Omatoimitreenien aiheena persjättö

Eilen yli kuukauden(!) tauon jälkeen agilityä. On ollut töitä, muuttoa, reissaamista ja kaikenlaista, eikä ole päässyt aksaamaan - ei ohjattuihin, eikä omatoimisesti. Tämän takia odotin melkoista katastrofia! Odotin, että olen normaalia enemmän pihalla ja myöhässä. Odotin, että Ilo räjähtää käsiin ja tykittää menemään oman mielensä mukaan, karkailee, huutaa ja possuilee. Pöhpah! Luottoa kehiin!
Kouluttajamme ei päässyt paikalle, joten treenasimme omatoimisesti. Paikalla meidän lisäksi Milli & Priya, Svetlana & Chili ja Anna & Aada. Anna suunnitteli meille kivan radan - ei-liian-vaikea, mutta ei-niin-helppo, kuten me muut ryhmäläiset toivoimme. Rata oli juuri tuota ja oikeastaan tykkäsin siitä kovasti. Aiheena persjättö.

Koira ensimmäisen esteen taakse odottamaan, ohjaaja saman esteen toiselle puolelle, lähetys toiselle esteelle takaakiertoon, kolmannella esteellä persjättö, neljännellä valssi, seiskalla persjättö ja ysillä takaaleikkaus. Meille osoittautui haastavaksi jo toinen este kun Ilo ei lähtenytkään tarpeeksi kaukaa takaakiertoon. Jouduin todella läheltä ohjaamaan ja tästä syystä olin aivan liian myöhässä kolmannella esteellä. Jätimme tämän hautumaan ja teimme rataa viidenneltä esteeltä kymmenennelle esteelle. 

Ilo jätti ensiksi pari kertaa seiskan väliin, kunnes sain Annalta kommentin "katse koiraan" ja sitten alkoi sujua. Pääsimme hienosti kymmenennelle esteelle asti. Olin kyllä vähän myöhässä kasilla, mutta anteeksiantavainen ja estehakuinen koirani suoritti esteet hienosti kympille asti, vaikka putkeen lähetinkin kauempaa.

Sitten kokeiltiin taas alkua. Haastavaa! Palkkasin ensiksi vain tuon toisen esteen takaakierrosta, mutta silti piti aika läheltä lähettää ja olin myöhässä kolmannelta edelleen. Toisella kierroksella lähetin Ilon vauhdista takaakiertoon ja se meni paremmin. Muutaman kerran pyrähti esteen edessä, mutta sitten alkoi sujua. Minä olin edelleen vähän hidas, mutta kerta kerralta meni paremmin ja sitten olikin seuraava ongelma - apua mihin pitikään mennä ja mitä pitikään tehdä. Saimme pari onnistunutta räpellystä aikaiseksi ja siihen oli hyvä jättää.
Tässä vielä jotenkin ajoissa.

 Myöhässä, mutta estehakuinen, kiltti ja anteeksiantavainen Ilo hoitaa.

Olen oikein tyytyväinen treeneihin. Meni paljon paremmin kuin uskalsin odottaa. Ilo oli yllättävän hiljainen. Silloin tällöin saattoi äännellä, mutta ei mitään verrattuna siihen, mitä olisi voinut olla. Ilo karkasi kerran lähdöstä, mutta tajusi heti virheensä ja alkoi pakittaa esteen yli. Ilmeisesti jäänyt hyvin päähän kun uusimmassa tempussa on käytetty takapäätä, hah. Luulen tuon karkaamisen johtuneen jostain omasta eleestäni, jonka huomaamattani tein. Ilo ei sikapossuillut treeneissä oikeastaan ollenkaan, hieno juttu. 

Lämppälenkki kahdestaan kotona ja jäähkälenkki remmissä Millin & Priyan kanssa. Kiitos Milli kuvista!
Aksa on Ilon mielestä suhteellisen siistiä, kuten ilmeestä voi päätellä.

Kommentit

Suositut tekstit