Arkisia asioita

 Ensimmäinen posekuvat tytöistä. ♥ Meinasi olla vähän haastavaa.

Tuntuu hassulta kirjoittaa näin arkipäiväisiä asioita, mutta haluan laittaa kaiken muistiin. Ti-ke yö meni paremmin kuin aiempi. Hupi herätti jälleen 3-4 kertaa, mutta pissatuksen jälkeen piippaili vain pari kertaa ennen kuin jatkoi uniaan. Huippua! 4.00 pissatuksella sain todistaa luontodokkaria omalta takapihalta. Toisella puolella tietä telmi kettu, hetken päästä ohi juoksi rusakko, kettu kävi makaamaan, rusakko lähti täysiä vastakkaiseen suuntaan ja kettu luovutti alkuunsa. Hupi ei tainnut tyyppejä hokaista, mutta Ilon johdosta minä hokasin ketun.

Melkein jokaiseen Hupin päivään on mahtunut lyhyt (pakollinen) yksinolopätkä. Ensimmäisestä videoin 5min ja koko pätkä oli todella äänekästä. Muutenkin jo eteiseen mennessä Hupi on alkanut piippailla ja tullessa on ollut äänekästä. En tee lähdöstä/tulosta mitään numeroa, avaan ulko-oven vasta kun on hiljaista ja en huomaa koiria ennen kuin olen hetken odotellut rauhoittumista. Luulen, että tuo rajattu tila ja Ilosta erillään oleminen vaikuttaa.

On kamalaa eristää Hupi, mutta olen yrittänyt pitää Hupia kompostikehikoista rajatussa aitauksessa ja myös makuuhuoneessa, eikä siitä tule mitään. Vain tuossa omassa häkissä se osaa ottaa rauhallisesti ja voi jatkaa toipumista rauhassa. En halua ottaa mitään riskiä, että jalka menee pahemmaksi. Saa Hupi sentäs sohvalla olla meidän kanssa ja takapihalla käydä hoitamassa pakolliset ulkoilut useita kertoja päivässä. Lattiatasolla on kuitenkin sokka irti ja se ei nyt käy. Hyvältä näyttäisi vointi, mutta vielä on lepoa jatkettava maanantaihin asti.

Olen hakenut kolme lisämattoa kotiin. Meillä ei ole ikinä ollut näin paljon mattoja. Nyt alkaa lattiat olla niin matotettu, että ei pitäisi pennun tai kenenkään muun ainakaan liukastumisen takia teloa itseään. Mistä Hupin seinään törmääminen sitten johtuikin. Se jäi vähän mysteeriksi. Nyt on ainakin yksi mahdollisuus vähemmän. Hupi oli todella kiinnostunut matoista, joten se sai itselleen rauhallista puuhaa haistellessaan kaikki matot läpi.

Sain Ilon siskon omistajalta vinkin Hupin aktivointiin. Hänen nuori bortsunsa on pakkolevossa ja hän oli saanut vinkin eräältä kouluttajaltaan. Erilaisten teepussien haistelu. Ei ollut käynyt mielessäkään ja kuulosti oudolta, mutta päätin testailla. Kaapista löytyi useita erilaisia teepusseja, jotka ei oikein edes maistu. Keräsin kaikkia yhdet, vuorotellen puristin teepussin nyrkkini sisälle turvaan ja annoin Hupin haistella. Hupi oli aivan intona. Sillä oli hirveän hauskaa. Se olisi halunnut maistella, mutta ei luonnollisesti pystynyt ja maisteli sen sijaan nyrkkiäni. Loppua kohden nuuskutus alkoi voimistua ja Hupi oikeasti haisteli pitkän aikaa. Seuraavana iltana tehtiin sama, mutta joko puuha oli niin nähty tai sitten Hupilla oli vain liikaa töhöenergiaa, eikä se malttanut nätisti haistella.

Eilen Hupi pääsi ensimmäistä kertaa meidän perheen koirien tärkeää tehtävää suorittamaan - saattamaan tyttöä esikouluun. Matka meni sylikyydillä, mutta annoin Hupin pari kertaa jaloitella kun hihnassa kulki rauhallisesti. Ei juossut tai pomppinut, tutki rauhassa. Yllättävän hyvin kulki sylikyyti ja mietin kokeilisinko reppukyytiä (etupuolella), jolloin Hupi pääsisi edes vähän pidemmäksi aikaa ulkoilmaa haistelemaan. Mietin myös varastosta löytyviä vaunuja ja kantokoppaa, mutta ehdotuksesta kertoessani mies katsoi sellaisella ilmeellä, että ehkä ei.

Pari kertaa ihminen - nuori tyttö ja iso aikuinen mies - pysähtyi rapsuttelemaan ja pikkukoira ei epäröinyt hetkeäkään, häntä heilui ihan villinä. Mies kehui Hupin naamaa niin nätiksi ja naurahtaen pääsin totemaan, että sen virallinen nimi on Wirneen Niin On Nätti. Koulurakennuksen pihasta kulki perhe, jonka nuorimmainen itkusta päätellen pelkäsi koiria. Käskin Ilon "käy siihen" ja Hupi sai touhuta omiaan maassa. Perhe katseli vähän matkan päästä koiria pitkän aikaa ja tyttö vaikutti päässeen sillä kertaa pelkonsa yli. Nähtiin useita koululaisia matkalla. Juuri paras aika kulkea täällä landella. Koulun kentällä pelattiin kiekkoa ja kiekko paukkui kaukaloihin tosi kovasti, eikä pentu ollut moksiskaan. Tulipa sekin testattua, esim. puudelivanhus saisi tuollaisesta sätkyn.

Kaksi yötä on mennyt tosi hienosti. Ilman yhtäkään herätystä. Hupi on käynyt unille noin 22.30 ja herännyt aamulla 5.00 miehen herättyä töihin. Olen pissittänyt Hupin ja sen jälkeen on jatkettu unia vielä pari tuntia herätyskellon soittoon asti. On tehnyt hyvää nukkua ilman yöherätyksiä, mutta aamulla olen ollut tosi hämilläni.

Tänään käytiin meidän vakkarilenkistä pienempi kiekura. Hupi kulki suurimman osan matkasta sylikyydillä, mutta pääsi välillä kävelemään vapaana. Ulkona ei (vielä) revittele toisin kuin tutussa kodissa. Hupi haisteli rauhassa uusia maastoja. Ilo sai kulkea vapaana lenkin. Oli ihana päästä edes vähän ulkoilemaan koirien kanssa. Hienosti sujui. Päiväruoan Hupi sai Ilon aktivointilelusta. Pyöreästä laudasta, jossa on koloja ja namit piilotetaan luumuottien alle. Hupin nenä työskenteli todella äänekkäästi - täytyy niin opettaa jäljelle heti lumien lähdettyä. Hupilla oli hirveän hauskaa, mutta se ei kuitenkaan jaksanut keskittyä tehtäväänsä yhtä aktiivisesti kuin aikuiset koirat, mikä on toki  ymmärrettävää. Normaalisti en pikkupennulle edes aktivointileluja tarjoaisi. 

Enää viikonloppu ja alkuviikosta voidaan hiljalleen aloittaa normaali pentuarki. Toivottavasti takapakkia ei tule.

Kommentit

Suositut tekstit