Vähemmän iloinen Ilo

Olimme lauantaista sunnuntaihin laivareissulla ja koirat olivat hoidossa kaverillani Miralla, jonka laumaan kuuluu kolme urosta: Leica-picardi, Ryhti-airis ja Pinto-italianajokoira. Hupia oli jännittänyt aluksi, mutta oli päässyt jännityksestä yli ja saanut vajaa vuotiaasta Pintosta itselleen hauskan ystävän. Iloa oli ottanut päähän ainakin koko lauantain. Se oli ollut iloinen vain saadessaan rapsutuksia. Oli mulkoillut muita, toiminut poliisina ja ollut kärttyinen ämmä. Jestas niitä ilmeitä. Syykin taisi selvitä. Juoksut. Juoksuisena Ilo on aika... huumorintajuton.


Leica, Hupi, Pinto, Ilo & Ryhti.




Ilo on tehnyt juoksuja hyvän aikaa. Karva on tippunut, hajut kiinnostaa enemmän, välimatka on ajoittain pidempi, poikia kohtaan huumorintajuttomampi, merkkailu on lisääntynyt ja onpa tuo ollut normaalia ahneempikin. Eilen mieheke kertoi, että lattialla oli ollut pari haalean punakkaa pisaraa ja Ilo oli nuollut ne. Tänään pisaroita on löytynyt lisää, vaikka paperiin ei ole vielä verta tullut. Tänään  Hupi on haistellut Iloa erilailla. No taatusti juoksut.

Olin ilmoittanut Ilon tokokokeeseen, mutta joudumme jättämään väliin. Sama viimeksi. Harmittaa, mutta minkä sille voi. Jos jotain positiivista haetaan - ehditään ainakin treenata lisää ja eipähän juokse Wirneen-leirillä tänäkään vuonna. Olen odottanut juoksuja, sillä olen miettinyt onko pennut vaikuttanut Ilon juoksukäytökseen.

KIITOS MIRALLE KUVISTA!

Kommentit

Suositut tekstit