neiti?

Kommentit

  1. Kiitos! :-) Jäi saldo aika vähäiseksi kun ei tosiaan tuota valoa tarpeeksi meikäläiselle ja putkelle ollut. :-D

    VastaaPoista
  2. Hei mistä tuo panta on ilolle hankittu?? : )

    VastaaPoista
  3. Tuli pentupaketissa kasvattajalta eli en osaa sanoa. Siinä lukee Katsu. http://www.mahtitassut.fi/epages/mahtitassut.sf/fi_FI/?ObjectID=415660 tämä löytyi Google haulla. :-) Olen tykännyt hirveästi tuosta setistä ja voin suositella omalta osaltani.

    - Jenny

    VastaaPoista
  4. Nimenomaanhan tuollaiset vartin-puolentunnin yksinolot on sitä mahtavinta harjoitusaikaa! Varo, ettet liialla varomisella tee enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikka toki on ihanteellista jos kykenee toteuttamaan jonkun mestarin laatiman tien hiljaiseen eläimeen ilman, että naapurit joutuvat kuulemaan ylimääräisiä. Älä toki loukkaannu kommentista, kuulostaa vain hurjalta jos tuon mittaista pätkää pidetään pitkänä, vaikka siinähän nimenomaan koira ei edes ehdi rauhoittua ja "unohtaa", että poistuit huoneesta, siltä ei vaadita sitä omassa ylhäisyydessä iisiintymistä. Toki näissäkin on niin monta näkökulmaa kuin tekijää.

    Ilo on kuitenkin söpö syyslapsi. :)

    VastaaPoista
  5. Alusta asti Ilo on ollut juuri tuollaisia pätkiä, mutta ei. Ei tässä muuta olisi, mutta naapurit. Alusta asti huutanut jokaisella yksinololla, joten palattiin koirakirjan reeneihin ihan alkuun. Sen takia tuo oli pakollinen pidempi pätkä. Kiitos, Ilo on.

    VastaaPoista
  6. Itse koen, että siitä olisi enemmän hallaa, että se huutaa täällä jatkuvaa syöttöä koko yksinolon kun se, että sitä reenataan pienissä pätkissä noin. Mutta en tosiaan sitten tiedä. Tuloksia ei näy kummassakaan, vielä.

    VastaaPoista
  7. Se on vähän kaksipiippuinen juttu. Monilla menee niin, että ne karjuu sen hetken, mutta jos kyseessä on selväpäinen eläin (kuten Ilo on), se tajuaa ettei äänellä saa aikaiseksi mitään, rauhoittuu itse ja alkaa tehdä muuta. Lyhyessä pätkässä hyvä taas on, ettei se välttämättä pääse samanlaiseen tilaan, että alkaisi huutaa. Mutta jos pääsee (kuten Ilo alkaa näköjään huutaa aika lailla heti?), niin se ei myöskään tyynny ja rauhoitu, vaan saavut sen luokse "liian aikaisin", vaikka se olisikin hiljaa, ja "pelastat neidin pelottavalta maailmalta", eli saapumisesi on vieläkin ihanampaa kuin yleensä, joka taas aiheuttaa hallaa yksinololle.

    Nauru ainakin huusi kuin syötävä, mutta koska se ei aiheuttanut mitään, niin nopeasti se keskitti energiansa fiksumpiin asioihin. Tai no, fiksumpiin, kunhan suun edessä ei ollut/ole mitään arvokasta. :D Nakertaa asioita mielellään. Naurun kanssa se oli aina pari tuntia itsekseen, sitten kävin käyttämässä ruokiksella sen pissalla, jonka jälkeen usein palasin kouluun/lähdin kauppaan tj. Jos kiinnostaa muiden kokemukset, niin siksi kirjoitin. :) Tapoja on kuitenkin monia, kuten sanottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Maijan kanssa monessa samaa mieltä. Musta on yksinoloharjotuksissa tärkiää, että jos koira ehtii kiihtyyn, niin sen pitää myös ehtiä rauhottuun kunnolla. Meillä on menny Gatsbyn kanssa yksinolot naapureiden raporttien mukaan hienosti ja sehän oli heti useita tunteja yksin. Tai, oli sillä yks lyhyempi yksinolo vierailuviikonloppuna, jollon se aluks huusi, sit murtautu aitauksesta pihalle ja onnellisesti järsi jotain kun tulin poikien kanssa lenkiltä... Työpäivät se on siis kylppärissä, jonne se menee ihan mielellään (jää jopa sinne vaikka portti olis auki). Harjottelin sen kanssa yksinolopaikasta mukavan rauhottumispaikan tekemistä eli se söi siä ja mä istui lattialla lukemassa ja se sai nukahtaa sinne yms. Mutta tosi lyhyeks harjottelut kyllä jäi kun työt pakotti lähteen kotoo. Nyt siis naapurit käy sen kerran ruokkimassa ja ulkoiluttamassa päivän aikana. Ainoa hetki kun Gatsby pitää meteliä on kuulemma, kun he tulevat sisään ja sama kun itse tulen kotiin. Onhan se ymmärrettävää kun on kauhia pissahätä ja nälkä ja ikävä :) Mutta menee myös naapureiden pyynnöstä kiltisti portin toiselle puolelle eikä jää itkeen perään. Aluksi oli jonkin verran kuulemma itkenyt, mutta nyt odottaa rauhallisesti. Että näin meillä. Toki Laurakin harjoitteli sen kanssa jo vähän yksinoloja, mutta meillä kyllä mentiin koirakirjojen ohjeita vastaan tosi pahasti... Silti kävi hyvin. En tosin olis jättänyt tota päiviks, jos se olis vaikuttanu siltä, että se oikeesti olis ollu ahdistuneen olonen. Enemmän se protestoi eikä ymmärtänyt, miksi sen pitää olla muista erossa, koska eihän se nyt oo kivaa!

      Eddie kanssa aikanaan kans tehtiin samalla tavalla. Sillä oli rajattu alue (mun huone) johon se jäi päivisin ja mä kävin ruokkiksella sitä kattomassa. Sen yksinolot meni alusta asti hienosti. Fero taas tuli lomalla ja ehdin tekeen sen kanssa hyssytellen pienissä pätkissä yksinolot ja se on huonoin oleen yksin näistä kolmesta. Mutta on tossa muutakin kun metodit jotka tuloksiin on vaikuttanu. Luonne kyllä auttaa tässäkin asiassa pitkälle! Ja Gatsbykin on niin rohkea oman tien kulkija ettei se murene vaikka yksin oliskin. Et hämmösiä ajatuksia multa. Ja onnea ja menestystä hienoihin yksinoloihin!

      Poista
  8. Aikaisemmista postauksista selviää, että ollaan alusta asti reenattu yksinoloa ja ihan oikeita aikoja. Sitten alettu kokeilla koirakirjojen hissukseen etenemistä kun edistystä ei ole tapahtunut, koira huutanut ja naapurit huomautellut asiasta.

    Huomisesta alkaen alkaa taas pidemmät reenit ja panostetaan muutamiin juttuihin. Jospa viimeinkin. Kiitos tsempeistä... Muuten menee paremmin kuin koskaan uskalsin toivoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite tosiaan lähinnä kerroin, miten meillä on tehty. En todellakaan sano, että muiden pitää tehdä just samalla tavalla! Toivotan tsemppiä teidän harjoitteluihin ja on hienoa, että panostat tähänkin asiaan heti kunnolla! Ei mikään ihmekään, että teillä on mennyt hyvin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit