Vetouran korkkaus

Meillä on ollut aika touhukas torstai tai no ennemminkin torstai-ilta. Aamulla lähdimme meidän perheen tyttöjen kanssa ulkoilemaan, ilman mitään kiirettä mihinkään. Oli aivan ihanaa, lapset touhusi omiaan ja minä räpsin kuvia. Tyttären kerätessä muurahaisille marjoja, minä tokoilin Ilon kanssa - seuraamista, jääviä ja luoksetuloa. Keskityin erityisesti seuraamisen käännöksiin, jotka on jostain syystä minulle todella vaikeat ja saatoin päästä ehkä vähän kärryille, jee. Kivasti meni tokot, ei valittamista minkään suhteen -> videopätkä.

Ilo sai olla tovin yksin ja muutaman tunnin kotona miehekkeen kanssa kun me kävimme sukuloimassa. Reissun aikana olin tehnyt suunnitelmia Ilon varalle ja lähdin toteuttamaan niitä heti kotiuduttuani. Aloitimme lenkillä meidän vakkarimaastoissa, ihanuutta. Sikapossu lähti taas rusakon(?) jäljille ja piti muutaman kerran karjaista.
Puolessa välissä lenkkiä laitoin Ilon remmiin lampputolppaan ja lähdin tallaamaan sänkkärille tämän vuoden yhdettätoista jälkeä. Viimeisestä on kulunut kolme kuukautta, KOLME KUUKAUTTA. Huh! 120 askelta, joka kolmannella nami, neljä keppiä ja yksi kulma. Lähti jäljelle tosi kivasti, teki tarkkaa, hyvää ja rauhallista työtä. Kerran eksyi vähän jäljeltä, mutta korjasi heti itse. Kolme keppiä löytyi yksi jäi, Ilo reagoi pienesti keppeihin, mutta piti käskyttää makaamaan. Kulmalla eksyi totaalisesti, mutta olin itse sössinyt vähän askeleiden kanssa - taisi vaikuttaa? Ennen ei ole ollut tuollaista. Lisää jäljestystä, kulmia ja keppejä! Yhdessä ja erikseen!

Jatkoimme lenkin loppuun ja nappasimme matkaan pyörän, jonka olin jättänyt lenkin alkuun odottamaan. Ohjelmassa ensimmäistä kertaa vetoa! Olen haaveillut vetojutuista monta vuotta ja siperianhusky on ollut sellainen ikuisuushaave, joka tuskin koskaan tulee toteutumaan. Oli selvää, että aussien kanssa lähdetään tekemään vetojuttuja. Ilo täytti 1v, se todettiin luustoltaan terveeksi, se on hyvässä fyysisessä kunnossa ja intoa riittää, joten nyt oli mielestäni juuri sopiva hetki aloittaa vetohommat.
Matkaan pyörällä, Ilolla oli y-valjaat ja remmi, jonka laitoin pyörän ohjaustankoon. Ei ihanteellisimmat vetovermeet, mutta rohkenin lähteä kokeilemaan. Aluksi Ilo hetken pelleili ja meinasi kiskoa remmiä, mutta hyvin pian tajusi, että olen tosissani. Meillä oli todella hyvät ensimmäiset vetotreenit, Ilo osoittautui luonnonlahjakkuudeksi. Ravia, laukkaa, reipasta vetoa, rauhallista hölköttelyä, käännöksiä ja käskyjä. Ilo osasi luonnostaan himmailla ja lisätä vauhtia oikeissa kohdissa, oli helppo alkaa ottaa käskyjä mukaan.

Aluksi ohitimme lenkkeilijän ja Ilo kääntyi automaattisesti luokseni kun himmailin. Minua ja vastaantulijaa nauratti. Pitää harjoitella ohituksia varmaan leveämmillä kohdilla tai tuttujen ihmisten kanssa ja ehkä käskyttää reippaammin eteenpäin. Lenkin pituus 2,3km, kesto 14min ja keskinopeus 9,7km/h. Lenkistä jäi tosi hyvä fiilis!

Liikkeelle "MENNÄÄN"
Käännös vasemmalle "VASEN"
Käännös oikealle "OIKEE"
Hiljempaa "SOO"
Kovempaa "MENE"

Pyöräilyn jälkeen kävimme jäähdyttelemässä samalla lenkillä kuin aluksi. Lenkin lopuksi sidoin Ilon remmin vyötärölle ja otimme juoksupätkän. Aluksi Ilo oli kummissaan ja meinasi laittaa ranttaliksi, mutta kannustuksella saimme tosi kivan pätkän aikaiseksi. Ilo veti hyvin. Tästä lähtee meidän vetoura, mahtava aloitus. En minä mitään haskia tarvitse. ;-) Käsittämätöntä mikä meininki 49cm korkealla ja 15,6kg painavalla paimenella, huippu!

Nyt on hankintalistalla vetovaljaat, vetonaru ja vetovyö. Näiden lisäksi toinenkin vetopeli, potkukelkka pyörillä tai rollaattori. Talveksi ajattelin hommata sukset ja potkukelkan.

Kommentit

  1. Hyvä te! Vetoilu on ihan parasta :)

    VastaaPoista
  2. Hihii. :-) Kiinnostanut hirmuisesti ja tosiaan ei toi haave haskeista varmaan ikinä katoa... :-D

    VastaaPoista
  3. Uu me halutaan teidän kans veteleen heti saahaa Tuikulle valjaat vaihdettua! :) Vois harjotella ohituksia ym. pyöräillen ja muutenki peräkkäin menoo :)

    VastaaPoista
  4. Mielettömän upeesti olet saanut valon vankituksi noihin kuviin. Se on syksyn kuulasta valoa ja iloa! Toi vika kuva on tunnelmaltaan, kuin suoraan jostain Wheillsin nummilta, lammaslauma vain puuttuu...
    tv.grandgrandmother

    VastaaPoista
  5. Noi kuvat on otettu puhelimella, joten laatu oli sen mukaista. Valo on ihana! Rakastan syksyä, raikkautta, viileämpiä ilmoja, mutta silti lämmittävää aurinkoa. Tuoksuja, värejä. Syksy <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit