Tavoitteet 2016 (ja katsaus 2015)

Vuosi sitten kirjoittelin tavoitteita ja tuota listaa katsoessa pakko miettiä, mitä ihmettä mahtanut päässä liikkua.



Tokossa päästiin uuteen tehoryhmään, siirryttiin nuorten koirien ryhmästä kisaavien ryhmään. Tekeminen on rohkeampaa kuin vuosi sitten. Olen rohkaistunut palkkaamaan Iloa rennommin ja rikkomaan kaavoja, sekä oppinut olemaan välittämättä muista. Kisaura korkattiin maaliskuussa, saatiin ALO1 ja 178,50p Kurtin Juhalta. Toinen ALO1, 180p ja KP haettiin Lähdesmäen Kaisalta kesäkuussa.  Kolmas ALO1, 189p ja KP haettiin Kurtin Juhalta heinäkuussa. Kolmen ykköstuloksen myötä saatiin koulari TK1. Avoimen liikkeitä alettiin työstämään, mutta mutkia on matkassa riittänyt ja kisauran korkkaus jäi. Möllitokossa käytiin, mutta se oli aika hupinumero.

Agilityssä löydettiin uusi ryhmä, mutta sittemmin tuli agilitymasennus oman osaamattomuuden takia ja agility jäi määrittelemättömälle tauolle. Ei ahkerampaa tai rohkeampaa tekemistä. Ei keppejä, eikä kontakteja. Ei lisää vauhtia, eikä ohjauskaan parantunut. Möllikisat sai unohtaa suosiolla. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Agilityä ikävä, mutta en tykkää pettymyksen tunteesta ja olin aina vain pettynyt itseeni, joten parempi odotella.

Vetoa tehtiin ahkerammin kuin aikaisemmin, mutta vieläkin ahkerammin olisi voinut vedättää. Ei olisi ollut haittaa. Tehtiin pidempää matkaa. Pisin pätkä oli vähän päälle kaksi kilometriä. Suuntia ei harjoiteltu kuntoon, koska viiletettiin menemään aina samalla lenkillä ja siellä niitä ei tarvinnut. Ilo luontaisesti kaartaa mutkiin ja suhinasta hiljentää vauhtia sopivasti. Vetopeliksi pääsi pyörä ja sillä hoidettiin vetohommat suurimmaksi osaksi.

Jäljestystä tehtiin nolostuttavan vähän. Viisi jälkeä/vuosi. Mitä tapahtui ahkerasti jäljestämiselle? Viime vuonna tehtiin huomattavasti enemmän. Kulmia taisi olla jokaisella jäljellä, mutta tekemistä riittää edelleen. Keppejä ei tullut treenattua, ehkä kertaakaan. En uskaltanut oikein edetä ja sopivat maastot uupui, ne on suurimmat syyt.

Rally-tokoa ei tullut treenattua yhtään ahkerammin. Tuntui, että aina vain satoi tai tuuli. Kyltit piti peittää hiekkaan ja silti ne ei oikein meinannut pysyä paikoillaan. OnniDog reissulla sain Eijalta kylttitelineet, mutta sen jälkeen ei ole tullut kertaakaan tehtyä. Saamattomuutta? Ei viitsi raahata ja lähteä treenaamaan yksin? Säännöistä olen päässyt enemmän perille ja liikkeetkin on tutumpia, mutta tekemistä riittää. Kisojen korkkaamista mietin ja katselinkin kisoja, mutta en rohkaistunut ilmoittautumaan vähäisen treenimäärän takia.

Luonnetestissä Ilo kävi heinäkuussa kun vaadittu ikä oli täynnä. Tuomaroimassa Matsuoin Tarja ja Turusen Leena Maria. Luonnetesti hyväksyttiin pistein 174 ja laukauskokematon. "Hyvä, käyttökelpoinen koira." Mielestäni tulos oli hyvin Ilomainen. Ilo selvisi luonnetestistä hienosti, palautui nopeasti, eikä jäänyt traumoja. Näyttelyissä ei käyty. Paimentamassa vain  W-paimennusleirillä. Paimennuspaikka olisi löytynyt läheltä. Jäi...

Miten meni noin niinku omasta mielestä? No ei kauhean hyvin. Nöyryyttävää julkaista tämä teksti, mutta - ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Treeniongelmia on riittänyt ja ohjaaja on tuntenut riittämättömyyden tunteita lajissa kuin lajissa. Hauskaa on kuitenkin ollut ja kehitystä tapahtunut. Arki on rullannut ihanan mukavasti ja huolettomasti. Ilo on oikea aarre. Ilo on jatkanut sydämeni valloitusta entisestään, mikäli se on edes mahdollista. Vuoteen on mahtunut paljon hymyjä ja hännän heilutuksia. Rakkaus on. Ihan hyvä vuosi tämä oli. 



TOKO
- Avoimen liikkeet kuntoon
- Ahkeraa kaavojen rikkomista
- TK2 Wirneen Ilopilleri
- Ylempien luokkien liikkeiden treenausta
- Säännöllistä tekemistä omatoimiporukalla
- Ryhmä vanhan loputtua

VETO
- Ahkerampaa tekemistä
- Pidempää matkaa
- Suunnat kuntoon
- Kikkarin (ja talvipelin) hankinta?
 JÄLJESTYS
- Ahkerampaa tekemistä
- Kulmat kuntoon
- Kepit kuntoon

RALLY-TOKO
- Ahkerampaa tekemistä
- Alokasluokan liikkeet kuntoon
- Kisauran korkkaus

MUUTA
- Remmikäytös kuntoon
- Ahkerampaa doboilua
- Nose workin aloitus
- Avain hallille ja omatoimitreenausta
- Paimentamaan kerran kuussa kesällä?
- Meidän tasolle sopivan agilityryhmän etsiminen? 
- Näyttelyistä se H
- Hyväksytty BH-koe
- P-E-N-N-U-T ♥ !!! 
-> Toinen koira, sujuva arki, harrastuksiin pohjia?



Edelleen kunnon kohotusta molemmille, kaavojen rikkomista, rajojen ylittämistä, rohkeutta, monipuolista ja  iloista tekemistä. Paljon hymyjä ja hännän heilutuksia. Ei enää luovuttamista, kuten agilityn kanssa nyt kävi.

Kommentit

  1. Ei kai tuossa mitään hävettävää ole? :) Vaikuttaa, että koiralla on ollut oikein toiminnan täyteinen vuosi. Varsinkin jos arki sujuu vaivattomasti koirahan on todennäköisesti vallan tyytyväinen päiviinsä. Eihän kaikkia lajeja tarvitse joka kaudella tehdäkään täysillä ja tavoitteellisesti. Ehtiihän niitä myöhemminkin tekemään, jos siltä tuntuu. Ainakin meillä osa lajeista menee kausittain, ovat välillä tauolla ja välillä tehdään aktiivisesti.

    Hyvää Joulua! :)

    VastaaPoista
  2. Koira varmasti on. <3 Ohjaaja ei täysin. :-D Ei omatkaan tavoitteet ole tainnut juuri koskaan pitää, mutta pakkohan niitä on tehdä. :-) Kiitos ja oikein hyvää joulua! :-)

    VastaaPoista
  3. Ihan hyvältähän tuo kuulostaa! :) teillä on niin paljon lajejakin, että ihan luonnollista ettei kaikkea ehdi niin paljoa! Jännä ensi vuosi tulossa teille - erityisesti ihanien pentusten odotusta <3

    VastaaPoista
  4. Ihan höpöhöpöhommaa hävetä sitä että jotain jäi tekemättä tai saavuttamatta, ei koiran kanssa eläminen pidä olla suorittamista vaikka ns. käyttöversio käsissään olisikin. :) Yhdyn siis Marjoon, rennolla otteella eteenpäin ja nauttien yhteisistä hetkistä!

    VastaaPoista
  5. No aika rennolla otteella mennäänkin, sanavalinnasta huolimatta. :-) Hih. Pääasia, että on hauskaa yhdessä. Treenirintamalla on ahdistanut kun ei oikein uskalla edetä ja tuntee itsensä surkeaksi. Koira nyt onneksi tykkää ihan kaikesta, mitä yhdessä tehdään. <3 Vielä kun itse oppisi olemaan itselleen armollisempi. Koira kun ei tosiaan välitä, vaikka kokematon olenkin. :-)

    On jännä vuosi tulossa, puupipuupiii!

    VastaaPoista
  6. Ei sitä kannata hävetä jos ei ihan mennyt niinkuin piti. Mullahan oli Tildan kanssa tyyliin kaks ekaa vuotta just tota "masennusta" kun mitään en osannut eikä mikään edistynyt jne. Nyt on vähän eri ääni kellossa. Ja hei, mekin pidettiin kaksi vuotta taukoa aksasta ja nyt on vihdoin löytynyt se oma varmuus ja tekemisen ilo. Joillain vaan kestää vähän kauemmin eikä se ole häpeämisen asia.

    Pakko sanoa vielä hihnakäytöksen opettamisesta, että kannattaa oikeasti opettaa se kuntoon ennen pentua. Tildalla ei ollut kunnossa ennen Tyyneä eikä ole edelleenkään, ja kahdelle koiralle hihnakäytöksen opettaminen on haaste. Mutta tiedän ettei sitä tule treenattua kun meidänkin lenkit on 99% aina vapaana :D

    VastaaPoista
  7. Yhden edellisiin eli mitään häpeämisen aihetta ei ole! Suunnitelmia ja tavoitteita on hyvä olla, sillä ne vievät etiäpäin, mutta eihän ne ole mitään kiveenkirjoitettuja totuuksia, jotka on pakko toteuttaa. Pääasia on hyvä meininki molemmilla sekä se, että on pysynyt terveenä!

    Mietiskelin tuossa juuri taannoin kuinka ehkä yksi suunnitelmistani pentua ottaessani on toteutunut :D Olin alustavasti päättänyt jäljestää (ollaan vihdoinkin aloitettu edes leikisti), tokoilla (joo, ei...) eikä sitä agia todellakaan (paitsi että kyllä!). Pelastushomma eli se pääharrastus johon koiran otin on sentään pitänyt :)

    Itsellä ainakin tuntuu loppuvan hieman nuo tunnit viikosta, kun aika useaa lajia haluaisi tehdä ja teillä on vielä pari enemäpi. Eli ei mikään ihme, jos kaikissa ei ihan edisty haluamallaan tahdilla. Nää meitin koirat on vielä nuoria eli kyllä niiden kanssa kerkiää!

    VastaaPoista
  8. Hihnakäytöstä treenataan nykyään aina silloin kuin hihnassa kuljetaan. Käskyn alla kulkee ihan kivasti ja muutenkin pidemmän lenkin aikana, mutta alku erityisesti on sellaista hösellystä. Siksi laitoin sen tavoitteeksi. :-D Ainakin kerran viikossa täytyy koko lenkki harjoitella kun on ohjatut tokot! Nopeasti Ilo oppii kun jaksaa vain kuskata remmissä.

    Nuoriahan nämä on. <3 Toko on meidän päälaji ja siinä kuitenkin on treenattu säännöllisesti, ohjatusti ja omatoimisesti. Hommia tehdään koko ajan. :-)

    VastaaPoista
  9. Te ootte sentään korkannu sen kisauran tokossa. Me ei olla päästy edes sinne asti, vaikka ollaan painettu hommia niska limassa. :/ Ei siis mitään hävettävää. Innolla vaan seuraavaa vuotta kohti. :)

    VastaaPoista
  10. No mutta rallyssa olette! :-) Sehän on totuus, että meillä on nuoret koirat ja tässä ei ole kiire mihinkään. Jotenkin sitä vaan omassa pienessä päässä hoppuilee. Innolla kohti vuotta 2016!

    VastaaPoista
  11. Älä ole niin kamalan ankara itselles :) Ei harrastuksissa kouluteta vain koiraa, vaan vaatii myös ohjaajalta hirveästi kykyä oppia, muuntautua ja soveltaa tietoaan. Ja sen saman prosessin saa käydä joka koiran kohdalla läpi uudelleen, vaikkei se aina yhtä haastava olekaan (onneksi!). Te teette yhdessä, te olette koirakkona hyvä. Älä ajattele, että koira on loistava ja itse et mitään, te teette yhdessä menestyksen :)

    VastaaPoista
  12. Totta, pitäisi vähän höllätä. Aloittelijoita tässä ollaan ja tärkeintä pitää hauskaa yhdessä. :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit