BH-koe

Noin kuukausi sitten Kaylan (Wirneen Jompsin Kumpsin) omistaja Eija sai houkuteltua minut ilmoittamaan Ilon BH-kokeeseen. Olin miettinyt BH-koetta aiemmin, mutta oma kokemattomuus ja huonomuistisuus sai jänistämään. Eija kertoi ilmoittavansa Kaylan kokeeseen ja yllytti minua ilmoittamaan Ilon. Minähän ilmoitin. Siitä alkoi kamala kaavion treenaaminen - mielessä, yksin ja koiran kanssa. Siitä alkoi myös jännittäminen. 

Mitä lähemmäs koe tuli, sitä enemmän jännitti ja sitä enemmän aloin kyseenalaistaa osaamistani. Koiraani luotin kyllä, mutta itseeni en. Tänään koitti odotettu ja jännitetty BH-koe. Kokeen järjesti Jämsän seudun palveluskoiraharrastajat omalla nurmikentällään. Tuomarina toimi Vesa Häkkinen. Olin kuullut kehuja tuomarista ja täytyy sanoa, että piti täysin paikkaansa. Suosittelen todella! Ei olisi voinut parempaa "ensituomaria" toivoa. 



En meinannut illalla nukahtaa millään, mutta nukuin hyvin kun uni vihdoin tuli. Aamulla voin pahoin. Päätä särki, vilutti ja vatsaa väänsi. Sain väkisin syötyä yhden banaanin ja juotua pari hörppyä voimavichyä. Matka meni erikoisissa merkeissä, silmäluomet tuntui painavan ja huimasi. Koepaikalla heikotti, oksetti ja vapisutti. Taidan olla ikuinen jännittäjä. Vielä seuruupätkälläkin sydän takoi niin kovasti, että kuulin oikeasti sykkeen.  Päässä humisi. Kurkkua kuivaa edelleen. Koepaikalla oli onneksi seurana ihana Eija, sekä mukava porukka talkoilijoita ja kisailijoita. Täytin tiedot ostamaani kilpailukirjaan, jonka jälkeen käytiin Eijan ja Punaisten kanssa lenkillä.

Vesan saapuessa jännitys laantui. Vesa osoittautui oikein rennoksi ja hauskaksi tuomariksi. Oikein huumorimiehiä. Juttua lensi ja niin talkooporukka kuin jännittyneet kisaajatkin nauraa rätkättivät. Tunnelma keveni huomattavasti. Koirilta tarkistettiin tunnistusmerkinnät ja tuomari moikkasi koirat samalla. Ilo antoi tarkistaa hyvin, sanoi nopeasti moi ja totesi, ai sulla ei ollutkaan ruokaa.  Kääntyi katselemaan toisaalle ja jatkoi hännän heiluttelua. Tuomari vitsaili, että "tämä koira voittaa iloisin häntä palkinnon". Miten osuvaa! Haha.
Seuraavaksi arvoimme suoritusjärjestyksen numerot. Minä nostin pokaalista lapun, jossa oli numero 5. Kentällä ollaan pareittain, joten minä olin kolmannen parin ensimmäinen. Parina oli mies tumman hoffiuroksen kanssa. Olin kiitollinen parista, koska hoffi vaikutti lempeältä ja harmittomalta. Etukäteen olin vähän jännittänyt, millainen pari meille tulee. Mielessäni pyöri kauhukuvia vihaisesta koirasta, joka ryykää paikkamakuusta Ilon kimppuun tai paikkamakuussa olevan Ilon kimppuun. Ennen ensimmäistä kilpailijaa kävimme porukalla ringissä tarkkaan läpi suoritettavat tehtävät ja kysyä sai, jos joku asia mietitytti. Katselin aiempien kilpailijoiden suoritukset ja huomasin, että tuomari kertoi siinäkin tarkasti, mitä tapahtuu milloinkin. Tuli huomattavasti varmempi olo.

En lämmitellyt Iloa mitenkään erityisesti. Ei leikitty, ei treenattu, enkä syöttänyt sille herkkuja. Toimin samanlailla kuin ennen tokokisoja. Kentälle astuessa varmuus saattoi hieman rakoilla ja jännitys palasi. Ensimmäisellä seuruupätkällä jännitti niin paljon, että tosiaan kuulin omat sydämenlyönnit ja päässä humisi kummallisesti. Tunsin oloni todella hengästyneeksi, vaikka en oikeasti ollut. En varmaan ollut hengittänyt kunnolla. Todella kummallinen tunne! Ensimmäisen pätkän jälkeen aloin vähän rentoutua. Ilo oli tosi ihana! Iloinen ja innokas oma itsensä - ohjaajan jännityksestä huolimatta. Onneksi Ilo ei ota jännityksestäni  itseensä. 
Seuraaminen tuntui sujuvalta. Ilo liikkui iloisesti ja innokkaasti. Paikka ja kontakti säilyi hyvin. Käännöksissä kuitenkin paikka ja kontakti rakoili, pahasti. Kontakti on rakoillut ennenkin, mutta nyt Ilo jätätti rumasti. Oli todella löysät käännökset. Ilo kuroi välimatkan kiinni ja jatkoi hyvällä seuruulla. Käännöksiä lukuunottamatta olen erittäin tyytyväinen. Istuminen ok. Maahanmeno olisi voinut olla täpäkämpi, vaikka reagoikin käskyyn hyvin. Luoksetulo oli vauhdikas ja perusasento suora. Kutsuin Ilon tosiaan eteentulon sijasta sivulle. Ajattelin sen olevan pienempi paha kuin meidän eteentulon. Paikkamakuu sujui hienosti ja rauhallisesti. Jännitti, koska kentällä oli muurahaisia ja ilmassa lenteli niin mäkäräisiä kuin hyttysiäkin. Ei kuitenkaan onneksi häirinnyt.

Olen todella tyytyväinen Iloon. Tuomari totesi, että seuraamisen käännöksille pitäisi tehdä jotain ja luoksetulosta, että tänään koira unohti tulla eteen (mutta pyysin tosiaan sivulle). Istumisesta ja maahanmenosta taisi sanoa, että voisivat olla vielä voimakkaampia? Luoksetulosta taisi sanoa, että voisi olla vielä vauhdikkaampi? Minä kuvittelin saavani tuomarin kirjoittaman lapun mukaani, joten en laittanut kameraa kuvaamaan arvostelun ajaksi. Jälkikäteen harmittaa hirveästi, koska ei saatu lappuja ja muistini on surkea. Arvosanat oli sieltä paremmasta päästä. Tuomari mainitsi myös iloisesta ilmeestä, heiluvasta hännästä ja hyvästä työinnosta myös valmistelevissa osissa. Todella kivaa palautetta! Ohjaustani kehuttiin selkeäksi.

Hyväksytysti läpi. Myös seuraavassa parissa olleet Eija & Kayla pääsivät hyväksytysti läpi. Seuraavaksi alkoi jännittää kaupunkiosio. Harjoittelusta huolimatta Ilo ei edelleen osaa läheskään aina kulkea kiskomatta. Kiskominen oli ainoa, mitä vähän murehdin. Pidin remmiä lyhyellä ja remmi oli kireällä koko ajan. Mihinkään Ilo ei kuitenkaan reagoinut mitenkään ja kaupunkiosiokin hyväksytysti läpi. Ilolle ja Kaylalle hyväksytty BH. Jee!

Tottisosuuden jälkeen Ilo sai autolla palkaksi pienen purkin erikoisruokaa ja vetoleikkiä. Kaupunkiosion jälkeen Ilo sai palkaksi remmin repimistä ja muutaman nappulan. Kokeessa kehuin ja silitin, koska piti pitää koiran käytös hillittynä. Ilopomput ei ehkä sisälly sanaan hillitty. Kokeen jälkeen Eijan & Kaylan kanssa hiekkakuopille. Koirille uimista ja hiekkaleikkejä. Kotiutumisen jälkeen lenkkeiltiin Sannan lauman kanssa. 
Kamera viekuvasi jalustalla, joten toisessa suunnassa ollut henkilöryhmä jäi videoimatta. Samoin nähtävästi paikkamakuu, vaikka paikka mielestäni näkyi ruudussa. Seuraavalla kerralla erikseen kuvaaja kokeeseen.

SEURAAVAAN KOKEESEEN ÖTÖKKÄMYRKKYÄ KOIRALLE JA OHJAAJALLE!!!

Kommentit

  1. Onnea hyväkäytöksisille! :D

    VastaaPoista
  2. Onnea BH:sta! Onko ajatuksissa jatkaa jossain vaiheessa johonkin palveluskoiralajien puolellekin?

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Ei ole ainakaan tällä erää. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :-) Onhan siellä kiinnostavia lajeja ja erityisesti hakua mietin jo ennen koiran tuloa. Saapa nähdä.

    VastaaPoista
  4. Onnea vielä kovasti hyväksytystä BH:sta! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos! :-) Yksi tämän vuoden tavoitteista saavutettu.

    VastaaPoista
  6. Onnea vielä tätäkin kautta! Tuo seuruu on kyllä niin mainion näköistä ja voihan häntä sentään ♡ ja voin kyllä niin kuvitella ton kisajännityksen. Nimimerkillä itsekin kova jännittäjä ;) mutta hyvältä näyttää jokatapauksessa!

    VastaaPoista
  7. Onnea vielä tätäkin kautta! Tuo seuruu on kyllä niin mainion näköistä ja voihan häntä sentään ♡ ja voin kyllä niin kuvitella ton kisajännityksen. Nimimerkillä itsekin kova jännittäjä ;) mutta hyvältä näyttää jokatapauksessa!

    VastaaPoista
  8. Kiitos kovasti! Onnitteluista ja kehuista. Tykkään Ilon seuraamisesta aika paljon. Erityisesti sen asenteesta ja juuri tuosta eläväisestä hännästä. Sitä on aika kiva katsoa. <3 Käännökset oli erityisen kurjat, mutta oma moka kun en ole tarpeeksi niitä työstänyt. Ei muuta kuin liikkeelle lähtöjen ja käännöksien kimppuun. ;-)

    VastaaPoista
  9. Paljon onnea vielä täälläkin! Meidänkin pitäis tsempata ja treenata enemmän, että syksyllä vois katsella ajan kokeeseen :-D

    VastaaPoista
  10. Kiitos! :-) Me voidaan tulla treeniseuraksi. Yllättävän hyvä kokemus oli. Odotin paljon enemmän jäykistelyä ja sitä, että itse piti tietää kaikki. Tuomari oli erittäin rento ja kertoi aina mitä tehdään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit