Matka kohti parempaa noutoa

Aloin kirjoittaa tätä tekstiä pari viikkoa sitten, mutta se jäi luonnokseksi. En ala muokata enää tekstiä, vaikka kohti parempaa ollaan menossa tällä hetkellä ja edistystä on havaittavissa. Meillä on ongelma. Treeniongelma. Harmaita hiuksia aiheuttaa ongelma nimeltä nouto. Mikä pahinta, noutoliike odottaa jo seuraavassa luokassa. Aloimme harjoitella vauhtia lelulla. Aloimme harjoitella pitämistä tunnarikapulalla. Iloa palkattiin aluksi kaikesta kiinnostuksesta kapulaa kohtaan ja hiljalleen toki vaadittiin enemmän, jolloin Iloa palkittiin kapulan pitämisestä.

Harjoiteltu on todella epäsäännöllisesti ja hyvin vähän. Noutokapulan ostin vasta tänä vuonna. Kapulalla on harjoiteltu noutamista, pitämistä ja uutena juttuna tuomista. Kaikkea erikseen. Ihan kaikessa on ollut ongelmia.

Ilo lähtee noutamaan kapulaa vauhdikkaasti ja innokkaasti, mutta pitää kapulaa saaliina ja pomppaa kapulalle rumasti, jonka seurauksena toki kapulaan tarttuminenkin hidastuu. Sain tähän vinkkejä, mm. voisi opettaa kiertää kapulan takaa, voisi opettaa ottamaan kapulan korokkeen päältä, voisi opettaa hakemaan kapulan takaviistosta. Ilo tarttuu kapulaan hyvin, mutta pudottaa sen omia aikojaan, jos en vapauta tarpeeksi nopeasti. 

Wirneen-leirillä sain Maijalta vinkkejä ja vinkit toimivat meillä. Tapa 1: jätin koiran istumaan, jätin kapulan jonkin matkan päähän koirasta (meidän välille), pysähdyin sopivan matkan päähän ja käskin tuoda kapulan. Tapa 2: jätin koiran istumaan, vein kapulan koiran puolelle takaviistoon, palasin koiran vierelle ja käskin tuoda kapulan. Ilolla on intoa riittänyt molempiin, mutta se ei ole saalispompannut samalla tapaa kuin normaalia noutoa tehdessä. Miralta sain vinkin treenata ns. kolmiossa noutoa ja tämäkin toimii. Jätin koiran istumaan, jätin kapulan "pystypäin" sopivan matkan päähän, samalta kohdalta kävelin itse oikealle ja käskin tuoda kapulan.

Ilo tarttuu käskystä kapulaan, mutta hitaasti ja ei näytä nauttivan siitä. Kapula on tylsä ja ehkä vähän ällökin. Paikoillaan ollessa Ilo pitää kapulaa ihan ok, mutta ei näytä yhtään innostuneelta. Ilo kestää häiriön, jos kosketan kapulaan, irrotan otteen ja kosketan uudestaan - irroittaa käskystä. Tuomista ollaan harjoiteltu siten, että käsken Ilon pitää kapulaa ja kutsun sivulle. Ensimmäiset kerrat harjoittelin edestä sivulle siirtymistä, mutta sain pian vinkin kokeilla helpommin takaa sivulle siirtymistä (otan itse pienen askeleen eteenpäin). Tässä on kaikista suurin ongelma, Ilo tiputtaa kapulan heti kun käsken sen tehdä kapula suussa jotain. Aina, ihan aina. 


Kirjoitin Facebookkiin yhden (jälleen) epäonnistuneen treenin jälkeen yhteen kuvaan "kirottu nouto" ja siitähän alkoi kommentteja satelemaan. Saatiin monenlaisia vinkkejä ja oikeasti menin ihan sekaisin kaikista vinkeistä. 

"Jos se haku on sikäli varma, niin tohon saalispomppaamiseen ja välillä tiputtamiseen vois ehkä toimia sama kun mitä me treenattiin, että saadaan se tulemaan täysillä myös takasin päin. Eli joku pitää koiraa, hetsataan koiraa kapulalle, viedään kapula, kävellään pois, koira on puolivälissä hakumatkaa. Annetaan koiralle käsky hakea kapula ja lähetään itse pinkomaan täysiä pois päin. Tällöin koiralle ei ns. jää aikaa saalishyökkäillä ja yleensä koiralla on myös niin kiire omistajan luo, että "unohtaa" tiputtaa kapulan välillä pois. Ja samalla treenautuu sitten myös palautuksen vauhti."

"Tee kaikkia aivan pienissä osissa erikseen takaperin ketjuttaen. Eli älä yhdistä mitään osasia toisiinsa ennenkuin ovat valmiina. Niillä tulee vain takapakkia noutoon, kun et ole tyytyväinen ja et pääse palkkaamaan (tai koira muuten vain huomaa ettet ole tyytyväinen). Ootkin varmaan saanut hyviä vinkkejä, mutta treenaisin seuraavia:

- Kapulannostoharjoitukset ohjaajan lähellä. Kapula parin metrin päässä ohjaajasta maassa ja koira lähtee kapulalle, ja heti siististä ja nopeasta nostosta vapautetaan leluun (ei tarkoitusta tuoda kapulaa yhtään) 
- Paljon sivulletulotreeniä ilman kapulaa (läheltä, etäisyys pari m) 
- Kapulan pitoharjoituksia ohjaajan sivulla, saa irrottaa merkkisanalla kun pitää hyvin (irrotukset kapulasta treenataan erikseen) 
- Sitten ensin kahden ja sen jälkeen kolmen viimeksimainitun yhdistelmiä, eli ensin tulee läheltä sivulle kapula valmiiksi suussa, ja vapautetaan leluun, sen jälkeen nostaa kapulan itse maasta läheltä ja tulee sivulle, vapautetaan leluun. 
- Vauhtinoutoja niin että lähetetään heitetylle kapulalle ja siististä nostosta vapautellaan leluun tuotuaan kapulaa ohjaajalle vaihtelevan matkan (välillä palkka pelkästä nostosta, välillä siitä että tuo jonkin matkaa)

Ja vasta kun nämä kaikki treenit toimii, yhdistäisin noutoliikkeeksi jossa ohjaaja heittää kapulan, koira istuu sivulla ja odottaa ja lähtee sitten luvalla tuomaan. Muuten tulee vahvistettua ja ketjutettua asioita, joita ei halua vahvistaa ja joita ei halua valmiiseen ketjuun.

Ja kannattaa muistaa treenissä että taustalla on varmasti se, ettei Ilo ole tehnyt pikkupentuna noutoharjoituksia ollenkaan, eli sellaista helppoa ja kivaa treeniä missä saa vaan juosta kovaa kapulalle ja tuoda sitä pienen matkan ja vapautua leluun. Eli se motivaatio siihen kapulaan pitäisi jotenkin saada rakennettua nyt jälkikäteen vähän samalla idealla."

"Meillä saalispomppuihin on nyt auttanut se, että ollaan tehty paljon nostotreeniä läheltä."

"Ja jos kapulan kanssa sivulle tulo on erityisen vaikea, treenaa alkuun pienemmällä kapulalla, joko ihan tunnarikapulalla tai sitten kapealla noutokapulalla, jossa ei ole hankalat laipat jotka osuvat herkästi ohjaajaa jalkaan koiran pyörähtäessä sivulle."

"Harmi kun en pääse näkemään, vaikea auttaa kun ei nää koiran ilmeitä yms että mistä voisi kiikastaa. Mä lähtisin tosi pienestä liikkeelle. Eli niin että ensin kapula suuhun ja pyytää se suussa perusasentoon. Kun se sujuu oikeasti hyvin, niin kapula maassa ja samaa. Ja sitä tahkotaan kunnes menee päähän. Tosi pikku hiljaa."

"Jos siinä sivulletulossa on joku "lukko" eli on vain jostain päättänyt että ei "pysty tulemaan" mikään esine suussa, niin siihen saattaa auttaa ihan semmoinen lempeä vaatiminenkin. Eli jos satavarmasti osaa pitää kapulaa suussaan ja osaa tulla sivulle, laitat (pienen) kapulan sille suuhun ja pyydät sivulle ja sitten vain vaadit että tulee ja autat kaikin mahdollisin tavoin, etkä anna periksi vaikka ei meinaa alkuun onnistua. Pysyt itse jämptinä mutta rauhallisena ja hyväntuulisena koko ajan. Sitten kun pystyy, niin ihan megapalkka ja bileet."

"Koska mitään mahdotontahan tuossa ei oikeasti ole, yhdistät vain kaksi koiran jo osaamaa asiaa joten kohtuuttomia et vaadi. Meillä tuo on ainakin auttanut moneen juttuun, joissa on tullut sellainen "eipystyeikykene" -tilanne. Sitten huomaa koirankin ilmeestä sen onnistuttua, että se on itsekin ihan tosi tyytyväinen itseensä ja saattaa tehdä sitä samaa asiaa vähän ajan kuluttua kovalla innolla."

"Ootko seuruuttanut kapula suussa? Tai ylipäänsä pyytänyt koiralta liikettä kapulaa pidellessä? Koska sama ideahan siinä on kuin paikallaan pidellessä: irti saa päästää vasta käskystä."

 "Jos ongelma on nimenomaan liike (ohjaajan lähellä?) kapula suussa, niin kannattaa aloittaa jollain helpommalla kuin sivulletulolla. Ihan vaan siis jotain liikkumista alkuun, ei mitään tokoliikettä. Ja tietty erikseen pito kuntoon sivulla istuen, että voit itse heilua, koskea kapulaan ja ottaa siitä kiinni."

" Tiputtaako Ilo kapulan, jos käsket sen mennä kapula suussa maahan? Tai istumaan, jos se seisoo. Meillä ainakin oli aluksi niin, ettei osannut tehdä kahta asiaa yhtä aikaa eli suorittaa jotain tehtävää ja pitää kapulaa suussaan. Sillä tahtoi sivulletuloissa tippua kapula myös siksi, ettei se pitänyt siitä kunnolla napakasti kiinni ja se pääsi valahtamaan suussa, minkä jälkeen se tiputti sen pois."    

"Ja vaikea sanoa tälleen tietämättä, mutta jos tuntuu, että tämä on tylsä liike ja koira matalassa vireessä, niin nostaisin ehkä alkuun virettä ihan kunnolla. Tyyliin lelulla riekkumista, sitten lelu pois, kapula tilalle ja vauhtipalkka (hyvästä!) pidosta ensin ihan sekunnista jne. Täytyy vaan olla tarkkana, että ei palkkaile huonosta otteesta tai omatoimisesta irrotuksesta. Kun vire on korkeampi, koira myös kestää helpommin virheiden merkkaukset. Jos sitä ei muutenkaan napeksi kapulahommat, niin virheistä huomauttelu vie helposti fiilikset ihan lopullisesti. Tänkin pitää kuitenkin olla hauska liike! Koiralle pitää vaan markkinoida, että on maailman siistein homma saada pitää kapulaa."

Yhtäkkiä minulla oli kauheasti vinkkejä, enkä enää yhtään tiennyt mitä tehdä. Pidin pienen tauon koko noudosta, lukuunottamatta yhtä treenikertaa Miran kanssa. Juuri silloin sain vinkin tuosta ns. kolmiosta. Mietin meidän lyhyttä historiaa kapulan kanssa ja tajusin, että ongelma on varmasti lähtöisin minusta - kuinkas muuten. Ilo ei välttämättä kauhean mielellään poseeraa kuvissa esine suussaan (esim. ruusuke) ja minä olen tahtomattani tehnyt hommasta epämiellyttävää, vaikka Ilo ei mikään pehmokoira olekkaan. Olen käyttänyt kaiken lisäksi samaa käskyä kuin noutokapulan pitämisessä. Kaikkien ongelmien myötä minua on alkanut turhauttaa todella ja Ilo on varmasti turhautumiseni nähnyt. Ilo ei varsinaisesti ota itseensä, mutta iloinen fiilis tietenkin laskee, jos en ole iloinen ja tyytyväinen. Pommi valmis. Onko kauhean suuri ihme, että ongelmia on? 


Tämän asian tajuttuani päätin muuttaa omaa asennettani. Heittää ranttaliksi ja alkaa hullutella. Tehdä kapulan pidosta ihan hiton hienoa. Jätin muun harjoittelun ja aloin harjoitella nimenomaan pitämistä. Pitämistä paikoillaan, häiriötä lisäämällä. Kapulan nostoa lyhyellä matkalla. Innostin Iloa kapulalle, heittelin kapulaa ja ns. leikitin Iloa kapulalla. Palkkasin Iloa innokkaasta suhtautumisesta kapulaan. Palkkasin Iloa kun se tarttui nopeasti ja innokkaasti kapulaan. Palkkasin Iloa kun se liikkui kapula suussa, vaikka vain ihan pieniä pätkiä. Treenasin tällä tapaa ja viikon sisään Ilo alkoi kulkea kapula suussa perusasennosta yhden askeleen päähän uuteen perusasentoon ja eilen seurasi kapula suussa kipossa odottavan tonnikalan innoittamana. Hiphurraa!

Olen tosiaan laittanut ranttaliksi kapulan kanssa ja Ilo on innostunut kapulasta huomattavasti enemmän kuin ennen. Tästä hölmöilystä saattaa koitua ongelmia, mutta uskon, että voitetaan ne ja tärkeintä on, että Ilo alkaa suhtautua innokkaasti kapulaan. Nyt aion tehdä kaikkeni sen eteen. Olen palkannut Iloa heittämällä namipalkan, koska tiedän lentävän namin innostavan Iloa entisestään. Ollaan pidetty ihan hurjat bileet pienistäkin onnistumisista ja molemmilla on ollut hyvä asenne. Tekemistä riittää edelleen, mutta suunta on oikea. Ilo saa harjoitella kapulan pitämistä häiriköitynä eri pituisissa pätkissä, innokasta kapulaan tarttumista, läheltä innokasta kapulan nostelua, innokasta kapulan kanssa kulkemista. Into on avainsana. Kun pitäminen toimii, harjoitellaan tuomista. Seuraavan koiran kanssa alkaa kapulatreeni pennusta. Kantapään kautta opittu.

Kommentit

  1. Oikein kiva postaus! Sain tästä itsekkin vinkkejä meidän noutajan pitämis ongelmiin. Täytyis vaa ottaa itteensä niskasta kiinni et lähtis treenaamaan

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Hyvä kuulla. Sillä laitoin muilta tulleet vinkit ja itsellä hyväksi havaitut vinkit jakoon. :-) Tsemppiä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit