Tokoteho 4

Treenitauko on ohi! MH-reissun jälkeinen karanteeni loppui ja Ilo ei onneksi saanut kennelyskää, huh. Omalla kohdallani elämä alkaa voittaa ja inhottava tauti alkaa helpottaa. Tänään treenattiin pitkästä aikaa. Treenitunnari tälle päivälle voisi olla "kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun". Miten osuva voikaan olla!
Kouluttaja Tiina Pitkäniitty Teema Omavalintainen (sai valita itse haluamansa aiheen)

Olin innoissani kun pääsimme pitkästä aikaa treenaamaan. Into laantui kuitenkin sitä mukaan, mitä enemmän tehtiin. Omatoimisesti päätin seuruuttaa, koska ajattelin vireen olevan kohdillaan pitkän tauon jälkeen - kuten yleensä. No vire ehkä oli kohdillaan, mutta lähdöissä Ilo mutisi vaimeasti ja homma lässähti alkuunsa. En halua tokoilla ääntelevän koiran kanssa, joten puutuin asiaan ja pistin Ilon tauolle, jos kun ei muu auttanut. 

Sitten kun saatiin seuruita, Ilo poikitti kauheasti eli etupää alkoi painaa jalkaani ja luonnollisesti takapää irtosi jalastani. En palkannut näistä ja korjasin. Pari ihan ok. Tahmeaa. Piti harjoitella luoksetulon loppuasentoa siten, että kävelin Ilon toiselle puolelle Ilon lavan kohdalle ja kutsuin siitä sivulle, mutta Ilo mutisi vaimeasti myös tässä. Tehtiin yksi liikkeestä seisominen häiriöliikkeellä ja se sentään meni kovin hyvin, jotain positiivista.
Minulla ei ollut ajatusta siitä, mitä Tiinan opissa tekisin. Mietin hyppyä, mutta päädyin seuraamiseen. Tiinahan koulutti meitä myös viimeksi ja taistelimme samojen ongelmien parissa ja minua vähän nolotti. Aika paljonkin. Tulla nyt hyvään ryhmään treenaamaan "itsestäänselvää" juttua. Ilo äänteli vain kerran tai kaksi, edistystä. Seuraaminen sitten olikin yhtä järkyttävää kuin aiemmin - Ilo selvästi odotti palkkaa oikealta ja minä tollo tein mitä... no palkkasin lisää oikealta. Käännöksiä mukaan ja saimme aikaiseksi pari ihan kivaakin pätkää.

Ilo tuli vinoon perusasentoon jokaisella kerralla. Jouduin korjaamaan ja molemmilta meni maku. Tiina käski houkutella namilla ja totesi sen jälkeen, että koira muuttui silmissä. Jos takkuaa, namilla voi muistuttaa. Tiina tuumasi, että hän opettaisi perusasennon kokonaan uudestaan (jos käytös yleistä) ja lauseesta tuli salainen romahdus. Perusasento, jota olen harjoitellut Ilon kanssa siitä asti kun se oli kahdeksan viikkoa. Perusasento, joka on ollut varma ja mielestäni ihan hyvä jo kauan. Yhtäkkiä niin vinksallaan, että sanotaan näin. 

Onneksi meillä on pätevät kouluttajat, joilla kärsivällisyys liittää myös tällaisen tolvanan kanssa. Kouluttajat, jotka osaavat antaa hyviä neuvoja. Minulle tuli tänään taas kerran fiilis, että en todellakaan ansaitsisi paikkaa tästä ryhmästä. Onnea on ihana Milli, joka kuuntelee treeniangstini. Piristää, lohduttaa ja antaa vinkkejä. Kiitos!
Tunnelman kevennys. ;-) "Aivan, sitähän sä kysyit!" Millin ansiosta voin tehdä kohta kuvakirjan treeni-ilmeistä ja asennoista.

* Palkka VASEMMALTA. V-A-S-E-M-M-A-L-T-A!
* Huomio omaan asentoon! Vartaloapu tulee helposti, ei näin. 
* Huomio lähtöihin. Älä lähde liian nopeasti, mutta älä myöskään liian hitaasti. Kultainen keskitie.
* Huomio perusasentoon. Namilla voi ihan hyvin jeesiä oikealle paikalle - koiralla into nousee, eikä räpellys aiheuta sellaista nääh-fiilistä kummallekkaan.
* Seuraamisen perusta on perusasento ja jos koira vinottaa jo siinä, mitä voi odottaa liikkeessä. 
* Ennen treeniä vilkkaan/vietikkään koiran kanssa kunnon lenkki ja treenipaikalla leikkiä. Mieluiten koira saa yksinään lelunsa kanssa.
* Töitä! Ahkerasti! 

Kommentit

Suositut tekstit