Toivoa on?

Heti aamusta pari tuntia jäällä. Pakkanen on laskenut hirveästi (liikaa) - mittari on juuri ja juuri pakkasen puolella, joten varsin kiva vetohommailla. Nappasin matkaan potkukelkan ja vetovermeet sisältävän reppuni. Potkukelkka sai odottaa parkissa kun kävimme lenkillä. Jäällä ei ole hirveästi lunta, mutta kelkalla ei pääse.


 Okei, kameraraukka ei enää joudu noihin asemiin - ainakaan ilman pehmustetta. Melkoista paukutusta videolla.

"Meidän" rantaan on aurattu reitti talviulkoilijoille, mutta lunta on ohut kerros vain paikoitellen ja jää näkyy, joten reitti on liukas. Liian liukas vetohommiin. Tehtiin ehkä kuusi vetopätkää reitin sivussa, mutta matka oli niin lyhyt, että ei päästy kunnon vauhtiin kun pätkä jo loppuikin. Me olimme Ilon kanssa molemmat varmempia kuin silloin ensimmäisellä potkurikerralla. Ilolla oli focus eteenpäin ja minä jopa pysyin kelkan päällä, vaikka pari kertaa potkuri lähti kaartamaan kohti lumipenkkaa. Kyllä me vielä löydetään se yhteinen sävel. Matka oli liian lyhyt ja se oli oikeastaan suurin ongelma. Olisipa joku hyvä vetopätkä. Tarvii ostaa liukujalakset ja kokeilla helpottaako.


Laitoin penkin alapuolella oleviin rautoihin paracordhihnan kireälle ja nauhaan kiinni vetohihnan. Pysyi mukavan jämäkästi paikoillaan. Voitin yhdestä blogikilpailusta tuon ihanan hihnan ja se onkin nähtävästi monikäyttöinen. Sidoin järkkärini penkin päälle, jotta sain videokuvattua Ilon menoa. Siinä auttoi Berran fleecehihna. Kätsyt! :-D

#perusmeininki tarra irtosi, harmillista. Toisaalta onkohan se merkki, että toivoa on? Haluaisin maalata kelkan pinkiksi, mutta potkukelkan kuuluu olla kuulemma punainen. Ei ole kelkka, eikä mikään, jos se ei ole punainen.

 FitDogia nesteytykseen ja palautukseen. Kaikki, mitä irti saa, tuumaa Ilo.

Kommentit

Suositut tekstit