Koiramaisia päiviä

Meidän viikot on ollut varsin koiramaisia. On lenkkeilty ahkerasti kaverini ja hänen shelttiensä kanssa, tutkittu meidän kodin ympäristöä ja löydetty toinen toistaan kauniimpia metsäpolkuja. Niitä tuli talsittua, kunnes viimeksi tapahtui kummallisia juttuja ja sen jälkeen on pidetty vähän taukoa metsässä kulkemisessa.
Ilo muuttui yhdessä kohtaa aivan oudoksi, eikä se enää suostunut leikkimään muiden kanssa, häntä roikkui alhaalla, haisteli kauheasti, kulki ihan meidän jaloissa ja oli selvästi pelokas. Siellä varmasti oli jotain ja koimme parhaaksi lähteä takaisin. Päätimme mennä toiselle puolelle metsään ja siellä Ilo käyttäytyi taas normaalisti. Toinen shelteistä on aika äänekäs ja se haukkui leikkiessään - yhtäkkiä metsästä kajahti ilmoille koiranpentumaisia ääniä, vinkumista ja ulvahduksia. Koirat kiinnostui äänistä ja päätimme lähteä pois. Kävimme ilman koiria tutkimassa kuuluisiko lisää ääniä, mutta ei kuulunut. Äänien kohdalla ei ole asutusta, mutta mietimme voisiko se kantautua yhdestä talosta. Äänet kyllä kuului voimistuvan.

Seuraavana päivänä lähdimme ilman koiria metsään, eikä nähty tai kuultu eläimiä. Löysimme syrjäisemmästä kohdasta kolmen eri eläimen luita. Minulle tuli mieleen ruokaillut susilauma, mutta varmaksi en toki voi sanoa. Eikä ole tietoa kauan luut on siellä ollut. Susia täällä on majaillut aikaisemmin ja lähistöllä pyörinyt ihan lähiaikoinakin, mutta muuta ei voi tietää. Mysteeriksi taitaa jäädä koko homma, valitettavasti. Se on varmaa, että täällä metsään meneminen ei juuri nyt houkuttele. 
Ilo on päässyt riekkumaan myös Elvis-villiksen ja Pogo-perron kanssa. Aivan uusissa ja erilaisissa maastoissa käytiin työkaverini ja hänen kolmen corginartun kanssa. Ilo pääsi pitkästä aikaa remmikävelemään yli tunnin lenkin ja teki niin hyvää. Ilo käyttäytyi oikein hyvin, varsinkin siihen nähden, minkä verran on remmissä kulkenut. Tänään Ilo pääsi pentupainimaan Fiona-sheltin ja Valma-poron kanssa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, juostessaan Ilo törmäsi pari kertaa ihmisten jalkoja päin ja kerran sellaista kivijalkaa päin. Painit osui yksiin Valman kanssa. Nyt on väsynyttä pentua taas.
Kotona ollaan tokoiltu ja temppuiltu. Lähinnä samoja juttuja kuin aiemmin ja mukana pari uutta temppua.

Kommentit

  1. Ihania ja meneviä kuvia, kuten aina :) Ilollakin on nähtävästi alkanut häntä tuuhistua aivan kuten veljelläänkin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :-) Oikein huomattu, turkki on muualtakin kasvanut ja Ilolla on hauska kaulus. :-)

    VastaaPoista
  3. Aikä mielenkiintoinen ja jännittäväkin juttu nuo äänet metsässä. ;) Noista vauhdikkaista ja iloisten koirien kuvista tulee aina hyvä mieli. Mulla ei koskaan ole lenkkikaveria koirille.. Kyllähän se hieman harmittaa kun aina kuljetaan samaa lenkkiä kahdestaan. Hertta kun on niin arvaamaton kun on niin iso, ja vetääkin joskus. Mutta, minulle on toivonmukaan tulossa alku kesästä uusi pentu, jos hyvin käy. :) Lenkkeiletkö sä aina kavereiden kanssa, vai oletko saanut lenkki seuraa koira jutuista, kuten TOKOsta. Tässä meillä ei ole mitään pentutreffejä lähellä, joten kestää aina tunti ajella koirakouluunkin. Mukavaa vuoden jatkoa 2014! Kuinka vanha Ilo muuten nyt on?

    VastaaPoista
  4. Niinpä. Samaan aikaan jännittävää ja kiinnostavaa! Jännäsi kauheasti mennä tutkimaan, mutta silti koko ajan halusi lisää. Iloiset koirat saa iloiseksi, parasta katsoa onnellista menoa. <3 Ei, tosi usein mennään kaksin. Vakkari lenkkikaverit löytyi yhdetän iltalenkin yhteydessä sattumalta ja olen niin onnellinen. :-) Netistä löytänyt ihmisiä muuten lähinnä! Kiitos ja samoin! :-) Ilo on kohta 6kk.

    Tsemppiä pentuhommeleihin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit