Pahoinvointi katosi ja ruokamäärä nousi

Ti 25.10. Ilon nisät on turvonneet. Normaalisti tuskin erottuvat, mutta nyt oikein pistää silmään. Käytiin aamulla Kristan ja Fiona-sheltin kanssa lenkillä pitkästä aikaa. Krista totesi, että kyllä Ilon pyöristymisen selvästi huomaa. Metsälenkillä Ilo tarjosi ahkerasti kiville ja kannoille kiipeämistä, Ilo bongasi kiipeilykohteet jo kaukaa. Isoimmille kiville kiipeämisen kielsin. Metsästä tullessa törmättiin tyttäreni entisiin päikkytäteihin ja he tunnistivat Ilon tietysti heti. Käytin tilaisuuden hyväksi ja kerroin innoissani pennuista. Iloittiin porukalla. Eivät kuulemma olisi osanneet arvata ulkomuodosta. Ihmisille, jotka ei tiedä Ilon tiineydestä - Ilo tosiaan saattaa näyttää ihan normaalilta, vaikka omaan (ja lähipiirin ihmisten) silmään se alkaa muistuttaa lähinnä minivalasta.

"Tiineys 5-6 viikkoa: Nyt sikiöt muistuttavat jo aivan oikeita pieniä koiranpentuja! Sikiöiden sydämet sykkivät yli 200 kertaa minuutissa. Varpaat ja kynnet muotoutuvat. Emon paino alkaa nousta."www.elainlaakari.fi "Nartun paino nousee ja vatsalinjan laskeutuu noin 40 tiineysvuorokauteen mentäessä." www.elainlaakariin.fi


Ke 26.10. Ilo on syönyt kaksi päivää ruokansa ilman närppimistä. Mahtavaa, jos pahoinvointi alkaa helpottaa. Olen pakkomielteisesti tuijotellut ja tunnustellut Ilon kasvavaa vatsaa. Se on ihastuttava. Vielä ei tunnu pentujen liikkeitä, mutta ovathan ne vielä tässä vaiheessa aika pieniä. Netissä lukee, että 8-9 viikoilla voi nähdä pentujen liikkeet, mutta olen kuullut/lukenut, että liikkeet voi tuntua myös aiemmin. Jatkan tarkkailua. Ulkona tahti on rauhoittunut entisestään. Ilo ei laukkaile oikeastaan yhtään, ravailee korkeintaan. Paljon kulkee rinnallani. N-pentujen blogi on perustettu tänään ja minäkin sain käyttöoikeudet blogiin. Kirjoittelen myös tuonne blogiin.

To 27.10. nostin Ilon ruokamäärää 2dl -> 2,5dl eli Ilo syö tällä hetkellä päivisin 5dl nappulaa. Onni, että pahoinvointi katosi ennen ruokamäärän nostamista. Ilo on läähätellyt vähän normaalia enemmän - alkaako olo olla vähän tukalampi. Pe 28.10. Ilo osoittautui törkeän ahneeksi. Oltiin miehen kotikotona kissavahtina ja Ilo oli törkeästi syönyt Minnin ruoat. Normaalisti jättää kipot rauhaan, koska tietää erittäin hyvin, että niihin ei ole mitään asiaa koskea. Ilo varmaan ajatteli, että pennut tarvitsee ruokaa ja tämän kerran voin joustaa. Mokoma roikale! Myöhemmin kuolasi pöydällä lautasella ollut pitsanreunaa. Ilo sanoo, että täytyy syödä monen edestä.

Huomasin Ilon jo ollessa tiineenä, että Ilolla on takahampaissa vähän hammaskiveä ja päätin alkaa pestä Ilon hampaita nyt tiineyden ajan. Ilo on aivan innostunut puuhasta. Miksikö? Tietysti siksi, koska hammastahna on niiiiin hyvää. Omien iltapuuhien jälkeen pesen Ilon hampaat ja Ilo odottaa valmiina heti oven takana.  Eilen pesin lapsen hampaita (ovi auki), Ilo tuli istumaan lapsen taakse ja odottamaan omaa vuoroaan. Saatoin naurahtaa.




 31.10.2016 39vrk ensimmäisestä astutuksesta.

Näinköhän Ilolle tulee se kymmenen pentua, kuten näin unta tiineyden alussa. Ilo turpoaa niin hirveää kyytiä. Laskin Ilon nisät ja Ilolla on kymmenen nisää, mietin heti onko se joku merkki. Ilon nisät on turvonnut selvästi. Käytiin perjantaina treenaamassa ja otin samanlaiset kuvat kuin viisi päivää aiemmin. Kuvista huomasi selvästi eron, uudessa kuvassa nisät erottuivat selvästi. Treenihallilla intoa ja vauhtia riittää edelleen. Laukka on muuttunut keinuheppamaiseksi, mutta kaikki tehtävät suoritetaan innolla ja vauhdilla. Ihastuttava supermamsku.

Ilo on alkanut ajoittain ähistä vaihtaessaan asentoa tai noustessaan. Selvästi vatsa saa Ilon jo nyt huomattavasti normaalia kankeammaksi. Silakasta valaaksi parissa kuukaudessa, ei voi olla helppoa. Masurapsutin Iloa sohvalla, lopettaessani Ilo jäi aivan hassuun asentoon löhöömään. Naurahdin ja yleensä Ilo korjaisi asentoaan. Nyt jäi vain paikoilleen ja kysyin mahtaako päästä ylös. Hetken päästä Ilo oikein heijasi itsensä ylös. Vähän liikkis. Heijastinliivikin on jo aivan liian kireä Ilolle. Saan paikalliselta koiraihmiseltä l-koon liivin. Jospa se sopisi.

Su 30.10. oltiin Ilon kanssa Korrien tokokoulutuksessa kuunteluoppilaina. Ilo sai aika paljon rapsutuksia reissulla ja useamman ihmisen kanssa juteltiin tiineydestä (ihanaa, lempiaiheeni). Parikin ihmistä totesi, että Ilo näytti kuvissa isommalta kuin livenä. Olen kuullut samaa niiin useasti eläinkuvistani - siis ilman tiineyttäkin. Koitin tsuumailla kuvia ja omaan silmään Ilo näyttää yhtä pullerolta maantasalta katsottuna niin kuvissa kuin livenäkin. Tai sitten vain jotenkin jännästi kuvittelen sen isommaksi kuin se onkaan, sekään ei ole mahdottomuus! :-D Koulutuksen jälkeen käytiin Ilon kahden siskon ja niiden omistajien kanssa metsälenkillä. Ilo innostui jopa vähän juoksemaan siskojensa perässä, mutta aika hyvin rajotti tahtiaan ihan itse ja oli järkevä.

Ilon pennuista on ollut monia kiinnostuneita ja osalle on joutunut heti sanomaan, että pennut ei tule vain riittämään. Itse olen tavannut lähes kaikki pentua odottavat ja tykkään jokaisesta ihan hirveästi. Pentua odottavat jaksavat onneksi riemuita kanssani, vaikka minulta tämä nyt on tainnut lähteä aivan lapasesta. Monelle N-pennulle on kutsumanimikin jo mietittynä, hih. ♥ Myös virallisia nimiä ja pentulaatikkonimiä on porukalla pohdittu. Jännää nähdä millaisia tyyppejä tulee, kuinka monta ja miten vastaavat sitten niitä nimiään.

Reilu viikko ja Ilo lähtee Lauralle. Samaan aikaan hiton haikeaa, hiton ihanaa ja hiton jännittävää. Kyyneleet kohoaa silmiin väkisin jo nyt ja olen koittanut käyttää yhteisen ajan hyödyksi mahdollisimman hyvin. On sylitelty, silitelty, paijailtu, halailtu, suukoteltu. ♥ Muuttopäivänä on jotain mitä kovasti odottaa - ultra ja röntgen.

Ma 31.10. Ei helkkari.  Onko mitat oikeasti voinut kasvaa viikossa  60 cm - 65cm ja 54 cm - 57 cm. Turpoaahan se... Käytiin aamulla treenaamassa hallilla. Kehään tulemista, liikkeiden välejä, opetin uuden lähellä-käskyn "yhdessä" ja aloin naksutella peruuttamista. Treenien jälkeen kävin Mustissa ja Mirrissä punnitsemassa Ilon ja vaaka näytti 21,95. Sunnuntaina 23.10. sama vaaka näytti 19,9. Matka puikulasta pullukaksi on alkanut...


Noin kuusi viikkoa astutuksen jälkeen. Vatsa noin 65 cm - vyötärö noin 57 cm. 

Kommentit

  1. Moikka! Ihana koira ja blogi sulla:) mulle on ensivuonna tulossa aussie harrastuskoiraksi. haluaisin kysyä, että mitkä olis sun vinkit siihen mihin kannattaa varautua ja mitä kannattaisi hankkia ennen koiran tuloa? Perus tarvikkeiden lisäksi siis. Koira on samalla ensimmäinen iki omani, joten kaikki vinkki ja tieto on tervetullutta!:D lisäksi mitä pantaa/valjaita suosittelisot ensimmäiseksi, kun koira on juuri kotiutunut, olisko jossain malleissa säätövaraa sen verran, että ei heti jäisi pieneksi?

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos kovasti! :-) Koirat on kyllä mitä mahtavimpia perheenjäseniä. Aussiet on vienyt oman sydämen mennessään. <3 Onnea oman odottamiseen!

    Kannattaa varautua tarjoamaan koiralle liikuntaa, aivotyötä, rajoja ja rakkautta. Kannattaa miettiä jo ennen pennun tuloa, miten haluaa koiran toimivan missäkin tilanteessa ja kouluttaa koiraa sen mukaan. Kannattaa totuttaa pentua erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin (toimimiseen ja rauhoittumiseen). Kannattaa tehdä itsestään superkiva tyyppi pennun silmissä heti alusta alkaen, puuhailla, kasvattaa luottamusta puolin ja toisin. Aussiet ovat nopeita oppimaan, niin hyvässä kuin pahassakin. Aussien kanssa pitää tehdä ja touhuta, mutta pienestä pitäen kannattaa opettaa pentu myös rauhoittumaan. Eikä kannata opettaa pentua siihen, että 24/7 tapahtuu jotain, koska se ei pidä kuitenkaan paikkaansa. Täytyy osata myös rauhoittua. Kaimion Tuiren pentukirja on aika hyvä, suosittelen lukaisemaan! :-)

    Jos kasvattajaa ei ole vielä tiedossa, suosittelen myös käyttämään aikaa ja näkemään vaivaa sopivan kasvattajan etsimiseen. Kannattaa nähdä mahdollisimman paljon erilaisia koiria erilaisissa tilanteissa. Miettiä tarkkaan keneltä ja mistä yhdistelmästä koiransa ottaa. Aussieissa tuntuu olevan aika paljon luonne-eroja.

    Aika perushankintoja on varmaan kaulapanta, hihna, ruokakipot, ruokaa (jota aikoo syöttää), peti, kynsisakset, harja, leluja. Ehkä myös häkki kuljetuksiin ja treenihallilla odotuksiin. Kannattaa muistaa, että usein saa pennun mukana myös pentupakkauksen.

    Ilolla oli pentuna Katsu-merkkinen pentupanta ja hihna. Ne oli kyllä tosi hyvät ja muistaakseni meni käytössä aika kauan, mutta en onnistunut Googlesta löytämään. Saatiin ne pentupaketin mukana silloin. Luulen, että esim. Mustista ja Mirristä löytyy säädettävyydeltään hyviä pantoja ja valjaita. Valjaita Ilolla ei ole ollut käytössä oikeastaan kuin vasta aikuisiällä. TopCaniksen valjaat on omaan mieleen, muotoilun, säätövaran ja muotoilun takia.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vastauksesta:) tässä parin vuoden aikana on kaikkea tullut lueskeltua ja nähtyä mutta silti tuntuu että voisi imee sitä kaikkee tietoo vielä lisää, kiitos kirjavinkistä! Oonkin miettinyt mitä kannattaisi lukea.
    Ollaan avokin kanssa sen verran meneviä ihmisiä ja käydään usein kotikotona ja kavereilla kylässä missä on melkeimpä kaikilla elukoita, ja ratsastan itse joten tarkotus olis tallielämäänkin totuttaa, vaikka ei nykyisessä paikassa tulisikaan normaalisti olemaan mukana, mutta jos joskis pienempään paikkaan pääsisi niin osaisi ainakin olla:)

    Kasvattaja on jo tiedossa ja jos kaikki menee ok niin on koiraäitikin :D parempaa en voisi toivoa. Mulle itelle on ollu jo siinä vaiheessa kun kasvattajilta kyselin niin tärkeetä saada ns.oikee fiilis jo ekoista viesteistä ja se tunne mikä ihmisestä välittyy ja millä tavalla ja ajalla vastailee kysymyksiin:D kuulostaa vähän oudolta näin sanottuna.

    Kamoista osa mulla onkin hankittuna, hyvä olla ajoissa liikkeellä kun hankinnat alotin jo tän vuoden kesäällä.. :D kynsisaksista kysyisin että onko sulla kokemusta merkistä mikä olis hyvä?

    Ihan kamalaa tää odottelu! Sun blogia on kiva ajankuluksi lukea ja oli pakko aloittaa ihan alusta asti ja fiilistellä pentupostauksiakin!:D

    VastaaPoista
  4. Oikein! Kuulostaa järkevältä ja tunnolliselta, mitä kasvattajasta ja ensivaikutelmasta kirjoitit. :-)

    Meillä on ihan perus kynsisakset, mutta en tykkää yhtään. Pitäisi ostaa uudet ja olen miettinyt Millers-kynsisaksia. Olen kuullut niistä kehuja. Omakohtaista kokemusta ei ole.

    Ihanaa kun blogista on ollut iloa! Mukava kuulla. :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit