Kuusamo: Hossan kansallispuisto ja Ölökyn ylitys

Me ollaan retkireimailemassa Kuusamossa. Minun, Ilon & Hupin kanssa reissaa Aila & Nana-schipperke. Vuokrattiin mökki viikoksi 03.07.-10.07., mökki on lähellä Rukan rinteitä. Mökki on kauhean kiva - siisti, tilava, hyvällä paikalla ja hintakaan ei päätä huimannut 240e/vko. Matkaan lähdettiin eilen klo 6.00 ja saavuttiin kohteeseen illalla 18.00. Mapsin mukaan ajomatka 728km ja aika 8h 37min. Matkassa kolme koiraa, joista kaksi pentuja, joten pysähtyä piti useampi kerta. Oli todella kuuma, joten koirat pääsi uimaan pari kertaa matkan aikana. Hupin teki huonoa alkumatkasta ja sen vatsa oli aivan sekaisin Jämsässä. Onneksi Jämsän jälkeen vatsa tasaantui ja olo selvästi helpotti. Automatka sujui todella hienosti, vaikka koirien eka pitkä matka.

Aila & Nana nukkuvat parvella, minä & koirat nukutaan alakerrassa makuuhuoneessa. Hupi nukkuu yöt häkissä vahinkojen välttämiseksi. Koirilla on ollut hirveän hauskaa, mutta välillä on mennyt tunteisiin. Iloa alkoi ärsyttää kun Nana rupesi liian tuttavalliseksi, koitti nuolla Ilon suuta ja Ilo on ollut sen jälkeen vähän viileä Nanaa kohtaan. Ilo on murahtanut pari kertaa Nanalle, Nana on murahtanut molemmille ja Hupi on murahtanut kerran Nanalle. Hupi yllätti, pennut oli haistelemassa samaa FitDog-pussia ja se aiheutti murahduksen. Suurimmaksi osaksi on kuitenkin mennyt kivasti ja koirat nuhjuaa sopuisasti. Hupi ja Nana on saanut hyvät nuhjupainit aikaiseksi monta kertaa, Ilo pysyy lähinnä sivummalla tai satunnaisesti liittyy joukon jatkoksi nuhjupainimaan.
 

Tänään oli ensimmäinen retkipäivä. Alunperin mietittiin lyhyempää ja helpompaa reissua aloitukseksi, mutta päätettiin lähteä Hossan kansallispuistoon. Hossa ei ole ihan lähellä mökkiä, ajomatkaa päälle 100km ja aikaa päälle 1h 30min. Hossassa on useita reittejä, mutta meitä kiinnosti erityisesti Ölökyn ylitys (5km, 3h, vaativa)  ja Värikallion kaarros (8km, 3h, keskivaativa-vaativa). Luulimme pääsevämme molemmat reitit sujuvasti samalla kertaa, mutta Värikallio olikin aivan toisessa suunnassa ja piti tehdä valinta. Päätettiin lähteä Ölökyn ylitykseen. Reitillä kuulemma ei voisi eksyä, koska oli vain yksi polku ja lisäksi puut oli merkattu punaisilla maalipilkuilla.

Olin laittanut Mapsiin osoitteeksi Julma-Ölkky ja matkaan lähdettiin punaiselta kioskilta, jonka vieressä on tilava parkkipaikka. Kohdetta lähestyessä oli hyvät opastekyltit, eikä niitä voi olla huomaamatta. Lähdettiin kiertämään reittiä vastakkaiseen suuntaan saman naisen suosituksesta, joka kertoi meille Värikallion olevan aivan toisessa suunnassa Ölökyn ylityksestä ja sen, ettei Ölökyn ylityksen reitillä voisi eksyä. Polku ei ollut hirveän leveä ja joutui väistymään polulta pois kun tuli porukkaa vastaan. Porukkaa oli liikkeellä jonkin verran - aikuisia, lapsia ja koiria. Ihmiset oli ystävällisiä, kaikki tervehti ja osa innostui juttelemaan pidemmän aikaa.
 
Ölökyn ylitys on vain 5km pitkä, mutta reitti luokitellaan vaativaksi ja kulkuajaksi on mainittu noin 3h. Meiltä kulkemiseen hurahti 4-5 tuntia, pidettiin muutama tauko ja valokuvattiin. Vaativia nousuja ja laskuja, todella vaihtelevaa maastoa. Julma-Ölkky on Suomen suurin maan halkeamaan syntynyt kanjonijärvi. Synty ajoituu yli 2 miljardia vuotta sitten tapahtuneeseen maapallon pinnan muodostumiseen. Julma-Ölkyn pituus on noin 3km, leveys kapeimmalla kohdalla noin 10m ja kallioiden korkeus korkeimmalla kohdalla noin 50m. Huikea paikka! 
 


Ylitettiin ensimmäistä kertaa riippusilta ja Hupin mielestä heiluva silta oli vähän jännittävä. Hupi kuitenkin käveli sillan itse Ilon rinnalla, todella rauhallisesti ja varovaisesti. Hupi ei arkaillut sillan lisäksi mitään muuta, ei minkäänlaisia pohjia, ei nousuja, ei laskuja, ei rakkaa, ei metalliritiläportaita, ei mitään. Ilo ei arkaillut mitään. Hupi kulki maastossa turhan vauhdikkaasti ja jouduin huomauttamaan asiasta useamman kerran. Koirat oli talutusvyössä, samassa joustonarussa ja narussa oli jakaja. Jakaja oli ensimmäistä kertaa käytössä ja jälkiviisaana mietin, että olisi voinut totuttaa koirat jakajaan vähän helpommissa olosuhteissa. Koirat kiskoivat toisiaan, sotkeutuivat hihnaan ja jäivät jumiin puihin. Alku- ja loppumatkasta paistoi aurinko, pari kertaa ropisi vettä ja muuten oli pilvistä. Seurana oli miljoona hyttystä ja miljoona mäkäräistä, joista valitettavasti koirat saivat osansa. Koirilla on ötöpannat, valjaisiin suihkittiin ahkerasti ötömyrkkyä ja lasten ötömyrkkyä suihkittiin kauempaa koiriin. Ei auttanut ja mökillä huomattiin, että koirien vatsat on syöty. Olen kuullut näistä ötöistä, mutta en olisi uskonut kuinka suuri riesa ne oikeasti on. Seuraavalla reissulla kunnon myrkyt mukaan ja toivottavasti löydetään Kuusamosta parempaa myrkkyä koirien suojaksi tällekkin reissulle. Koitetaan löytää.
 

Rankka reissu väsyttää koiria aivan hirveästi. Molemmat nukkua tuhistaa sikeästi Back on Track-loimet päällä.

Kommentit

  1. Upeita maisemia! Varmasti hieno elämys! :)

    VastaaPoista
  2. Vau! Todella kaunis paikka!

    Me ollaan ite menossa Urho Kekkosen kansallispuistoon 18.7 alkaen, ja tarkoitus olisi telttailla siellä puistossa 4 yötä. Menemme siis Luirojärven vaelluksen, matkaa tulee yhteensä ainakin 70-80km. Odotamme innolla reissua, koska se on ensimmäinen vaellusmatka itselleni ja vanhemmalle koirallemme. Pentu jää hoitoon siksi aikaa, koska matka on liian pitkä. :)
    Teillä ei sentään ajomatkan pituus ole niin paljon mitä meillä tulee olemaan: 956km + edes takaisin ajelut, koska kyytiin tulee ystäviä mukaan. Ajoaika on sen 11h ja 30min. Toivottavasti on sen arvoista!

    http://sahlajasupersahla.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Miten upeat maisemat! Näitä retkipostauksia on aina tosi kiva lukea. On itekin ihan pakko päästä lappiin nyt syksyllä :)

    VastaaPoista
  4. Moikka, hulppeet on teillä retkimaisemat, iteltä jäis kyllä toi riippusilta ylittämättä, huimaa jo pelkkää kuvaa katsellessa...niin ja saat samalla siedätyshoitoa mäkäräiskammoosi. Nautinnollista jatkoa retkelle ja älkää kompastelko juurakoihin. Ootte te!
    tv.grandgrandmother

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain! Tänään sataa vettä, mutta mennään silti joku pieni retki. Kiitos! :-) Kerran eilen onnistuin komparoimaan, nilkka nyrjähti ja lensin polvilleni. Ei onneksi käynyt kummemmin kuitenkaan.

      Poista
  5. Oli kyllä huikeat maisemat! <3 Kuviin ei ikinä välity koko komeus, mutta hyvä kun niistäkin jotenkin näkee. Olen ensimmäistä kertaa täällä suunnalla kesäaikaan, mutta jospa tästä eteenpäin pääsisi talven lisäksi myös joka kesä. Ötökät on kaameita, mutta seuraavalla kerralla tujummat myrkyt mukaan!

    Itse halusin Kuusamoon, koska tämä on ensimmäinen kerta tällaisessa reissussa ja tämä on vähän lähempänä. :-) Huikeeta reissua Pasa! Varmasti tulee hienoa ja on sen arvoista. :-)

    VastaaPoista
  6. Voii tuonne pitää päästä! Riippusilta ois kyllä siisti kokemus :D Ainakin itselle, koirista en tiedä :D Ja itikat on kyllä Suomen kesän kirous. Samoin kuin kyyt ja punkit :/ Toivottavasti ette niihin törmää siellä...

    VastaaPoista
  7. Latistaa kyllä kesäfiilareita kaikki mainitsemasi. Talvi on kaveri jne. Riippusilta oli jännittävä ja hieno kokemus! Hupin mielestä taisi toistaiseksi olla vain ensimmäistä. Oli se aika huojuva. Suosittelen lämpimästi, huikea paikka. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit