Hupi 11vko

Eilen Hupi täytti 11 viikkoa. Hupi on ollut alusta asti todella siro. Hupi oli kotiutuessaan huomattavasti sirompi kuin Ilo aikoinaan, Ilo noin 5,8kg & 32cm ja Hupi noin 3,9kg & 30cm. Hupi on alkanut kasvattaa jalkoja ja onkin jo tässä vaiheessa melkoinen koipeli. Hupi painaa x,xkg ja kotimittauksella korkeutta saatiin noin 32-33cm.

Tässä vasta tutustutaan toisiimme päivä kerrallaan, mutta Hupi vaikuttaa hauskalta tyypiltä. Huomaan paljon samoja piirteitä kuin Ilossa, mutta paljon myös uusia ja erilaisia piirteitä. Yksitoistaviikkoisena Hupi vaikuttaa tomeralta, touhukkaalta ja reippaalta tättärältä. Hupi kulkee uusiin paikkoihin häntä pystyssä, epäröimättä. Vieraita aikuisia koiria jännitti aluksi, mutta koko ajan on suhtautunut reippaammin (jopa vauhdikkaisiin ja äänekkäisiin koiriin) ja kunnioittaa aikuisia, pennuille sen sijaan päästelee välillä ärräpäitä. Ihmiset on ihania, kaikille heilutetaan häntää ja kaikkia pitäisi päästä moikkaamaan, mutta into ei välttämättä riitä  kauaa. Hupi on todella - siis aivan todella - ahne ja sitä on helppo motivoida ruoalla. Ruoasta se tuntuu unohtavan muun maailman ympärillään. Hupi on leikkisä ja siltä löytyy niin taistelutahtoa kuin saalisviettiäkin, molemmat on toki hyviä ominaisuuksia harrastuskoiralle. Hupi oppii asioita nopeasti ja lähtee puuhailemaan mielellään. Aluksi hallilla otti agikoirien haukkumisesta häiriötä, mutta parin treenikerran jälkeen unohtikin sen äänien ihmettelyn. 

Hupi vaikuttaa vähän Iloa itsenäisemmältä, itsepäisemmältä ja ehkä jollain tapaa jopa vähän röyhkeältä. Hupin kanssa on hieman keskusteltu saako ihmiselle sanoa vastaan kun kielletään tekemästä asiaa x, saako naskalihampaat edellä hypätä reiteen/käsivarteen/poskeen/peppuun, saako syödä lenkkitossua, saako varastaa pöydältä voileipää tai saako hyppiä keittiön pöytätasoja vasten. Hupi reagoi koko ajan paremmin kun kielletään tekemästä niitä ei sallittuja asioita, mutta yritteliäänä  saattaa kokeilla samaa uudestaan useammankin kerran. Hupi vaikuttaa varsin tapaturma-alttiilta. Jos kirjoittaisin, mitä kaikkea sille on käynyt tai meinannut käydä, lista olisi PITKÄ. Tuollainen sokka irti-asenne ja pennun kehitystaso ei välttämättä ole paras yhdistelmä. Toivottavasti meininki rauhoittuisi ja Hupi oppisi hillitsemään vauhdikasta menoa, jotta minun ei tarvisi olla sydän syrjällään.

Hupi on mm. lenkkeillyt erilaisissa maastoissa, käynyt hallilla leikkimässä muutaman kerran, nähnyt erilaisia koirakavereita, käynyt hevostallilla, käynyt isoissa agilitykisoissa turisteilemassa, käynyt muutaman kerran eläintarvikeliikkeessä, käynyt eläinlääkärissä. Oppinut mm. naksuttimen, istumaan käskystä (sekä pysymään siinä tovin ja kestämään pientä liikettä ympärillä), odottamaan lupaa ruokakupille siirtymiseen, tulemaan luokse kutsuessa, pyytämään pihalle (melkein aina), tekemään pissat aina kun pihalle mennään, olemaan yksin, matkustamaan autolla. Hupi on harjoitellut istumisen lisäksi mm. katsekontaktia, seuraamisen alkeita, kaukojumppaa, kosketusalustaa. Hupi on rajoittanut haluaan pitää ihmisiä puruleluina, Hupi on alkanut pussailla  ja viihtyä lähellä. Hupi on myös mm. varastanut dippiä pöydältä, koittanut varastaa leivän, syönyt yöpöytää, repinyt räsymattoa ja purrut minua pehvaan (kaksi kertaa!) treenatessani Ilon kanssa perusasentoa.

Eilisestä kolmena päivänä madotus Axilurilla. Näköjään myös Hupille kelpaa mauttomat tabletit palkaksi...

Kommentit

  1. Oi koipeliini.
    Vertaistukea tapaturma-alttiin "röyhkeän" ja periksiantamattoman ihanan possukoiran kanssa elämiseen löytyy täältä!

    VastaaPoista
  2. Hahaa. *peukku* Erilaista elämää kuin aina niin kiltin ja perusnöyrän Ilon kanssa. :-D

    VastaaPoista
  3. Musta tuntuu jotenkin ihan samalta, ainakin osittain. Viva menee välillä kuin "päätön kana". Frini oli pentuna niiiiin rauhallinen, Viva kun taas viilettää menemään omia teitään ja välillä saa melkein pomppia itse päällään, että saa neidin kiinnostumaan tulemaan luokse - on sen verran omaa tahtoa nassikalla jo nyt, kun vaan olis niin kiva itsenäisesti tutkia paikkoja.. Mietin vaan että mihin mä tuon kanssa oikein joudunkaan :'D Lelut kyllä kelpaa palkaksi, herkkuja ei vielä ole oikein tajunnut, vaikka muuten ahneelta vaikuttaakin. Ruokakipolle menee innolla syömään ja osaa jo istahtaa odottamaan, että saa kupin eteensä. Äkkiä nämä kyllä oppii! Toisaalta odotan että se jo kasvaisi, että päästäisiin kunnolla treenaamaan juttuja, mutta sitten taas toisaalta toivon, että pysyisi vielä hetken pidempään tuollaisena pienenä karvapallona :D

    VastaaPoista
  4. Haha. :-D Niin ne vain tosiaan eroaa äidit ja tyttäret toisistaan. Naiivisti joskus aikoja sitten ajattelin saavani toisen Ilon. :-D Tuntuu hassulta näin jälkikäteen kun on talossa pentu, joka eroaa niin monella tavalla emästään.

    Sama. Odotan innolla kasvua, mutta nautin kyllä samalla pentuajastakin. Osa sanoo "voi kun ne olisi aina tuollaisia", juu ei onneksi ole. :-D

    VastaaPoista
  5. Hei mua kiinostaisi hirveästi postaus liittyen oman koiran pennun ottamiseen, mitä odotuksia, toiveita, nykyisiä fiiliksiä, kenties pettymyksiä tai uuden oppimista? Miten se eroaa siihen että ottaisi vieraan pennun toiseksi. Mulla olisi tällähetkellä nimittäin sama asia prosessin alla ja kiinostaisi kuulla yhdessä postauksessa asiasta tarkemmin :-)

    VastaaPoista
  6. Kiitos ideasta! Täytyy kirjoitella. :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit