Tehistoko 9
Kouluttaja Riitta Kivimäki Teema 5min "treenaa kuin treenaisit itseksesi"-treenipätkä
Perjantaina tokotehot ja teema oli rehellisesti sanottuna k-a-m-a-l-a. Minulle vaikeinta. Tein suunnitelman etukäteen ja arvoin neljä liikettä, joita oli tarkoitus tehdä. Oli vähän kuumottavat treenit ja unohdin suunnitelmani. Kentälle astuessa en yhtään tiennyt mitä tehdä ja tein vain kaikkea tosi sekavasti. Aina yhtä järkevää, ei, ei, ei.
Treenit oli kuumottavat teeman ja kouluttajan (ensimmäistä kertaa tämän kouluttajan valvovan silmän alla, minulle on painotettu kuinka hyvä ja tarkka kouluttaja), mutta ennen kaikkea yleisön takia. Kentän laidalta meidän menoa katsoi treenikavereiden lisäksi neljä naista, joista kaksi on kiinnostuneita Ilon pennuista. Voitte varmaan kuvitella, kuinka kuumottava tilanne tällaiselle stressipeikolle? Varoitin heitä etukäteen. Treenisuunnitelma unohtui, palkkasin virheistä, tein käännökset erilailla kuin yleensä ja mitä kaikkea. En kestä.
Kenttä oli varattu aina yhdelle koirakolle kerrallaan ja odotellessa ei saanut tällä kertaa treenata, paitsi ihan lopuksi. Ilon pennuista kiinnostuneet halusivat rapsutella Iloa, syöttää nameja, leikittää ja vähän temputtaa. Ilo moikkasi katsojiaan, mutta sitten tuijotti minua ja pomppi ilopomppuja rintani korkeudelle. Iloinen olisi halunnut treenaamaan. Namit syötiin "vieraiden" käsistä epäröimättä ja The Lelulla leikkiminen sujui hyvin, Ilo taisteli ja oikein pörräsi samalla. Odotellessa makasi käskyn alla tai vapaana. Tai kävi namivarkaissa avonaisella taskullani, köh. Tai yritti varastaa naapurin lelun, köh. "Ai eikö kaikki ihmiset ja lelut olekkaan minua varten?"
Ilon vieraat toivoivat seuraamista ja noutamista. Teimme myös luoksetuloa ja kiertoa. Seuraaminen rumaa, Ilo edisti, poikitti ja perusasennot oli vinoja. Mitä minä tein? Palkkasin! Normaalisti olen tehnyt täyskäännökset oikealle ja nyt olen harjoitellut ehkä 4-5 kertaa bh-täyskäännöksiä vasemmalle ja jostain kumman syystä päätin tehdä täyskäännökset vasemmalle (yhden oikealle). Noutaminen oli kiihkeää, Ilo meinasi ryykätä perään kun käteni vasta heilahti - sen tajusin sentään estää. Toisella kertaa tassu kuulemma liikahti, mutta en tajunnut tietenkään. Vauhdikkaasti haki ja toi kapulan, mutta perusasento ilmeisesti jäi kesken. Mitä minä tein? Palkkasin! Luoksetulo vauhdikas, mutta perusasento jäi kesken. Mitä minä tein? Palkkasin! Kiertäminen vauhdikas ja ensimmäisellä kerralla lähtiessä pääsi vaimea äännähdys. Mitä minä tein? Palkkasin! Blaaaaah.
Miten meni noin niin kuin omasta mielestä? Kuumotti mennä kentälle, mutta kuumotti vielä enemmän tulla sieltä pois. En edes kehdannut katsoa kenenkään kasvoihin. Ennen kentältä poistumista Riitta kertoi palautteen - sehän oli treenin idea. Riitta oli kirjoittanut asioita vihkoon muistiin ja minulle mainittavaa riitti. Kaikesta. Perusasennot jäi kesken. Pahasti kesken. Ilo odotti niin kovasti lelua. Nappasikin sen taskusta. Palkkasin silti, ei näin. Seuraamisessa edisti ja poikitti. Palkkasin silti, ei näin. Täyskäännöksille Riitta ei nopeasti löytänyt sanaa, mutta kehotti tekemään käännökset oikealle. Lähtee turhia pisteitä tuollaisilla käännöksillä, kuulemma. Noutokapulalle oli ryykäämässä heti käden heilahtaessa ja Riitta totesi, että puutuinkin siihen hyvin. Mainitsi myös, että toisella kertaa toinen etutassu liikahti. Kerroin millaisia ongelmia meillä oli noutokapulan kanssa ja yhdessä totesimme, että enää ongelmia ei ole ja odottamista voi parantaa mm. tekemässä jotain muuta ennen kuin lähettää koiraa noutamaan kapulaa tai palkkaamalla perusasennosta - antamalla odotusarvoa myös perusasennolle. Kiertämisessä päästää helposti äänen ja Riitta totesi, että hyvin tein sitä luopumisen kautta.
Lopuksi paikkis. Ylempien luokkien koirakot teki evl-paikkiksen ja me alempien luokkien koirakot avo-paikkiksen. Hyvin. Lopuksi saimme touhuta omia juttuja 10min. Ilon kanssa luoksetuloa. Riitta käveli taakseni, otti harteista kiinni ja suoristi. Seisoin jotenkin vasen olka alempana ja ilmeisesti Ilo on tottunut tähän asentoon. Rintavana ihmisenä sitä yrittää kenottaa jotenkin, että näkee sen koiran. Ehkä voisi tarkistaa koiran asennon vasta kun koira on jo tullut sivulle, eikä seistä valmiiksi kenottaen. Lisäksi muutenkin kuulemma ohjailen helposti eleilläni Iloa. Koirat jää näihin eleisiin kiinni, joten täytyy kiinnittää huomiota. Jos koira tulee vinoon perusasentoon, voi käskeä uudestaan sivulle ja koira korjaa asentoa. Ilo alkoi tässä vähän mutista vastaväitteitä, koska oletti jo olevansa sivulla. Voi myös nätisti ottaa koiraa pannasta kiinni, siirtää pois ja käskeä takaisin. Voi ottaa sen askeleen sivulle, jolloin koira joutuu työstämään takamuksen oikealle paikalle. Voi nätisti tuupata koiraa perusasennossa ollessa ja oioitella, jos koira liikkuu kun on käsky pysyä paikoillaan.
Onneksi vierailijat tulivat katsomaan koiraa, eikä ohjaajaa. Nopeasti unohtui nolostelu. Ilosta tykättiin ja taitaa edelleen pikkuilot olla mielessä molemmilla. Toivotaan paljon pikkuiloja! Ilo sai kehuja käytöksestään kehän laidalla, leikkimisestä, vauhdista ja innokkuudesta. Olisihan se vielä hienompi koira osaavissa käsissä. Onneksi Ilo antaa minulle anteeksi ja tekee mielellään hommia kanssani, vaikka olen kokematon sählä. Kiitos vierailijoille kun kävitte. Parasta häiriötreeniä ohjaajalle ja tällä ohjaajalla riittää kyllä huimasti petrattavaa häiriön sietämisessä. ;-) Vaikka tavoitepostaukseen taisin muuta väittää. Riippuu siis edelleen tilanteesta ja seurasta.
Ja näin se pakka taas leviää... Ei muuta kuin pilkkua viilaamaan. Tarvisi treenata enemmän porukalla kuin yksin.
* PERUSASENNOT!!! PRKL!
* Seuraaminen
* Luopuminen
* Palkkaus
* Eleet
Treenit oli kuumottavat teeman ja kouluttajan (ensimmäistä kertaa tämän kouluttajan valvovan silmän alla, minulle on painotettu kuinka hyvä ja tarkka kouluttaja), mutta ennen kaikkea yleisön takia. Kentän laidalta meidän menoa katsoi treenikavereiden lisäksi neljä naista, joista kaksi on kiinnostuneita Ilon pennuista. Voitte varmaan kuvitella, kuinka kuumottava tilanne tällaiselle stressipeikolle? Varoitin heitä etukäteen. Treenisuunnitelma unohtui, palkkasin virheistä, tein käännökset erilailla kuin yleensä ja mitä kaikkea. En kestä.
Kenttä oli varattu aina yhdelle koirakolle kerrallaan ja odotellessa ei saanut tällä kertaa treenata, paitsi ihan lopuksi. Ilon pennuista kiinnostuneet halusivat rapsutella Iloa, syöttää nameja, leikittää ja vähän temputtaa. Ilo moikkasi katsojiaan, mutta sitten tuijotti minua ja pomppi ilopomppuja rintani korkeudelle. Iloinen olisi halunnut treenaamaan. Namit syötiin "vieraiden" käsistä epäröimättä ja The Lelulla leikkiminen sujui hyvin, Ilo taisteli ja oikein pörräsi samalla. Odotellessa makasi käskyn alla tai vapaana. Tai kävi namivarkaissa avonaisella taskullani, köh. Tai yritti varastaa naapurin lelun, köh. "Ai eikö kaikki ihmiset ja lelut olekkaan minua varten?"
Kolmikuisen Ilon kanssa oli huoletonta tokoilla.
Ilon vieraat toivoivat seuraamista ja noutamista. Teimme myös luoksetuloa ja kiertoa. Seuraaminen rumaa, Ilo edisti, poikitti ja perusasennot oli vinoja. Mitä minä tein? Palkkasin! Normaalisti olen tehnyt täyskäännökset oikealle ja nyt olen harjoitellut ehkä 4-5 kertaa bh-täyskäännöksiä vasemmalle ja jostain kumman syystä päätin tehdä täyskäännökset vasemmalle (yhden oikealle). Noutaminen oli kiihkeää, Ilo meinasi ryykätä perään kun käteni vasta heilahti - sen tajusin sentään estää. Toisella kertaa tassu kuulemma liikahti, mutta en tajunnut tietenkään. Vauhdikkaasti haki ja toi kapulan, mutta perusasento ilmeisesti jäi kesken. Mitä minä tein? Palkkasin! Luoksetulo vauhdikas, mutta perusasento jäi kesken. Mitä minä tein? Palkkasin! Kiertäminen vauhdikas ja ensimmäisellä kerralla lähtiessä pääsi vaimea äännähdys. Mitä minä tein? Palkkasin! Blaaaaah.
Miten meni noin niin kuin omasta mielestä? Kuumotti mennä kentälle, mutta kuumotti vielä enemmän tulla sieltä pois. En edes kehdannut katsoa kenenkään kasvoihin. Ennen kentältä poistumista Riitta kertoi palautteen - sehän oli treenin idea. Riitta oli kirjoittanut asioita vihkoon muistiin ja minulle mainittavaa riitti. Kaikesta. Perusasennot jäi kesken. Pahasti kesken. Ilo odotti niin kovasti lelua. Nappasikin sen taskusta. Palkkasin silti, ei näin. Seuraamisessa edisti ja poikitti. Palkkasin silti, ei näin. Täyskäännöksille Riitta ei nopeasti löytänyt sanaa, mutta kehotti tekemään käännökset oikealle. Lähtee turhia pisteitä tuollaisilla käännöksillä, kuulemma. Noutokapulalle oli ryykäämässä heti käden heilahtaessa ja Riitta totesi, että puutuinkin siihen hyvin. Mainitsi myös, että toisella kertaa toinen etutassu liikahti. Kerroin millaisia ongelmia meillä oli noutokapulan kanssa ja yhdessä totesimme, että enää ongelmia ei ole ja odottamista voi parantaa mm. tekemässä jotain muuta ennen kuin lähettää koiraa noutamaan kapulaa tai palkkaamalla perusasennosta - antamalla odotusarvoa myös perusasennolle. Kiertämisessä päästää helposti äänen ja Riitta totesi, että hyvin tein sitä luopumisen kautta.
Lopuksi paikkis. Ylempien luokkien koirakot teki evl-paikkiksen ja me alempien luokkien koirakot avo-paikkiksen. Hyvin. Lopuksi saimme touhuta omia juttuja 10min. Ilon kanssa luoksetuloa. Riitta käveli taakseni, otti harteista kiinni ja suoristi. Seisoin jotenkin vasen olka alempana ja ilmeisesti Ilo on tottunut tähän asentoon. Rintavana ihmisenä sitä yrittää kenottaa jotenkin, että näkee sen koiran. Ehkä voisi tarkistaa koiran asennon vasta kun koira on jo tullut sivulle, eikä seistä valmiiksi kenottaen. Lisäksi muutenkin kuulemma ohjailen helposti eleilläni Iloa. Koirat jää näihin eleisiin kiinni, joten täytyy kiinnittää huomiota. Jos koira tulee vinoon perusasentoon, voi käskeä uudestaan sivulle ja koira korjaa asentoa. Ilo alkoi tässä vähän mutista vastaväitteitä, koska oletti jo olevansa sivulla. Voi myös nätisti ottaa koiraa pannasta kiinni, siirtää pois ja käskeä takaisin. Voi ottaa sen askeleen sivulle, jolloin koira joutuu työstämään takamuksen oikealle paikalle. Voi nätisti tuupata koiraa perusasennossa ollessa ja oioitella, jos koira liikkuu kun on käsky pysyä paikoillaan.
Kolmikuisen Ilon kanssa oli huoletonta tokoilla.
Onneksi vierailijat tulivat katsomaan koiraa, eikä ohjaajaa. Nopeasti unohtui nolostelu. Ilosta tykättiin ja taitaa edelleen pikkuilot olla mielessä molemmilla. Toivotaan paljon pikkuiloja! Ilo sai kehuja käytöksestään kehän laidalla, leikkimisestä, vauhdista ja innokkuudesta. Olisihan se vielä hienompi koira osaavissa käsissä. Onneksi Ilo antaa minulle anteeksi ja tekee mielellään hommia kanssani, vaikka olen kokematon sählä. Kiitos vierailijoille kun kävitte. Parasta häiriötreeniä ohjaajalle ja tällä ohjaajalla riittää kyllä huimasti petrattavaa häiriön sietämisessä. ;-) Vaikka tavoitepostaukseen taisin muuta väittää. Riippuu siis edelleen tilanteesta ja seurasta.
Ja näin se pakka taas leviää... Ei muuta kuin pilkkua viilaamaan. Tarvisi treenata enemmän porukalla kuin yksin.
* PERUSASENNOT!!! PRKL!
* Seuraaminen
* Luopuminen
* Palkkaus
* Eleet
Heh, meilläkin osataan jo palkata ihan itse itseä avonaisesta taskusta ;) mutta älä ole niin ankara itsellesi! Ilo on hieno ja olette varmasti hienoja yhdessä :)
VastaaPoistaJa voi miten söpö ja taitava Ilo 3kk! Hups, tulee kyllä itselle kovat paineet kun ei olla vielä juuri mitään harjoiteltu :"D
VastaaPoistaPitäisi olla vähemmän ankara ja toi perjantainen säätö naurattaa hirveästi. :-D Aivan käsittämätöntä. :-D Hahaa.
VastaaPoistaEikö olekkin kauhean söpis! <3 Erään mustatrikin pentublogi sai kaivamaan pentukuvia kuvitukseen. :-) Höpsis mitään paineita!