Tokoteho 3

Kouluttaja Kati Selkämaa Teema Vapaavalintainen (nouto) 

Kuuden aikoihin bongasin treeniryhmästä treenikaverin laittaman "en pääse treeneihin"-viestin ja samalla sekunnilla iski tajuntaan, että tänään tosiaan on tokotreenit. Treenithän siis alkoivat 18.00. Maailman nopein tavaroiden kasaaminen ja ruuhkassa kohti Eteläpuistoa. Olin perillä 18.40 ja treenivuoroni oli viimeisenä, joten en jäänyt mistään paitsi. Huh! Eilen luin kyllä kouluttajan viestin ryhmästä, mutta silti pystyin unohtamaan. Viime treeneistä on noin viisi viikkoa. Hurjan kauan. Eteläpuistossa on ollut häppeninkiä ja viimeksi oltiin leirillä.

Kati valitsi teemaksi vapaavalintaisen liikkeen. Mietin ensiksi kaukoja, mutta päädyin kuitenkin toiseen vaihtoehtooni - noutoon. Ilon kanssa on harjoiteltu noutoa kahdessa osassa - kapulan pitämistä ja kapulan hakemista. Pitäminen ei ole Ilon mielestä kovin hauskaa ja hakiessa kapula on taas turhankin hauska. Tekemistä siis riittää! Olen koittanut vahvistaa molempia saamillani vinkeillä ja välillä on mennyt paremmin. Olen koittanut opettaa kapulan tuomista, mutta Ilo pudottaa oikeasti poikkeuksetta kapulan ennen sivulle tulemista.

Ylväänä ja vähemmän ylväänä (kohta) 1v 11kk.
  
Ennen Katin valvovan silmän alle astumista teimme omatoimisesti hyvän mielen treeniä. Seuraaminen oli kivaa, ehkä aavistuksen normaalia hitaampaa molemmilla. Kertaalleen huomautin tiiviimmästä perusasennosta liikkeen pysähtyessä. Käännökset ok. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen ok. Luoksetulo vauhdikas ja perusasento suora, mutta osui vähän jalkaani. Sivulla istu-maahan vaihdot ja istu-maahan kaukot ihan ok, olisi saanut olla ripeämmät. Välillä hitaili, mutta jätin palkatta ja vaadin ripeämpää suoritusta, yleisfiilis hyvä. Paikkamakuu porukalla ok, meni makaamaan vähän laiskasti, joten käskin uudestaan. Nousi ripeästi. Kotona Ilo oli puhki, mutta lähti innolla mukaani. Kentällä puhkui intoa ja lelulla leikki hurjasti, murahtelikin hurjana. ;-)

Vaikka fiilis oli iloinen ja tekeminen suhteellisen innokasta, noudon kanssa sain harmaita hiuksia. Pohjustuksena treenikertomukselle Katin suusta kuului ainakin tällaiset kommentit Ilosta: "asia pitää vain vääntää sille rautalangasta", "voi olla pitkä ja kivinen tie, mutta se on vain pakko tehdä" ja "vaikka ei ole kivaa, se pitää kestää". Aiheena kapulan tuominen. Ei olla montaa kertaa treenattu, koska siitä ei yksinkertaisesti tule mitään ja en halua sössiä. Muutaman kerran olen treenannut pyytämällä Ilon eteeni, antamalla kapulan ja pyytämällä sivulle, jonka seurauksena Ilo on pudottanut kapulan heti maahan. Kertaakaan ei ole kapulaa tuonut.

Kati sanoi, että tuo edestä tuominen on vaikeampaa ja kannattaa harjoitella takaa tuomista. Jätin Ilon makaamaan, laitoin kapulan eteen, näytin kapulaa, otin pari askelta ja pyysin tuomaan. Ilo meinasi napata kiinni, mutta eipäs napannutkaan. Kokeilimme myös siten, että käskin Iloa pitämään kapulaa, otin pari askelta ja käskin tuomaan - kapula tippui heti. Näillä tavoilla harjoiteltiin useampi kerta, mutta kerta kerran jälkeen Ilo tiputti kapulan heti "tuo"-käskyn kuultuaan. Harjoiteltiin sivulla pelkkää kapulan pitämistä ja Ilo näytti vähän nyrpeää naamaa. Otin pienen askeleen eteen ja pyysin tuomaan, tiputti. Pysyin vierellä ja kädet alkoi lähestyä kapulaa, tiputti. Kapulan pitäminen ei ole Ilon mielestä tarpeeksi hienoa. Sitä ei ahdista tai se ei paineistu, mutta se on tosi tylsää. Kapulan pudotessa annoin Ilolle uuden käskyn, mutta Ilo laittoi aivan ranttaliksi. Alkoi jopa rumasti pelleillä kapulalla. Minua alkoi naurattaa koko show, joten oli aika työ pitää naama peruslukemilla.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä vai miten se meni?

Kotona jatkuu treenit! Oikein tehotreenit, sillä seuraavassa luokassa odottaa noutoliike. Helpommista kulmista, esim. juuri takaa. Pitää vahvistaa pitämistä. Pitämistä, vaikka käteni liikkuisi ja koskettaisi kapulaa. Jos Ilo meinaa tiputtaa, "ei noin voi tehdä" ja vähän pitää itse kapulasta kiinni. Ilosta näkee hyvin kun meinaa pudottaa, joten luultavasti pystyy ennakoimaan. Jos se tehoaa. Pitotreenissä voi käyttää namia häiriönä, mutta ei tarvitse meidän miettiä hetkeen. Myös lelua voi käyttää ja välillä voi vapauttaa yllättäen lelulle. Tosin ei vielä, ensiksi kuulemma kannattaa vahvistaa sitä pitämistä. Koiralta vaaditaan tehtävän suorittamista, ei pelleilyä. Ei armoa!

Ilo on saanut parina iltana iltaruoaksi "vain" nappulaa, mutta tänään lohta. Päätin vaatia pätkän tokoa ennen ruokakipolle siirtymistä. Ruokakippo odotti paikallaan maassa ja Ilo joutui tekemään ruoan eteen istu-maahan vaihtoja sivulla, istu-maahan kaukoja ja seuraamista. Jestas, miten täpäkkää settiä! Vähän liiankin innokasta kun pääsi pari kertaa kammottava vaimea "piip". Ensimmäinen perusasento oli sellainen, että Ilo istui aivan vinkkelissä ja uuden käskyn jälkeen siirtyi jalkojeni taakse (katse ruokakipossa) sen sijaan, että olisi istunut sivulla oikealla paikalla ja katse minussa. ;-) Niin mikä luopuminen... Ai pitäisikö vähän muistutella? No pitäisi tosiaan! Voisi pyrkiä iltaisin ottamaan pienen pätkän tokoa sen perus "istu ja ota katsekontakti"-setin sijaan.



Sulo Suloinen 10kk.

Tokotreenien jälkeen, mutta ennen iltaruokaa kävimme Kristan ja koirien kanssa lenkillä. Ilo pääsi uimaan, pääsi oikeastaan aiemmin treeneissäkin. Päivällä olimme muutaman tunnin kotikotona ja Ilo sai temuta Sulon kanssa. Aamulla kävimme lenkillä Lauran ja aussielauman kanssa. Ilo innostui leikkimään Kipinän kanssa. Kasvattaja Laura tuli koiriensa Nessan (Ilon emä), Hopun (Ilon puoliveli) ja Kipinän (Ilon puolisisko) kanssa meille yökylään to-pe pikaisen Tampere visiitin yhteydessä. Illallakin kävimme porukalla lenkillä. Ilo vähän arkaili takapäätään ja pari kertaa oikein vinkaisi jonkun hipastessa. Ei ollenkaan Ilon tyylistä. Kokeilimme Lauran kanssa molemmat onko jokin vialla, mutta ei vaikuttanut olevan. Ehkäpä on jumeja ja heti maanantaille sain onneksi hieronta-ajan. 

Eilen vietettiin 5-6h lempisaaressa. Mukana Ilo ja Sulo. Sulo oli ensimmäistä kertaa saaressa ja veneilemässä. Veneily oli vähän jännää, mutta saaressa oli superkivaa. Joka paikka piti tutkia, rantakallioilla kikkailtiin, vedessä läträttiin, (vahingossa) pulahdettiin uimaan, Ilon kanssa painittiin ja linnun jalan päällä pyörittiin, jonka jälkeen aarretta piti tulla esittelemään. Koirilla touhua riitti, mutta osasivat ottaa myös hissukseen. Molemmat kävivät järvessä viilentymässä. Minä olen punainen kuin paloauto, ei enää koskaan porkkanarasvaa. Au! Auts!

Kuvitukseen käytetyt kuvat eiliseltä saarireissulta, ei suinkaan tokotreeneistä.

Kommentit

Suositut tekstit