Hupin pentukurssi 4/10

Jämsän reissulta suunnattiin pentukurssille. Hupi oli aivan väsynyt reissusta ja mietin hetken, miten Hupi edes jaksaa treenata. Hallilla väsymys loppui kuitenkin lyhyeen ja hienosti jaksoi Hupi vetää treenit alusta loppuun.

Aluksi muistuteltiin koirille käsitargettia. Ei olla harjoiteltu mitenkään älyttömästi, mutta kuitenkin sen verran, että Hupi tietää tehtävän. Hupi muisti tehtävän heti ja tarjosi ihanan aktiivisesti. Monia onnistuneita toistoja molempiin käsiin. Kun käsitargettia oli muisteltu tarpeeksi, siirryttiin seuraavalle tasolle - käsitargettia vieraan ihmisen käteen. Otettiin parit ja tehtiin vuorotellen. Aluksi omistaja teki käsitargettia, jonka jälkeen vieras ihminen tarjosi kättään ja omistaja palkkasi koiran sen koskiessa kättä. Hupi tajusi idean nopeasti ja hienosti, mutta parini käsi tuoksui nakilta ja Hupi oli hieman... holtiton. Teki Hupi onnistuneitakin toistoja parini ja Milli-kouluttajan käteen. Parini kehui Hupia ihanan innokkaaksi, sitä se todella onkin. Tätä harjoitusta voi käyttää esimerkiksi silloin, jos koiralla on tapana tervehtiä vieraita ihmisiä liian innokkaasti ja epäkohteliaasti tai jos vaihtoehtoisesti koira on arempi tapaus. Aiemmin mainittu on niin Hupia (ja Iloa), joten tämä voisi olla hyvästä.

Seuraavaksi sosiaalista palkkaa. Ei nameja, ei leluja. Vain ääni, liike ja kosketus.  Jokaisen piti koittaa koiralleen ääntä, liikettä ja kosketusta vuorotellen, ei samaan aikaan. Minä käytän paljon näitä kaikkia yhdessä, mutta oli hirveän vaikeaa käyttää vain yhtä kerrallaan. Siten kuitenkin näkee tietysti parhaiten, mikä se paras palkka omalle koiralle onkaan. Hupi innostui kimakasta äänestäni ja oli heti ihan mukana, mutta näytti hetken miettivän, mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Vielä enemmän Hupi innostui liikkeestäni, mutta se veti vähän överiksi. Hupi hypähteli iloisesti (ja se on minulle ok), mutta meinasi lähteä ääntä ja koitti nappailla kättäni. Tällaista käytöstä en halua, joten sain vinkiksi muuttua tylsäksi Hupin tehdessä jotain, mitä minä en halua sen tekevän. Hetken päästä kokeillaan uudestaan ja jos tekee ikävästi - muutun tylsäksi tai jos tekee kivasti - palkkaan namilla tai lelulla. Kosketuksesta Hupi ei innostunut, mutta se ei muutenkaan ole varsinaisesti mikään lääpittävä tyyppi. Sainkin vinkiksi siedättää Hupia (ja Iloa) kosketukseen, esim. pannasta/valjaista kiinni ja palkkaa. Milli kehui liikkumistani liikkeellä palkatessa. Oli kiinnostavaa nähdä, mikä palkka toimi muilla koirilla!

Lopuksi tehtiin luoksetuloa ja siirryttiin seuraavalle tasolle - otettiin toinen koira kentälle odottamaan vuoroaan. Milli piti pennusta kiinni ja päästi irti omistajan kutsuessa. Tällä kertaa seisoin paikoillani kutsuessani ja liikuin vasta Hupin tullessa vierelleni. Hupi ei vilkaissutkaan häiriökoiraa, tuli luokseni vauhdikkaasti ja innokkaasti, hetkeäkään epäröimättä. Tehtiin harjoitus kerran selkä häiriökoiraan päin ja keraan naama häiriökoiraan päin.

Tunnin aikana Hupilta irtosi kaksi vauvahammasta. Treenien loputtua tehtiin kentän ulkopuolella vähän maahanmenoa ja paikoillaan istumista. Hyvin sujui harjoitukset, mutta jostain syystä Hupi alkoi pöhistä ovesta tulleelle noutajalle. Päätin johdattaa Hupin ajatukset muualle käsitargetilla ja se toimi oikeastaan aika kivasti. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit