Wirneen leiri 2017

Vihdoin koitti tämä odotettu 12.04-14.04.2017 viikonloppu ja Wirneen leiri. Tämä oli jo neljäs Wirneen leiri ja olen osallistunut Ilon kanssa jokaiselle leirille. Nämä on niitä koiramaailman vuoden kohokohtia.  Loistavia ihmisiä, loistavia koiria, ahkeraa treenaamista ja loputtomasti keskustelua koirista leirimeiningeissä. Parhautta!

Ensimmäistä kertaa lähdin leirille kahden koiran omistajana ja minua jännitti eri tavalla. Meidän oma tilava auto on reistaillut, joten jouduin lähtemään matkaan Pikkuruisella Puntolla. Yllättävän hyvin mahtuu pikkuautoon, vaikka aika ääriään myöten täytetty olikin. Tänä vuonna olin suhteellisen järkevä pakkaamisen suhteen ja selvisin kolmella kassilla + treenitavaroilla. Vieläkin tuli pakattua aivan liikaa kaikkea mukaan, joten jos ensi vuonna tavoitteeksi kaksi kassia? Sadevaatteet jäi käyttämättä, sillä - ihme kyllä - ei satanut. Jopa ihan ok kelit.


 Mistä tunnistat koiraleirin - 1?

Perjantaina saavuttiin kohteeseen noin 15.30 ensimmäisten joukossa. Matka noin 180km ja aikaa meni noin 2h 20min suuntaansa. Leiripaikkana toimi viime vuodelta tuttu Kunkkulan koirakeskus, joka sijaitsee Hartolassa. Tilava majoitus ja hyvät kentät (hiekka ja nurmi). Meidän kanssa neljän hengen huoneen jakoi Eija, Kayla & Polte ja Anne, Sulo & Helka. Kolmen aikuisen lisäksi kolme Ilon pentua samassa huoneessa. Pakolliset yksinolot ja yöt koirat viettivät häkeissään. Olisi ollut liian villiä kuudella koiralla pienessä huoneessa. Koirat oli kiltisti ja meidän huoneen porukka oli huippu. Minulla oli vain kaksi rikkinäistä häkkiä, joten jouduin Tee Se Itse-korjaamaan häkit ennen lähtöä. Metallihäkin korjasin kompostikehikolla ja nippusiteillä. Kevythäkin ompelin. Mukaan leirille lähti tänä vuonna pakkausteippiä, nippusiteitä ja pihdit. Ikinä ei tiedä, mitä Hupinaattori keksii.

Heti aluksi piti päästä nurmikentälle koirien kanssa puuhaamaan. Hupi sai leikkiä ja Ilo sai tehdä vähän tokoa. Hupi lähti kivasti kanssani leikkimään, vaikka oltiin aivan uudessa paikassa. Höpöteltiin paikalle saapuneiden henkilöiden kanssa ja koirat sai temuta keskenään. Koiraseurana Tintti (Ilon sisko), pikkupentu Oitis (Tintin pentu), Hoppu (Ilon puoliveli), Nox ja pikkupentu Pilke. Vähän myöhemmin porukkaan liittyi myös Priya (Ilon sisko), Melli ja pikkupentu Pinja. Hupi oli haltioissaan pikkupennuista. Pennut jyrsivät risuja, Hupi katseli ihailevasti ja liittyi pikimmiten tasoiseensa seuraan. Ilo oli kiinnostunut siskoistaan ja porukan pikkupennuista.

 Pilke (W. Poikkeuksellinen Pilailija).
 Pilke (W. Poikkeuksellinen Pilailija) ja Pinja (W. Palaako Pinna).
 Haiku (W. Ootko Tosissas).
 Oitis (W. Oo Äm Gee)

Illalla grillattiin nuotiolla. Koirat sai olla aluksi menossa mukana, mutta Ilo kyttäsi hirveen söpöllä ahneella katseellaan kaikkia ruokailevia ihmisiä ja Hupi taas iloisesti hyppi vuorotellen kaikkia vasten, koska ihmiset on niin ihania. Joutuivat sitten autoon. Käytiin suhteellisen ajoissa yöunille kun takana oli pitkä ja raskas päivä. Koiriakin väsytti  ja yö meni täydessä hiljaisuudessa. Aamulla Hupi herätti vain pari minuuttia ennen herätystä.
 
  Mistä tunnistat koiraleirin - 2?

Aamupalan jälkeen alkoi koulutukset. Nurmikentällä tokoa koulutti Veera Korhonen, hiekkakentällä agilityä koulutti Lotta Vuorela ja metsässä (ja keskustassa) ID-jälkeä koulutti Minna Pessi. Ohjattujen koulutusten lisäksi porukka jäljesti, hakuili, rally-tokoili, tokoili ja aksaili omatoimisesti. Suuren porukan rikkaus on monipuolisuus ja se näkyy mukavasti myös lajeissa. Minä olin ilmoittautunut tokoon ja päätin jakaa 30min treeniajan puoliksi koirille. Meidän treenivuoro oli vasta iltapäiväryhmässä, mutta tokokentän laidalla tuli hengailtua varsin ahkerasti. Agikentällä piti toki käydä ihailemassa Ilon pentujen Nooan ja Helkan suoritukset. 

Katselin kun tokoa tekivät Sanni & Polte ja kun agia tekivät Helka & Nooa. Ruska oli ID-jäljellä ja en valitettavasti työskentelyä nähnyt, mutta kuulin Ruskan olleen lahjakas.  Oli aivan mahtavaa tavata minulle niin kovin merkittävät Piilot, "vapaalla" ja erityisesti työskentelemässä. Omistajat on tehnyt hienoa työtä pentujensa kanssa. Työintoista ja pätevää sakkia vaikuttaisivat olevan, aivan mahtavaa. Hirveän hienoja harrastuskoiran alkuja. Ihanan sosiaalisia pentuja, ihmiset on ihania ja rakkautta jaetaan. Minä aivan liikutuin, kuinka innokkaat tervehdykset sain pennuilta. Erityisesti Helka oli haljeta riemusta joka kerta nähdessään minut. Samoin pojat.

 Polte (W. No Mutta Kun) tekee tokoa.
 Nooa (W. Noheva Neronleimaus) tekee agia.
 Helka (W. No Niin Justiinsa) tekee agia.
 Sanni (W. Nyt On Nappiosuma) tekee tokoa.

Ilolla on koe noin viikon päästä, joten en halunnut alkaa koulutuksessa takertua avoimen luokan liikkeisiin. Päätin valita aiheeksi jotain, mitä ei olla ikinä tehty ja pienellä avustuksella päädyin valitsemaan aiheeksi eteenlähetyksen. Monia tapoja opettaa, mm. lelu, ruoka tai kohde (kohteena voi käyttää esimerkiksi muistilappua). Lähdettiin tekemään kohteella ja lelulla. Kouluttaja kysyi onko Ilo tehnyt nenäkosketusta ja kerroin Ilon tehneen käsitargettia. Näytin miten Ilo tekee ja Ilolta löytyi hyvä rytmi. Sain Milliltä muistilappuja, jota voi käyttää harjotukseen (lappuja kuulemma menee useampia, koska kuola). Aluksi nenäkosketusta käteen, jossa lappu ja pian vaihdettiin ovelasti lauta käden tilalle. Ilo pääsi jo hyvään rytmiin, mutta alkoi höpöillä ja tarjota mm. tassulätkimistä ja mangustia. Nenäkosketusta lappukäteen, käden ollessa laudassa kiinni ja sitten lappuun laudassa. Ilo vähän häsläsi lapun kanssa ja ainakin kerran meinasi maistaa lappua, ei yllättänyt.

Seuraavaksi lähdettiin hakemaan nenäkosketukseen kestoa. Piti odottaa kaksi peräkkäistä nenäkosketusta ennen palkkaamista. Ilo lähti nopeasti tarjoamaan. Minulla oli aivan väärä suunta palkkauksessa. Palkkasin Iloa vasemmalla kädellä ja Ilo teki nenäkosketusta oikeaan käteen. Ilo koski ja kääntyi katsomaan toista kättäni. Kouluttaja huomautti asiasta ja koitin asetella käteni oikein. Miten voi käsien asettelukin olla niin vaikeaa? Minulle voi. Palkkakäsi oli kosketuskäden yläpuolella ja palkka tuli ylhäältä tai välillä tipahti ylhäältä alas Ilo otti häiriötä namikädestä. Seuraavaksi harjoiteltiin eteenmenoa siten, että aluksi kouluttaja vei Ilon lelun kentän laitaan ja minä vapautin Ilon lelulle, jonka jälkeen vietiin lelu yhdessä kentän laitaan ja vapautin Ilon lelulle. Ilo kiihtyi tehtävässä ja päästi pari haukkuakin, enkä puuttunut. Vauhtia ja intoa eteenmenoon löytyi - sitä haettiin.

Alemman kuvan on ottanut Tanya Matthews.

Treenivuoro Hupin kanssa jännitti hirveästi. Jännitin tekeekö Hupi töitä kanssani, karkaako Hupi, sitä kun en ole opettanut Hupille vielä mitään ja rehellisesti sanottuna myös samassa ryhmässä treenanneita enemmän treenattuja sisaruksia. Olin valinnut yksinkertaisesti perusasennon ja seuraamisen aiheeksi. Tehtiin vähän imuttamalla ja suurin osa ajasta juteltiin. Kerroin kouluttajalle meidän lyhyen historian, alusta tähän päivään. Kerroin, että en ole tehnyt Hupin kanssa hirveästi mitään ja se ei osaa vielä mitään. Ollaan keskitytty luomaan suhdetta, leikitty ja koitettu pitää hauskaa. Kouluttaja kehui Hupin käytöstä. Hupi malttoi odottaa rauhassa (palkkasin tiuhaan) kun keskusteltiin, töihin lähti innokkaasti ja teki töitä kanssani. Näistä asioista Hupi sai kehuja. Hupi katsoi välillä muualle, mutta palasi heti takaisin hommiin. Pohjat on kuulemma hyvällä mallilla ja nyt vain rohkeasti treenaamaan. Tämäkin kouluttaja suositteli ottamaan korokkeen avuksi perusasentotreeniin.

Laitoin Hupin aluksi liinaan, varmuuden vuoksi. Hupi liikkui vähän tahmeasti, joten rohkaistuin ottamaan liinan pois häiritsemästä. Onneksi. Hupilla ei ollut aikomustakaan karata mihinkään ja mietin, että minun pitäisi luottaa Hupiin huomattavasti enemmän. Kerran Hupi jäi haistelemaan maata, eikä tullut heti luokseni. Kouluttaja käski juoksemaan pois, mutta Hupi oli selkä minuun ja ei tajunnut. Kouluttaja käski pitää ääntä ja kun Hupi tajusi minut kauempana, se lähti täysiä luokseni. Olen todella tyytyväinen Hupin käytökseen - vieraasta paikasta, vieraasta kouluttajasta, vieraista ihmisistä ja vieraista koirista huolimatta se oli niin hyvin kanssani. Paljoa ei treenattu, mutta sain kouluttajan puheista todella paljon irti. Sitä luottamusta, varmuutta ja rohkeutta.

Juuri ennen meidän vuoroa olin hakenut Hupille palkaksi makkaraa. Normaalisti en ihmisruokia käytä palkkana, mutta tällä kertaa ajattelin varmuuden vuoksi. Hupi söi makkaraa samalla innolla kuin muutakin palkkaa ja erityisen tyytyväinen olin siitä, kuinka hienosti Hupi vaihtoi makkarasta leluun ja ei jäänyt yhtään kiinni ruokaan.




Koulutuksen jälkeen treenasin omatoimisesti koirien kanssa. Ilo sai tehdä kaikki avoimen luokan liikkeet. Ilo teki ihanalla asenteella töitä ja oli täysillä mukana, kuten aina. Noutamaan lähtiessä vinkaisi kerran ja ruudussa stoppasi kerran ennen käskyä, mutta muuten meni tosi hienosti. Hupi teki kahden lelun leikkiä, lelu-nami-vaihtoja, kaukojumppaa, katsekontaktia ja seuruutreeniä. Hupikin teki ihanalla asenteella töitä ja oli ihanasti kanssani. Molempien kanssa oli hirveän mukava treenata, mahtavat harrastushauvat. Illalla treenasin Ilon kanssa pari kertaa rallyradan. Ilo teki hyvää työtä, mutta ohjaajasta ei voi sanoa samaa. Voitaisi niin kisata rallyssa, jos minulla pysyisi säännöt paremmin päässä. Paljon kaikkia pikkujuttuja, jotka täytyy pitää mielessä.

 Wirneen N-pennut 6/8. W. No Mutta Kun "Polte", W. Nyt On Nappiosuma "Sanni", W. Niin On Nätti "Hupi", W. Noheva Neronleimaus "Nooa", W. Niin On Näppärä "Ruska" ja W. No Niin Justiinsa "Helka" viikkoa vaille 6kk. Helppoa kuvata kiireessä kuutta touhukasta pentua.
 


 Wirneen I-pennut 4/6. W. Ilopilleri "Ilo", W. Ilmalento "Priya", W. Ilmiliekki "Tintti" ja W. Ikiliikkuja "Gatsby" 3v 10kk.

Käytiin I-pentueen kanssa pellolla. Paikalla I-pentueesta 4/6: Ilo, Priya, Tintti ja Gatsby. Gatsby oli intoa täynnä nähdessään siskonsa, mutta siskoista ei voi sanoa samaa. Gatsby oli poikamaiseen tapaan kiinnostunut tyttöjen takamuksista ja tytöt vuorotellen ilmaisivat, että nyt meni hermot. Sisarukset ei edes innostunut leikkimään ja mietittiin onko niistä tullut aikuisia. Ennen I-treffejä käytiin pellolla Ilon pentujen kanssa. Paikalla N-pentueesta 6/8: Hupi, Helka, Sanni, Ruska, Polte ja Nooa. Näillä sisaruksilla olikin hirveän hauskaa keskenään ja ne saivat aikaan kunnon rallit. Hupilla oli superkivaa Ruskan kanssa ja jestas sitä vauhtimenoa.

Käytiin Hesessä syömässä, istuttiin tovi notskilla ja painuttiin sisätiloihin. Porukka kokoontui sisätiloihin höpöttelemään, mutta minä hengailin omassa huoneessa koirien kanssa. Päätä särki, olo oli kipeä ja väsytti älyttömästi. Tänä vuonna en itse osallistunut iltaisiin höpöttelytuokioihin, koska väsymys veti voiton. Harmittavaa, sillä juttua varmasti riitti. Huonetovereiden kanssa tuli juteltua enemmänkin ja ulkona muunkin porukan kanssa. La-su yönä Hupi piippaili pissahätää, enkä itse edes herännyt piippailuun. Aamulla söin aamupalan, pakkasin tavarat ja lähdin kotimatkalle. Kiitos koko porukalle leiristä! Seuraavaa leiriä odotellessa.

 Hupi ja pikkupennut Pilke (W. Poikkeuksellinen Pilailija) & Oitis (W. Oo Äm Gee).
 Iloinen Sulo (W. Kolmiolääke) ja vähemmän iloinen Ilo.

Hupilla oli hirveän kivaa leirillä. Hupi sai monta uutta kaveria ja se tuli ihanasti kaikkien kanssa toimeen. Ei pienintäkään ongelmaa kenenkään kanssa, ei arastelua, ei isottelua, eikä mitään muutakaan ikävää. Hupin mielestä kaikki oli hiton siistejä. Ilo oli vähän nihkeämpi toisten koirien suhteen - juoksujen jälkeisiä maininkeja, oletan. Tunteisiin meni erityisesti puoliveli Sulo, veli Gatsby ja liian isosti mielistelevä tytär Helka. Siskoistaan ja pikkupennuista Ilo oli todella kiinnostunut, mutta muiden kanssa ei lähtenyt lähempää tuttavuutta tekemään.

Tänä vuonna oli paikalla laskujeni mukaan H-pentueesta 5/6, I-pentueesta 4/6, J-pentueesta 6/8, K-pentueesta 4/6, L-pentueesta 4/6, M-pentueesta 1/3, N-pentueesta 6/8, O-pentueesta 3/6 ja P-pentueesta 2/8, sekä muutama muu kuin Wirneen-koira.  Kaikki ei ollut koko viikonloppua, mutta oli mukava nähdä edes vilaukselta.


Kommentit

  1. Hieno Hupi, siitä se lähtee! :) Mun nokinokat ihastuivat kyllä Hupiin ihan hirmusti <3

    VastaaPoista
  2. Hupi on <3 Sen kanssa on tosi kiva puuhailla kun vaan puuhailee. :-) En ehkä luota siihen missään asiassa riitävästi, tyhmäminä. Sillä on jäätävä into tehdä hommia ja nyt saa kyllä alkaa niiden oikeidenkin hommien opettelu kaiken sen "humputtelun" lisäksi. :-) Nokinokat <3

    VastaaPoista
  3. Olipa muuten jäätävän mielenkiintoinen postaus! :) Ja hauskat kennelnimet pennuilla, kuin myös aikuisilla. :D

    VastaaPoista
  4. Mukava kuulla. :-) Kennelnimet on ihan parhaita! :-D

    VastaaPoista
  5. Hienoja kuvia, Kuulostaa niin kivalta! En malta oottaa oman porukan leiriä😁 meillä vasta loppukesästä "virallinen". Yks paras asia kyllä tässä koiratouhussa on se tiivis porukka minkä kanssa usein pääsee touhuamaan varsinkin kun ite ei oo paikkakuntalaisia. ja yhteishenki! 😊

    VastaaPoista
  6. Kiitos! Toi on niin totta. :-) Ihan parasta tutustua samanhenkiseen porukkaan, loistosakki ympärillä. <3 Nämä leirit on superkivoja!

    VastaaPoista
  7. Kuulostaapa mahtikselle! Olisimpa itsekkin ollut mukana :)

    VastaaPoista
  8. Harmi kun et ollut! :-( Seuraavalla kerralla sitten. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit