Wirneen paimennusleiri 2015

Viime paimennuksen jälkeen elokuussa 2014 sain mielestäni huikean idean - Wirneen paimennusleiri! Siitä alkoi järjestäminen ja sählääminen. Ajankohdaksi valikoitui 27-28.06.2015, paikaksi Kausala ja kouluttajaksi Hilu. "Hetki" täytyi odottaa, mutta sitten leiri tulikin ehkä jopa liiankin pian. ;-) Innokkaita osallistujia hirveästi, mutta syystä tai toisesta porukkaa putosi matkan varrella. Loppujen lopuksi osallistui 10 ihmistä ja 11 koiraa. La-su(yö): me, Milli&Priya, Laura&Nessa&Hoppu (+Kipinä), Jenna&Hyrrä ja Sari&Tintti. La: Katariina&Gatsby, Tuuli&Raiku ja Maria&Just. Su: Katariinan&Gatsbyn ja Marian&Justin lisäksi Minna&Nova ja Noora&Jippi. Su turisteilemassa K-pentu Kybä omistajiensa Annan ja Heikin kanssa. Koirat H-I-J-K-pentueista + Nessa ja Hyrrä.

 Ilo, Gatsby (W. Ikiliikkuja) & Priya (W. Ilmalento) 1v 11kk.
Gatsbyn tyylinäyte. Koirat ei suostunut yhteistyöhön ja tämä on ainoa hyppykuva.
Tässä me söpösti.
Noku Katariina käski! Ilo ei arvostanut.
Ihastuttava Eddie-papparainen.

Perjantaina vierailijoiden jälkeen iltapäivällä lähdin Millin & Priyan luo. Laina-auto lastattiin taas melkoisen täyteen. Navigaattorin avulla suuntasimme Hollolaan Katariinan, Gatsbyn ja Eddien luokse yökyläilemään. Siskokset ei oikein arvostanut yli-innokasta veljeään ja molemmat totesivat "muutaman" kerran, että nyt riittää. Lenkillä meni hyvin, mutta sisätila meinasi käydä ahtaaksi. Ilo rakastui hurjasti tolleripappaan Eddieen. Minäkin.

Kävimme lenkillä todella kauniissa maastoissa ja kateus iski, vaikka meilläkin kauniit maastot on. Koirat saivat käydä kaksi kertaa järvessä uimassa ja kertojen välillä haisevassa ojassa. Lenkin jälkeen kokkailimme (tai no Katariina lähinnä) loistavaa ruokaa - bataattiranskalaisia, hyvin maustettuja kanapihvejä, herkkusieniä ja salaattia, jossa oli vaikka mitä. Ähky oli taattu! Loppuilta menikin istuessa ja höpistessä. Höpistävää riittikin aamuun asti. Nukkumaan menimme neljältä aamuyöllä ja herätyskello soi seitsemältä, aivan liian aikaisin. Silmäpussien kanssa matkaan. Koirat lenkille, aamupalaa naamaan ja kohti Kausalaa. 10.00 alkoi paimennus.

 Kukko toivotti kiekuen meidät tervetulleeksi. 

Pätevät tekivät isommissa aitauksissa ja me muut teimme pyöröaitauksessa. Ilon vuoro taisi olla kolmantena, joten en ehtinyt hirveän kauaa paineistaa itseäni. Silti kuitenkin sopivasti, sillä olin paniikissa vuoron koittaessa.

 Tulevaisuuden ankkapaimen? Kipinä (W. Kaikki Sun Pelkosi) - Ilon puolisisko.
 Priya (W. Ilmalento) - Ilon sisko.
 Nova (W. Hukkapala) - Ilon puoliveli.
 Just (W. Just Jetsulleen).
 Nessa (Windedos After Eight) - Ilon emä.
 Hoppu (W. Hermosaha) - Ilon puoliveli.
 Hyrrä (Snowtime´s Bonanza).
 Gatsby (W. Ikiliikkuja) - Ilon veli.
 Jippi (W. Jippijaijee).
 Tintti (W. Ilmiliekki) - Ilon sisko.
 Raiku (W. Huutomerkki) - Ilon puolisisko.

Meillä oli kolme lammasta. Haettiin ihan itse lampaat haasta. Ilo remmissä, kuljettiin aidan vierustaa, koira aidan puolella ja kierrettiin aitaus loppuun, vaikka lampaat poistuikin heti kun koiran kanssa siirryttiin pois portilta. Portti kiinni kun lampaat ja me päästiin pyöröön. Ensimmäisellä kierroksella lampaiden keräämistä. Koira jätettiin pääportin eteen istumaan, käveltiin keskemmälle koiran ja lampaiden väliin. Lähetettiin koira joko oikealle tai vasemmalle keräämään lampaita. Koira kerää lampaita pyörimällä lampaiden ympärillä, tuomalla ne luokseni. Toisella kierroksella lampaiden kuljettamista eli kun lampaat keräämisen jälkeen oli luonani, koiraan pieni kontakti, rauhoitus (hysss) ja koiran ollessa tasapainopisteessä koiralle käsky "siitä". Koira lähti kuljettamaan lampaita luokseni, jolloin pakitin rivakasti kohti aitaa. Aitaan asti kiinni ja koiralle ajoissa "seis".

Onnistuneen kuljetuksen jälkeen askel tai pari kohti koiraa, kepillä paine koiraa kohti, liike jatkuu ja koira kiertää lampaat pidemmän kaaren kautta, oikealta tai vasemmalta. Tässä kohtaa ainakin Iloon tarvii luoda kepillä painetta, koska muuten tulee liian lähelle lampaita. Siitä lähti taas sama kierros - keräämistä ja lampaiden ollessa luona, kuljettamista. Näin siis kuvio teoriassa toimi, käytännössä ei välttämättä ihan yhtä selkeästi. Jotenkin kaikki asiat ei pysynyt mielessä pyörössä kun piti liikkua ja miettiä montaa liikkuvaa osaa.

Ai mitenkä oli?

Kepin käytöstä... Keppiä pidetään pystyssä lähellä vartaloa kun ei tarvitse koiraa käskeä. Vasemmalle lähettäessä keppi oikeassa kädessä "mene vasen" ja oikealle lähettäessä vasemmassa "mene oikea". Suunnan vaihdoksissa samaa tapaa käyttäen, keppi koiran eteen ajoissa ja tarvittaessa kepillä voi vaikka vähän napauttaa maata. Kun koiran halutaan pysähtyvän, keppiä nostetaan ilmaan "seis". Kuljetuksessa koira ei saa tulla lampaiden ohi ja tarvittaessa yritykset estetään ottamalla ajoissa keppi sille puolelle, jolta koira pyrkii ohi.

Koiran pitäisi käyttäytyä hillitysti lampaille mennessä. Lampaiden ottaminen ottoaitauksesta pitäisi tapahtua hillitysti. Vaikuttaa lampaiden toimintaan. Keräämistä ja kuljettamista ei tehdä samaan aikaan. Kerätessä ohjaaja aloillaan ("pyörii" toki paikoillaan) ja kuljettaessa liikkuu. Liikkuminen on ripeää. Täytyy olla tietoinen koirasta ja lampaista. Pitää muistaa luottaa itseensä ja koiraan, pitää uskaltaa liikkua, pitää olla päättäväinen ja rauhallinen, mutta silti sanoa aiheesta. Miten kuulostaa niin tutulta? Ihan kuin olisin kuullut joskus ennenkin.


Meidän ongelma oli minä - kerrassaan yllättävää, mitä? Olen totaalinen talikko, enkä ymmärtänyt asioita. Jännitti ja ahdisti, menetin hermoni helposti ja huidoin kepillä turhaa. Tuli sitä useampaan kertaan perkelettäkin karjuttua, jos ihan totta puhutaan. Jännästi tämä sanavarasto laajentunut koiraharrastuksen myötä. Ai kamala. Idean tajuamiseen meni aikaa. Kouluttaja Hilu kävi kanssani aitauksessa ja näytti jopa yksin Ilon kanssa, miten homma hoidetaan. Totesi vain "mikä tässä muka on ongelmana". Ilo meni hienosti ja kuuliaisesti Hilun kanssa, oli mukava katsoa. Kaiken sähläämisen keskellä sain minäkin onnistumisia aikaiseksi, ihan hyviäkin pätkiä.



Ilo on todella syttynyt lampaille ja jo aitauksen ulkopuolella fokus on selvästi lampaille, eikä se huomaa esimerkiksi innokkaasti moikkaavaa pentua tai lirkuttelevia ihmisiä. Ilo tahtoo töihin ja tekee hyvin töitä, mutta intoa on välillä liikaakin. Kun olen itse kartalla ja annan ohjeita, homma sujuu huomattavasti paremmin. Paikoitellen etäisyyttä pitää kasvattaa. Ilo myös karkasi välillä pysähdyksistä ja minun oli vaikea sietää asiaa kun en ole sellaiseen tottunut. Ilo haukkui aksassakin tutuksi tullutta kiihtymishaukkua, saa antaa palautetta.

Eilen ensimmäisellä kierroksella paistoi aurinko, mutta toisella kierroksella satoi vettä kaatamalla, välillä ukkosti ja aitauksessa oli märkää. Paimennuksessa Iloa ei sade haitannut missään määrin. Keskittyi vain lampaisiin kuin oikea työkoira. Oli ilo huomata, sillä esimerkiksi tokoilu on välillä niheää sateessa. Paimennus lopetettiin noin kuuden-seitsemän aikoihin illalla. Olimme litimärkiä, mutta silti lähdimme vähän lenkittämään ja uittamaan koiria. Ihan kuin ei olisi muuten ollut tarpeeksi märkää, hah. Saimme kaatosateen päällemme ja pahimman sateen ajan seisoimme puiden suojassa. Koirat ihmettelivät, mutta tulivat hienosti juttuun, vaikka oli aika tiivistä.
Vähän myöhässä pysähdykseen valmistautuminen. *sssssh*

Kävimme ABC:lla syömässä, jonka jälkeen kävimme suihkussa/saunassa ja rupattelimme vielä hetken ennen yöunille siirtymistä. Minä, Milli ja Jenna nukuttiin tallikämpässä. Laura ja Sari nukkui päärakennuksessa. Ilon oli tarkoitus olla häkissään yötä, mutta jossain kohtaa Ilo tulikin tökkimään minua kuonollaan "moi äiti". Kevythäkin vetoketju oli hajonnut toisesta päästä. Koirat tulivat hyvin juttuun, joten ei muodostunut ongelmaksi. Ilo nukkui välillä vieressäni ja välillä Millin vieressä. Ilo ei kuulemma kauhean hienovaraisesti hypännyt toiseen sänkyyn. 

 "Siitä"
Ihmettelin, mitä tässä on tapahtunut ja Jenna vastasi "Taidettii muut iloita hyvin menneestä kuljetuksesta kuvaa ottaessa" eli ilon, epävarmuuden, hämmennyksen ja ehkä vähän myös nolostuksen sekainen hymy.

Aamulla kello soitti 8.30 ja 9.00 siirryimme aamupalalle. 10.00 alkoi taas paimennus. Tänään onneksi paistoi aurinko. Olisi ollut aika nihkeää, jos toisenakin päivänä olisi satanut. Ensiksi kokeneemmat pellolla ja sitten me aloitimme pyörössä. Tehtiin ihan samoja juttuja kuin eilen ja aika samanlailla sujui meidän suoritus. Laura kävi kanssani pyörössä ja Ilo lopetti sikailun. Minusta on vähän vaikeaa kun aitauksessa on kaksi ihmistä, mutta toki se vaikuttaa heti kun kokeneempi ihminen on neuvomassa "kädestä pitäen" mitä tehdään milloinkin. Taas kesti hetken ennen kuin pääsin oikeaan moodiin, mutta sain Ilon kanssa aikaiseksi tänäänkin ihan kivoja pätkiä.

Se Hetki ennen pyöröaitaukseen astumista. Tiedättekö?

Lopetimme kaikilla kerroilla hyvään suoritukseen. Koira pysäytettiin, koiran luokse käveltiin, otettiin kiinni ja kehuttiin hurjasti. Kesken paimennuksen ei kehuta, se ei kuulu tähän lajiin ja sitä on vähän vaikea tajuta kun muissa lajeissa on joutunut työstämään itseään nimenomaan siihen, että uskaltaa iloisesti kehua sitä koiraa. Ilo karkasi melkein joka kerta kun olin ottamassa sen kiinni. Ei ole ikinä tehnyt tuollaista ja minua turhautti todella paljon. Kaikista ärsyttävintä näillä paimennuskerroilla. Pitää kai tehdä lopettamisestakin supersiisti juttu.

 Ilon kaunis emä Nessa.
 Kaislikossa suhisee. Nepe Nepsukka!
Ilon kaunis puolisisko Kipinä.

Aika ärsyttävää oli myös se, että Ilo taas jäykisteli (jäykkä asento, nosti hännän) Tintille. En tajua, mikä noilla siskoksilla oikein kohdatessaan on. Aluksi jäykistellään ja sitten ollaan ihan kavereita. Sisarusrakkaus? Tänään Ilo otti pellolla silmätikuksi Justin - ei siis murahtanut tai muutakaan, mutta haki katseellaan ja ei uskonut puhetta, joten leikki loppui lyhyeen ja joutui autoon. Ilo on kolmansien juoksujen jälkeen käyttäytynyt vähän oudosti paria koiraa kohtaan. En tiedä hyrrääkö hormoonit, onko ikä vai mikä. Hienosti kuitenkin meni tälläkin kertaa laumassa ja näiden lisäksi ei mitään erityistä ollut. Myös kissat, kanat ja hevoset saivat olla rauhassa.

Eilen mietin, että miksi ikinä ehdotin paimenleiriä ja en vapaaehtoisesti paimenna enää ikinä koskaan. Iltaa kohden mieli alkoi muuttua. Tänään oman vuoron lähestyessä samat fiilikset valtasi mielen, mutta sitten tulikin kauhea into. Haluan päästä pian paimentamaan! Haluan päästä paimentamaan säännöllisesti. Haastava, mutta erittäin kiehtova, mielenkiintoinen ja hieno laji. Saan kaverilta aurauskepin ja alan harjoitella Ilon kanssa kepin kanssa käyttäytymistä. Onhan se toki aivan erilaista ilman lampaita, mutta käskyt oppii varmaan nopeasti.

Eilisestä epämiellyttävästä ilmasta huolimatta leiri oli onnistunut. Meillä on hieno porukka, ei voi muuta sanoa. Kiitos vielä kerran kaikille osallistujille ja suurin kiitos kouluttajalle! Oli hieno viikonloppu. Mahtui monenlaisia tuntemuksia ja pää on täynnä ajatuksia. Jospa pähkäily auttaa ja ensi kerralla sujuu jo sitten näppärämmin?


Pieni muistio itselleni (ja kaunis piirros): 
Pysähtyminen "seis" - keppi ylös 
Etäisyyttä "ulos" - keppi koiraa kohti
Vasen kierros "mene vasen" - keppi oikeassa kädessä
Oikea kierros "mene oikea" - keppi vasemmassa kädessä
Kuljetus "siitä" - keppi "pois", jos koira yrittää ohi keppi sille puolen

Kommentit

  1. Eddie onkin melkoisen rakastettava ♥

    Ilo oli mitä upein naavaparta! Joku päivä saan vielä Käpyn tekemään saman ja Ilo voi silloin ilkkua vahingoniloisesti ;)

    Noista "oma koirani toimii paremmin toisen ohjaajan kanssa" jutuista voi antaa paljon itselleen anteekis. Koirasta riippuen se joko sikailee ihan sata lasissa uudelle ohjaajalle tai alkuun himmaa menoa miettiessään, että mitenköhän tämä ihminen minuun suhtautuu? Useimmat kuitenkin ovat aika vieraskoreita ja Ilokin jäi aika lailla sun perään, kun poistut aitauksesta. Sillä ei siis enää ollut maaninen fokus lampaisiin, kun mamma olikin poissa. Etäisyys tulee aiak paljon helpommin tällöin :) En toki vähättele yhtään Hilun osaamista!

    En myöskään tiedä, miten lopettamisesta voisi saada koiralle kivaa, kun se vain ja ainoastaan haluaisi jatkaa? Ehkä jos taskussa olisi vaikka karitsa palkkana? ;) Kyllä meillekin se koiran kiinniotto on aina jännittävä vaihe, sillä Käpykin on usein tässä karannut. Plus koko paimennuksen ensin yritetään törkkiä koiraa kepillä ja kropalla pois, joten se on jo vähän väistömoodissa koko otus.

    Iso kiitos vielä järjestäjälle ja ihanaa, kun taas myös olit ahkerana kameran kanssa! ♥

    VastaaPoista
  2. Molemmat pojat on, Gatsby on vaan vähän vilkkaampi tapaus niin siskosten on muka pakko näyttää vähän nyrpeetä naamaa. :-) Tottahan se on, että koira saattaa tehdä hommia erilailla oman omistajan kuin muiden kansaa. Totta tuo väistömoodikin. Tosi ärsyttävää on kyllä!

    Kiitos kun saatiin majoittua, kiitos tulemisesta ja hyvästä seurasta. ♥ Olin tällä kertaa tosi ahkera kuvaaja, wuhuu! :-D Melkein 500 kuvaa.

    VastaaPoista
  3. Olette olleet sitten oikein "työleirillä", hienon näköstä touhua ja kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Haluaisin kanssa tollasen kukon, ausseista nyt puhumattakaan. Kivaa teillä varmaan on sie taas ollut! tv.grandgrandmother

    VastaaPoista
  4. Kyllä! Ilo pääsi tekeen niitä oikeita hommia. :-) Oli huikea viikonloppu! Vieläkin molemmat ihan puhki. Rankkaa tämä lomailu!

    VastaaPoista
  5. Teillä näytti olevan oikein kivaa kyseisella leirillä :) Olisi kiva, jos samankaltaisia leirejä perustettaisiin dobbereille.

    VastaaPoista
  6. Oli kyllä! Leirit on aina parhautta. :-) Kaikenalaisia leirejä sitä on, mm. eri lajeista. Tai ainakin aussieyhdistys järjestää.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit