Se Kuukausi ja ähinääpuhinaa

Olen päivittänyt yleensä viikon välein, mutta nyt päivitän vähän aikaisemmin. Ehdin ehkä vielä kerran pävittämään Ilon kuulumisia ennen kun pakataan Ilon tavarat ja Ilo lähtee Lauralle odottelemaan synnytystä. Pomoni ihanasti järjesti työvuoroni siten, että oletettavasti minun pitäisi päästä mukaan synnytykseen. Mahtia!



Ti 01.11. MARRASKUU! Piilot syntyvät tässä kuussa. Enää kolmisen viikkoa odotusta jäljellä, voi hurja. Aamu alkoi jännittävissä merkeissä, sillä Ilo jätti sohvaan haalean pisaran. Päättelin sen olevan joko nisistä tai pimperosta. Jälkimmäisestä taisi olla, sillä pikaisella tutkimuksella näkyi vähän kirkasta. Saatatte arvata reaktioni. Luonnollisesti aloin panikoida, googlata ja nähdä mielessäni kauhukuvia. Ihana kasvistäti kuitenkin rauhoitteli minua ja suhtautui järkevästi tähänkin tilanteeseen. Ilo vaikutti aivan omalta itseltään, ei käyttäytynyt mitenkään epänormaalisti, ei vaikuttanut kipeältä, ei haissut tai mitään muutakaan. Jonkinlaista pientä vuotoa voi tulla ilman, että on kyse heti jostain vakavasta. Minä näin kauhukuvia keskenmenosta, ennenaikaisesta synnytyksestä, kohtutulehduksesta... Paniikki katosi yhtä nopeasti kun tulikin, sillä Ilo on ollut aivan normaali.

Vatsa ei varsinaisesti häiritse Iloa, mutta alkaa selvästi olla tiellä. Ilo ähisee ja puhisee liikkuessaan. Vatsa tuntuu pinkeältä. Ilo ei myöskään ole yhtä vauhdikas ja notkea kuin normaalisti, iso vatsa rajoittaa. Olen tunnustellut Ilon vatsaa, mutta en ole vieläkään tuntenut/nähnyt pentujen liikkeitä. Ilo vähän ihmettelee näitä tunnusteluhetkiä ja ei voi ymmärtää, miksi vain lepuutan kättäni vatsalla - ilman vatsarapsuja (ne on parasta).

Ilon tiineys on alkanut erottua mielestäni jokaisesta suunnasta, mistä koiraa vain voi katsoa. Edestä, takaa, sivuilta, päältä, alta. Ilon kyljistä on karvat villiintynyt ja ne törröttää hauskasti juuri vatsakummun kohdalla.



Kaunis ja tyytyväinen mamsku hallilla 02.11. ♥ MasuPiilot 41vrk (ensimmäisen astumisen perusteella).

Ollaan lopetettu treenaaminen oikeastaan vallan. Hallilla käydään viettämässä laatuaikaa yhdessä, mutta varsinainen treenaaminen on jäänyt taka-alalle. Ilolla intoa riittäisi, mutta vatsa on niin valtava, että en tohdi tosissani enää treenata Iloa. Aussieilla vauhtia riittää ja järki saattaa joskus tulla vähän jälkijunassa, joten myös siksi ehkä parempi  keskittyä rauhallisempaan tekemiseen tässä vaiheessa. Ollaan käyty hallilla mm. leikkimässä, valokuvaamassa, temppuilemassa ja ihan pieniä tokojuttuja tekemässä... Ilo nauttii kaikesta puuhailusta, mitä sille tarjotaan. Ilo näyttää aina yhtä iloiselta ja onnelliselta. Hallille mennään suurella innolla.


Ke 02.11. käytiin hallilla treenaamassa uutta peruuttamistemppua "pepe". Opetin uudestaan peruuttamisen minusta poispäin, aiemman jumahtaessa liian tahmeaksi. Naksuttimella opetin tällä kertaa ja heittelin nameja Ilon etutassujen välistä, jolloin se automaattisesti peruutti. Ilo oppi nopeasti tempun ja siitä tuli aiempaa parempi. Mamsku oli aika liikkis ison vatsansa kanssa peruuttaessa. Pyörimisestä puhumattakaan. Katsokaa!

Ilon ruokahalulla ja ahneudella ei tunnu olevan rajaa. Ilo näyttää jatkuvasti nälkäiseltä. Se varmaan söisi itsensä kipeäksi, jos saisi. Olen pistänyt merkille, että Ilolla on normaalia useammin hätä - ei ihme kun ruokaa ja vettä kuluu normaalia enemmän, eikä vatsassa varmaan ole hirveästi ns. ylimääräistä tilaa PiiloArmeijan johdosta.   



 Kaksi Möhköfanttia.

To 03.11. madotin Ilon Axilurilla. Torstaina, perjantaina ja lauantaina. Matolääke maistui vielä normaaliakin suuremmalla ruokahalulla. Silmät meinasi pullistua päästä kun pelkkiä pillereitä pisteli suuhunsa, omnomnom. Pe 04.11. matolääke meni vähän edellistä päivää huonommin, koska aamuruoka odotti kädessäni. Käytiin metsälenkillä Kristan ja Fionan kanssa. Ilo oli törkeä sikapossu ja kerjäsi Kristalta(kin) nameja, minkä kerkesi. Välillä kietoi tassunsa Kristan jalan ympärille, päästäkseen mahdollisimman lähelle ruokaa. Ilo jaksoi hölkätä tasan sen verran, että hölkkäsi seuraavalle kivelle tai kannolle kiipeämään  - ruoan toivossa. Pohjaton vatsa.

Minua on alkanut vähän ahdistaa ja jännittää. Aivan kamalaa tunteiden vuoristorataa. Olen älyttömän onnellinen ja iloinen. Kun vain katsonkin Iloa tai mietinkin sen vatsassa matkustavia Piiloja. Tunnen niin suurta rakkautta ja kiintymystä, että en voi sitä sanoin kuvailla. Samaan aikaan olen älyttömän surullinen siitä, että Ilo lähtee luotani tulevana torstaina pariksi kuukaudeksi. Se on pitkä aika olla erossa omasta rakkaasta. Olen älyttömän innoissani, koska syy meidän eroon on mitä parhain.  Olen haltioissani siitä, että tapaan kovasti odotetut ja kaivatut PikkuPiilot vajaan kolmen viikon kuluttua. Samaan aikaan olen kauhusta kankeana kun ollaan näin isojen asioiden äärellä. Semmoinen sekametelisoppa pääni sisällä. Itkettää ja naurattaa samaan aikaan. Voih.


Vatsa noin 70 cm - vyötärö noin 62 cm. En todella tiedä voiko olla oikeat mitat.

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit