Nose Work 4

Touhua on riittänyt, mutta bloggailla en ole ehtinyt. Tai jaksanut. Tänään oli viimeinen kerta - korvauskerta - noseworkkia. Se on tämän postauksen pääaihe, mutta kirjoitan samaan myös aamupäiväisestä BH-treenistä.

Viimeksi on ohjatusti noseworkkailtu maaliskuun lopussa ja viimeksi on omatoimisesti noseworkkailtu huhtikuun puolella. Muutenkin oli haastava treenitilanne. Treenattiin ulkona. Hakametsän jäähallin parkkipaikalla, jossa hälinää ja häiriötä riittää. Oli todella tuulista. Etsittävät hajut piilotettiin autoihin. Lisäksi koko treeniryhmä seurasi vierestä tekemistä. Paljon kaikkea erilaista. Odotukset ei todellakaan ollut korkealla. 


Jokainen piilotti autoonsa (ulkopuolelle) eucalyptuksella tuoksutetun huopatassun. Osa piilotti lokariin, osa auton alle, osa rekisterikilpeen, osa vanteisiin. Erilaisia autoja, erilaisia piiloja. Minä piilotin mielikuvituksettomasti eturenkaan lokariin. Treenattiin vuorotellen, koska autoetsintä taisi olla suurimmalle osalle uusi treeni. Seurasimme toisten suorituksia vierestä. Hyvää harjoitusta, sillä minulla on ajoittain tapana vähän paineistua kun muut tuijottavat meidän menoa. Näissä treeneissä ei haitannut. Ehkä minäkin kehityn!

Ensimmäisellä kierroksella ensimmäinen piilo auton oikealla puolella, alla "helmassa" (en todellakaan tiedä, mikä se on oikealta nimeltään). Piilo oli todella vaikea, eikä vain Ilolle. Haju jotenkin kiersi aivan väärään paikkaan tuulen takia. Lisäksi Ilo oli muutenkin ehkä vähän pihalla siitä, mitä piti tehdä. Lopulta Siru-kouluttaja meni oikealle kohdalle ja yritti innostaa Iloa lähempää. Ilo innostui kyllä, mutta pusuttamaan Sirua ja antamaan tassua - ei ihan toivottua käytöstä. Lopulta Siru näytti Ilolle hajun. Toinen piilo auton oikealla puolella, takarenkaassa. Ilo teki töitä aivan eri asenteella kuin ensimmäisellä autolla. Ilo oikeasti keskittyi, teki tarkkaa työtä ja haisteli kuuluvasti. Haju löytyi, mutta Ilo ei ilmaissut sitä itse. Kehuin ja käskin istumaan. Kolmas piilo auton oikealla puolella, eturenkaassa lokarissa. Ilo jatkoi hyvää työskentelyä ja löysi hajun, mutta ei tälläkään kertaa ilmaissut. Toimin samanlailla kuin aiemmalla autolla. Ensimmäisellä autolla jouduin antamaan Ilolle haju-käskyn useampaan kertaan, mutta muilla autoilla ei tarvinnut muistuttaa tehtävästä ollenkaan niin tiuhaan. 

Tauon jälkeen aloitettiin hommat omatoimisesti. Toisella kierroksella ensimmäinen piilo meidän omassa autossa vasemmalla puolella, eturenkaan lokarissa. Ilo teki hyvää työtä ja löysi hajun, mutta edelleen ilmaisusta täytyi vähän muistuttaa. Toinen piilo auton etupuolella, rekisterikilven 8 numeron toisessa reiässä. Todella hyvä piilo ja minulla kesti kauan äkätä huopatassu. Tämä oli toinen todella vaikea piilo. Tuuli kuljetti hajua muualle. Tällä taisi mennä  treenien ensimmäisen auton jälkeen kauiten aikaa. Ilo kiersi autoa, etsi, etsi, etsi. Nuuskutti. Kävi kohdalla, haisteli, meni ohi. Palasi, haisteli. Jossain kohtaa haistelu yltyi ja Ilo löysi kuin löysikin hajun lähteen. Ilmaisusta tarvi edelleen vähän muistuttaa. Yllättävän hyvin sujui autotreenit, vaikka olikin aivan uudet kuviot.

Seuraavaksi Sirun valvovan silmän alle jäähallin kylkeen. Betoniporsaaseen oli piilotettu haju, samoi eri kohdassa lipputankoon. Ilo lähti molemmilla haistelelemaan hyvin ja löysi hajut, mutta huopatassujen näkyessä koitti napata ne suuhunsa. Monta kertaa. Ei monta, vaan todella monta kertaa. Piti jopa puuttua huopatassujen maisteluun sanomalla ä-ää. Ilmaisua Ilo ei tarjonnut vaan se piti käskeä istumaan. Ja nopeasti sittenkin, että ei ehtinyt maistaa suullaan. Hölmö eläin! Kehuin, mutta en palkannut. Ei oikein tehonnut, joten palkkasin Iloa nopeasti hajun haistamisesta ja sen jälkeen Ilo tarjosi itse ilmaisua. Bileet, lelupalkka ja nappulaakin vielä. 

Viimeisenä kävimme pahvilaatikoilla. Pahvilaatikoita oli ehkä kahdeksan. Ilo yritti haistella lähellä ollutta tavarakonttia ja läheisen auton puskuria. Lähti laatikoillekkin kuitenkin, mutta ei tehnyt niin tarkkaa työskentelyä kuin autoilla aiemmin. Löysi hajut, mutta ei tarjonnut ilmaisua. Käskin istumaan ja palkkasin tosi hillitysti nameilla. Sain palautetta treenikaverilta, että vähän iloisempaa palkkausta, jos se innostaisi koiraakin. Minun pääni vain sanoi, että koira on osannut ilmaista ja olen palkannut niistä superisti - tuntui hölmöltä palkata superisti myös siitä, että yhtäkkiä ei ilmaissutkaan pyytämättä. Ei kuulemma kannata hätiköidä ilmaisun kanssa ja viedä intoa etsimisestä. Iloisempaa palkkausta ja jo oikean kohdan haistelusta. Pitää ehkä tosiaan palata pari pykälää taaksepäin. Eräänkin kerran Ilo seisahtui laatikolla ja katsoi minua. Näytti kuin laatikossa olisi ollut haju, mutta en tiennyt varmaksi ja Ilo ei ilmaissut, joten en palkannut. Seuraavilla kerroilla Ilo kiersi laatikon kauempaa. Palkkasin sitten pelkästään oikean laatikon haistamisesta. Aiemmin mainittu treenikaveri totesi, että Ilo näyttää tietävän mitä on tekemässä, mutta olevan kuitenkin epävarma siitä, mitä  odotan siltä. 

Olen todella tyytyväinen Ilon työskentelyyn ja häiriönsietoon. Hyvät treenit häiriöstä huolimatta. Ilo teki iloisesti ja tarkasti töitä. Ilmaisut oli aivan hepreaa tänään ja sitä ihmettelen suuresti, edelleen. Ilo kuitenkin välillä osasi ilmaista. Tosin ilmaisut tapahtui kotona. Täytyy palata taaksepäin ja keskittyä ilmaisuun vähän myöhemmin. En halua pilata iloista ja innokasta työskentelyä vaatimalla siltä jotain, mitä se ei nähtävästi oikeasti osaakkaan.

 Paras ilonaama. Paras Ilo.

Aamupäivällä käytiin Miran ja Ryhti-airiksen kanssa Niihamassa Tavesin ruohokentällä tekemässä BH-treeniä. Minulla ja Ilolla on BH-koe sunnuntaina, joten aika alkaa käydä uhkaavasti vähiin. Halusin tehdä "kenraaliharjoituksen" ennen koitosta. Tein koko setin, välipalkatta ja palkkasin Ilon vasta kentän ulkopuolella.

Paikkamakuu kentän laidalla Ryhdin tehdessä oman settinsä. Odotimme kentän laidalla jonkin aikaa ja Ilo meni ihmeelliseen lonkka-asentoon makaamaan käskyn saatuaan. Piti tehdä kokeenomaisesti, mutta oli pakko korjata. Toivottavasti kokeessa Ilo olisi skarpimpana. Itse paikkamakuu sujui ongelmitta. Olin selin Iloon, kuten kuuluu. Vahtasin Iloa salaa kännykän etukameran kautta. Ilolla ei ollut aikomustakaan nousta. Sivulle ponnahti todella vauhdikkaasti. Oikeastaan vähän liiankin vauhdikkaasti. Oli siis skarppina pitkästä makuusta huolimatta.

Paikkamakuun jälkeen palkkasin Ilon kehän ulkopuolella. Seuraavaksi oli Ryhdin vuoro paikkamakuilla ja Ilo pääsi tekemään settinsä. Seuraaminen hihnassa, seuraaminen ilman, istuminen, maahanmeno ja luoksetulo. Ilo seurasi kivalla asenteella ja paikka tuntui hyvältä. Kontakti taisi rakoilla pari kertaa, mutta ei mitenkään isosti. Mirakin totesi treenin jälkeen, että Ilon seuraaminen näytti paremmalta kuin viime kerralla. Minä olen harjoitellut seuraamiskaavion vähän väärin, olen yhdellä pätkällä laskenut liian vähän askeleita - kymmenen kahdenkymmenen sijaan. Minulla on myös vaikeuksia kulkea suoraa linjaa eli siis lähdön kautta. Ilo suoriutui treenistä mukavasti ja palkkasin sen kehän ulkopuolella koko setin jälkeen. Omasta kokemattomuudestani sen sijaan ahdistuin ja aloin miettiä, että näinköhän minä onnistun sössimään meidän kokeen säätämällä omiani. 

Hetken huilimisen jälkeen Ilo sai tulla vielä hommiin. Tehtiin lyhyitä iloisia pätkiä ja palkkailin ahkerasti. Palkkasin liikkeelle lähtemisestä ja lyhyistä seuruupätkistä. Ennen koetta ei tehdä enää kisamaista settiä. Mahdollisesti treenataan lyhyitä pätkiä ahkeralla palkkaamisella. Minä toki treenaan kaaviota. Näillä mennään.

Aamupäivällä 1h BH-treenit, lenkki Ryhdin kanssa ja illalla 2h nosework-treenit. Silti Ilolla riitti intoa tehdä. Koen saaneeni juuri sellaisen koiran kuin tilasin - koiran, joka on aina valmiina töihin. Koiran, joka jaksaa ja haluaa tehdä töitä. Koiran, joka työskentelee iloisesti ja innokkaasti. Oli laji sitten mikä tahansa. Olen niin kiitollinen.

Ollaan me muutenkin treenattu, mutta en ole muistanut kirjoitella ja jälkikäteen tuntuu vähän hölmöltä. Eikä treeneissä ole ollut mitään suurta mainitsemisen arvoista. Tästä tuli kilometripostaus ja kellokin lähenee kahtatoista. Sen haluan mainita, että kuukauden päästä 6-vuotta täyttävä tyttäreni sai kokeilla Ilon kanssa agilityä ensimmäistä kertaa viime maanantaina. Ilo oli selvästi vähän ihmeissään ja mietti, onko varmasti aivan ok. Ilo oli hämmästyttävä. Keskittyi, kuunteli, varoi ja työskenteli hiljaa. Kaikkea sitä siis, mitä Ilo ei minun kanssani aksassa tee. ;-) Oli todella kiva nähdä Ilosta agilityssä myös tuollainen puoli. Kaksikko teki hyppy-putki settiä useamman kerran. Tyttäreni tajusi hämmentävän hyvin opastukseni. Olin sydämet silmissä.

Kommentit

  1. Toistan itseäni, mutta nose work kuulostaa niin mielenkiintoiselta lajilta! Pakkopakkopakko päästä testaamaan. Tsemppiä hurjasti BH kokeeseen, se sujuu teiltä varmasti hienosti! :) Ilo on niin taitava ja mitä oon parissa BH kokeessa ollut katsomassa/talkoilemassa niin aika paljon saa tulla virheitä ja silti pääsee sen läpi :)

    VastaaPoista
  2. Nose work vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta ja hauskalta. :-) Suosittelen!

    Kiitos! Ilon uskon selviytyvän ookoosti, mutta oma säätäminen ahdistaaaaaaa. Saapa nähdä. :-/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit