Hupaisia fiilareita yhteiselon alussa

Takana neljä päivää yhteistä elämää Hupin kanssa. Hupi on oppinut kertomaan kun sillä on hätä, se vinkuu ja pyörii oven edessä. Hupi selvästi haluaa hoitaa asiansa ulos, mikä on tietysti ihan superhieno juttu. Muutaman kerran on vahinko sattunut sisälle kun en ole ollut tarpeeksi nopea ja huomannut merkkejä. Hupi käy pissalla aina kun sen ulos päästää ja olen alkanut vahvistaa menepissa-käskyä, joka on Ilon kanssa hyväksi todettu.

 8vko 1vrk.

Sattuneesta syystä ei olla päästy touhuamaan heti alusta asti niin aktiivisesti kuin olisin halunnut. Kotimatkalla Hupi pääsi käymään Mustissa & Mirrissä ja oli oikein reipas pentu. Hupin kynnet on leikattu, turkki harjattu, koko pentua kopeloitu ja hampaita tarkasteltu. Hupi on saanut kerran harjoitella Ilosta erossa olemista, Ilon ollessa muun perheen mukana mammalassa. Hupi on saanut kaksi kertaa harjoitella yksinoloa (Ilo kotona) 5-10min pätkässä kun olen vienyt tyttären eskariin, enkä ole konkkakoipea voinut mukaan ottaa. Hupi on käynyt eläinlääkärissä, joutunut odottamaan aika pitkän pätkän, joutunut olemaan tutkittavana toisen pitkän pätkän ja selviytynyt yllättävän hienosti kahdeksanviikkoiseksi. Hupi on oppinut istumaan ennen kuin saa ruokakipponsa. Hupi on oppinut kertomaan kun sillä on hätä. Hupi on oppinut tunnistamaan nimensä ja reagoimaan kutsuun.

Aivan miniministi ehdin Hupin kanssa alkaa harjoitella istumista, perusasentoa ja i-m-s vaihtoja.  Namiavulla tietysti. Hupi lähtee hyvin mukaan ja luulen, että sen kanssa on varmaan mukava lähteä puuhailemaan. Odotan innolla, että päästään aloittamaan treenitaivalta ja päästään hallille. Hupi vaikuttaa leikkivän tosi kivasti, enkä malttaisi millään odottaa leikkihetkiä. Parin viikon päästä meillä alkaa jo pentukurssikin. Kivaa ja niin jännää!

Muutaman päivän aikana olen pistänyt merkille, että Hupi on todella rohkea, reipas ja utelias pentu. Pimeällä ulkoillessa yllättävät kovat äänet saattaa mietityttää ja silloin Hupi tulee luokseni. Hupi suhtautuu asioihin kuitenkin ihanan lunkisti. Hupi kävelee häntä pystyssä uusiin paikkoihin, eikä turhia mieti tai epäröi. Hupi on todella ahne ja leikkisä. Hupi hotkii ruokansa varsin pikaisesti ja haistaa hyvin piilotetut herkut taskuista (ja yrittää syödä taskun läpi tiensä herkuille). Nenän tuhinaa ei voi olla kuulematta kun Hupi saa vainun ruoasta.

Hupi vaikuttaa ainakin vielä vähän itsenäisemmältä kuin Ilo samanikäisenä. Kaksi kertaa Hupia takapihalla kutsuessa, Hupi on ottanut askeleen ja sitten valo on näyttänyt syttyvän päässä, jonka jälkeen Hupi on lähtenyt toiseen suuntaan. Tuollaisesta minä en tykkää, eikä Ilon kanssa ole sellaista tarvinnut ikinä miettiä. Hupi on kuitenkin ollut meillä vain muutaman päivän, eikä olla päästy suhdetta muodostamaan vielä. Hupi on kuitenkin selvästi ottanut minut ihmisekseen, se on aika paljon minun perääni. Hupi tykkää ilmeisesti käyttää ääntään. Se ilmaisee mielipiteensä ääntelemällä, kuten pikkupennut usein tuntuvat tekevän. Se pitää välillä melkoista säksätystä ainakin emälleen ja sisaruksilleen. Muutamat protestipöhöt olen minäkin saanut kun olen puuttunut johonkin kiellettyyn. Hupi ei ole varsinaisesti mikään sylipuupi. Se tykkää kiivetä syliin nukkumaan, mutta se ei erityisesti nauti, jos se napataan syliin. Hupi on aika velmupetteri. Samassa paketissa söpöä, villiä ja velmua. 



 8vko. En ehkä kestä tota söpöyttä.

Tänään leikkasin Hupin kynnet toista kertaa ja meinasi olla vähän äänekästä. Taisi olla turhan paljon energiaa pennulla siihen operaatioon. En kuitenkaan luovuttanut ennen kuin kaikki kynnet oli leikattu. Päivän toisen ruoan naksuttelin Hupille, naks ja turvotettu nappula-tyylin. Alkoi selvästi tajuta idean kun alkuun himoitsi ruoka-astiaa, mutta loppua kohden tajusi koko ajan paremmin ruoan tulevan naksahduksen myötä minun kädestäni.

Kävin hakemassa yhden lisämaton kotiin ja Hupi olisi joutunut jäämään yksin kotiin, joten otin sen mukaan. Se sai matkustaa ensimmäistä kertaa autossa omalla puolellaan häkissä yksin, Ilo matkusti toisella puolella. Aluksi piippasi hetken, mutta muuten matka meni oikein hyvin. Vietiin muu perhe mammalaan ja Hupi sai sylistä sanoa moi miehen perheelle. Häntä vispasi villisti ja Hupia kehuttiin hyväntuuliseksi. Hain maton henkilöltä, jolla on nettikauppa ja pieni varastomyymälä eläintarvikkeille. Hupi sai samalla tulla käymään liikkeessä ja liikkeen omistaja sylitteli, silitteli, tarkisti korvat kokemusmielessä ja antoi Hupille ikioman vauvalelun. Myös omistajan mies silitteli Hupia. Ihmettelivät molemmat, kuinka pieni Hupi olikaan. Hupi tutki myymälää reippaasti ja uteliaasti. Lopuksi meinasi ruveta vähän liian villiksi riivelöksi, joten piti menoa himmata.

Hupi ei ole tietenkään suhtautunut rajattuun alueeseen niin hyvin kuin olisin toivonut. Vastaväitteitä kuuluu tasaiseen tahtiin ja se nyt on ymmärrettävää, mutta Hupi koittaa hyppiä aitaa vasten ja sitä se ei saa sitä missään nimessä tehdä. Isossa häkissä Hupi teki samaa, joten jouduin ottamaan käyttöön vähän pienemmän häkin ja aitauksessa Hupi saa olla vain silloin kun ihminen on lähellä. Tämä on epämukavista vaihtoehdoista mukavin. Koko ajan pitäisi touhuta, eikä se nyt vain käy. Ei pikkupentu voi millään ymmärtää, miksi ei saa olla pentu. Nukkumaan meneminen sujui ihan mukavasti, mutta yöllä 3 tai 4 kertaa Hupi alkoi metelöidä häkissään. Onneksi ei metelöinyt kauaa kerrallaan ja nukahti aika pian takaisin. Toivottavasti tämä episodi on viikossa ohi.

Hupin sisaruksilla on lähtenyt arki rullaamaan mukavasti. Kaikki on laitellut kuulumisia, kuvia ja videoita ihailtavan aktiivisesti. Äitikoiran omistaja tykkää täpöillä. Pennut on päässyt ihanan aktiivisesti puuhailemaan monenlaista heti alusta alkaen. Pentusia on päässyt mm. tutustumaan perheidensä muihin koiriin, autoilemaan, lenkkeilemään, treenihallille, leikkimään, harjoittelemaan treenaamisen alkeita, näkemään muita pentuja, navetalle ja hevostallille. Odotan ihan tosi innolla, että mekin päästään puuhailemaan normaaleja pentujuttuja.

Äitikoirasta tulikin mieleeni, että Ilo on virallisesti Minun. Sydämeni hakkasi tuhatta kun maksoin omistajailmoituksen Kennelliitolle ja hetken päästä näin nimeni Ilon KoiraNetissä. Kuinka hienolta ja isolta voi noin pieni asia - nimi jalostustietojärjestelmässä - tuntua? Ilon kanssa ei ole tehty mitään erityistä Hupin jalkahomman takia. Ilo on suhtautunut hienosti, mutta pennustaan se on selvästi välillä huolissaan. Ilo haluaisi kovasti leikkiä Hupin kanssa ja Hupi haluaisi kovasti leikkiä Ilon kanssa. Ilo pitää Hupin yksiötä tarkasti silmällä.

Kommentit

  1. Onnea tuoreelle koiranomistajalle! :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :-) Vielä kun se oikea pentuarki alkaisi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai tarkoititkohan Iloa - no kiitos siitäkin, jos sitä tarkoitit! :-D Ihan parasta. <3 Vaikka omana olen kyllä pitänyt koko ajan, vaikka sijoituskoira olikin. :-D

      Poista
    2. Iloa lähinnä, mutta itse koiran saaminen talouteen ja omaan koulutukseen on ihan paras juttu maan päällä! ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit