Rankkaa olla lapsenvahtina

Tänään Ilolla on ollut kahdeksan tunnin työpäivä. Työpäivä lapsenvahtina. Vahdittavana Ilon kaverin Ryhti-airiksen pikkuveli Pinto-italianajokoira, jolla on ikää hurjat 11 viikkoa. Rankkaa hommaa, tuumaa Ilo Pinton lähdettyä.

Ilo näki Pinton reilu kaksi viikkoa sitten ensimmäisen kerran. Pinto innostui Ilosta ja Ilo innostui Pintosta. Ilo sai Pinton kanssa hyvät leikit aikaiseksi ja Ilo osoittautui jälleen kerran mainioksi leikkitädiksi. Koirat on nähnyt myös viikko sitten kimppatreenien yhteydessä ja meno jatkui samanlaisena kuin ensimmäisellä kerralla. Pinton omistaja laittoi fb-sivuilleen ilmoituksen, jossa kyseltiin hoitopaikkaa ja minä ilmoittauduin heti vapaaehtoiseksi. 
 
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä... vai miten se meni?

Pinto tuli aamulla yhdeksän aikoihin ja lähti iltapäivällä viiden aikoihin. Ilo ihmetteli minkä tyypin kannoin sylissäni sisään ja voi sitä intoa kun tunnisti pienen kaverinsa. Koirat leikkivät tunnin ennen kuin malttoivat nukkua. Nuhjupainia lattialla ja nuhjupainia sohvalla, parasta. Käytiin miehekkeen perheen luona ulkoilemassa, mutta muuta erityistä ei tehty. Rallittelua ulkona. Pinto alkoi roikkua varsin kovakouraisesti Ilon huulissa, joten Ilo ilmoitti, että nyt riittää. Pentu kunnioitti ja antoi hienosti tilaa vanhemmalle koiralle. Ei mitään ongelmaa. Koirat tuli mainiosti toimeen keskenään ja niillä oli hirveän hauskaa yhdessä. Ne leikkivät todella paljon, mutta myös nukkuivat ja kotiutumisen jälkeen loppupäivä menikin oikeastaan nukkuessa (paitsi toki pissatukset). 

Pinto on mainio pentu. Ihanan rohkea, reipas ja sosiaalinen. Ahne ja leikkisä. Reippaasti lähestyy vieraita ihmisiä ja onnistui hurmaamaan jokaisen tänään tapaamansa ihmisen. Pinton vierailu ei hillinnyt pentukuumetta, kuten vähän odotin, vaan päinvastoin. Meidän perheen naisten pentukuume kasvoi vain entisestään ja tyttären kanssa mietittiin, miten ihmeessä jaksetaan odottaa Ilon pentuja. Pentuarkea innokkaasti odottaen...
 
 Väsy iski.

Tulikin mieleen, että Ilolla alkoi näyttelyn jälkeen karvanlähtö. Ensimmäinen merkki lähestyvistä juoksuista. ♥

Kommentit

  1. Hihii, jännää! Meilläkin on F tiputtanut turkkinsa, pohjavillaa ei ole juuri ollenkaan. Juoksuja oottelen lokakuulle, mutta katotaa ny päättääkö neiti aloittaa aiemmin - toisaalta toivon, että ei, koska mä kovasti haluaisin vielä kisata sen kanssa tämän pari kuukautta ennen mitään taukoja... :D

    VastaaPoista
  2. Niiimpäääää! Iiiiikkkkk! Luulen vahvasti, että Ilo aloittaa syyskuussa. Saa nähdä! Kun nyt saisi sen vikan AVO1 niin saisi aloittaa esim. HETI. <3 Jänniä aikoja tässä elellään molemmat!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit