Iloista ja hupaisaa tokoa 2


Tänään oli tarkoitus perehtyä meidän tavoiteliikkeisiin. Treenivuorossa Ilo. Omatoimisesti tehtiin kaikki avoimen liikkeet. Ilo teki kivalla asenteella hommia ja suoriutui liikkeistä hyvin. Vaikka muut koirakot treenasi samaan aikaan, Ilo teki töitä vain minun kanssani. Erityismaininnan ansaitsee liikkeestä istuminen, joka oli kauhean kiva. Mahtia! Millin kanssa keskityttiin liikkeiden alkuihin. Olikin muuten hyvä idea valita välit ja alut tavoitteeksi.

Tehtiin pari liikettä kokonaisena, mutta muuten liikkeiden välejä ja alkuja. Päätimme, että Milli saa toimia vähän huolimattomana liikkurina, hän mm. tiputteli noutokapulaa ja aukoi sateenvarjoa kun Ilon piti pönöttää perusasennossa. Luoksetulossa aukinainen sateenvarjo tiputettiin Ilon viereen ja se tahmautti maahanmenon. Ilo ei varsinaisesti katsonut häiriötä, mutta selvästi silti pisti sen merkille. Ilo ryhdistäytyi häiriöiden suhteen kun asiasta huomautettiin. Milli tuumasi, että Ilo on liikkeiden alussa omassa ilokuplassaan ja minun hän tekisi kovasti töitä niiden alkujen eteen. Minulle on sanottu tästä asiasta niin kauan kuin muistan - jo tehoryhmien aikaan - ja silti tässä ollaan edelleen. Käsittämätöntä? Muistan kirjoittaneeni tämän blogiin muutaman kerran ennenkin, mutta liikkeiden alulla on liian vähän arvoa, koska en ole antanut niille arvoa. Ilo tiputtaa kontaktin, joten ei ole aina täysin skarppina mukana ja se näyttää rumalta. Eikä siihen oikein auta, että Ilo ryhdistäytyy 1-3 askeleen jälkeen - paitsi minun päässäni, selvästi. Aluille arvoa, aluista palkkaa ja  eiku tuumasta toimeen.

Milli liikkuroi meidät liikkeestä toiseen, luoksetulo ja kierto tehtiin kokonaisina, mutta muuten oli tarkoitus palkata Iloa aluista. Paino sanoilla oli tarkoitus. Minä vähän sähläsin, mikä ei varmaan varsinaisesti yllätä. Kerran tuli tosi hyvä alku ja minä jumituin ajatukseen "täytyy kuitenkin korjata", joten palkkasin hieman viiveellä. Onneksi Ilo on anteeksiantavainen minun toilailuilleni. Aluista pitäisi palkkailla PALJON - häiriössä ja yksinkin.

Ilo ei ole täydessä tehossa vieläkään pentujen jäljiltä. Sillä on vauvakiloja ja pehmeyttä, eikä se oli niin timmi kuin ennen. Huomaa vaikuttavan vauhtiliikkeisiin, jos paljon tehdään. Ilo syö aika vähän, 4dl nappulaa ja en millään tohtisi määrää vähentää. Täytyy lisätä liikuntaan vauhtilenkkejä ilmeisesti. Olihan se iso homma saada nopeasti ylimääräisiä kiloja, sekä kantaa, synnyttää ja hoitaa kahdeksan pentua. Alle kuusi kuukautta sitten.

Koe lähenee ja minua vähän... aika paljon... jännittää ja ahdistaa. Takana on pitkä koetauko. Luotan Iloon ja luotan meihin. Me osataan liikkeet ja ollaan osattu jo kauan.  Hiomista riittää, mutta keskeneräisten liikkeiden kanssa en kokeeseen ikinä lähtisi. Luottamuksesta huolimatta kaksi viimeistä epäonnistunutta koetta vaivaa mieltä ja aiheuttaa ahdistusta. Ahdistusta aiheuttaa myös oman seuran koe, tuttuja ihmisiä taatusti ja asian tiedostaminen vain lisää ahdistusta. En tohtinut lähteä kauemmas, jos ryssitään tämäkin koe. Ei ainakaan mene matkakuluihin turhaan rahaa. Halli on tuttu ja treenit on sujunut siellä mukavasti. Nyt  luottamus kehiin...

Kommentit

  1. Uskon näkemäni perusteella että se koe tulee menemään oikein hyvin!:) Mutta ymmärrän kyllä tuon jännittämisen, minulla kun kokeet tulee uniin jo melkein kuukautta ennemmin koitosta :D Luotat vaan itseesi ja koiraasi niin hyvin menee ♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos. <3 Toivotaan! Meidän pitäisi osata kyllä kaikki, mutta pitäisi vaan löytää se luottamus. :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit