Tehistoko 12

Kouluttaja Anu Rantanen Teema Vapaavalintainen (tunnari)

Meiltä kysyttiin, mitä aihetta treeneihin toivotaan ja aiheita alkoi putkahdella, joten päädyimme vapaavalintaiseen - jokainen sai valita haluamansa aiheen. Minä ajattelin ottaa jonkun ylempien luokkien liikkeen ja päädyin tunnistusnoutoon. Meidän tunnarihistoria on lyhyt, mutta tavallaan pohjia tehty kauan kun Ilo on tehnyt monenlaista, jossa pääsee nenää käyttämään. Olen piilottanut Ilolle erilaisia esineitä kotiin, keppejä luontoon, esine-etsintää, tunnarikapulallakin sen verran, että olen piilottanut tunnarin ja tehnyt hämypiiloja. Ilolla on vahva käsitys siitä, että sen pitää nenää käyttämällä etsiä. Ilo on muutenkin enemmän nenäkoira kuin silmäkoira. Lähiaikoina on treenattu tunnaria kotosalla ihan mukavasti, mutta halli olikin sitten oma lukunsa.

Kerroin Anulle, että ollaan tehty vähän ja lähiaikoina häiriökasalla. Kerroin, että kotona harjoitukset on sujunut  ihan hyvin ja Ilo selvästi tietää, mitä pitää tehdä. Kerroin myös siitä, että Ilo kuitenkin varsin innokkaana tyyppinä räjäyttää pakan ja saattaa napsia vääriä tunnareita etsiessään oikeaa. Oikean on kuitenkin tuonut paria väärää lukuun ottamatta, vääristä olen oioi:tellut ja käskenyt jatkamaan etsimistä. Treeneissä eri meininki.



Treeneissä näytti siltä, että Ilolla ei oikein ollut ajatusta siitä, mitä pitää tehdä. Taisi olla liian vaikea ympäristö näin alkuvaiheessa harjoitusta. Anu rakensi tornin tunnareista ja oma laitettiin tornin taakse. Jos koira räjäyttää tornin, se on vähän ikävää. Olin aivan varma, että torni kaatuu ensimmäisellä kerralla, mutta Ilo selvästi ihmetteli ja toi kun toikin oman - kaatamatta tornia. Kerran torni taisi kaatua ja siitä oioi:t. Vähän nolosteltiin tornia kootessakin "oho, ei näin oikein saisi tehdä". Torni jaettiin muutamaan pienempään torniin ja irtotunnareita häiriöksi. Ilo vaikutti siltä kun ei käyttäisi nenäänsä vaan etsisi vain irtotunnaria, josta aikaisemmin palkattiin. 

Ilo napsi vääriä tunnareita ja lähti tuomaankin pari-kolme kertaa väärää. Olin aluksi vähän pihalla ja totesin vain oioi kun napsi vääriä. Sain vinkin kutsua koiran kokonaan pois ja kutsuin. Yhdenkin kerran Ilo nappasi KOLME kertaa SAMAN VÄÄRÄN tunnarin. Miitää. Sen jälkeen Anu otti ruutunauhan mukaan harjoitukseen ja tunnarit jäi jemmaan. Ilo alkoi selvästi käyttää paremmin nenäänsä ja oma löytyi taas. Sitten aika loppuikin jo kesken.

Anu sanoi, että haastavammassa ympäristössä - kuten hallilla, voi vahvistaa nenän käyttöä piilottamalla tunnaria vaikka juuri ruutunauhaan ja kotona voi harjoitella tornin kanssa. Torni kannattaa pian kuitenkin jakaa useampiin torneihin ja muuttaa harjoituksia. Ilo oppii, että täytyy haistella ja toisaalta, ettei voi mennä kauhealla vauhdilla tunnaria tekemään. Hiljalleen vaikeuttaa. Liikaa ei kannata vatvoa samoja asioita kun Ilo oppii nopeasti ja alkaa pitää asioita ehkä itsestäänselvyytenä. Täytyy olla ehdoton. Käskeä koira pois ja vaikka hetkeksi makaamaan, jos  napsii vääriä. Ei sallita yhtään. Harjoituksia voi tehdä aluksi läheltä, voi puuttua nopeasti. 

Minulla ei ollut mukana kynää, jolla olisin saanut oman tunnarikapulan merkattua. Onneksi olin leikittänyt Iloa nännikumilla (ostin kaksi uutta!) ja saanut käteni taas mustiksi. Tunnariin jäi mustat tahrat kuolaisista likaisista käsistäni ja kapula oli suhteellisen helppo tunnistaa muiden joukosta. Pitää muistaa jatkossa ottaa kynä.



 Talvellakin nesteytyksen takaa FitDog.

Ennen treenivuoroa tehtiin paikkaistuminen (tai makaaminen) porukalla. Kehääntulotarkastus, josta Ilo selviytyi hienosti. Paikkaistuminen sujui sekin hienosti. Ilo istui ryhdikkäänä, ei reagoinut liikkuriin, muiden käskytykseen, vierellä makuulle käyvään koiraan tai normaalia lähempänä istuvaan kiinnostavaan treenikaveriin. 

Paikkiksen jälkeen  treenattiin omatoimisesti. Arvoin kotona liikkeet. Perusasento sujui sekin hallilla vähän huonommin kuin kotona. Tuli sellainen "kyllä se kotona osaa"-fiilis. Erityisesti palaavassa liikkeessä. Liiasta hinkkauksesta sain vastalauseeksi mutinaa. "Ai ei vai? Se on ennenkin ollut näin. Kyllä mä tiedän." Suunnitelmasta poiketen tehtiin vähän seuraamistakin, mutta sehän on tavallaan perusasennossa pysymistä liikkeessä. Ehm. Pari kertaa piti muistuttaa poikittamisesta, mutta aika kivoja innokkaita pätkiä ja jopa lähellä seinää.  Merkin kiertäminen vauhdikas, mutta juuri siinä ne perusasennot oli vinoja. Ilo selvästi odotti isosti treeniliivin takataskussa ollutta lelua ja koitti jopa hampsia sen omin lupineen. Kaukot ensimmäisellä yrittämällä vähän tahmeat, mutta sitten tuli sitä ihanaa täpäkämpää menoa. Käytin takapalkkaa. Maahanmenoa ei harjoiteltu, vaikka arvoin sen yhdeksi liikkeeksi. Harjoiteltiin käsikosketuspomppua edessä. Pomput hyviä.

Ilo oli tosi kivalla päällä. Puhkui intoa ja tarmoa. Teki töitä innokkaasti, palkkautui ihanasti. Hyppi ilopomppuja, hymyili, heilutti häntää ja leikki riehakkaasti.  Onnea on iloinen ja innokas koira. Treenattiin melkein tunti parin tauon voimalla ja Ilolla olisi intoa riittänyt enempäänkin. Alkoi tulla kylmä ja mielestäni oltiin treenattu ihan tarpeeksi, joten lähdettiin  lenkille. Ihana käydä lenkillä kun on lunta ja tänään oli ihmeellisen valoisaa. Ei tarvinnut otsalamppua, vaikka treenit on illalla. Onni, että otsalamppu temppuili juuri nyt valoisampana iltana. 


<avautuminen alkaa>
Tuo mutina on ärsyttävää, ahdistavaa ja outoa. Ilo ei tasan varmasti mutise huonopäisyyttään tai mitään muutakaan pää ei kestä tyyppistä meininkiä. Olen elänyt sellaisen koiran kansaa ja tiedän, että Ilolla ei ole kyse siitä. Ilolla mutinaa ilmenee ehkä sen ollessa epävarma tai vaihtoehtoisesti itsevarma? Molemmissa tilanteissa minä itse olen/olen ollut epäselvä ja epäreilu koiraa kohtaan. Olen antanut sen suorittaa tehtävän x tavalla x ja yhtäkkiä olen tajunnut (yleensä jonkun huomautuksesta), että ei näin ja olenkin vaatinyt tapaa y. Ilo on tottunut tekemään tavalla x ja ihmettelee, miten muka yhtäkkiä voi muuttua. Tämä on tyypillisin mutinan aiheuttaja. Toinen tyypillisin mutinan aiheuttaja on vauhtitehtävä (nouto, ruutu, hyppy, kierto), johon Ilo jää kiinni, joutuu odottamaan ja odotuksen jälkeen saa ampaista kovaan vauhtiin. En ole harjoitellut luopumista tarpeeksi. Teen usein tehtäviä saman kaavan mukaan ja Ilo fiksuna koirana tarvisi ahkerasti kaavojen rikkomista. Saan syyttää  ainoastaan itseäni. Minun pitäisi olla paljon selkeämpi ja reilumpi ohjaaja. Tämä taitaa olla ongelma.

Lievää treeniahdistusta. Olen aivan kokematon ja surkea. Epäjohdonmukainen, epäreilu ja epäselvä ohjaaja. Ehkä se kaikista suurin ongelmani. Ajattelin pitää kesän taukoa tokosta, mutta on pakko yrittää etsiä joku tokoryhmä. Tehoryhmään en aio tällä kertaa mennä, sillä koen ryhmän olevan vähän kokeneemmille koirakoille. Minä tarvisin enemmän sellaista oppia, että kerrotaan mitä tehdään ja miten tehdään. Yhdeltä kouluttajalta. Tehoryhmässä vaihtuu kouluttaja ja koulutus on enemmän sellaista valkkutyyppistä mielestäni, mikä taas sopii paremmin vähän kokeneemmille koirakoille. Haluan silti ehdottoman hyvään oppiin ja se tuottaa pientä stressiä.

Nyt tulee treenattua kunnolla vieläpä todella vähän. Kerran viikossa. Ei ole treenihallille avainta, tuntuu hassulta maksaa puolikkaasta kaudesta koko kauden maksu. Ulkona on kylmä, eikä viitsi jäädyttää koiraa tai itseään. Sisällä on ahdasta ja voi tehdä vain pikkujuttuja. Treenimäärä on säälittävän pieni. Kerran viikossa tulee treenattua muiden joukossa, mutta muuten aina vain yksin. Vähän ankeaa. Pakko saada avain ja päästä hallille.
<avautuminen loppuu>

Onneksi Ilo on iloinen, onnellinen ja innostunut ihan kaikesta, mitä yhdessä tehdään. Ei se tiedä, minkä määrän teen virheitä. Ei se tiedä mitä titteleitä sillä on vai onko mitään. Ei sitä kiinnosta, kunhan me tehdään yhdessä kivoja juttuja ja saa palkkaa. Ei Ilo tajua, kuinka monta liikettä rikon ja kokoan uudelleen ennen kuin meillä on kisavalmiita liikkeitä. Se vain tekee töitä. Iloisella asenteella.  Minun sähläämisestä huolimatta. Hieno koira.Onneksi ensimmäiseksi harrastuskoirakseni osui noin hyvähermoinen, innokas ja anteeksiantavainen tyyppi.


 Ilosta oli kauhean hauskaa maata lumihangessa ja poseerata kameralle ilmeilevän omistajan vieressä.

Kommentit

  1. Hei täytyykö koittaa tota tornia Häjyllekin. Meillä tunnari tuottaa harmaita hiuksia.. Ottaa aina vaan ensimmäisen minkä suuhunsa saa vaikka koira todellisuudessa tietää mitä sen pitäisi tehdä, kun vaan malttaa niin tuo sen oman. Toi torni on kyllä kokeilemisen arvoinen. :)

    VastaaPoista
  2. Kannattaa kokeilla! Aluksi yksi torni, mutta aika pian levittää muutamaan torniin ja laittaa niitä häiriöitä. Neuvottiin kutsumaan koira kokonaan pois ja käymään hetkeksi aloilleen väärien maistelusta. Itse aiemmin vain huomautin ja ehkä käskin käymään luona.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista pohdintaa treenaamisesta! Syväluotaus omista ajatuksista on monesti edesauttavaa monessakin asiassa. On hienoa lukea myös tälläisistä hiukan negatiivisista asioista koska ainahan tuo treenaaminen ei ole ruusuilla tanssimista (nimimerkillä kokemusta on vahvasti) Kun pystyt pohtimaan epäonnistumisia noin monelta kantilta niin uskon teidän vielä ne voittavan! :)

    VastaaPoista
  4. Elä turhaan stressaa! Kaikilla on se eka koira, tai ainakin eka harrastuskoira ja jokainen on joskus aloitteleva ohjaaja. Meillä on ihan samoja ongelmia ohjaajina, mutta minusta meidän molempien tapauksessa asiaa helpottaa koira joka ei paineistu ja on aina innolla mukana. Käytän itse ahkerasti ulkopuolista apua (fb:n toko ryhmää, rallyryhmää, kokeneempia treenikavereita) ennenkuin alan edes opettaa jotain uutta mistä en ole satavarma miten sen aion opettaa. Sen verran monta kertaa olen opettanut saman asian monta kertaa uudelleen. Mutta tämmöstä tää koiraharrastus on. Nyt kun olen Tildan kanssa oppinut miten jokin kannattaa tehdä, seuraava koiraa vaatii luultavasti ihan eri aseet :D Älä siis masennu, sulla on maailman paras ja anteeks antavin Ilo :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos! Pakko välillä pysähtyä miettimään. Sitä miettii vain miksi ja mitä ihmettä. Olen selvästi sellainen kantapään kautta opittua-ihminen. Tosin aina ei mene kerrasta päähän siltikään. Nyt täytyy nostaa kissa pöydälle ja kohdata ongelmakohdat. Alkaa työstämään. Viilaamaan pilkkua.

    Stressi, tuo toinen nimeni. :-D Aloittelijoita tässä ollaan, mutta onneksi tosiaan on tuollainen koira. Jos koira ei kestäisi toistoja, paineistuisi, laamailisi tai tekisi vähemmän innolla töitä, olisi aivan kamalaa. Ilo on niin käsittämättömän iloinen ja ihana tyyppi. Se jaksaa toistoja. Se antaa minulle niin paljon anteeksi. Vaikka välillä tosin kommentoi säätämistäni. :-D Treeni-into ei ole kuitenkaan laskenut (päinvastoin), vaikka treeniahdistusta onkin ja se on erittäin hyvä. :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit