Miksi juuri australianpaimenkoira?

 Alkuinfoa koirahistoriastani...

Olen aina tykännyt koirista. Pikkutyttönä hoidin naapuruston koiria ja haaveilin ikiomasta. Isälläni oli seropi Idefix, jonka hoitoon osallistuin aina isällä ollessa. Äidinkin luona oli muutama koira ollessani pieni, mutta niistä oli pakko luopua. Äidilleni puhkesi yhtäkkiä paha allergia homeasunnon takia ja koirahaaveet kariutuivat täysin. Minä jatkoin haaveilua ja jossain kohtaa aloimme miettiä villakoiran ottamista. Olin aina haaveillut pennusta, mutta vuonna 2004 meille muuttikin lopetustuomion (turhaan) saanut 10v kääpiövillakoira Milla.

Muutettuamme maalle vuonna 2005 Millalle muutti kaveriksi 6v keskikokoinen villakoira Elvis. Vuonna 2007 Milla piti lopettaa kasvaimen takia ja Elvikselle muutti kaveriksi 2v kääpiövillakoira Kuti. Muuttaessani omilleni Kuti lähti mukaani, mutta vuonna 2013 Kuti muutti pitkän harkinnan jälkeen lopullisesti mieheni mummille, koska lapsiperheen arki kävi turhan villiksi heikkohermoiselle puudelille. Elvis piti lopettaa vanhuuden vaivojen takia vuonna 2014. Koiraton koti ei tuntunut kodilta, joten kotikotiin muutti 4kk kääpiövillakoira Sulo.

Koiria on ollut useita, mutta vasta Kutin kotiutumisen jälkeen aloin olla tarpeeksi tietoinen kiinnostuakseni koiraharrastuksista. Ilmoittauduin Kutin kanssa alkeistokokurssille vuonna 2011. Kurssin jälkeen tokoilimme omatoimisesti, mutta Kutilla ei ihan kauheaa paloa hommaan ollut. Aloin haaveilla agilitystä. Kuti osoittautui luustoltaan rikkinäiseksi, joten aksahaaveet kariutuivat ennen (onneksi) kuin mitään ehdittiin asialle tehdä. 

Mitä tietoisemmaksi tulin harrastusmahdollisuuksista, sitä enemmän halusin harrastuskoiran. Olin listannut mielessäni rotuja, löytyi mm. australianpaimenkoira, bordercollie ja novascotiannoutaja. Olin päätynyt aussieen, mutta typeränä selasin Apulaa päivä toisensa jälkeen. Bongasin sieltä itselleni 5v novascotiannoutaja Uhman, harrastuskoiran poltellessa tein ehkä koirahistoriani typerimmän päätöksen ja ostin Uhman. Uhmasta olisi ollut koulutuksen jälkeen varmasti vaikka mihin, mutta se ei tullut toisten koirien kanssa toimeen yhtään. Kävi Kutin päälle parin kuukauden aikana aivan liian monta kertaa ja päätimme luopua siitä ennen kuin käy pahemmin.

W. Ilopilleri "Ilo", W. Irtiotto "Issi" ja W. Ilmiliekki "Tintti"
 W. Ilopilleri "Ilo", W. Irtiotto "Issi" ja W. Ilmalento "Priya"

Uhman jälkeen päätin, etten tee yhtäkään typerää päätöstä. Jatkoin tutustumista australianpaimenkoiriin ja otin yhteyttä jokaiseen vähääkään kiinnostavaan kasvattajaan. Niitä oli aika monta, mutta heti alkuunsa listalta kariutui jokunen kasvattaja pois. En pitänyt ajatuksesta, että tyrkytettiin pentua ennen tapaamista ja ei vastattu kysymyksiini, vaikka minä näin vaivaa tekstin eteen. Sovin tapaamisia aussieiden omistajien kanssa, juttelin kasvattajien ja muiden rodun parissa hääräävien kanssa. Ajan myötä alkoi myös linjajaot avautua ja aloin hiljalleen hahmottaa, millaista koiraa etsin. Listasin kiinnostavat kasvattajat ja selasin kasvattajalistaa ahkerasti.

Eräs kasvattaja oli todella vahvoilla, tykkäsin hänestä, hänen koiristaan ja kasvateistaan. Jälleen kerran listaa selatessani törmäsin uuteen kasvattajaan ja otin yhteyttä Lauraan ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2012, ensimmäinen pentue oli syntymässä parin kuukauden sisään. Toisen kerran otin yhteyttä loppuvuodesta 2012. Mitä enemmän vaihdettiin sähköposteja, sitä vakuttuneempi olin ja tavatessamme loppuvuodesta 2012 olin varma, mistä koirani haluan. Laura, Lauran koirat ja kasvatit teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Tämä oli juuri sitä, mitä etsin ja pakko myöntää jälkikäteen, että kertaakaan ei ole tarvinnut katua - päinvastoin.

W. Ilopilleri "Ilo", W. Ilmalento "Priya" ja W. Ikiliikkuja "Gatsby"

Rodussa kiehtoo luonnekuvaus, hyvä terveystilanne, monipuoliset harrastusmahdollisuudet, sopiva koko, rakenne, miellyttävä ulkonäkö ja helppo turkki. Älykkyys, vauhti, energia, into ja palava halu tehdä töitä. Australianpaimenkoira on vilkas ja älykäs käyttökoira, jolla on voimakas paimennus- ja vartioimisvietti. Se on palveluhaluinen, joten se on erinomainen seuralainen sekä monipuolinen ja helposti koulutettava koira, joka suorittaa saamansa tehtävät tyylikkäästi ja innolla. Kursivoitu teksti - www.australianpaimenkoirat.fi

Wirneen koiriin tutustumisen myötä aussiet vei vallan mennessään. Ehdottomasti hienoimpia - niin ulkoisesti kuin sisäisestikkin - aussieita, mitä olin ja olen ikinä tavannut. Ilon myötä rakkauteni rotua kohtaan on kasvanut entisestään ja hyvin pian oli selvää, että toinen aussie on enemmän kuin tervetullut. Rehellisesti sanottuna, muita rotuja ei ole enää edes pyörinyt mielessä. Tämä tuntuu oikealta. Palaset on loksahtanut paikoilleen.

Windedos Amaretti "Nauru", W. Huutomerkki "Raiku", W. Hermosaha "Hoppu", Windedos After Eight "Nessa", W. Ilmiliekki "Tintti", 
W. Ilopilleri "Ilo" ja W. Ilmalento "Priya"

W. Ilopilleri "Ilo", W. Ilmalento "Priya", Windedos Amaretti "Nauru" ja W. Ilmiliekki "Tintti"
 W. Hukkapala "Nova", W. Hetimullekaikkinyt "Pihka", W. Hermosaha "Hoppu", Windedos Amaretti "Nauru" ja W. Hirmumyrsky "Jocke"

Vielä Ilon omalta sivulta kopioitu pätkä siitä miksi juuri Ilo (vaikka kasvattajahan päätöksen lopulta teki)...

Ilon emä Nessa hurmasi minut heti ensimmäisellä tapaamisella. Nessa x Ben yhdistelmästä sain kuulla lokakuussa ja kaikki kuulosti todella hyvältä. Tämän pentueen kohdalla minulle tuli ensimmäistä kertaa tunne, että tästä minun on pakko saada pentu ja pentujen synnyttyä tunne vahvistui. Pennut syntyivät, 5n ja 1u. Onni, sillä narttujahan kovasti toivottiin! Seurasin ihan hulluna kasvattajan kotisivuja, blogia, kuvasivua ja sähköpostia. Elin pentumaailmassa, kaverini voivat ehkä todistaa (voi raukkoja). Pentuilun uhriksi joutui jokainen, joka oli kanssani tekemisissä. Jännitti hirveästi, sopisiko joku pennuista perheeseemme. Pentujen synnyttyä tunsin vetoa juuri Iloon. Olihan se kaunis, mutta siinä oli jotain muutakin. Jotain käsittämätöntä.

 W. Ilmiliekki "Tintti", W. Ilopilleri "Ilo" ja W. Ilmalento "Priya" 2vko, ulkona
 W. Ikiliikkuja "Gatsby" ja W. Ilopilleri "Ilo" (ja muut) 5vko, raunioilla

Ensimmäisellä tapaamisella pennut oli kaksiviikkoisia ja Ilo nukkui oikeastaan koko ajan. Unen ohella ruoka maittoi mainiosti. Toisella tapaamisella pennut oli viisiviikkoisia ja touhua todellakin riitti, erityisesti Ilolla. Se tuli tervehtimään minua heti kun nousin autosta. Ilo oli todella seurallinen ja leikkisä. Kiipesi syliin, kerjäsi silityksiä ja pussaili kauheasti. Maisteli hiuksiani ja nenääni. Viihtyi sylissä. Katseli uteliaana ympärilleen ja tutki hyvin reippaasti ympäristöä. Sydämeni oli mennyttä. Kolmannella tapaamisella pennut oli seitsemänviikkoisia ja ne kävivät meillä. Tiesimme tällöin, että Ilo on meille. Ilo oli kuin kotonaan, käveli ovesta ensimmäisenä sisään ja lähtiessä jumitti ovelle. Tällä kertaa perheeni näki pennut ensimmäistä kertaa ja Ilo hurmasi heidätkin täysin.

 W. Ilopilleri "Ilo", W. Ilmalento "Priya", W. Ihmejakumma "Ihme", W. Irtiotto "Issi", W. Ikiliikkuja "Gatsby" ja W. Ilmiliekki "Tintti" 7vko, meillä
 Ilopilleri, Ilo, Iltsu, Ilpe, Ilpukka, Ilpo, Iipi, Iutsi, Piu, Puikula, Puiksi, Puikko, Punanuttu 8vko, juuri ennen kotiin lähtöä

Sain tietää syyskuun alussa, että "Toiveeni tämä on Wirneen Ilopilleri". Aloin itkeä ja täristä, enkä malttanut nukkua. Sain juuri sen pennun, josta olin haaveillut. Oman lempipentuni. Haimme Ilon kotiin 13.09.2013. Nimeä ei tarvinnut tämän pennun kohdalla edes miettiä. Nimilistaltani on löytynyt pitkään nimi Ilo. Joka paikasta kantautui korviini ja osui silmiini Ilo. Pentunimi oli Ilo ja viralliseksi nimeksi tuli Ilopilleri. Ilo osoittautui jo pienenä pentuna varsin iloiseksi pakkaukseksi. Tämä koira tuo elämääni lisää iloa. Ei vain ollut vaihtoehtoja!

Mikäli kaikki menee niin kuin on suunniteltu, reilun vuoden päästä talossamme tallustelee toinenkin aussie. Ilon pentu, meidän pikku puupi. Meidän pikkuruinen iloinen ja hupaisa Hupi? Kirjoittelinkin aiheesta hetki sitten.

Kommentit

  1. Pakko sanoa, että aussie jos joku on hieno rotu :) itsellä nyt toisena koirana ikinä aussie ja onhan toi vieny ihan mukanaan. Ares on näyttelylinjainen, mutta mitä enemmän kattonu miehen sekalinjaista narttua, sitä enemmän vakuuttunu siitä, että seuraava on seka/käyttölinjainen. Wirneen kenneli kyllä juuri yksi vaihtoehto itsellekin, josta voisin kuvitella joskus koiran ottavan! Myöskin shaking tail on kyllä varteenotettava, mistä miehenkin koira on.
    En voi mitään muuta kun samaistua tähän tekstiin todella hyvin! :D

    VastaaPoista
  2. Aussiet. ♥ Paketti kohdillaan kun miettii mistä ja millaisen koiran ottaa. :-)

    VastaaPoista
  3. Kuulostais siltä että sulla on ihan oikee rotu käsissäs :D Jos mulle joskus aussi tulisi, niin varmaan Wirneen koiria kattelisin ihan ensimmäisenä, ne on ausseiks just hienoimpia :')

    VastaaPoista
  4. Siltä se tuntuu kyllä. :-) Ennen se oli kauheaa pähkäilyä, mutta nyt on palaset loksahtanut paikoilleen ja ei tarvitse miettiä rotuja. Ei ole mitään negatiivista sanottavaa Wirneen kennelistä, huikeaa sakkia - karvaiset ja vähemmän karvaiset. :-)

    VastaaPoista
  5. Tämä oli tosi mielenkiintoinen postaus! Ihanaa, että olet löytänyt sen oman rodun ja että Ilokin sopii sulle noin hyvin! Ihania pentukuvia muuten, vallan suloisia aussieita, jotka vaan pahentavat mun pentukuumetta. :D

    Auspaita olen itsekin pyöritellyt mielessä lukuisien muiden rotujen lisäksi, kun olen nyt noin vuoden tulevaa penneä suunnitellut. Näillä näkymin ei auspaita tule vaan bc, kun vaikuttais sopivammalta, kun nyt alkaa olla selvillä, mitä tulevalta koiralta haluan, mutta vielä on toinen vuosi pohtimista ja harkitsemista edessä elämäntilanteen vuoksi (en halua pentua rakennusprojektin keskelle, kun ei ois kovin kiva kasvuympäristö). No hyvää kannattaa odottaa... :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos! Muistan niin tuon tunteen kun tuli pähkäiltyä. Tsemppiä pentukuumeeseen! Hyvää TODELLAKIN kannattaa odottaa ja odotus palkitaan. Kannattaa käyttää aika hyödyksi ja tehdä taustatyötä - mihin rotuun sitten ikinä päätyykin. Hätäillä ei kyllä koirakuvioissa kannatakkaan. :-)

    VastaaPoista
  7. Ja eikö ookkin niiiin söpöjä pupseja! ♥

    VastaaPoista
  8. Tosi ihana postaus! Nää on aina mielenkiintoista luettavaa, kun joskus sattumakin näyttelee rotuvalinnoissa isoa roolia, joskus taas järkipohdinnat ovat johtaneet suurten tunteiden äärelle. :)

    Miksi muuten valitsit lopulta aussien, etkä bortsua? Kuinka kalkkiviivoille ihanmelkeinsamarotu pääsi? Voisitko tehdä "syrjähypyn" siihen rotuun?

    VastaaPoista
  9. Kiitos! :-) Bortsu vaikutti liian "työnarkkikselta". En oikein osaa selittää, mutta ne vaan vaikuttaa liian jotenkin äh en tiedä. :-D Ja liian silmäkoiria. Aussiessa vaan on paketti kohdallaan. En usko, että tekisin syrjähyppyä. Vaikka olen todella upeita bortsuja kauempaa saanut harrastusten myötä tavata. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta sanon kuitenkin, että en usko.

    VastaaPoista
  10. Kiitos vastauksesta. Kaikki ei aina maistu. :D En mäkään osaa selittää ihan prikulleen, miksi haluan keskarivillakoiran enkä isoa, vaikka osaan osan ajatuksista pukeakin sanoiksi. Todellakin äh en tiedä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti