Lumileikkejä

Kävimme perjantaina kaverini Kristan ja hänen shelttikaksikkonsa Fionan & Reginan kanssa 1h 20min metsälenkillä ennen töihin lähtöä. Löysimme jokin aika sitten aivan ihanan metsälenkin. Eilen kävimme samaisella lenkillä ja oli huomattavasti miellyttävämpi tarpoa kun a) on lunta ja pakkasta b) on kunnon kengät, jotka pitää jalat lämpimänä ja kuivana.

Lenkin aluksi koirat alkoi käyttäytyä kummallisesti ja syyllinen löytyi mutkan takaa - ratsukko. Ilo tuli heti luokseni, mutta se näytti olevan kovin kummissaan. Siirryimme sivuun ja Ilo pöhähteli vieressäni muutaman kerran, hassu. Hetken päästä kuulimme metsässä puhetta ja kavioiden kopinaa - toinen ratsukko. Ehdimme ennakoida, siirtyä sivuun koirien kanssa ja Ilo ei päästänyt enää ääntäkään. Kummissaan se oli edelleen. 

Tänään lenkkeilimme samoissa maastoissa, samalla porukalla. Etsimme taas uuden polun ja lenkillä hurahti 2h. Tällä kertaa ei törmätty kauraturpiin, mutta koirakko tuli vastaan. Siirryimme sivummalle ja Ilo haukahteli koiralle. Mitä. Ilo. Eikä!

Ilolle on selvästi tullut jotain pientä vahtimista kun eilen hevonen, tänään koirakko ja koirakkoa aikaisemmin omassa pihassa ihminen. Ilo oli siis yksin takapihalla ja aidan toisella puolella käveli isäpuoleni Ilo ei tajunnut tätä. Ilo oli valppaana, juoksi lähemmäs meidän taloa ja alkoi pöhistä. Otimme Ilon sisälle, se meni ikkunaan ja jatkoi pöhinää. Stopattiin alkuunsa. Hyvä, jos ilmoittaa ihmisistä ja eläimistä, mutta saa lopettaa kun niin sanotaan.

Ihanaa kun on lunta ja pakkasta. Heti on paljon valoisampaa ja mieli on pirteämpi. Metsässä on ihana mennä kun ei tassut ja kengät kurastu. Ihanaa kun ei tarvitse pestä kuraisia tassuja, piiitkästä aikaa. Tätä iloa kestää uutisoinnin mukaan vain viikon, joten pitää nauttia täysin rinnoin. Niin aiomme tehdä!
Illalla kävimme vielä moikkaamassa Kristaa ja Fionaa kun meitä tultiin haastattelemaan paikallisen lehden harrastusnumeroon. Laitan tekstin teidän nähtäville kun se ilmestyy. Ilo käyttäytyi mukavasti ja käytti ajan hyödyksi painimalla Fionan kanssa. Haastiksen jälkeen käytiin pikkuinen lenkki.

Ilon, Fionan ja Reginan menoa on ihana katsoa. Ne nauttivat silmin nähden pitkistä yhteislenkeistä, metsässä rämpimisestä, kilpaa juoksemisesta ja painimisesta. Kaikilla on pilkettä silmissä ja näyttää siltä kuin ne hymyilisi. Onneksi törmäsimme joskus iltalenkillä. Saimme mahtavat ystävät!
 

Kommentit

  1. Iik miten ihania kuvia mein ihanista koissuista. Mulla on käynyt sellainen toive toteen, että olen löytänyt koiran omistavan ystiksen. Aika huippua.

    VastaaPoista
  2. Luigilla on nyt päällä kamala mörköikä, se välillä murahtelee ihan kaikelle; roskapöntöille, naapureille, kiljuville lapsille, jne.. Onneksi se murahtelu loppuu nopeasti, kun tajuaa ettei kuolekaan, jos kävelee roskiksen vierestä. :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos Krista! Ihaniahan nuo kaikki turrikat on. <3 Sama! MAHTIJUTTU. :-) Haha, photou. Tuota odotellessa... :-D Toistaiseksi on haukkupöhinää vain noille. Juuri kun puhunut, että ei Ilolla ole ilmennyt mitään moista! Haha.

    VastaaPoista
  4. Oij että noita ihanuuksia. Taas oot saanut niin kivoja kuvia. ;) On kyllä ihana tämä lumikeli, ja varsinkin kun lumi on ihanan puuterimaista. :D Kiva kun pääsette lehteen! Minäkin olin Hallan kanssa yhdessä lehdessä, jossa oli kuva meistä ja sivun pituinen haastattelu, oli kyllä mukavaa! Toivottavasti teilläkin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit