Pian nelikuinen Hupsu pentu

Hupi ja seitsemän muuta Piiloa täyttää tiistaina neljä kuukautta. Huimaa! Tuntuu, että vasta vein Ilon Piin luokse ja nyt pennut on jo nelikuisia. Millainen pentu Hupi sitten on ollut ja miten meidän yhteiselo on oikein alkanut?

Meidän alku ei ollut hirveän ruusuinen ja tuntuu, että suhde alkoi muodostua vasta muutaman viikon jälkeen. Siinä, missä aikoinaan Ilon kanssa tuntui olevan suhde jo valmiiksi. Ainakin pentuaikana Hupi on ollut tosi erilainen, mitä Ilo on ollut koskaan. Hupi on itsenäinen, itsepäinen ja röyhkeähkö, ei hirveästi nöyristele. Viimeistään tässä vaiheessa tajusin, kuinka erilaiset voi äitikoira ja lapsikoira olla keskenään. Yllätyin silti, vaikka olin asiaa käsitellyt mielessäni tosi pitkään ennen pentujen syntymää. Myönnän syyllistyneeni vertailemaan Iloa ja Hupia vähän liikaa, varsinkin silloin kun ei ole sujunut niin ruusuisesti. Hupin kanssa tietyistä asioista on joutunut taistelemaan ja asioita on joutunut vääntämään rautalangasta, välillä rautakiskosta. Yritteliäisyyttä ei puutu. Oma tahto on löytynyt pienestä pitäen. Hupi ei helposti anna periksi, jos jotain haluaa.

Ilo taisi olla keskivertoa kiltimpi ja helpompi pentu. Olen tainnut päästä Ilon kanssa aika helpolla, mutta Hupin kanssa olen kohdannut pentuajan haasteita ja olen joutunut käsittelemään omia ajatuksiani aika paljon. Olen kyseenalaistanut osaamistani ja pelännyt epäonnistumista. Niin minua. Meillä menee koko ajan paremmin ja meidän välinen suhde vahvistuu hetki hetkeltä. Minä tykkään hirveästi Hupista, Hupikin tuntuu tykkäävän minusta koko ajan enemmän ja toivon, että meidän välinen suhde on ajan myötä yhtä vahva kuin minulla ja Ilolla. Luulen, että meidän suhteen luomiseen on omalta osaltaan vaikuttanut mm. ensimmäisen viikon pakollinen häkkilepo, Hupin suhde Iloon ja minun Ilo-Hupi-vertailuni. Hupi on tosi kiintynyt Iloon. Minä olen tehnyt virheen ja liikkunut koirien kanssa yhdessä aivan liikaa. Hupin suhde Iloon on vahvistunut vahvistumistaan ja Hupin suhde minuun on väkisin jäänyt taka-alalle. Työstän asiaa - parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai?

 8vko.

Aluksi Hupi käytti hampaitaan todella aktiivisesti. Hupin kanssa jouduttiin keskustelemaan asiasta aika paljon. Hupi saattoi mutista myös vastalauseita, jos komensin sitä tekemästä asiaa x.  Se periaattessa komensi minua takaisin. Vastalauseet on loppunut kokonaan ja hampaiden käyttäminen on vähentynyt merkittävästi. Alkuun Hupi ei hakeutunut hirveästi lähelle, pussaillut tai "mielistellyt", mutta ajan myötä se on alkanut viihtymään lähellä, aktivoitunut kielensä kanssa ja alkanut "mielistelemään" korvat takaviistossa häntää paukuttaen. Hupi ei vieläkään erityisesti nauti sylissä olemisesta (varsinkaan selälteen), jos se syliin nostetaan. Hupin mielestä on kuitenkin aivan eri asia tulla syliin omasta tahdosta. Se oma tahto, joka nostelee päätään.

Hupi innostuu ihmisistä hirveästi. Lenkillä se heiluttaa häntää ohikulkijoille niin villisti, että koko kroppa heiluu. Hupi tervehtii ihmiset innokkaasti ja avoimesti, mutta ei jaksa kiinnostua ihmisistä hirveän kauaa. Hupi innostuu myös koirista. Suhtautuu vanhempiin koiriin uteliaasti ja innokkaasti, mutta kunnioittavasti. Joitain pentuja kohtaan on ollut ajoittan vähän pomotteleva "minä olen muuten isompi ja parempi kuin sinä, tiedä se-tyyliin". 

Aluksi Hupi teki asiansa surutta sisälle, mutta käytiin ahkerasti ulkona ja nopeasti Hupi oppi kertomaan hädästä. Menemällä oven eteen tuijottamaan meitä.  Tätä ei opetettu Hupille mitenkään, mutta ehkä ahkera ulkona käyttäminen opetti. Jos vihjettä ei tajua, saattaa edelleen asioida sisälle. Pidätyskyky on kuitenkin selvästi kehittynyt, eikä ulkona tarvitse enää rampata jatkuvasti. Hupi alkoi kuitenkin öisin tehdä asiat sisälle, mutta lopetti kun laitoimme huoneen ovelle portin. Portin myötä Hupi alkoi pyytää öisinkin ulos - vinkumalla portilla tai hyppäämällä sänkyä vasten. Reissun jälkeen Hupi on yksinollessaan kaksi kertaa pissannut meidän sänkyyn, vaikka sänkyyn ei ole lupaa ja yksinollessaan Hupi on muutenkin vain muutaman kerran pissannut.

 9vko.

Hihnassa Hupi kulkee vaihtelevasti. Yksin kulkee nätisti suurimman osan ajasta, mutta Ilon kanssa saattaa kiskoa tai muuten riekkua mm. roikkumalla Ilon kaulurissa tai hihnassa. Hupi myös vaihtelee puolta usein ja kiertää tolpat/puut väärältä puolelta jääden jumiin, mutta edistystä on havaittavissa. Hupi haukkuu toisille koirille, jos toiset koirat haukkuvat. Hupi myös kyttää jonkin verran autoja iltaisin (ilman Iloa) lenkkeillessä. Näitä tietysti työstetään ja käydään tarkoituksella vilkkaimman tien varrella iltalenkit. Uskoo käskyjä ja vaihtaa namiin.

Vapaana Hupi tulee kutsusta luokse, mutta välillä turhan pitkällä viiveellä minun makuuni. Tässä huomaa erittäin hyvin sen, kuinka paljon Hupi on Ilon perään. Hupi ei ainakaan toistaiseksi lällättele minulle, mutta kutsuessani koiria, Hupi usein katsoo mitä Ilo tekee ja reagoi vasta sen jälkeen. Palkkaan Hupia ahkerasti kontaktista (vapaana/hihnassa). Suhteen vahvistumisen, kontaktin vahvistamisen, ahkeran palkkaamisen ja koirien erikseen lenkittämisen myötä odotan Hupin alkavan reagoida täpäkämmin käskyihin. Hupi kulkee aika paljon vapaana.

 12vko.

Parin viikon sisään Hupi on alkanut vahtia ja mörköillä. Mörköilyn aiheuttajaksi riittää limsapullo lattialla, villasukat pöydällä, kaivuri kävelytiellä tai hevoset aitauksessa. Vahtimista tai mörköilyä - kumpaa se sitten ikinä onkin - aiheuttaa meidän takapihan läheltä kulkevat ihmiset tai hiljaisuudessa yllättäen kuuluvat äänet. Hupi on reagoinut tilanteisiin vaihtelevasti ainakin pöhisemällä, haukkumalla, murisemalla, peruuttamalla, zoomailemalla, nostamalla hännän pystyyn tai nostamalla niskakarvat pystyyn. Hupi kuitenkin pääsee yli tuollaisista tilanteista.

Hupi on todella ahne. Se hotkii ruokansa käsittämättömällä raivolla ja aluksi yritti Ilon kipolle oman ruoan syötyään. Ilo oli aivan liian kiltti, eikä häätänyt Hupia tosissaan pois - minä hääsin ja Hupi on antaa Ilolle ruokarauhan. Hupi on varastanut ja koittanut varastaa ihmisiltä ruokaa. Olohuoneen pöydälle ei todellakaan voi jättää ruokaa vahtimatta, eikä kyllä keittiön pöytätasoillekkaan lähelle reunaa. Hupi hyppii röyhkeästi pöytiä vasten, vaikka asiasta on keskusteltu miljoona kertaa. Nykyään Hupi uskoo nopeasti, mutta asia ei jää pidemmäksi aikaa mieleen - tässä huomaa sen röyhkeyden. En tule luottamaan Hupiin ruoka-asioissa aikoihin. 



 9vko.

Treenatessa Hupi on innokas, vauhdikas ja ketterä. Se ei kuitenkaan tarjoa asioita aktiivisesti. Jos odotan puhtaasti tarjoamisen kautta jotain, Hupi istuu, saattaa äänellä ja istuen pakittaa. Ehkä Hupi aktivoituu tarjoamaan kun naksuttelen sille enemmän. Yksi Hupin lempipaikoista on varmasti meidän treenihalli. Hupi menee halliin intopallona ja sen mielestä hallilla on ihan tosi siistiä. Aloitettiin pentukurssi, mutta ollaan päästy vasta kerran treenaamaan. Ollaan treenattu vain kerran muiden kanssa samalla kentällä, joten en vielä osaa sanoa, miten Hupi tekee kanssani hommia kun kentällä on muita koirakoita. Muilla kentillä treenaavat koirakot - edes äänekkäät aksaajat - ei Hupia ole kahden ensimmäisen kerran jälkeen häirinnyt tai edes kiinnostanut. Hallilla Hupi on reipas, se puuhailee mielellään, leikkii leluilla ja syö nameja. Pissareissulle ei malttaisi lähteä.

Kuten aiemmin mainitsin, Hupi on todella ahne. Käytän sillä paljon namipalkkaa, koska se on tällä hetkellä toimivin palkka. Tykkään muutenkin käyttää namipalkkaa uusien asioiden opettamiseen. Silti koitan jokaisella treenikerralla palkata Hupia sosiaalisesti, namilla ja lelulla. Hupi leikkii leluilla hyvin. Se jahtaa leluja vauhdikkaasti ja ketterästi, sekä taistelee lelusta aktiivisesti. Jos Hupi leikkii naskalihampailla noin hienosti, kuinka hienosti se leikkii aikuishampailla? Odotan innolla. Hupin kanssa on todella kiva leikkiä ja nautin siitä.

Hupin kanssa alku ei ole ollut yhtä aktiivinen kuin Ilon kanssa aikoinaan. Hupi osaa paljon vähemmän juttuja, mitä Ilo osasi samassa iässä. Siltä minusta ainakin tuntuu. Asiaan varmasti vaikuttaa isosti myös se, että tällä kertaa minulla oli valmiiksi toinen koira talossa. Ollaan tehty monenlaista, mutta yleensä Ilo on aina mukana. Minä tunnen itseni petturiksi, jos jätän Ilon kotiin ja puuhailen pelkästään pennun kanssa - vaikka puuhailisin myös yksin Ilon kanssa. Silti koitan aktivoitua puuhailemaan molempien kanssa myös aivan omilla reissuillaan.

 Vas. 2kk 1vko    Oik. 4kk 2vko

Ulkonäöllisesti Hupi on todella jalkava ja siro, kuten Ilokin oli pentuna. Hupi on XX cm korkea ja painaa XX kg.  Hupin hampaat on alkanut vaihtua. Hupin turkki on väriltään aika vaalea, mutta sitä se on ollut syntymästä asti. Hupin korvat on isot ja hupaisat, eikä Hupi ei vielä tiedä millaiset korvat haluaa. Hupin toinen korva on ollut kaksi kertaa aivan pystyssä, Hupin ollessa tarkasti kuulolla. Odotan mielenkiinnolla millaiset korvat Hupille tulee. Odotan mielenkiinnolla muutenkin miltä Hupi aikuisena näyttää. Aika silakka siitäkin taitaa tulla, siltä vaikuttaa.

Sellainen sekametelisoppa. Jaksoiko joku lukea? Minä odotan innolla, mitä Hupista kasvaa. Se on todella mielenkiintoinen tyyppi ja uskoisin, että siitä voi saada melkoisen mageen harrastuskaverin. Ja varmasti myös perheenjäsenen. Uskon, että Hupi opettaa minua varmasti paljon ja se varmasti antaa minulle paljon. Olen onnellinen siitä, että Hupi on minun pentuni, meidän suhde on alkanut muodostua ja meistä on tulossa tiimi.

Kommentit

  1. Jee! Pakko kirjoittaa muistiin näitä asioita kun ei niitä kuitenkaan myöhemmin muista. :-D

    VastaaPoista
  2. Jaksoin! ;) Hupi on varmasti aika kulttuurishokki Ilon jälkeen mutta oon ihan varma että teille kehittyy mieletön suhde ajan kanssa :*

    VastaaPoista
  3. Jee! Oli alkuun kyllä. :-D Toivon ja myös oikeasti uskon ihan samaa. <3

    VastaaPoista
  4. Jaksoin minäkin :) Kiva oli lueskella teidän alkutaipaleesta!

    Varmasti herkästi koirien välinen suhde muodostuu vahvaksi ikään kuin automaattisesti ja sitten se ihmisen ja pennun suhde vaatiikin siinä rinnalla enemmän työstämistä. Meillä ehkä helpotti Jipin kohdalla se, että Hugo ei ollut alkuun lainkaan innostunut Jipistä eli Jippi ikään kuin ajautui enemmän mun kanssa touhuamaan. Nyt onneksi löytyy hyvä suhde sekä Hugoon että muhun :)

    Mutta tosiaan ihan varmasti pystyt asiaa työstämään ja se rakentuu vähitellen! Meilläkin lenkit pääosin kuljettiin alusta asti yhdessä, mutta mä oon alusta asti halunnut treenata aina vain yksi koira kerrallaan. Jos vain tilanne sen sallii, niin treeneihin lähtee mukaan vain yksi koira ja se on sitten sitä mun ja sen yhteistä spesiaaliaikaa :)

    VastaaPoista
  5. Mahtia! Totta. Varmasti vaikka ei olisi edes äitikoira ja lapsikoira. Tämä on vaan niin uusi juttu taas ja vähän pääsi yllättämään. :-) Itse olen kokenut helpoimmaksi treenata molemmat koirat samalla kertaa. Meiltä on aika pitkä matka hallille ja mieluusti varaan tunnin kerralla, enkä yhden koiran kanssa voi treenata niin kauaa. Eikä hallilla oikeastaan ongelmia ole ollutkaan, koirat odottavat vuoroaan joko häkissä tai autossa. Muuten pitäisi enemmän lenkkeillä ainakin erikseen ja yritän nyt tätä + molemmille omat ohjatut treenit, jolloin toinen ei toki tule mukaan. Hyvältä alkaa jo tuntua ja vaikuttaa, olen toiveikas ja odotan innolla, mitä meistä tulee. <3

    VastaaPoista
  6. Jaksoin lukea, oli mukava kuulla pohdintoja pennusta ja toisesta koirasta ylipäätänsä! Mulle tuli juuri viikko sitten aussiepentu vanhemman koiran kaveriksi. Minäkään en millään malttaisi lenkittää koiria erikseen ja se on varmasti asia, mihin pitää kiinnittää jatkossa huomiota. On yhtä aikaa haastavaa ja kiehtovaa opetella toimimaan vielä mistään mitään tietämättömän pennun kanssa, kun rinnalla on toimiva aikuinen koira jonka kanssa on tottunut aika helppoon arkeen. Uskon että teille tulee Hupin kanssa mahtava suhde ajan kanssa ja niin varmasti meillekin pennun kanssa! :)

    VastaaPoista
  7. Ihanaa, aussievauva. Onnea! Mukavaa pentuarkea - ja aussiearkea! :-) Totta tuokin. Senkin takia voi väännöt tuntua extraisoilta kun on se toimiva aikuinen rinnalla. :-D Kyllä se penturumba onneksi kuitenkin siitä tasaantuu ja koko ajan toimii paremmin. :-)

    VastaaPoista
  8. Voin samaistua näihin kokemuksiin! Mun ensinmäinen oma koira oli hirveen helppo pentuna, sen kanssa hyvä suhde tuli vähän kuin itsestään. Seuraavan kanssa oli huomattavasti enemmän töitä ja usein tuntui sen koiran ollessa vanhempikin, ettei me olla samalla aaltopituudella. Nyt mulla on kotona 1v dandinarttu Noomi ja Hupi kuulostaa aika samanlaiselta kun Noomi pentuna. Se oli röyhkeä ja itsepäinen, mä kyllä tykkäsin siitä ja tykkään siitä tietynlaisesta röyhkeydestä vieläkin. Noomi teki ihan samaa, että se saattoi sanoa vastaan jos sitä kielsi jostain. Kyllä se sitten loppui ja nykyään tuon koiran kanssa on tosi helppoa ja mun mielestä meillä on hyvä suhde. Itsekin vertailin aika paljon, mutta kun niistä ajatuksista päästi irti ja keskittyi vain siihen pentuun, niin helpotti kyllä. :-) Aikaisemminkin kommentoin, mutta ihana lukea näitä pentujuttuja. Hupi vaikuttaa oikein mainiolta tyypiltä!

    VastaaPoista
  9. Kiitos! Kiva kuulla, että en ole yksin ajatusteni kanssa. :-) Hupi on kyllä mainio. <3 Innolla odotan, millainen tyyppi siitä kasvaa!

    VastaaPoista
  10. Tietysti jaksoin :) Hupi kuulostaa kuvailemasi perusteella kovin samanlaiselta kuin Djali! Ymmärrettävästi Djali oli kovin erilainen pentu kuin aiemmat, kun on jo niin erilainen rotuna. Alkuun olikin aikamoinen kulttuurishokki ja huomasin silti vertailevani koiria paljon keskenään :D Djalille joutui tosiaan vääntämään asioita rautalangasta ja sen vastaväitteet ja sikailut tuntui tasaisten aikuisten rinnalla mahdottomilta.. Silti koin sen aika helppona pentuna lopulta! Vertailu on ymmärrettävää (väkisin vertailen välillä jopa lapsiani), kunhan ei liikaa. Nauti erilaisuudesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.s. Hupi on niin supernätti! Mäkin odotan innolla mitä siitä kasvaa :)

      Poista
  11. Kiitos <3 Mukava kuulla, että nämä ovat suhteellisen yleisiä ajatuksia ja en ole yksin. Jo nyt tuntuu moni asia tasoittuneen ja arki rullaa koko ajan paremmin. :-) Kyllä me vielä opitaan hienosti. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit