Pentumatka 1

Tiivistelmä hienosta, ikimuistoisesta ja ainutlaatuisesta Piilo-matkasta. Oli mahtavaa olla mukana matkalla. Tulossa jatkoa. Toinen osa synnytys ja pennut. Kolmas osa pentujen jälkeinen elämä ja paluu normiarkeen.

Ilo alkaa tehdä juoksuja hyvissä ajoin ja merkit on aina ollut hyvin selvät. Alkaa karvanlähdöstä, hajut alkaa kiinnostaa, merkkailu alkaa lisääntyä, etäisyys alkaa kasvaa, korvat saattaa ajoittain toimia pienellä viiveellä ja Ilo on ehkä vähän normaalia huumorintajuttomampi. Turvotusta unohtamatta. OnniDogissa 09-11.09. Ilon pimpero oli jo todella turvonnut ja tarkastelin päivittäin useasti talouspaperilla näkyykö veripisaraa, eipä näkynyt.

 Tästä lähdettiin.

15.09. ajoin Tervakoskelle Helmeen tarkastuttamaan Ilon proget. Samalla reissulla Ilo sai matolääkkeen, rokotukset ja lopuksi otettiin näyte pimperosta. Samalla reissulla sain Ilolle mammaruoat mukaan ja Ilo alkoi saada Acanan joukossa Virbacia ja E-vitamiinia. Raakaruoan olin jättänyt jo aikaisemmin pois tarkoituksella. Ruoan vaihto sujui ongelmitta. 16.09. Lauralta tuli viesti, että Ilon progesteroni oli 0,3 eli juoksut oli alkanut, mutta aika alussa. Oli niin jännittävää! Seuraavana päivänä 17.09. talouspaperiin tulikin ensimmäinen veripisara.

19.09. ajoin taas Tervakoskelle Helmeen. Ilolta otettiin jälleen proget. 20.09. Lauralta tuli viesti, että Ilon progesteroni 1,81 ja seuraavat neljä päivää olisi niitä otollisia astutuspäiviä. En voi sanoin kuvailla tuntemuksia kun sain viestin, pää meni aivan sekaisin. Aloin järjestää asioita Kotkan reissua varten, mutta aikataulut sotivat tosi pahasti vastaan ja päätimme yhteistuumin, että Ilo jää Kotkaan lemmenlomalle keskiviikosta sunnuntaiksi.

21.09. lähdin aamupäivällä ajamaan kohti Kotkaa. Matkan aikana kilometrejä kertyi reilu 600km ja tunteja reilu 6h. Meinasin haljeta innosta ja olin aivan täpinöissäni. Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Hyppäsimme Annin ja Piin kanssa samaan autoon, jonka jälkeen lähdimme peltolenkille. Koirilla kemiat kohtasi ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Pii tajusi juonen heti, mutta Ilo oli aluksi vähän nihkeä. Pian kuitenkin alkoi tarjota itseään Piille ja koirat puuhailivat moneen kertaan, mutta Ilo ei ollut vielä valmis - ei antanut homman edetä loppuun asti. 22.09. meno oli kuulemma kuumempaa kuin edellisenä päivänä, eikä Ilolla ollut enää kiirettä pois. Vain hetkeä myöhemmin tuli viesti, että koirat oli ollut nalkissa. Naama tuntui repeävän hymystä. Illalla julkaisin Facebookissa kuvia meidän parista ja tärisin hurjasti. 23.09. koirat oli ollut nalkissa ainakin kaksi kertaa. 24.09. yöllä nalkissa jälleen, mutta aamulla meininki oli näyttänyt erilaiselta ja koirat ajattelivat jo muutakin kuin toisiaan. 25.09. nalkissa viimeisen kerran. Lähdettiin hakemaan Iloa erittäin hyvin onnistuneelta lemmenlomalta.

 Vas: noin viikko astutuksen jälkeen. Oik: noin kaksi viikkoa astutuksen jälkeen.

Olin niin onnellinen reissusta. Huikea mahdollisuus kun koirat saivat olla yhdessä monta päivää ja puuhailla halutessaan. Ei voisi paljon luonnollisempaa astutusreissua olla. Ilo oli todella väsynyt reissun jälkeen. Ilon kotiutumisesta alkoi armoton jännittäminen ja pakkomielteinen tuleeko meille pentuja-kyttääminen. Silittelin, tunnustelin ja tarkastelin. 27.09. otin ensimmäiset masukuvat ja mitat. Vyötärö 51cm ja paino noin 19kg. 28.09. Ilo sai herpesrokoituksen. Ilo oli huumorintajuttomampi toisia koiria kohtaan ja normaaliakin ahneempi, mutta toisaalta - niinhän se on juoksuisenakin. 03.10. tein aamukamman ultrapäivää odotellessa. Samana päivänä pistin merkille, että Ilon vatsa tuntui turvonneelta. Miehenikin totesi, että "Ilo on kyllä vähän jotenkin erilainen".

 Vas: noin kolme viikkoa astutuksen jälkeen. Oik: noin neljä viikkoa astutuksen jälkeen.

Tosi moni totesi, että niin on pentuja tulossa. Laura teki N-pennuille oman sivun kotisivuille.  15.10. Ilo nyrpisteli aamuruoalla. Ruoan kanssa nyrpistely jatkui. Pistin merkille, että Ilo petasi, lenkeillä lähinnä ravasi, ei innostunut leikkimään toisten koirien kanssa vaan kulki omia polkuja ja sisällä halusi mahdollisimman lähelle. 



17.10. koitti odotettu ultrapäivä! Jännitti hirveästi, vaikka minulla oli todella vahva tunne pennuista. Todella pian ultraäänianturin Ilon vatsalle asetettuaan Laura totesi, että pentuja on tulossa. Laura löysi ainakin seitsemän pentua. Ihailimme pikkuruisia pentuja ja pauhaavia sydämiä. Liikutuin. Olin niin onnellinen. Jotenkin niin käsittämätöntä kun odotti kauan näitä juoksuja ja yhtäkkiä ultrakuvassa näkyi kellumassa odotettuja pentuja.

 Vas: noin viisi viikkoa astutuksen jälkeen. Oik: noin kuusi viikkoa astutuksen jälkeen.

21.10. Ilo edelleen nyrppi ruokaansa ja oksensi ensimmäistä kertaa.  Ilo joi normaalia enemmän. Vatsa tuntui kasvavan silmissä. Senttejä kertyi ja jouduin jatkuvasti löysäämään heijastinliiviä, lopulta jouduin hommaamaan uuden. Käytiin hallilla tokoilemassa ahkerasti, mutta päätin himmata vauhtiliikkeissä. MasuPiilot tuli ainakin johdatettua tokon ihmeelliseen maailmaan.  Hienosti vauhtia ja intoa riitti, vaikka Ilo oli aika valas. Vauhtivalas.

 Vas: 23.10. ja oik: 31.10. Nisät erottuu jälkimmäisessä.

25.10. Ilon nisät turposivat. Normaalisti tuskin erottuvat, mutta nyt erottuivat selvästi. Ruoan nyrppiminen alkoi loppua. 27.10. nostin Ilon ruokamäärää 2dl -> 2,5dl (5dl/pv). Ilon olo alkoi olla koko ajan tukalampi ja läähättäminen lisääntyi. Ilo alkoi ajoittain ähistä vaihtaessaan asentoa tai noustessaan. Hallilla intoa ja vauhtia riitti edelleen, vaikka laukka olikin jo muuttunut keinuheppamaiseksi. 31.10. vaaka näytti painoksi 21,9kg. Vatsa 65cm ja vyötärö noin 57cm. Mietin oliko mahdollista, että kasvoi viikossa noin  60cm->65cm ja 54cm->57cm. 


01.11. koitti Piilojen kuu! Ilo jätti sohvaan haalean pisaran. Päättelin sen olevan joko nisistä tai pimperosta. Jälkimmäisestä taisi olla, sillä pikaisella tutkimuksella näkyi vähän kirkasta. Aloin panikoida, googlata ja nähdä mielessäni kauhukuvia keskenmenosta, ennenaikaisesta synnytyksestä, kohtutulehduksesta. Kasvattaja rauhoitteli ja Ilolla oli kaikki ok. Iso vatsa ei varsinaisesti häirinnyt Iloa, mutta alkoi selvästi olla tiellä ja rajoittaa. Ilo ähisi liikkuessaan. Vatsa tuntui pinkeältä. Ilo ei myöskään ollut yhtä vauhdikas ja notkea kuin normaalisti.

Käytiin hallilla leikkimässä ja höpsöttelemässä, mutta varsinainen treenaaminen lopetettiin.  Ilolla olisi intoa riittänyt, mutta vatsa oli niin valtava, että en tohtinut tosissani enää treenata Iloa. Aussieilla vauhtia riittää ja järki saattaa joskus tulla vähän jälkijunassa, joten myös siksi ehkä parempi  keskittyä rauhallisempaan tekemiseen.

 Noin seitsemän viikkoa astutuksen jälkeen.

Pistin merkille, että Ilolla oli useammin hätä, eikä ihme kun ruokaa ja vettä kului, eikä vatsassa varmasti ollut ylimääräistä tilaa Piiloarmeijan johdosta. Ilon vatsa noin 70cm ja vyötärö noin 62cm. 03.11. ja seuraavat kaksi päivää madotin Ilon Axilurilla. Näillä viikoilla minua alkoi ahdistaa ja jännittää. Kamalaa tunteiden vuoristorataa. Olin älyttömän onnellinen ja iloinen kun vain mietinkin masuasukkeja. Tunsin niin suurta rakkautta ja kiintymystä, että en voi sitä sanoin kuvailla. Samaan aikaan olin älyttömän surullinen siitä, että Ilo lähtisi luotani pariksi kuukaudeksi. Olin älyttömän innoissani, koska syy meidän eroon oli mitä parhain.  Olin haltioissani siitä, että tapaisin kovasti odotetut ja kaivatut PikkuPiilot pian. Samaan aikaan olin kauhusta kankeana kun oltiin näin isojen asioiden äärellä. Semmoinen sekametelisoppa pääni sisällä. Itketti ja nauratti samaan aikaan.

 08.11.

07.11. tunsin ensimmäistä kertaa liikettä Piilosilla. Liikettä tuntui vasemmassa kyljessä. Tuntui ihanalta ja liikuttavalta. Olin koittanut tunnustella, enkä ollut liikkeitä tuntenut ennen tätä. Ilolla hormoonit hyrräsi ja se sanoi muutaman kerran pöh vieraille koirille lenkillä, sitä ei normaalisti tee. Muuten Ilo oli edelleen normaalia väsyneempi, normaalia ahneempi ja normaalia rauhallisempi. Vatsa kasvoi, tissit turposi ja ähinä lisääntyi. 08.11. käytiin viimeistä kertaa hallilla ja kimppalenkillä ennen pentuhommia. Punnitsin Ilon ja vaaka näytti 23,3kg eli reilu 4kg enemmän kuin lähtötilanteessa. Kotona mittaillessa vatsa noin 72cm ja vyötärö noin 62cm.

10.11. koitti innolla ja kauhulla odotettu päivä - röntgen ja muutto.  Sisälläni pyöri tunteiden sekametelisoppa.  Miten voi samaan aikaan tuntea niin monenlaisia tunteita? Olin innostunut, koska pennut oli taas askeleen lähempänä. Olin jännittynyt, koska synnytys oli taas askeleen lähempänä. Olin huojentunut, koska sain lopettaa turhan stressaamisen Ilon ollessa kokeneemmissa käsissä. Olin huojentunut myös siitä, että röntgenissä ei näkynyt kymmentä (tai yli) pentua. Olin surullinen, koska meillä oli  todella pitkä ero edessä. 

 Lauran ottamat kuvat. Näistä kuuden päivän päästä syntyi Piilot.

Lähdettiin kohti Tervakoskea heti aamulla. Laura otti kaksi röntgenkuvaa, kuvan molemmilta kyljiltä. Laskelmissa näkyi ainakin seitsemän pentua, mahdollisesti kahdeksan. Kauhean hyvä määrä. Onneksi ei sitä kymmentä pentua, mistä olin nähnyt unta tiineyden alkumetreillä. Röntgenin jälkeen Laura ultrasi Ilon uudestaan, koska halusin muistoksi videokuvaa masuvauvoista. Ilo jäi reissulla Lauralle ja sydämestä kirpaisi.

Ilo oli sujahtanut Lauran laumaan hienosti ja ongelmitta. Ruokamäärää nostetiin. Lenkeillä vauhti hidastui entisestään. Ähinää aiheutti makuulle käyminen, nouseminen ja hyppääminen. Iso vatsa hankaloitti. Viikkoa ennen laskettua Laura laittoi pentuhuoneen valmiiksi ja Ilo pääsi tutustumaan pentulaatikkoon. Laskettu  aikavälillä 23-25.11. Pienet lenkit kulki lähinnä perässä. Hoppuun suhtautui neutraalisti ja Kipinän kanssa innostui välillä sisällä leikkimään. Pentujen liikkeet tuntui selvästi ja vatsa oli valtavampi kuin näissä kuvissa.

 Lauran ottama kuva jäi viimeiseksi masukuvaksi. Seuraavana päivänä Piilot syntyi.

Kommentit

  1. Mielenkiintoinen postus ja odotan kyllä jatko osia :)

    VastaaPoista
  2. Mukava kuulla! :-) Kiitos! Kaikki asiat ja kuvat löytyy blogista ennestään, mutta on helpompi lukea samasta tekstistä. Jos joku haluaa vertailla tai muuten vain tutkailla kokemusta. Itse ainakin haluan muistella, jos Hupillakin sama edessä joskus. :-)

    VastaaPoista
  3. Kiva yhteenveto, meille etenkin nyt hyödyllinen vertailukohde mutta varmasti sulle myös tulevaisuudessa :) En tiedä miten se tiineys on aina niin jännä juttu, täynnä tunteiden vuoristorataa. Itsekin jatkuvasti silittelen Wiccan mahaa ja pohdin, että onko se kasvanut ja eihän pennut ole voineet abortoitua ja onkohan kaikki hyvin ja montakohan pentua siellä majailee ja ja ja...

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Nimenomaan, käsittämätöntä tunteiden vuoristorataa. Pakkomielteeksi meni itselläni koko pentuhomma. :-D Vatsahaava stressaamisesta jne. Tsemppiä teille odotukseen! Odotan innolla pupsipäivityksiä. <3 Niin kiva lukea pentuhulinoista, vaikka Ilo vasta oli tiineenä ja pentuarki rullaa. :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit