Piilot pois piilosilta

Huhhu. Viimeiset kaksi päivää on ollut täynnä tunnetta. Silmissä vilisee vuorotellen pentuja ja sydämiä. Päässä pyörii Cheekin biisistä kohta - kiitollinen, siunattu, onnellinen. Sydän on pakahtua tästä ilosta ja rakkaudesta.

Sunnuntai-iltana makasin sängyssä ja selasin toinen toistaan kummallisempia viestiääniä. Olohuoneesta mies huvittuneena huuteli mitä ihmettä teen. Halusin etsiä mahdollisimman äänekkään viestiäänen, jos Laura viestittäisi yöllä synnytyksen alkamisesta. Löysin kamalan viestiäänen ja seuraavana päivänä vähän hävetti jopa. Nukuin vähän levottomasti ja aina herätessä kurkkasin puhelinta, ei mitään. Aamulla ensimmäisenä kurkkasin puhelinta, ei mitään. Aloin laittaa tytölle aamupalaa ja seuraavan kerran puhelinta katsoessa - odotettu viesti! 07.51 Laura laittoi viestin, että Ilo läähättää ja petaa, joten aletaan valmistautua synnytykseen.



 Kasa vastasyntyneitä. ♥

Ensimmäisenä aloin hihkua viestiä, seuraavaksi herätin miehen ja sitten menin aivan lukkoon. Unohdin jatkuvasti mitä olin tekemässä, kuljin ympäri asuntoa ja mietin "että mitähän hittoa". Menin hetkeksi täysin toimintakyvyttömäksi. Joskus silloin vuosia sitten oman synnytyksen lähestyessä pakkasin sairaalakassin, mutta olin pakannut kassin valmiiksi myös Ilon synnytyksen lähestyessä. Silti tuli aamulla kiire, viiletin tukka putkella (kun taas sain itseni toimimaan) ja oikein kuuma tuli. Röykkään saavuin noin 11.30. Tosi hyvissä ajoin.

Ilo oli todella iloinen tajutessaan minut. Meinasi jopa hypätä, mutta totesin ehei. Ilo oli v-a-l-t-a-v-a. Ilo oli valtava pari viikkoa sitten meiltä lähtiessä, mutta se ei ollut mitään verrattuna tuohon. Linnoittauduin pentuhuoneeseen. Ilo hakeutui lähelleni kerjäämään rapsutuksia ja viihtyi siinä aina vaihtelevan ajan. Ilo oli todella levoton, liikkui ympäri huonetta, petasi ja läähätti. Ajoittain takajalat tärisi ja Ilo ojenteli jalkojaan. 14.10 Ilolle tarjottiin ruokaa, mutta ei maistunut. 14.50 Ilo petasi niin villisti, että koko pentuaitaus rytkyi. Ilo alkoi olla eri tavalla levoton, liikkui ympäri huonetta ja pälyili huoneessa ollutta suljettua lentoboxia. 15.30 nukkui pitkät unet sylissäni ja rauhoittuikin vähän. Kannustettiin Iloa pentuaitaukseen, jotta se keskittyisi sylittelyn sijaan synnytykseen. 




17.15 Ilo petasi niin kovasti, että koko pentuaitaus liikkui. Ilo oli todella levoton. Kävi huoneen ovella portilla, katsoi aiemmin mainittuun boxiin, kävi pentuaitauksessa, tuli pois, etsi selvästi paikkaa ja olisi mahdollisesti halunnut omiin oloihinsa. Iloa alkoi selvästi supistella enemmän. 17.45 Ilo alkoi oikoa itseään kyljellään ja jalat tärräsi välillä. 18.00 Ilo kävi aitaukseen pötkölle, Laura kehui ja rapsutteli Iloa. Hetken päästä Laura totesi "alle puoli tuntia, ei sitäkään". Se tunne. 18.28 meni lapsivesi ja 18.35 syntyi ensimmäinen pentu, punainen narttu 335g. Pillahdin itkuun. Pillahdin uudestaan itkuun tätä kirjoittaessa ja sitä hetkeä miettiessä. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Meidän ensimmäinen pentu. Nappi ♥. Ilo oli huolehtivainen, mutta vähän ihmeissään. Koitti aluksi "piilottaa" pentua mm. leukansa alle. Ilo petasi synnytyksen lähestyessä ja koitti jatkaa turhan villiä petaamista myös ensimmäisen pennun syntymisen jälkeen. Piti kertoa, että enää ei oikein voi noin pedata.

19.03 alkoi supistella taas voimakkaammin, 19.23 supistuksia alkoi tulla tiheämmin. 20.14 syntyi toinen pentu, punainen narttu 450g. Nuppu ♥. Toinen oli huomattavasti ensimmäistä pentua isompi ja Ilo joutui tekemään hirveästi duunia. Seuraava tulikin rytinällä, blobs vain. 20.21 syntyi kolmas pentu, musta narttu 350g. Nonni ♥. Tuli tauko ja Ilo hoiti kolmea tytärtään antaumuksella. 21.08 syntyi neljäs pentu, punainen tyttö 361g. Narri ♥. 21.26 syntyi viides pentu, punainen uros 335g. Noku ♥.  21.36 syntyi kuudes pentu, musta narttu 361g Noita ♥. Pennut syntyi aika kivalla tahdilla. 22.28 syntyi seitsemäs pentu, punainen uros 404g. Niksi ♥. Laura tunnusteli Ilon vatsaa ja totesi, että kyllä siellä vielä yksi pentu on. Aikaa kului lähes tunti, mutta 23.24 syntyi kahdeksas pentu, musta narttu 352g. Niitti ♥. Ilosta huomasi selvästi aina kun syntymä lähestyi, supistukset oli voimakkaampia ja niitä tuli tiheämmin. Pennut oli tomeria ja Laura nauroikin, että ne juoksivat sikiöpusseista. 




Ilo näytti todella väsyneeltä, mutta todella onnelliselta. Rankka homma, mutta niin synnytys aina on. Ensimmäisen pennun supistukset sattui selvästi vähän muita enemmän, Ilo vinkaisi pari kertaa. Ilo oli oikein reipas ja selviytyi hommasta hienosti. Ilon äidinvaistot heräsi heti ja hoiti pentujaan hienosti. Silti käyttäytyi mallikkaasti, vaikka me oltiin Lauran kanssa pentuaitauksen vierellä ja Lauran perhe kävi katsomassa pentuja. Ilo oli aluksi selvästi ihmeissään kun pennut vinkui ja vähän mietitytti miten asettuu, että ei lyttää pentujansa. Ilo oli aivan likainen, joten pikapissatuksen jälkeen se kävi pikaisesti pesulla ja pääsi takaisin pentujensa luokse. 

Osasin käyttäytyä yllättävän rauhallisesti ja hillitysti. Olen ylpeä itsestäni. Itkin vain Napista ja suhtauduin muutenkin maltillisesti. Laura varmasti vaikutti asiaan. Laura on rauhallinen ja järkevä. Lauralla on myös kokemusta, joten luotin Ilon olevan hyvissä käsissä. Etukäteen minua oli jännittänyt ja jopa pelottanut, mutta itse tilanteessa pelko haihtui. Olen äärettömän onnellinen ja kiitollinen kun sain olla mukana synnytyksessä. Ainutlaatuinen ja ikimuistoinen kokemus. Syntymän ihme *syvä huokaisu*. Se on jotain niin käsittämätöntä.




Kävin nukkumaan pentuhuoneen lattialle patjalle. Tai no, ei meinannut uni tulla millään. Ei väsymyksestä huolimatta, koska kävin niin kierroksilla. Aivan käsittämätön fiilis. Ilo huokaili tyytyväisenä, pennut inisi ja lussutti nisiä. Välillä meinasin nukahtaa, mutta havahduin jokaiseen vinkaisuun. Sain minä ainakin pari tuntia nukuttua, sillä heräsin kesken unien ja havahduin hiljaisuuteen. Kurkkasin salaa pentulaatikkoon. Ilo makasi pitkin pituuttaan, pennut nisillä. Tyytyväinen mamsku ja pupit. Hymyilytti ja hymy huulilla nukahdin uudestaan. 

Olin laittanut kellon kuudelta soimaan. Ajattelin, että sen aikaisemmin en kehtaa laittaa. Heti heräämisestä asti ihailin pentuja. Oikeastaan ihailin pentulaatikon asukkeja viitisen tuntia, enkä edes tajunnut sitä ennen kuin vilkaisin kelloa. Välillä pentuhuoneessa oli muitakin, mutta pitkän pätkän olin siellä yksin koiraperheen kanssa. Meinasin pillahtaa itkuun useamman kerran kun katselin Iloa. Ne äidinvaistot, liikuttavaa. Niin kaunista. Niin ihana katsoa. Ilo oli toisena päivänä jo huomattavasti varmempi pentujen hoidossa. Ei miettinyt liikaa, miten tässä nyt olisi. Pentujen vinkuessa kauempana tökkäisi hellästi kuonollaan. Määrätietoisesti putsasi pienten peput, vastaväitteistä huolimatta. Myös pennuista huokui määrätietoisuus. Käsittämätöntä, että tyypit on sokeita ja kuuroja, eikä ne osaa kävellä, mutta silti ne tietää tasan mitä haluaa ja tekee töitä saavuttaakseen haluamansa. Esimerkiksi meidän pieni Nuppunen ilmoittaa erittäin äänekkäästi, jos ei pääse syömään heti halutessaan. Surffaa sisarustensa päällä ja hakeutuu ahnaasti taaimmaisille nisille, joista heruu eniten maitoa.





Pentujen kokemusten kerryttäminen alkoi heti tänään. Niistä otettiin ensimmäiset posetuskuvat. Laura piteli pentuja vuorotellen käsissään ja Lauran mies Make otti kuvia. Lauran tyttären Saran kanssa koitettiin muistaa kuka pentu on kukin ja mietittiin, kumpi oppii tunnistamaan pennut nopeammin. Olen melko varma, että Sara. 

Ensitapaamisella iskin silmäni ensimmäisenä syntyneeseen punaiseen Nappiin ja viimeisenä syntyneeseen mustaan Niittiin. Nappiin tunnen erityistä vetoa lisäksi siksi, että se oli Se Ensimmäinen. Ja se muistuttaa ulkoisesti Iloa. Jännittävää nähdä, mitä tyypeistä kasvaa ja kuka sitten lopulta on sopiva meidän perheeseen.

Kommentit

  1. Ihanaa!! Meinas itelläkin silmäkulma vähän kostua kun luin tätä! Onnea, onnea, onnea! <3

    VastaaPoista
  2. Noi pikkuiset hännät ja ininä <3 Onnea!

    VastaaPoista
  3. Ai kamala kun itteekin alko itkettää kun luki tätä <3 Ihana seurata tätä kun pidät meitä niin hyvin ajantasalla :)

    VastaaPoista
  4. No voi herranjestas mikä ihana kasa viipottajia ja IhanaIloEmo hoivavietteineen. Onnea teille kaikille! Hieno pentue hienoista vanhemmista. tv.grandgrandmother

    VastaaPoista
  5. Kiitos mummu! <3 Ne tulee meille vähän ennen luovutusikää hoitoon eli tule ihmeessä katsomaan, jos haluat nähdä kaikki. Ne on silloin kyllä kauheita monstereita. :-D

    Niin ihania <3

    VastaaPoista
  6. Ihanan koskettavasti kirjoitettu teksti - oikein huokuu se onnellisuuden tunne tänne ruudun toiselle puolellekin. Ihanaa, että Piilot ovat vihdoin täällä! <3

    VastaaPoista
  7. Kiitos <3 Ihana kuulla, että tunteet välittyy tekstin kautta! <3

    VastaaPoista
  8. Onnea pennuista! Olen tätä tiineyttä mielenkiinnolla seurannut kun tästä pentueesta harkitsin ottavani. Eipä montaa poikaa syntynyt, niin ihan kiva että meillä on jo tuo oma pikku-Parsa.
    Tsemppiä Ilolle pentujen kanssa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit