Pentuarkeen hymy naamalla

Aloitellaan normaalia pentuarkea hiljalleen. Mahtavaa! Hupi ei onnu tai vaikuta muutenkaan kipeältä. Oikeastaan ei ole vaikuttanut koko viikon aikana, mutta pakollinen lepo pidettiin tietysti silti. Annoin kipulääkettä kahtena tai kolmena ensimmäisenä päivänä, mutta muuten mentiin ilman. Viikko sujui yllättävän hyvin, vaikka energiaa pennussa selvästi riitti ja välillä tuntui mahdottomalta rauhoittaa meno. Onneksi vaikuttaisi siltä, että selvittiin säikähdyksellä tästä ikävästä seinäepisodista. Hupi vaikuttaa aika tapaturma-alttiilta ja tekisi mieli kääriä se kuplamuoviin. Asenne on sellainen sokka irti ja kehitys on kuitenkin pentutasolla. Tekevälle sattuu t: Hupinator.
 


Nukuttiin kunnon yöunet, Hupi kävi unille joskus 23-00 välillä ja heräsi noin 7.30. Tänään oli aivan mahtava ilma, plussan puolella asteet ja aurinko paistoi. Lähdettiin aamupäivällä tunteroiseksi ulkoilemaan meidän perheen naisten kesken. Vakkari lenkkipolulle, siitä metsäntapaiseen ja pellolle. Hupi oli täynnä intoa, menoa oli ihana katsoa ja naamani juuttui kestohymyyn. Hupi tutki ja ihmetteli. Liikkui rohkeasti ja varmasti erilaisissa maastoissa. Piti minua silmällä, otti kontaktia ja pysyi kuulolla, eikä jättänyt kertaakaan reagoimatta kutsuuni. 

Lenkin aikana tavattiin naapurustosta muutama henkilö. Hupi sai - tietysti - rapsutuksia ja Hupin mielestä oli hirveän kivaa. Hupi pääsi myös mieshenkilön syliin asti ja mikäs siinä ollessa. Minulta kysyttiin mikä pennun nimi on ja nimen kerrottuani sain taas kuulla, kuinka hyvin nimi sopii pennulle. Onhan se hupaisa tyyppi. Päivä päivältä tuntuu enemmän siltä, että Hupista pitikin tulla juuri Hupi. Ei voisi olla osuvampaa, ei edes se Kaaos.
 
Kerettiin olla kotona hetki, jonka jälkeen lähdettiin mieheni kotikotiin - mammalaan. Hupi kävi viikolla joku päivä sylistä sanomassa moi mieheni isälle, mutta periaatteessa kyläily oli ensimmäinen. Harjoiteltiin vähän perusasentoa ja seuraamisen alkeita. Kylmä lumihanki ei hirveästi houkuttanut istumaan, mutta hyvin Hupi lähti kanssani (ja namien kanssa) puuhailemaan. Ollaan harjoiteltu kotona kerran aikaisemmin ja silloin istui sivulle kivasti. Ollaan harjoiteltu vähän myös kaukojen i-m-s liikerataa, pelkkää istumista ja pelkkää maahanmenoa. 
 

 Oli ällöttävää istua kylmään maahan, joten harjoiteltiin yhdellä jalalla seisomista.
Mammalassa Hupi pääsi uuteen paikkaan, tapasi uusia ihmisiä, näki moottorikelkkailijoita, näki hiihtäjiä, pääsi moikkaamaan kelkkavarusteisiin pukeutuneita (kelkkailulle haisevia) ihmisiä ja mikään ei mietityttänyt. Miehen perheessä on useampi henkilö ja siellä meteliä riittää, mutta Hupi malttoi rauhoittua ja otti pitkät unet sylissä.

Kommentit

Suositut tekstit