Ei tarvi olla ihan niin paita ja peppu

Eilen koirilla oli vapaapäivä. Niin hienoa kuin pennun (ja koiran ylipäätään) kanssa onkin touhuta, on tärkeää muistaa pitää vapaapäiviä. En halua opettaa koiriani hyppimään seinille kun pakollinen tylsyys koittaa, esim. sairastamisen myötä. Siinä missä on tärkeää puuhailla monenlaista, on tärkeää oppia kestämään tylsyyttä ja rauhoittumaan. Yksi tärkeimmistä asioista, mitä olen Ilolle opettanut - välillä on vähän tylsää ja se on ihan ok. 

Eilen Hupi joutui harjoittelemaan yksinoloa ensimmäisen pitkän pätkän. Lähdin kotoa seitsemän jäljestä aamulla ja tulin takaisin ennen kahta päivällä. Onneksi työkaveri päästi minut paria tuntia aikaisemmin lähtemään. Yksinolo tehtiin samalla kaavalla kuin tähän asti: Hupin ulkoilu, Hupi makuuhuoneeseen noin 10min ennen lähtöä ja ilman mitään numeroa. Tullessa kotiovella hetken kuuntelu (jos ääntelee, odotetaan hiljentymistä), hetki odottelua ennen kuin Hupi napataan makkarista matkaan ja ulos. Hupi jäi huoneeseen hiljaa, tullessa oli hiljaista ja vastassa oli unenpöpperöinen pentu. Olisi mielenkiintoista kuvata yksinolot - voiko Hupi oikeasti olla hiljaa... Ilo äänteli pentuna hirveästi. Tosin Hupi vaikuttaa Iloa itsenäisemmältä, joten voi olla.

Tänään minulla on vapaapäivä, joten monta tuntia omistettu vain koirille. Nappasin Hupin matkaan ja lähdettiin kahdestaan reissuun, Ilo jäi kotiin. Mielestäni emä-pentu-perheessä on erityisen tärkeää opettaa koirat olemaan erillään. Yksinoloon sain vinkin, että Hupin voisi laittaa eri tilaan, joten Hupi on makuuhuoneessa ja Ilo muualla asunnossa vapaana. Haluan opettaa Ilon ja Hupin olemaan rauhassa myös erillään - kotona yksin, kotona muun perheen kanssa, lenkillä, treeneissä, autossa, kylässä, missä tahansa. Minusta on aivan parasta kun koirani ovat keskenään kuin paita ja peppu, mutta täytyy osata olla myös muuten ja on hyvä harjoitella alusta alkaen.


 Paimenposeeraus sunnuntailta.

Olin varannut hallin 30 minuutiksi. Tällä kertaa treenattiin eri kentällä kuin viimeksi, sillä oikealla tokokentällä. Kenttä oli Hupille uusi, joten aluksi tutkittiin kenttä yhdessä. Hupi käveli halliin tälläkin kertaa kuin tulisi kotiinsa ja kentällä kulki uteliaasti. Leikittiin kahdessa pätkässä ja muuta ei tehty tällä kertaa. Hupi leikki paremmin kuin viimeksi, se saalisti lelua vauhdikkaasti, taisteli voimakkaasti (ja pörräsi välillä) ja retuutti kunnolla voittamaansa aarretta. Saalistusviettiä ja taistelutahtoa, hyviä ominaisuuksia harrastuskoiralle. Puruote on vahva pikkupennuksi. Ilokin irrottaa lelusta helpommin. Hupin leikkiessä vaihtelin lelusta pitävää kättä ja silittelin/taputtelin/kevyesti "tuuppailin" Hupia. Ei häiriintynyt mistään ja jatkoi leikkimistä. Hetsasin Hupia lelulle. Hupi lähti lelulle hienosti, mutta pudotti lelun matkalla ja hyökkäsi käsiini. Muutenkin käteni kiinnosti välillä liikaakin. Saamme ehkä hetken keskustella siitä, onko soveliasta pitää hihojani ja käsiäni retuutusleluina.

Pissareissulla meni odotettua kauemmin ja hallille ehti tulla porukkaa. Päätin silti leikittää Hupia toisen pätkän ja rehellisesti sanottuna, se olisi pitänyt tajuta jättää väliin. Kauemmalla kentällä aksattiin haukkuen ja viereisellä kentällä rakennettiin aksarataa kolisten. Pennun huomio oli siis muualla kuin minussa tai leluissa. Liian iso häiriö tässä vaiheessa. Hupi ihmetteli, mistä äänet kuuluu kun ketään ei näy. En luovuttanut ennen kuin sain Hupin kiinnostumaan lelulla leikkimisestä ja lopetettiin heti kun Hupi leikki edes vähän aktiivisemmin.

Hallilta lähdettiin läheiseen Mustiin & Mirriin. Punnitsin Hupin ja vaaka näytti 4,3 kg. Kaksi viikkoa sitten sama vaaka näytti 3,9 kg, reilu viikko sitten eri vaaka näytti 4,9 kg. Hupi oli tosin silloin syönyt normaalisti, mutta saikun takia ei liikkunut juuri lainkaan tai voi toki eri vaakakin vaikuttaa? 4,3 kg tuntuu realistisemmalta. Eilen mittasin Hupin kotona ja sain korkeudeksi noin 30 cm. Mittanauha koki karmaisevan kohtalon kun Hupi puraisi sen kahtia ja käytti vetoleluna. Mustissa & Mirrissä myyjät paukkasivat Hupin luokse. Hupi sai rapsutuksia, nameja ja kehuja. Sitä kehuttiin reippaaksi pennuksi ja sitä se kyllä todella on. Aivan emäänsä tullut tuossa.

Liike on Prisman sisällä, joten sisälle kuljetaan samoista liukuovista kuin Prismaankin. Vierailu oli Hupille toinen. Hupi kulki rohkeasti parkkipaikalla. Hupi ei hetkeäkään ihmetellyt vaihtuvia pintoja, ihmisiä, kolisevia ostoskärryjä, liukuovia tai mitään muutakaan. Ihmisille heilutettiin villisti häntää ja kaikenlaiset ihmiset sai rapsuttaa. Hymyilin hulluna. Tunsin itseni onnelliseksi, kiitolliseksi ja ylpeäksi.  Niin ihana ja reipas pentuseni.

Tähän olisi ollut hyvä lopettaa, mutta äiti sattui olemaan töissä läheisellä grillikioskilla ja päätin käydä Hupin kanssa pyörähtämässä siellä. Hupi sai (koirien mielestä) niin äärettömän hyväntuoksuisen kokemuksen ja silityksiä sylistäni. Häntä heilui villisti kylkeäni vasten. Reissu sujui hienosti ja automatkat sujui hiljaisuudessa. Kotona koirat vaihtui. Hupi jäi harjoittelemaan yksinoloa. Ensimmäistä kertaa ihan yksin. Hupi piippasi aluksi hetken, mutta lähtiessä ja tullessa oli hiljaista. Kävin Ilon kanssa tunnin lenkillä, joten ihan hyvä yksinolopätkä.


 Vapaaposeeraus sunnuntailta.

Ilo meinasi haljeta riemusta ja viipotti menemään aivan ilonaamana. Lenkin varrella Ilo sai tehdä vähän tokoa. Ilo oli aivan intopallona ja leikki fleecehihnallaan villisti. Kiskoi samalla remmissä minua perässään, ihan hyvin. Ilo sai etsiä pitkästä aikaa esineitä. Esineinä toimi minun tumppuni. Tehtiin kahdessa eri kohdassa, tein Ilolle hämyjä ja piilotin tumput huolella, ettei Ilo vahingossakaan voinut käyttää silmiään. Ilo lähti matkaan rakettina, eteni vauhdikkaasti ja teki silti tarkkaa työtä. Esineet löytyi hienosti ja palauttamaan lähdettiin vauhdilla. Ilo piti kuitenkin tumppuja palkkana, joten irroittamisesta keskustelimme hetken.  Lisäksi kaksi kertaa lenkin aikana annoin Ilolle yllättäen käy siihen-käskyn ja Ilo oli selvästi hereillä, reagoi käskyyn hyvin pidemmälläkin matkalla.

Illalla Hupi pääsi käymään ensimmäistä kertaa mummulassa. Siellä asuu kääpiövillakoirat Sulo 2v 4kk ja Soma 7kk. Hupia jännitti villainen vastaanotto. En ole ikinä nähnyt, että sitä jännittää mikään. Siis oikeasti MIKÄÄN. En tiedä johtuiko väsymyksestä, yli-innokkaista villoista, äidin puuttumisesta vai mistä. Jonkin aikaa meni ennen kuin Hupi rohkaistui, häntä nousi ja tilanne tasaantui. Sulo rakastui Hupiin ja Soma oli aluksi innoissaan, mutta alkoi jännittää kun Hupista tuli oma itsensä. Hupi alkoi härnätä Somaa kun huomasi, että Somaa jännitti. 

Kommentit

  1. Niin suloinen mini Ilo tuo Hupi ♥ Voi kun aikaa olisi hiukan enemmän, olisi niin kiva nähdä teitä pitkästä aikaa :)

    VastaaPoista
  2. Se on kyllä suloinen. <3 Täytyy nähdä joku päivä. :-)

    VastaaPoista
  3. "Yksi tärkeimmistä asioista, mitä olen Ilolle opettanut - välillä on vähän tylsää ja se on ihan ok." Tää on niin totta! :)

    VastaaPoista
  4. Mä latasin Lystin ollessa pentu Audacityn koneelle - sai tosi näppärästi äänitettyä yksinolot ja ohjelma teki niistä "yhteenvedon", josta näki äänipiikit ja pystyi kuuntelemaan ne. Oli tosi näppärä, eikä tarvinut käyttää turhaa aikaa kuuntelemalla tai katsomalla hiljaisuutta :D

    VastaaPoista
  5. Vau! Pitääpä perehtyä! :-) Kiitti vinkistä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit