Synkkyydestä tuli talvinen ihmemaa

Meille on tullut uusia lukijoita, vaikka lähiaikoina on ollut vähän hiljaista. Lämpimästi tervetuloa ja toivottavasti viihdytte! Aika käsittämätöntä, että perustin reilu pari vuotta sitten pienen Toiveesta todeksi-blogin pentukuumeilua, pennun odotusta, pentuarkea ja kuvia varten. Nyt blogilla on 140 rekisteröitynyttä lukijaa ja 4 blogiyhteistyökumppania. Neljä - niin, oletteko huomannut, että mekin pääsimme Best Friend testihaukut tiimiin? 140 lukijaa on huima määrä ja aion järjestää sen kunniaksi jonkinlaisen arvonnan teille. Palaan asiaan!

Vähän hävettää myöntää, mutta me ei olla tehty mitään. Lenkkeilty tietysti, keskenään ja kavereiden kanssa. Sannan tai Kristan lauman. Alettu käydä taas metsässä kun lämpöasteet on laskenut sopivasti. Ilo on nauttinut, minä olen nauttinut. Kävimme alkuviikosta laivalla ja Ilo oli hoidossa Millin & Priyan luona. Siskokset ottivat ilon irti toisistaan. Lenkkien varrella Ilo on saanut temppuilla ja kotona ruoka on tarjoiltu aktivointilelujen kautta. Treenattu ei olla hetkeen, koska rehellisesti sanottuna on tympäissyt lähteä vesisateeseen treenaamaan ihan ypöyksin. Täällä kun ei valitettavasti treeniseuraa saa. Ilo ei ole ollut tauosta moksiskaan, mutta minä olen tuntenut syyllisyyttä siitä huolimatta. Pitäisi todella ryhdistäytyä ja lähteä treenaamaan, vaikka se yksin tuolla synkkyydessä tympäisee. Tehistokotkin on jäänyt väliin parilla viikolla kun on ollut ohjelmaa tyttären kanssa.

Juoksutkin on nyt tältä vuodelta juostu. Enää olisi keväällä yhdet juoksut ennen the juoksuja. Tosi jännää! IIk!

Eilen Tampereelle satoi ensilumi ja synkkyydestä tuli talvinen ihmemaa. Harmi, että lumien pitäisi kuulemma sulaa jo alkuviikosta. Tänään Sannan bortsupenneli Ina tuli meille päivähoitoon muiden lähtiessä näyttelyreissulle. Ina oli alusta asti kuin kotonaan, ei arkaillut yhtään. Ensimmäisen 20 minuutin aikana sain nähdä pentuhepulit ja kokea naskalihampaat, sekä laskea pennun aika monta kertaa sohvalta alas,  komentaa pois hapsumaton kimpusta ja pelastaa pyykkitelineeltä revityn mekon naskalihampaista. Energiaa riitti ihan käsittämättömästi, eikä pentu olisi aluksi malttanut olla yhtään aloillaan. Pissoja ja kakkoja sai parit pyyhkiä samalla kun pentu yritti napata talouspaperin itselleen. Iloparka oli järkyttynyt, miksi naskalihampainen elosalama bordercollien muodossa tuli arvon punaisen kotiin. Kyllä Ilo lämpesi leikkimäänkin, mutta viihtyi paremmin omissa oloissaan sohvalla - mahdollisimman kaukana pennusta. Hyvä ilme, pakko nauraa ääneen.

Käytiin tyttären treenien aikana lenkillä lumisessa metsässä ja lenkki meni kauhean kivasti. Reippaasti pentu kulki lumihangessa. Mietin aamulla ennen pennun tuloa, että päivä joko lisää tai hillitsee pentukuumetta. Sillain sopivasti lisäsi hillitsi, lisäsi hillitsi. Vadelmatassut, nahkamassu, pennun tuoksu ja riiviömäisyys. Aika ihanaa.

Kuvia (vähän pentumainen) kasa. Kuvien välillä viikko - melkoinen muutos luonnossa?




Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit