Nose Work 3

Voihan iloinen ja innokas Ilo! Nose work treenit ohi ja minua naurattaa, kauheasti. Tuo Ilo on kyllä melkoinen rakettikoira!  Vaikeaa kun on tuollainen energiapakkaus, joka ei tunnu väsähtävän treenin aikana. Treenattiin taas vaihteeksi vähän liikaa. Aivan huomaamatta. Pikkutyömyyrät, kuten erään toisen Wirnuilijan omistaja osuvasti kuvaili. Hommiin riittää energiaa ja tehoa, mutta treenin jälkeen kotona nukutaan tassut kohti taivasta.

Siru-kouluttaja ei päässyt paikalle (tunti korvataan myöhemmin), mutta pidettiin omatoimitreenit yhden ryhmäläisen johdolla. Aluksi käytiin läpi, mikä tilanne kenelläkin on. Otimme parit ja työskentelimme pareittain. Minun parini oli aikaisemmasta ryhmästä ja treenannut jo, joten tuli treenattua aika tehokkaasti koko tunti. 

 Ennen treenejä ostin muovirasioita tätä tarkoitusta varten. Tänään niille ei ollut kuitenkaan käyttöä.

Kokeiltiin Ilon kanssa kolmella lasipurkilla. Apuri siirteli purkit Ilon ollessa selkä purkkien suuntaan. Ilo käytti nenää kyllä, mutta purkit kaatuili. Välillä todella tökerösti. Minua alkoi turhauttaa ja kysyin tämän kerran vetäjältä vinkkejä. Hän tuli katsomaan ja totesi Ilon vaikuttavan todella innokkaalta - niin siis ennen kuin edes päästiin purkeille asti. Sain vinkiksi lähteä opettamaan ilmaisua, jonka myötä (mahdollisesti) meno vähän rauhoittuu ja toiseksi vinkiksi ottaa käyttöön käskysanan. Käskysanaksi tuli mielikuvituksettomasti "HAJU".

Pikaisen keskustelun myötä päätin opettaa ilmaisuksi istumisen. Ilo meni haistamaan, annoin käskyn istua ja palkkasin. Ilo reagoi käskyyn hitaasti. Sinänsä hauska kun muuten se oli sellainen sähikäinen, että huh. Ilo tuntui odottavan namia kovasti. Koitettiin siten, että minä käskytin ja apuri palkkasi. Ilo jäi tuijottamaan sitten vähän apuria. Hienojakin istumisia mahtui tahmeiden istumisten joukkoon. Purkitkin pysyi välillä jopa pystyssä. Tuumasimme, että ilmaisun tullessa tutummaksi purkkien kaatelu loppuu ja ei kiinnitetty huomiota kaatuiluun.

Välillä tehtiin kolmella lasipurkilla, välillä neljällä. Välillä yhdellä lasipurkilla ja kahdella laatikolla. Välillä kahdella laatikolla. Välillä piilotettiin lasipurkki laatikkoon. Paikkoja vaihdeltiin ja välillä paikka pysyi samana. Laatikon tullessa kuvioon Ilo selvästi hämmentyi erilaista kohdetta. Tutki tarkasti. Yritti jokusen kerran laatikkoon kiipeämistä. Ilo keskittyi haisteluun selvästi. Ei pelannut purkeilla, vaan haisteli. Purkkien kaatelukin alkoi näyttää enemmän vahingolta. Ilo jopa varoi (välillä) purkkeja. Laatikot pysyi paremmin pystyssä, luonnollisesti. Apuri totesi, että minun pitäisi käskeä istumaan vielä nopeammin ja näin ollen Ilo ei ehtisi kaataa purkkeja. 

Apurin ehdotuksesta ajattelin loppupuolella kokeilla, tarjoaisiko Ilo istumista, jos en sitä istumaan käskyttäisi. Ei tarjonnut. Piti ottaa askel taaksepäin. Aivan lopuksi kokeiltiin siten, että apurilla oli purkki kädessä ja käskin Ilon hajulle. Odotettiin tarjoaako Ilo sillä tavalla. Tässä kohtaa alkoi sitten se överivajarihuumorihömpänpömppä. Ehkä alkoi jo vähän väsyttää ja Ilo oli aivan pihalla, mitä siltä odotettiin. Liian iso harppaus. Ilo ihmetteli, katseli, koitti purra purkkia, päästi pari epävarmaa inahdusta, tarjosi takajalkojen nostoa apuria vasten (kaksi kertaa) ja tarjosi apurin suukottamista. Takajalkoja nostaessa repesimme nauruun. Selvästi liian vaikea tehtävä Ilolle. Vaadittiin aivan liikaa osaamista nähden. Lähetin sitten haistamaan laatikoita, siinä kohtaa näkyi epävarmuus ja ehkä vähän (hiton hyvin peitetty) väsymyskin. Ilo oli selvästi epävarma. Se kiersi laatikoita ja kesti hetken ennen kuin se alkoi taas käyttää nenäänsä. Haju löytyi, käskin istumaan ja pidettiin superbileet. Sosiaalinen palkka, namipalkka ja lelupalkka, höystettynä hilpeällä metelöinnillä. Lelun puutteessa Ilo sai repiä hihaani, toimi hyvin.



Todella rankat treenit. Paljon uusia juttuja. Sekoitettiin erilaisia kohteita, kohteet oli kauempana toisistaan, kuviossa oli apuri ja alettiin opetella ilmaisua. Hienosti selvisi Punanuttu harjoituksista ja nyt väsyttää kauheasti. Kotona loppuilta on mennyt sohvalla löhöten, joko kyljellään pitkin pituuttaan tai selällään tassut taivasta kohti. 

Muistinkohan kirjoittaa kaiken ylös...

Kommentit

Suositut tekstit